Jotkut Raamatun lukijat pitävät Tuomarien kirjan sivuilta avautuvan Simsonin elämää tappiona ja varoittavana esimerkkinä siitä, miten synti johtaa häpeälliseen tuhoon eikä hänessä nähdä minkäänlaista esikuvallisuutta, vaikka hebrealaiskirje liittääkin hänet uskon sankarien pitkään listaan. Ihmissydän näkee luonnostaan häviön siellä, missä Jumala näkee uskon voiton. Siksi on niin lohduttavaa lukea ja ymmärtää, että vaikka me monesti lankeamme ja epäonnistumme, niin Hän, joka on aloittanut meissä hyvän työnsä, on vievä sen kerran päätökseen, kuten Simsoninkin kohdalla. Simsonin elämässä loistaa ihmeellinen armo kuin jalokivi, sillä Jumala ei erehdy kutsussaan. Profeetta Jeremialle lausuttu sana koskee Simsonia: "Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin", sillä Raamatussa on vain kaksi henkilöä, joiden syntymän enkeli ilmoitti etukäteen vanhemmille, Jeesuksen ja Simsonin. Vanhassa liitossa Simson on syntymänsä puolesta Jeesuksen ainoa esikuva.

Simsonin syntymä ilmoitettiin enkelin kautta ensin vaimolle, kuten Jeesuksenkin kohdalla: "Katso, sinä olet hedelmätön etkä ole synnyttänyt, mutta sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Varo siis, ettet juo viiniä ja väkijuomaa etkä syö mitään saastaista. Sillä katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan; partaveitsi älköön koskettako hänen päätänsä, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri äitinsä kohdusta asti, ja hän on aloittava Israelin vapauttamisen filistealaisten käsistä." Nasiiri tarkoittaa erotettua, tässä tapauksessa Jumalalle. On kuitenkin huomioitava, että nasiirilupaus annetaan ihmisen kasvettua ja ymmärrettyä, mihin hän lupauksen antajana sitoutuu, kuten Paavalin antaessa Kenkreassa nasiirilupauksen. Simson oli nasiiri jo äitinsä kohdusta eikä siten itse antanut nasiirilupausta, vaan Herra teki sen hänen puolestaan. Jumala erotti Simsonin tehtäväänsä jo ennen syntymää, aivan samoin kuin Jeesus erotettiin Isälle.

Vaimo kertoi ilmestyksestään miehelleen Maahorille, joka rukoili, että enkeli ilmoittaisi, mitä heidän olisi tehtävä syntyvälle pojalle. Enkeli ilmestyikin uudelleen, mutta ei rukoilijalle, vaan jälleen vaimolle, joka haki miehensä kedolta enkelin luokse. Vaikka mies on perheen pää, niin vaimo on tässä kuitenkin jumalallisen ilmoituksen keskipiste. Hän hakee jopa miehensä paikalle kuuntelemaan enkeliä. On kuitenkin merkityksellistä, ettei vaimon nimeä mainita, kuten tapahtuu sivuhenkilö isän kohdalla. Hän on vain vaimo, mikä näyttäisi viittaavan armon valinnan korostamiseen. Jeesuksen äiti Maria taas mainitaan nimeltä, mutta Vanhan liiton esimerkki tahtoo mitä ilmeisimmin painottaa, ettei meidän tule katsoa äitiin, vaan syntyvään lupauksen lapseen. Kun Jeesuksen äidin nimi mainitaan, niin nykyajassa me näemme nimen ilmaisemisen seuraukset Maria-kulttina. Pimeyden ruhtinas tekeytyy tarvittaessa valkeuden enkeliksi eikä siksi ole ihmeteltävää, jos hän kätkeytyy Marian nimen taakse saadakseen ihmiset lankeamaan eteensä, rukoilemaan Marian kuvia ja patsaita, kiveä ja puuta. Jotkut ihmettelevät, miten ihmeessä Mooseksen johdolla kulkeneet israelilaiset saattoivat palvoa kultaista vasikkaa? Tieteellisestä nykyajastamme löydämme saman sielullisen pimeyden. Ei ihminen ole muuttunut miksikään, vain koristeet ympärillämme muuttuvat.

"Ja vaimo synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson; ja poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä." Simson eli varmasti turvatun ja hyvän lapsuuden sekä nuoruuden. Vanhemmat ovat Simsonille todennäköisesti kertoneet enkelin ilmoituksesta tai ainakin siitä, ettei partaveitsi saisi koskea hänen päätänsä. Simson tiesi voimansa salaisuuden. Hän oli perheen esikoinen, mutta ei jäänyt ainoaksi lapseksi, sillä Tuomarien kirja kertoo hänellä olleen ainakin veljiä. Samankaltaisuus Jeesuksen elämään on taas aivan ilmeinen. Maria sai myös esikoisensa jälkeen poikia ja tyttöjä.

