Uudestisyntyneille:


SEURAKUNTA

"Niin Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua." (Ap.t.2:38,41)

Niin kaikki, jotka ottivat hänen sanansa vastaan liitettiin seurakuntaan. Nämä seurakunnan peruspilarit kuuluvat kaikki kiinteästi yhteen. Uudestisyntyneet saavat Pyhän Hengen ja heidät liitetään seurakuntaan. Seurakunta on uudestisyntyneiden yhteisö. Jeesus on yhteydessä omiinsa Pyhän Hengen kautta. Hän myös johtaa seurakuntaansa Pyhän Hengen kautta. Pyhä Henki myös jakaa armolahjojaan uskoville seurakunnan rakennukseksi. Kenelläkään ei ole valtuuksia muuttaa näitä peruspilareita eikä sysätä yhtään niistä syrjään tai muuttaa niiden järjestystä. Näemme tässä myös näiden asioiden oikean järjestyksen. Uudestisyntymässä me saamme ikäänkuin hengelliset silmälasit, niin että me voimme nähdä Jumalan valtakunnan ja ymmärtää sitä. Uudestisyntymätön taas ei voi käsittää hengellisiä asioita. Ne jäävät hänelle tuntemattomiksi. "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti."(1.Kor.2:14)

Jumala on siis suunnitellut ihmeellisiä asioita omilleen ja uskovien seurakunnalle. Mutta me ymmärrämme myös, miten sammumattomalla vihalla paholainen vihaa molempia. Heti alusta asti uudestisyntyneiden uskovien seurakunta on ollut hirvittävän vainon kohteena. Jo Uusi testamentti kertoo meille siitä. Paholaisen keinot eivät kuitenkaan rajoittuneet vain seurakunnan ulkopuolelta tuleviin hyökkäyksiin, vaan se hyökkäsi seurakuntaa kohtaan vieläkin salakavalammalla tavalla: tuhoamalla seurakuntaa sen sisältä käsin.

Paavali varoitti: "Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa" Seurakunnan johtoon alkoi nousta johtomiehiä, jotka alkoivat muuttaa Jumalan seurakunnalle tarkoittamaa suunnitelmaa. He syrjäyttivät Jeesuksen seurakunnan Päänä ja nostivat itse itsensä Hänen sijalleen. He alkoivat kehittää ihmistekoisia oppeja seurakunnasta. Hengellisten periaatteiden ja elementtien sijaan otettiin käyttöön ihmisen opit ja ajatukset. Näin alkoi vähitellen muodostua kirkko. Koko sanaa tai käsitettä ei ole Uudessa Testamentissa. Näin sai alkunsa roomalaiskatolinen kirkko.

Konstantinus Suuri teki siitä Rooman valtakunnan valtiokirkon 300-luvun alussa. Kun otamme huomioon, että UT:n mukaan seurakunta muodostuu uudestisyntyneistä uskovista, ymmärrämme, ettei valtiokirkko voi mitenkään täyttää UT:n seurakunnalle asettamia edellytyksiä. Kansalaisia ei voida pakottaa uudestisyntymään. Uudestisyntyminen on Pyhän Hengen työ ja siis hengellinen tapahtuma, ei ulkonainen tapahtuma. Tästä syystä esim. roomalaiskatolinen ja evankelisluterilainen kirkko ovat sivuuttaneet uudestisyntymisen opetuksessaan. Sen sijaan niissä toteutetaan lapsikastetta, jonka kautta lapset liitetään seurakuntaan. Heiltä ei voida edellyttää uudestisyntymistä. Näin on Pyhä Henkikin jäänyt niistä erilliseksi ilmiöksi ja sitä tavoitellaan konkreettisena ilmiönä eikä uudestisyntymiseen kuuluvana, niinkuin UT:ssa luvataan.