Aikuistuttuaan Simsonin elämään tulivat sydänsurut rakastumisien myötä. Ensiksi hän ihastui filistealaiseen naiseen, mikä varmasti kauhistutti hänen vanhempiaan, sillä he tunsivat Mooseksen lain: "Älä lankoudu heidän kanssansa; älä anna tyttäriäsi heidän pojillensa äläkä ota heidän tyttäriänsä pojillesi vaimoiksi." Simsonin vanhemmat olivat varmasti kauhuissaan ja sanoivat hänelle: "Eikö oman sukumme tytöistä tai edes kansamme joukosta löydy sinulle naista, kun sinun pitää mennä ottamaan itsellesi vaimo filistealaisten, noiden ympärileikkaamattomien, keskuudesta?" Mutta Simson sanoi isälleen: "Hanki hänet minulle vaimoksi, minä olen ihastunut häneen."

Mooseksen laki ei kuitenkaan mainitse lankoutumiskiellon yhteydessä filistealaisia, vaan seitsemän muuta kansaa, mikä tekee ymmärrettäväksi seuraavan jakeen sisällön: Hänen vanhempansa eivät tienneet, että tämä oli Herran johdatusta ja että Herra tahtoi antaa aiheen taisteluun filistealaisia vastaan. Siihen aikaan filistealaiset näet pitivät Israelia valtansa alla.

Simsonin rakastuminen filistealaiseen oli Herrasta. Monet ovat tänäkin aikana samanlaisia kuin Simsonin vanhemmat, jotka eivät nähneet hengellistä todellisuutta Simsonin elämän takana. He tuomitsevat Simsonin avioliiton syntinä unohtaen, että se oli Herrasta.

Simson sai tahtonsa läpi, mutta hääkahnausten takia vaimon isä antoi tämän sulhaspojalle, yljän ystävälle, häpäisten myöhemmin "vaimoaan" katsomaan tulleen Simsonin. Tämän seurauksena Simson kosti filistealaisille ja sai heidän vihansa päälleen siinä määrin, että he lähtivät sotaan ja leiriytyivät Juudan alueelle. Juudan miehet eivät halunneet sotaa, joten he lupasivat tuoda Simsonin sidottuna filistealaisille. Simson antoi maanmiestensä sitoa itsensä ja viedä viholliselle. Samoin juutalaiset luovuttivat maanmiehensä Jeesuksen sidottuna pakanoiden, roomalaisten käsiin.

Mutta Herran henki tuli Simsoniin, kun filistealaiset tulivat riemuhuudoin ottamaan häntä vangikseen, ja hänen siteensä sulivat pois. Simson tappoi aasinleukaluulla tuhat vihollista. Juudan miehet katselivat turvallisen välimatkan takana Simsonin kamppailua eivätkä tulleet apuun, sillä niin orjuutettuja ja peloissaan he olivat filistealaisten ikeen alla. Opetuslapset piiloutuivat, kun Jeesus ristiinnaulittiin eikä kukaan häntä puolustanut.

Seuraava tapahtuma, josta Raamattu kertoo, on Simsonin meneminen porton luo Gassaan. Tämä on hyvin tärkeä kohta ja siihen palataan vielä useasti, sillä Gassassa käynti on ratkaisevan tärkeä lenkki Simsonin elämässä.

Sen jälkeen hän rakastui Delilaan, joka kuitenkin rahanahneuden sokaisemana oli liitossa filistealaisten kanssa. Simson oli jo monesti rikkonut Herran lakia vastaan. Jo se, että hän meni vastoin vanhempiensa tahtoa naimisiin filistealaisen naisen kanssa, oli kiellettyä Mooseksen laissa. Hän seurasi jääräpäisesti sydäntään ja luotti omaan voimaansa ja harkintakykyynsä. Simson ajatteli selviytyvänsä Delilan metkuista, mutta hän aliarvioi vihollisensa yliarvioidessaan itseään. Hän ei tukeutunut Herraan, joka oli hänen voimansa takana.

Lopulta sitkeä Delila sai Simsonin paljastamaan voimansa salaisuuden. Älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä. Delila nukutti Simsonin polvilleen ja kutsui paikalle miehen, joka leikkasi hänen seitsemän palmikkoaan. Simson oli monta kertaa aikaisemmin valehdellut voimansa olemuksesta, mutta Delila oli varma voitostaan sanoessaan: "Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!" Kun hän heräsi unestaan, niin hän ajatteli: Kyllä minä selviydyn niin kuin aina ennenkin ja pudistan itseni vapaaksi". Eikä hän tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä.

Tässä kohtaa on suuri houkutus viitata suureen luopumukseen, kun Ilmestyskirjan Babylon on viettelevin rakkauden tunnustuksin saanut uskonnolliset kansat juopumaan viinistään ja lankeamaan voimattomina helmaansa, mutta jokaisella meistä on oma heikko kohtansa, Delilansa, jonka kautta vihollinen yrittää nukuttaa, ettemme valvoisi. Simsonin epäonnistuminen ihmissuhteissa on mitä puhuttelevinta, sillä kuinka monelle on käynyt kuten Simsonille, joka etsi maailmasta aitoa rakkautta, mutta joutui heräämään unestaan julmaan todellisuuteen:

Silloin filistealaiset ottivat hänet kiinni ja puhkaisivat hänen silmänsä. Ja he veivät hänet Gassaan ja kytkivät hänet vaskikahleisiin, ja hänen täytyi jauhaa vankilassa.

Gassa on kaupunki, jossa Simson vieraili porton talossa. Nyt hänet vietiin sinne takaisin kahleissa ja silmät puhkaistuina, ehkä jopa sen talon ohi, jossa hän oli vieraillut yöllisellä retkellään, mutta hän ei voinut nähdä sitä. Simsonin synti oli ikään kuin peitetty, anteeksiannettu, niin kuin me kaikki tarvitsemme anteeksiantoa. Vihollinen oli saanut riemuvoiton Israelista, jonka tuomari nöyryytettynä ja sokeutettuna joutui jauhamaan myllynkiviä.

Mutta Herra ei jätä ketään omaansa vankilaan, vaikka oma petollinen sydämemme olisikin meidät sinne johdattanut. Hän ei meitä hylkää, ja vaikka me olemme uskottomat, on hän kuitenkin uskollinen, sillä itseänsä hän ei saata kieltää. Mutta vehnänjyvän on pudottava maahan, upottava mullan pimeyteen, yksinäisyyteen, ennen kuin se voi kantaa satoa. Vankilassa Simson valmistautui tehtävään, jota varten hän oli syntynyt. Oma voima riisuttiin hänestä pois. Jäljellä ei ollut enää kuin yksin Herra, jonka puoleen kääntää sielunsa silmät. Simson näki hengessä ja totuudessa, sillä Sana jatkaa: Mutta hiukset rupesivat jälleen kasvamaan hänen päähänsä sen jälkeen, kuin ne olivat ajetut. Jeesus on puu, josta jokainen häneen oksastettu saa elämänsä. Hiukset ovat kuin oksia. Ne kasvavat siitä elämän voimasta, johon ovat kiinnittyneet. Koska Jeesuksen julistustoiminta kesti noin kolme ja puoli vuotta, niin ehkä saman ajan kesti Simsonin tukan kasvaminen entiselleen. Seurakunnan julistustoiminnan ahdistuksen ajassa voisi myös ajatella kestävän kolme ja puoli vuotta.

Seurakunta eristetään maailmasta, kuten Simson, sillä te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden, koska seurakunta todistaa rististä eikä ristiä voi mitenkään sovittaa ihmiskunnan juovuttavaan ekumeniaan. Ei Jumala ole määrännyt seurakuntaa vihaan, sillä ennen sitä se temmataan Herraa vastaan yläilmoihin, mutta aina seurakunta on joutunut kokemaan maailman ja sen valtiasten vihaa. Seurakunnan voimat riisutaan, niin että Jeesuksen sanat: ilman minua te ette voi mitään tehdä, tulisivat sille todellisuudeksi. Seurakunnan on puettava päälleen Jumalan koko sota-asu, ja sota-asua tarvitsee se, joka ei enää luota sisäiseen simsoniinsa, joka paljain käsin käy kiljuvan jalopeuran kimppuun.