On tärkeää ymmärtää, että nimenomaan Pyhän Hengen kautta Jeesus voi johtaa seurakuntaansa, jonka jokaisella jäsenellä on uudestisyntymässä saatu Pyhä Henki. Pyhä Henki jakaa seurakuntalaisille armolahjoja parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämä Jumalan tarkoittama järjsestys on jotain aivan muuta kuin ihmisten kehittämät järjestelmät. Voimme lukea niistä kirkkohistoriasta.

Uskollisella seurakunnalla taas on oma historiansa, mutta siitä ei Suomessa paljon tiedetä, koska tämä on luterilainen maa, jossa on evankelisluterilainen valtiokirkko. Meidän silmillämme on mitä suurimmassa määrin luterilaiset silmälaput. Tuon uskollisen jäännöksen historiasta löytyy kyllä kuvauksia. Sivustollemme on suomennettu eräs niistä: Broadbentin "Seurakunnan vaellus", joka ei kuitenkaan ole vielä täysin valmis.

Valtiot ja valtiokirkot ovat perinteisesti vainonneet "pientä jäännöstä" niin kauan kuin se on ollut mahdollista. (Suomessa astui voimaan uskonnonvapauslaki vuonna 1923.) Meidän on itse päätettävä kumpaan ryhmään haluamme samaistua, kumpaan kuulumme. Kun tutkimme asiaa tarkemmin, huomaamme, että pienessä jäännöksessä on kysymys UT:sta löytyvästä hengellisestä järjestelmästä, kirkossa ja sen tyttärissä on kysymys ihmistekoisesta järjestelmästä, jota ei UT:sta löydy.

Uuden Testamentin seurakunta on itsenäinen. Tämä käy ilmi kaikesta UT:n opetuksesta ja esimerkiksi Ilmestyskirjan sisältämistä Jeesuksen kirjeistä seitsemälle Vähän Aasian seurakunnalle. Ne on osoitettu itsenäisille seurakunnille, joilla on vastuu omasta itsestään ja myös valta tehdä muutoksia omassa toiminnassaan ja käytänteissään. Niillä ei ollut mitään katto-organisaatiota yläpuolellaan. Ei ollut mitään tunnustuskuntia eikä kirkkokuntia. Päinvastoim Paavali varoittaakin sellaisesta: "Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: 'Minä olen Paavalin puolta', toinen: 'Minä Apolloksen' [tai Lutherin], joku taas: 'Minä Keefaan', joku vielä: 'Minä Kristuksen'. Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?" (1.Kor.1:10-13)

Valtiokirkon myötä tuli seurakunnista julkisia. Konstantinus Suuren aikana alettiin myös rakentaaa julkisia kirkkorakennuksia. Niiden alkuperä on pakanuudessa tai juutalaisuudessa (jossa koko valtakunnassa oli sama uskonto: juutalaisuus). Kristinuskossa taas on kysymys yksilön uskosta. Valtiokirkon julkinen jumalanpalvelus sisältää liturgiaa ja rituaaleja, joita palkatut papit suorittavat seurakunnan edessä korokkeella, jossa on myös alttari (uhritoimituksia varten). Papeilla on myös erityiset asut, liperit ym. erottuakseen maallikoista, jotka seuraavat näitä kirkollisia toimituksia. Kaikella tällä ei ole mitään perusteita UT:ssa. On huomattava, ettei UT:ssa ole enää muuta pappeutta kuin yleinen pappeus. "Mutta te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen 'ette olleet kansa', mutta nyt olette 'Jumalan kansa', jotka ennen 'ette olleet armahdetut', mutta nyt 'olette armahdetut'." Pappi on välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä. Jeesuksen kuollessa ristillä repeytyi temppelin esirippu kahtia ylhäältä alas asti symboloiden siten ihmisen pääsyä Jumalan luo Kristuksessa. Emme siis tarvitse enää pappia välittäjäksi, vaan meillä kaikilla uskovilla on pääsy Jumalan luo, me kaikki olemme pappeja. Alkuseurakunnat kokoontuivat enimmäkseen kodeissa tai ulkona luonnossa.