Uudessa liitossa me näemme toisen sokeutetun, Sauluksen, joka Jeesuksen kohdattuaan ei juonut eikä syönyt mitään kolmeen päivään. Niin kuin Jeesus oli haudassa kolme päivää, niin myös Paavali oli pimeydessä kolme päivää. Hänestä valmistettiin asetta Herransa käteen. Sauluksen ja Simsonin sokeudessa me näemme jotain niistä toimintaperiaatteista, joita Jumala käyttää antaessaan koettelemusten kohdata omiaan, puhdistaessaan ja kirkastaessaan heitä kuonasta, niin että kulta, Kristus, näkyisi epäpuhtaista metalleista rakennetussa maailmassa. Pietari kiteyttää seurakunnan tehtävän: että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

Tuomarien kirja jatkaa: Niin filistealaiset ruhtinaat kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Daagonille ja iloa pitämään, sillä he sanoivat: "Meidän jumalamme on antanut vihollisemme Simsonin meidän käsiimme." Kun kansa näki hänet, niin he ylistivät jumalaansa, sillä he sanoivat: "Meidän jumalamme on antanut käsiimme vihollisemme, maamme hävittäjän, sen, joka surmasi meistä niin monta."

Simson oli sokea, mutta ei kuuro, joten hän on kuullut kansan pilkan. Hän oli häväisty ja nöyryytetty ja sai vielä kuulla, että filistealaisten jumala on suurempi kuin israelilaisten ja että hän siksi oli jäänyt vangiksi. Ei ollut enää kyse Simsonista, vaan henkimaailman välisestä taistelusta.

Epäjumalanpalvelusjuhla oli varmasti merkittävä ja pitkäkestoinen. Ja kun heidän sydämensä oli tullut iloiseksi, niin he sanoivat: "Noutakaa Simson huvittamaan meitä." Niin Simson noudettiin vankilasta huvittamaan heitä. Ja he asettivat hänet seisomaan pylvästen väliin. Silloin Simson sanoi palvelijalle, joka piti kiinni hänen kädestään: "Päästä minut tunnustelemaan pylväitä, joiden varassa rakennus on, nojatakseni niihin."

Simson näytteli heikkoutta, sillä hänen hiuksensa olivat kasvaneet ja voimat palanneet, mutta hän oli salannut sen vihollisiltaan. Ei hiuksia ollut enää kauniisti palmikoitu, vaan ne ovat repsottaneet takkuisina olkapäille. Niistä on puuttunut maailman kiilto ja huoliteltu kädenjälki, joten vihollinen ei tajunnut vaaraa, sillä se ei ymmärtänyt hiusten, uskon, salaisuuden olemusta. Joku ehkä tarttuu kohtaan, jossa Simson pyytää päästä tunnustelemaan rakennusta kannattelevia pylväitä, ikään kuin hän voisi ne sokeana nähdä, mutta on hyvä muistaa, että vieraillessaan porton luona Gassassa, hänen on samalla täytynyt tutustua kaupungin nähtävyyksiin ja ihmetellä Daagonin mahtavaa temppeliä. Ei porton taloon mennä suorinta tietä vieraassa kaupungissa, vaan ihmetellään ensin nähtävyydet. Samalla näemme Jumalan ihmeellisen viisauden. Vaikka Simsonin vierailu viholliskansan porton luona oli epäpyhää, niin omalta osaltaan se kuitenkin valmisti Simsonia hänen elämänsä viimeiseen koitokseen. Hän tiesi, mikä on Daagonin temppelin heikko kohta. Todennäköisesti jo matkalla vankilasta temppeliin hän suunnitteli tulevaa tekoaan, sillä hänelle on varmasti kerrottu ivallisesti, mihin häntä viedään näytteille kuin uhrilammasta. Taivaan valo alkoi paistaa Simsonin sieluun.

Mutta huone oli täynnä miehiä ja naisia; myöskin kaikki filistealaisten ruhtinaat olivat siellä, ja katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simson heitä huvitti.

Pilkkaa ja ivaa sai myös Jeesus kuulla kiinniottajiltaan ja kiduttajiltaan. Matteus kertoo, kuinka perkele kiusasi Jeesusta ristillä kolme kertaa: auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä, astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen, vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt. Suurimmat "jos"- kiusaukset heitettiin Jeesuksen päälle ristillä, kun hän oli vielä heikompi kuin erämaassa, missä hän oli paastonnut neljäkymmentä päivää. Matteus kertoo kolmesta kiusauksesta ristillä, kuten erämaassakin oli kolme kiusausta. Mutta Jeesus ei todistanut kuin yksin Isästä ja eli yksin Hänen tahdossaan.

Vihollisen keskellä näemme Simsonissa samaa suuruutta kuin Herrassaan. Hän ei turvaudu omiin voimiinsa, vaikka hiukset ovatkin kasvaneet takaisin, sillä hän olisi takaisin saamillaan voimilla voinut helposti paeta rakennuksesta. Jotta ymmärtäisimme tämän oleellisen seikan merkityksen, niin Sana kertoo tarkasti Simsonin vierailusta porton talossa Gassassa, missä vihollinen tunnisti hänet ja odotti aamua voidakseen tappaa hänet. Mutta Simson pakeni keskellä yötä ja koska kaupunkilaiset luottivat porttinsa pitävyyteen, niin he olivat menneet rauhassa nukkumaan, mutta Simson nosti kaupungin portin pihtipielineen paikoiltaan ja kuljetti sen vuoren laelle asti kuin pilkaten heikkoja vihollisiaan.