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vuoden 1903 Forssan ohjelmassa todettiin: »Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.» (Wikipedia, Uskonnonvapaus) Nämä tavoitteet eivät kuitenkaan ole toteutuneet vielä Suomessa.

Koska seurakunnat eivät ole julkisia, ei niiden toiminnastakaan pidä ilmoittaa lehdissä tai muussa mediassa. Kodit, joissa seurakunnat kokoontuvat, eivät ole julkisia tiloja.

Seurakunnat eivät muodosta hierarkista järjestelmää.

Seurakunnan palvelutehtävät

Vanhimmat

"Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat." Jumala tuntee luomansa ihmisen läpikotaisin. Sentähden Hän ei ole asettanut seurakunnan johtajaksi yhtä ihmistä, vaan sensijaan vanhimmat kaitsemaan laumaa yhdessä. Kirkkohistoriasta voimme nähdä, mihin yhden ihmisen johtajuus seurakunnassa johtaa. Sama ihminen opettaa, saarnaa ja johtaa. Seurakunta kuuntelee passiivisena vuodesta toiseen. Koko kirkko on sisustettu tätä varten. Ihmiset istuvat suorissa penkkiriveissä puhujaan päin. He eivät voi keskustella keskenään tai esimerkiksi arvioida kuulemaansa ja näkemäänsä. Näin he eivät myöskään opi tuntemaan toisiaan.

Vanhimmilta edellytetään, että he osaavat myös opettaa. Heidän tehtävänsä on olla seurakunnalle esimerkkeinä, kaita ja valvoa sitä. On tärkeä huomata, että vanhimmat (kuten muutkin palvelutehtäviin sopivat) valittiin seurakunnan keskuudesta. Heidän (niinkuin muidenkin) armolahjansa tulivat esiin aikaa myöten seurakunnassa. Ei siis julistettu avoimeksi virkoja, joihin ulkopuoliset olisivat voineet hakea.

"Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten." (Room.12: 4-8) Uudestisyntyneet uskovat ovat yhdessä Kristuksen ruumis ja erikseen sen jäseniä. Virka-sana ei tässä tarkoita virkaa maallisessa mielessä, vaan hengellistä tehtävää.

Evankelistat

Paavali sanoo: "...olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan niinkuin kirjoitettu on: "Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä, ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät." Tässä on siis kiteytettynä evankelistan tehtävä. Sentähden emme siis voi muuta kuin ihmetellä suuresti nykyajan käytäntöä tässä asiassa. Vellit ja jauhot ovat menneet täysin sekaisin nykyajan kirkoissa ja sen perinteitä noudattavissa seurakunnissa. Valtiokirkossahan on liitetty yhteen uskovat ja ei-uskovat. Sentähden on kirkkokansaa evankelioitava jatkuvasti. Niinpä korkean iän saavuttanut uskova on todennäköisesti joutunut kuulemaan evankeliumin julistusta ja kehotusta parannuksentekoon koko elämänsä ajan. Häntä kohdellaan ikäänkuin ei-uskovana. Mutta onko se hyväksi tai perusteltua? Ei tietenkään. Eikä se ole myöskään UT:n mallin mukaista. UT:ssa kutsutaan uskovia "pyhiksi" erotukseksi ei-uskovista. Onko nykyaikana kokonaan unohdettu, että uskovat ja ei-uskovat kuuluvat täysin eri ryhmiin ja ovat matkalla täysin eri paikkaan? Kirkko käyttää UT:n sanastoa omiin tarkoituksiinsa piittaamatta sanojen merkityksestä UT:ssa harhauttaen näin kuulijoita. Seurakunta-sana UT:ssa tarkoittaa Kristuksen ruumiin jäseniä, uudestisyntyneitä. Sen sijaan evankelisluterilaisessa kirkossa sana tarkoittaa heidän kirkollisen järjestelmänsä yksikköä. Tämä on hyvin harhaanjohtavaa. UT:n mukaista seurakuntaa, joka muodostuu uudestisyntyneistä uskovista, ei tarvitse eikä pidä evankelioida. Sen sijaan ihmistekoisen kirkkojärjestelmän jäseniä pitää evankelioida jatkuvasti, ovathan he "sekalaista seurakuntaa". TV7:stä joutuu tällaista näkemään jatkuvalla syötöllä. Vaikka jotkut seurakunnat nimittävät itseään uskovien seurakunniksi, vierailevat heidän evankelistansa jatkuvasti näissä seurakunnissa. Millä perusteella he ovat asettuneet seurakunnan yläpuolelle sitä evankelioimaan? Tällainen käytäntö on hyvin puuduttava uskoville. Seurakunnan kokoontumisilla on aivan toinen tarkoitus, kuten UT:sta käy ilmi. Mutta se taitaa olla nykyajan uskoville jotain aivan uutta. On myös otettava huomioon, että UT:n seurakunnan kokoukset eivät ole julkisia, niin että niissä olisi otettava huomioon uskosta osattomat.

Evankelistan toimialuetta ovat siis ei-uskovat. Hänen tehtävänään on seurakunnan lähettämänä evankeliumin julistaminen ei-uskoville. Hänen tehtäväänsä kuuluu myös järjestää evankeliumin vastaanottaneille ja parannuksentehneille, siis uudestisyntyneille kastemahdollisuus ja opettaa siitä. Noudattavatko nykyajan evankelistat tätä UT:n mallia, jonka näemme jo artikkelimme alussa olevasta helluntain kuvauksesta ja monista muista UT:n esimerkeistä? Kaste kuuluu evankeliumiin. Sen poisjättäminen evankeliumin julistuksesta on valheellista. Osaamme helposti vetää sen johtopäätöksen, että tällainen tapa johtuu kirkon mielistelystä. Mutta oikeuttaako se evankeliumin vääristelyyn? Eikö se ole hyvä esimerkki siitä, mihin ihmistekoiset opit johtavat, vastakohtana UT:n opetukselle? Yksi väärä oppi johtaa väärien oppien ketjureaktioon. UT:n opetuksesta ei saa siis muuttaa mitään, muuten ollaan suossa, josta ei pääse ylös niinkuin kirkossa on käynyt.

Saatamme nyt miettiä, mitä Jumala tästä kaikesta ajattelee? Seurakunta on Kristuksen morsian. Morsiamen tärkein ominaisuus on uskollisuus. Uskollisen morsiamen vastakohta on portto. Sitä nimitystä käytetäänkin Ilmestyskirjassa. Jumalan periaate on yleensä, että Hän antaa pahan saavuttaa huippunsa ennenkuin se tuhotaan. Näin on ilmeisesti tuon valheellisen uskonnollisen järjestelmänkin laita. Ilmestyskirjassa kuvataan pedon selässä ratsastava portto (valtiokirkko) ja sen loppu (Ilm.18). Mitä meidän on siis tehtävä? Voidaanko kirkko ja sen mallinmukaiset seurakunnat pelastaa? UT:n mallin mukainen seurakunta voi tietenkin tehdä parannuksen, mutta kirkon tai eri tunnustuskuntien on mahdotonta uudistaa itseään, koska ne ovat kytkettyjä toinen toisiinsa. UT:n ohje tähän tilanteeseen on kehotus: "Lähtekää sieltä ulos!" "Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias". (2.Kor.6:14-18)

"Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa." (Room.9:14) Evankelistalle kuuluu seurakunnan maksaa palkka. "Työmies on palkkansa ansainnut." Mutta sensijaan muista seurakunnan palvelutehtävistä ei pidä maksaa palkkaa, sillä ne perustuvat erilaisiin armolahjoihin, joista Paavali sanoo: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." Emme voi tietää etukäteen, kenelle kaikille Pyhä Henki jakaa opetusta. Muulla perusteella ei seurakunnassa pidäkään opettaa. Paavali kehottaa jokaista hankkimaan elantonsa kättensä työllä. Sentähden ei ole kenenkään hyväksi, että joku ottaa ammatikseen saarnata seurakunnassa tai jopa toimittaa papin virkaa, jota UT:ssa ei edes mainita.

Suurin syy kirkon ja seurakunnan suureen luopumukseen näyttäisi olevan perinteet. Teologiset tiedekunnat ja raamattukoulut välittävät kirkollista traditiota, jolle ei ole perusteita UT:ssa. Olisi hyvä, jos papin uraa suunnitteleville kerrottaisiin edes, ettei papin tai pastorin virkaa edes ole UT:ssa. Suuri osa kirkollisesta traditiosta onkin peräisin pakanuudesta, kun asiaa tarkemmin tutkitaan. Hyvä vertailukohta on Jeesuksen yhdessäolo opetuslasten kanssa. Löytyykö sieltä papinkaapuja, lipereitä, rituaaleja tai seremonioita?

Palvonta ja ylistys

Konstantinus Suuren ajoilta asti kirkoissa oli etuosassa korotettu lava, jolla papit ja kuoro esiintyivät. Seurakunta on edelleen ikäänkuin yleisöä, joka seuraa esitystä. Sen sijaan alkuseurakunta osallistui aktiivisesti kokouksiin. He eivät olleet vain esitysten seuraajia, vaan he itse ylistivät laulaen ja rukoillen. Kenelle nykyään niin suosittu ylistysshow on tarkoitettu? Ajattelevatko kuulijat mahdollisesti, että Jumala haluaa katsella korkeatasoista showta? Kuunteleeko Jumala todellakin mieluummin hyvä-äänistä, meikattua ja esiintymisasussa olevaa laulajaa kuin tavallista seurakuntalaista? Eikö Hän kiinnitä huomiota nimenomaan sydämen asenteeseen?

Jokaisella on jotakin

"Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi." (1.Room.14:26)

Tämä antaa meille hiukan viitettä siitä, minkälainen on Herran seurakunnan kokous. Meidän tulisi muistaa, että Jeesus itse on seurakunnan Pää ja Hänen Henkensä johtaa siinä kaikkea.

"mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;" (1.Tess.5:21). Tämän pitäisi koskea kaikkea, mitä seurakunnassa tapahtuu. Seurakunnalla pitäisi olla mahdollisuus keskustella kuulemastaan ja näkemästään. Kukaan ei saisi asettua seurakunnan arvioinnin yläpuolelle. Koko seurakunnalla on vastuu siitä, mitä siellä opetetaan ja miten siellä toimitaan.

Alkuseurakunnassa syötiin yhdessä nyyttikestiperiaatteella. Tähän ei ole mitään kaavaa, vaan etsittäköön siinä yhteinen tapa. Kaikissa asioissa voimme etsiä rukouksessa vastausta.

Jeesus sanoi: "Minä rakennan seurakuntani." (Matt.16:18) Tässä meille ajattelemisen, rukouksen ja kuuliaisuuden aihetta. Nykyään peräänkuulutetaan paljon Pyhää Henkeä. Uudessa Testamentissa yhdistetään toisiinsa Pyhä Henki ja kuuliaisuus. (Ap.t.5:32)

Pyhä Henki uudestisyntyneen elämässä Uudestisyntyminen Lähtekää siitä ulos
E. H. Broadbent, The Pilgrim Churh, suurimmaksi osaksi suomennettu sivustollemme nimellä Seurakunnan vaellus
Leonard Verduin, The Stepchildren of Reformation
Historia | Raamattu | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Opillista | Lopun ajat