Mutta epäjumalanpalvelusmenojen keskelle huvitukseksi tuotu Simson ei enää halunnut paeta, sillä hän tiesi seisovansa vihollisen keskellä kirkastaakseen Herraansa. Samoin Jeesus seisoi teloittajiensa edessä omasta tahdostaan, vaikka hänellä olisi ollut valta kutsua enkeliarmeija avukseen tai suunsa sanalla kaataa kaikki ympäriltään. Simson voimineen alistui pimeyden vallalle, kuten esikuvansa myöhemmin.

Simson oli heikkoudessa, luottaessaan enää yksin Herraansa, väkevämpi kuin parhaassa kukoistuksessaan tappaessaan paljain käsin leijonan. Paavali puhuu tästä samasta heikkoudesta Toisessa kirjeessään korinttolaisille: Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.

Pylväisiin nojaava Simson oli kaikkien naurun ja ivan kohteena. Suuri voimamies ja Israelin tuomari, Jumalansa valittu, nojasi pylväisiin, kun ei enää näyttänyt pysyvän pystyssä. On varmasti kuulunut naurun remakan säestämänä: "Koeta pysyä pystyssä kuin mies; ainoa jumala on filistealaisten Daagon; antakaa sille vähän viiniä, ettei siihen lysähdä, muuten saadaan kantaa vielä mokoma ilveilijä pois!"

Simsonilla oli tallella entinen voimansa, mutta hän luotti enää yksin Herraan ja huusi särkyneen sydämensä syvyydestä: "Herra, Herra, muista minua ja vahvista minua ainoastaan tämä kerta, oi Jumala, niin että saisin filestealaisille yhdellä kertaa kostetuksi molemmat silmäni!"

Sitten Simson kiersi käsivartensa molempien keskipylväiden ympäri, joiden varassa rakennus oli, toisen ympäri oikean ja toisen ympäri vasemman käsivartensa, ja painautui niitä vastaan. Ja Simson sanoi: "Menköön oma henkeni yhdessä filistealaisten kanssa!" Ja hän taivuttautui eteenpäin niin rajusti, että rakennus luhistui ruhtinasten ja kaiken siinä olevan kansan päälle. Ja kuolleita, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään.

Kuten Simsonin syntymässä ja kulkemisessa kohti omaa Golgataansa, niin myös hänen kuolemassaan on lisää esikuvallisuutta Jeesukseen. Hän ei enää ajatellut itseään, vaan hän uhrasi henkensä, jolloin epäjumala Daagonille pyhitetystä juhlasta tulikin kaikkien filistealaisten ruhtinasten ja heidän alaistensa hauta palvontapaikan tuhouduttua heidän niskaansa. Simson täytti elämässään Jumalan hänelle säätämän tehtävän: ja hän on aloittava Israelin vapauttamisen filistealaisten käsistä.

Kun Jeesus riippui ristillä, pimeyden henkivallat kokoontuivat ympärille ja kiusasivat ja pilkkasivat häntä, mutta Jeesuksen jättäessä henkensä Isän käsiin, näiden valtojen universaali epäjumalan temppeli luhistuikin niiden itsensä päälle. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaiseksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.

Ilmestyskirja kertoo esiin nousevasta pedosta, kuinka sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät sekä Daniel samasta pedosta sarvena, jonka minä näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät. Maailmasta käsin katsottuna näyttää, että peto voittaa pyhät, mutta Ilmestyskirja vakuuttaa toista, sillä kun perkele ja hänen enkelinsä on heitetty ulos taivaasta, Johannes kuulee suuren äänen sanovan: Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta. Jos maailma ei ymmärrä Jeesuksen eikä Simsonin voittoa, kuinka se voisi käsittää pyhien seurakunnan voiton?

Efesolaiskirje kertoo, mitä vastaan pyhät sotivat, vaikka eivät voi nähdä tätä sotaa, kuten ei sokeutettu Simsonkaan nähnyt pilkkaavia vihollisruhtinaita ja näiden käskyläisiä: Sillä ei meillä ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Herra Jeesus Kristus, joka näkee puolestamme, on johtava seurakuntansa voittoon, niin kuin Simsoninkin.

Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä