MORENO DAL BELLO

SOVITUS -- MISSÄ? Osa 2/4

VÄITTEET HENGELLISESTÄ KUOLEMASTA

Monet uskonliikkeen johtajista ja yhä kasvava määrä karismaatikkoja väittää, että Jeesuksen Kristuksen oli kuoltava hengellisesti saattaakseen meidän sovituksemme loppuun. Kenneth Copeland on eräs niistä, joilla on tämä käsitys ja seuraava toteamus eräässä hänen kasettisaarnoistaan antaa lukijalle selkeän käsityksen hänen ajatuksistaan tässä asiassa. Copeland julistaa mitä kiihkeimmin, että:

"Jeesuksen Kristuksen kuolema ei ollut ainoastaan ruumiillinen kuolema. Jos se olisi ollut ruumiillinen kuolema ja ainoastaan ruumiillinen kuolema, Aabel olisi maksanut ihmiskunnan syntien hinnan. Hän on ensimmäinen ihminen, joka kuoli, koska hän kunnioitti Jumalaa Hänen sanassaan...Jokainen Aabrahamin liiton alla maan päällä elänyt profeetta olisi voinut maksaa tuon hinnan, jos olisi kysymys ainoastaan ruumiillisesta kuolemasta."²⁰

Oppi Jeesuksen hengellisestä kuolemasta on niin avainasemassa ja niin tärkeä uskonliikkeelle, että monet sen johtajista ovat julistaneet jumalallisen tuomion kohtaavan jokaista, joka uskaltaa asettaa sen kyseenalaiseksi. Kenneth Copeland toteaa kommentoidessaan erästä tätä opetusta vastustavaa opettajaa: "Tuo tyyppi on tänään kuollut mies. Sanoin tämän varoittaakseni teitä. Älkää arvostelko niitä ihmisiä, jotka saarnaavat (identifikaatio-oppia). Jos te ette ymmärrä sitä, pitäkää suunne kiinni ja rukoilkaa."²¹ Minä puolestani ehdotan, että te rukoilette ja tutkitte Jumalan sanaa ahkerasti nähdäksenne ovatko asiat niin (Ap.t.17:11). Jeesuksen kuoleman hengellistäminen iskee suoraan tosi evankeliumin sydämeen ja se on nähtävä sellaisena, mitä se on eli harhaoppina.
Sekä Copeland että Hagin puoltavat voimakkasti teoriaa Jeesuksen hengellisestä kuolemasta, kuten käy ilmi seuraavista lainauksista. Ensiksikin, Kenneth Hagin toteaa: "Hän (Jeesus) maistoi hengellistä kuolemaa jokiasen ihmisen edestä. Ja Hänen henkensä ja sisäinen ihmisensä meni helvettiin minun sijastani. Ettekö te käsitä tätä? Ruumiillinen kuolema ei olisi pyyhkinyt pois meidän syntejämme. Hän on maistanut kuolemaa jokaisen ihmisen edestä. Hän puhuu hengellisestä kuolemasta."²² Väittäessään, ettei ruumiillinen kuolema voinut pyyhkiä pois meidän syntejämme, Hagin joutuu ristiriitaan kaiken sen kanssa, mitä Raamattu opettaa sovituksesta, joka on veressä (3.Moos.17:11; Hebr.9:22), Copeland yhtyy oppi-isänsä käsityksiin: "Ei ruumiillinen kuolema ristillä ollut hinta, joka maksettiin meidän synneistämme, koska jos asia olisi ollut niin, jokainen Jumalan profeetta, joka on kuollut viimeisten 2000 vuoden aikana sitä ennen, olisi voinut maksaa tuon hinnan. Ei ollut kysymys ruumiillisesta kuolemasta. Kuka tahansa olisi voinut tehdä sen."²³
Tällaisella kauhistuttavalla julistuksella Copeland hyökkää kaikkea sitä vastaan, mitä Raamattu opettaa meidän Herramme kuolemasta ja sivuuttaa samalla kaiken sen, mihin seurakunta on uskonut ja mitä se on opettanut Kristuksen kuolemasta lähes kahden vuosituhannen ajan. Puhumattakaan siitä suuresta todistajien pilvestä, joka Raamatun mukaan todistaa siitä, että ainoastaan Jeesuksen viaton (synnitön) uhri saattoi tehdä meidän pelastuksemme mahdolliseksi (Ap.t.4:12; Ap.t.10:43; 1.Tim.2:5,6). Copelandin herjaava lausunto ryöstää Herralta Jeesukselta Hänen ainutlaatuisen tehtävänsä historiassa.
Eräs niistä syistä, miksi uskonliike uskoo Jeesuksen hengelliseen kuolemaan, johtuu siitä, että he pitävät kaikkea sairautta alkuperältään hengellisenä, joten Jumalan parannusmenetelmän on myös oltava hengellinen. Näin on tultu siihen johtopäätökseen,että sovituksen piti olla hengellinen eikä ruumiillinen teko. Käsitys siitä, että sairaus alkuperältään hengellistä tulee suoraan metafyysisistä kulteista.
Raamatussa on monia kohtia, jotka todistavat siitä, että Jeesuksen ruumiillinen kuolema on ansainnut meidän pelastuksemme täydellisesti. Esimerkiksi: "meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan" (Hebr.10:10; vrt.Room.7:4; Kol.1:22; 1.Piet.2:24; 3:18; 4:1). Raamatussa ei ole mainitaakaan tällaisesta myyttisestä hengellisestä kuolemasta. Myös Gal.3 opettaa, että Hänen ruumiillinen kuolemansa ristillä poisti kirouksen.
Toinen raamatunkohta, joka tukee voimakkasti Kristuksen ruumiillisen kuoleamn riittävyyttä on Kol.1:20-22. Tässä raamatunkohdassa huomaamme seuraavaa: "Tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta..." jae 20; ja jakeessa 22 meille kerrotaan: "Mutta nyt hän on sovittanut teidät Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta..." Minkä muunlaisen kuoleman voisi lihan ruumis kokea kuin ruumiillisen kuoleman? Tämän selkeämmin eivät nämä jakeet voisi ilmaista sitä, mink kaltaisen kuoleman Jeesus kärsi. Miten kukaan kristitty voi sanoa ja uskoa sydämessään näiden jakeiden valoss, että ruumiillinen kuolema ei riittänyt meidän syntiemme sovitukseksi.
Se raamatunkohta, jota Kenneth haginkorostaa hengellisen kuoleman teorian tueksi on Ps. 22:7 "Mutta minä olen mato ebkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. Hagin väittää, että nämä sanat "minä olne mato enkä ihminen" viittaavat Kristuksen hengelliseen kuolemaan. Artikkelissaan 'Kristus meidän sijaisemme' The Word of Faith -lehden maaliskun numerossa 1975 Hagin toteaa: "Hän lausuu oudot sanat: 'Kuitenkin sinä olet Pyhä'. Mitä se tarkoittaa? Hän on muuttumassa synniksi...Hänen janoiset huulensa huutavat: 'Minä olen mato enkä ihminen'. Hän on hengellisesti kuollut -- mato." Nämä Psalmin 22 sanat eivät takoita mitään sinne päinkään! Haginin toteamus on erinomainen esimerkki eisegesiksestä vastakohtana eksegeesille. Tämä raamatunkohta viittaa yksinkertaisesti siihen, että Jeesusta pilkattiin ja "pidettiin matona" eikä ihmisenä Hänen elinaikanaan maan päällä ja varsinkin Hänen riippuessaan ristillä. Jos luetaan eteenpäin Psalmia 22, huomataan ett. jakeissa 7 ja 8 on Matteuksen evankeliumista tuttuja sanoja (27:39,43; kts myös Mark.15:29,30; Luuk.23:35). Jeesusta parjattiin Hänen eläessään. Häntä halveksittiin ja Hänen sanottiin olevan liitossa Beelsebubin kanssa (Matt.10). Jopa Hänen kärsiessään ristillä Häntä pilkattiin ja kirottiin, ivattiin ja härnättiin. "Daavidia pilkattiin toisinaan siitä, että hän luotti Jumalaan; mutta Kristuksen kärsimykset olivat näiden sanojen kirjaimellinen ja tarkka täyttymys."²⁴
Sen sijaan, että Ps.22:6 puhuisi hengellisestä kuolemasta, se on eräs niistä jakeista, jotka puhuvat Hänen ruumiillisesta kuolemastaan. Henry Morris tuo kirjassaan 'Sampling the Psalms' esiin kiehtovan opetuksen hepreankielen sanasta mato (tolath) ja siitä, miten usein sitä käytetään V.T:ssa merkityksessä 'helakanpunainen' (esim. 2.Moos.25:4:ssä) tai 'karmiininpunainen' (Jes.1:18). Syyksi tähän hän antaa sen, että tästä karmiininpunaisesta madosta saadaan punaista nestettä, josta ihmiset menneinä aikoina valmistivat punaväriä värjäykseen. Tämä Psalmin 22 profeetallinen jae on kristuksen oma kuvaus Hänen omasta veren tahrimasta ruumiistaan ristillä (vrt. Kol.1:20). Morris selittää:

"...epäilemättä sillä, että hän samaistaa itsensä karmiininpunaiseen matoon, on syvällisempikin merkitys tuon ainutlaatuisen eläimen erikoislaatuisen elämän ja kuoleman takia. Sillä silloin kun tuon lajin äitimato on valmis synnyttämään lapsensa, se kiinnittyy johonkin puuhun tai pylvääseen tai puukeppiin niin kiinteästi, ettei se voi koskaan enää irrota siitä. Sitten kun poikaset ovat syntyneet, äiti tarjoaa niille suojan ja ravinnon, kunnes ne varttuvat niin, että voivat lähteä kotoa ja pitää huolta itsestään. Silloin äiti kuolee. Ja kuollessaan hänen ruumiistaan lähtee punaista nestettä, joka värjää punaiseksi hänet, hänen jälkeläisensä ja puun, jossa heidän kuoleav äitinsä synnytti heidät."²⁵

Mikä hämmästyttävä kuva tässä onkaan Kristuksen veren tahraamasta ruumiista ristin puulla.
Uskonliike väittää myös, että kun Jeesus lausui sydäntäsärkevät sanansa "Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit?" (Matt.27:46), Hän puhui erosta itsensä ja Isän välillä. Selitetään, että Jumalan oli käännettävä päänsä pois Pojastaan, kun Hän tuli "synniksi". Seuraavassa luvussa saamme kuullauskonliikkeen johtajien kammottavasta opetuksesta, jonka mukaan Jeesuksen muuttuessa kirjaimellisesti synniksi, hän sai saatanan luonnon omaan henkeensä ja että juuri sillä hetkellä Jumala kääntyi pois Hänestä ja Jeesuksen kuultiin huutavan Matt.27:46:n sanat, jotka muka todistavat Hänen hengellisestä kuolemastaan.On monia raamatunopettajia uskonliikkeen opettajien lisäksi, jotka opettavat, että Jumala käänsi kasvonsa synnin raskauttamasta Pojastaan. Psalmi22:n 24. jae kumoaa kuitenkin sellisen uskomuksen, että Jumala olisi peittänyt kasvonsa ristillä riippuvalta Pojaltaan. Huomaat, että siinä todetaan jotain aivan päinvastaista: "Hän ei halveksi kurjan kärsimystä. Hän ei pidä sitä mitättömänä eikä kätke häneltä kasvojaan, vaan kuulee, kun hän huutaa avuksi.". Jeesusta ei hylätty siinä mielessä, että Hän ei enää olisi ollut kolminaisuuden toinen persoona, sillä Hän ja Hänen Isänsä ovat yhtä (Joh.10:30). Kristuksen hengellinen yhdysside Isään ei voi milloinkaan katketa. "...kun Jumala vuodatti vihansa ja tuomionsa Jeesuksen päälle, Hän (Jeesus) tunsi, että Hänen yhtyetensä Isään estyi vakavasti".²⁶ Jeesus ei saanut apua ristillä, niinkuin Hän sai kokea ollessaan kiusattavan erämaassa ja Getsemanen puutarhassa (Matt.4:11; Luuk.22:43).
Seuraavassa luvussa tullaan tutkimaan tarkemmin Kristuksen väitettyä hengellistä kuolemaa ja mitä kaikkea tuollainen opetus tarkalleen ottaen pitääkään sisällään. Riittäköön tässä, kun sanotaan, että mitä ikinä Jeesus tarkoittikaan sanoessaan "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit+", Hän ei lakannut hetkeksikään olemasta Jumala ennen ristillä riippumistaan, sen aikana tai sen jälkee. Vaikka me rajoittuneisuudessamme emme kykenekään ymmärtämään Jeesuksen sanojen koko merkitystä, voimme olla varmoja siitä, että etteivät ne merkinneet hänen 'hengellistä kuolemaansa' tai sitä, että Isä olisi hyljännyt Hänet (Joh.16:32).
Kaikki uskonliikkeen johtajat eivät ole sitä mieltä, että Kristus olisi 'kuollut hengellisesti' nimenomaan ristillä. Frederick K. C. Price uskoo, että Hänen hengellinen kuolemansa tapahtui Getsemanessa. Hän sanoo: "Jossain vaiheessa Hänen (Jeesuksen) ristiinnaulitsemisensa ja Getsemanen puutarhan välillä -- jossain siellä -- Hän kuoli hengellisesti. Henkilökohtaisesti uskon, että se tapahtui Getesemanessa."²⁷ Mielenkiintoinen sivuhuomautus Herra Pricesta koskee sitä, että hän on kasvanut Jehovantodistajaympäristössä. Mainitsemisen arvoista on myös se, että yllä esitetty opetus hengellisestä kuolemasta on sama, jota mormonikirkon apostoli James E, Talmage opettaaa kirjassaan 'Jeesus Kristus' ('Jesus the Christ')!
Raamatun tutkijalle on aivan selvää, että Jeesus Kristus saavutti ruumillisella kuolemallaan kaiken, joka tarvittiin ihmiskunnan pelastamiseksi. Ef.2:15: "Ruumiinsa uhrilla hän lakkautti säännöksissä olevan käskyjen lain voimassaolon..." ja Hebr.10:10: "...meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.", ovat jakeita, jotka vahvistavat tuon tosiasian.
Uskonliikkeellä on toinenki jae, ehkäpä suorataan heidän tärkein raamatunkohtansa, jota he käyttävät tukemaan kaksinkertaisen kuoleman teoriaansa. Uskonliikkeen johtajat ovat tehneet vakavan virheen tulkinnassaan Jes.53:9:stä "Hänelle annettiin hauta jumalattomien joukossa, mutta rikkaan luo hän tuli kuoltuaan..." Tässä raamatunkohdassa käytetään tosiaan monikkoa hepreankielen kuolema-sanassa. Sitä pidetääntodistuksena siitä, että Jeesus kärsi kaksinkertaisen kuoleman ristillä, ruumiillisen ja hengellisen! Tässä virheellisessä tulkinnassa on paljon mätää, joista vähäisin on se, etä se perustuu yhdessä raamatunjakeessa esiintyvään yhteen sanaan. Mc Connell selittää hepreankielen monikkomuodon käyttöä tässä tekstinkohdassa;

"Monikossa olevat substantiivit ovat hyvin yleisiä heprealaisissa Kirjoituksissa. Ne eivät merkitse ainoastaan monikko numeerisesti, vaan monikkoa käytetään myös korostamaan substantiivin tiettyä merkitystä. hepreassa monikossa olevat substantiivit ilmaisevat arvoasemaa, suuruutta ja intensiivisyyttä. Jes. 53:9:n 'kuolemat' on intensiivisyyttä ilmaiseva monikko, jota kirjoittaja käyttää osoittaakseen, että kyseessä oleva kuolema oli erityisen väkivaltainen. Se ei tarkoita sen enempääsitä, että Tyyron kuningas olisi kuollut kaksi kuolemaa kuin että Messiaskaan olisi kuollut kahta kuolemaa."²⁸

Toinen esimerkki tästä löytyy Hes.28:8-10;stä, joka kertoo Tyyron kuninkaan väkivaltaisesta ja varmasta kuolemasta: "...kaadettujen tavoin sinä kuolet..." Keil ja Delitzsch kertovat meille Vanhan Testamentin Jesajaa koskevassa kommentaarissaan osassa7, että sekä jesajassa että Hesekielissä olevat ko. kuolema-sanan monikot ovat esimerkkejä pluralis exaggerativuksesta: "Sitä käytetään väkivaltaisesta kuolemasta, itse tuskasta, joka saa tuntemaan ikäänkuin kuolisi yhä uudestaan ja uudestaan." Olen varma, että lukijalle on tuttu itämainen sanonta "Saat kuolla tuhat kuolemaa". Se ei tarkoita sitä, että ihminen kuolisi kirjaimellisesti useammin kuin kerrran, vaan se kuvaa tuon yhden kuoleman intensiivisyyttä.
Totuus siitä, mitä Kristuksen hengelle tapahtui, näkyy selvästi sellaisista raamatunkohdista kuin Luuk.23:46 "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni." (vrt.Matt.27:50; Joh.19:30). Hän luovutti henkensä Jumalalle ja veti sitten viimeisen henkäyksensä. Hän antoi ruumiinsa meidän edestämme ja luovutti henkensä Jumalalle. Hänen henkensä ei kuollut.
Gloria Copeland julistaa seuraavaa Kristuksen "hengellisestä kuolemasta": "Hän (Jeesus) maksoi hinnan Aatamin synnistä. Hän kärsi omassa ruumiissaan, ja mikä vielä tärkeämpää, omassa hengessään. Jeesus koki saman hengellisen kuoleman, joka tapahtui ihmiselle Eedenin puutarhassa."²⁹ Tämä on lievästi sanottuna hyvin valistumaton lauselma. Ihminen joutui kokemaan hengellisen kuoleman, koska hän oli tehnyt syntiä. Jeesus ei ollut syntinen, niinkuin uskon Rouva Copelandin varmastikin myöntävän. Hän kärsi ainoastaan yhden kuoleman, joka oli ruumiillinen. Jeesus puhui usein lähestyvästä ruumiillisesta kuolemastaan, mutta Hän ei viitannut ainoatakaan kertaaa hengelliseen kuolemaansa (Mark.9:31). Huomaa myös hänen lausunnostaan, että hän ei pidä Kristuksen ruumiillista kuolemaa yhtä tärkeänä kuin Hänen hengellistä kuolemaansa. Kun harhaoppia sekoitetaan totuuteen, se saa nopeasti ylivallan näistä kahdesta. Vähäinenkin määrä hapatusta hapattaa koko taikinan.
Jeesus itse käski meidän muistella Häntä osallistumalla Hänen vereensä ja ruumiiseensa, jotka molemmat, niinkuin huomaat, ovat fyysisiä elementtejä, eivät hengellisiä (vrt. Luuk.22:19,20; 1.Kor.11:24-26). 1.Kor.11:ssä meille kerrotaan, että niin usein kuin syömme ehtoollisleipää ja juomme maljan, me julistamme Herran kuolemaa, kunnes Hän tulee takaisin. Huomaa, että me julistamme vain yhtä kuollemaa, emme kahta. Tässä raamatunkohdassa puhutaan Hänen ruumiillisesta kuolemastaan. Sitä kuolemaa meidän tulee muistella. Hän kärsi ainoastaan yhden kuoleman ristillä, lihansa kuoleman, ainoan kuoleman, jossa Hän osoitti kuuliaisuuta (Fil.2:8).
Ajatellessamme opetusta Jeesuksen hengellisestä kuolemasta on mielenkiintoista havaita, miten kaikki siihen viittaavat symboliset elementit loistavat poissaolollaan Herran ehtoollisella. Leipä -- Hänen ruumiinsa symboli -- ja viini --Kristuksen veren symboli -- muistuttavat meitä selkeästi Kristuksen ruumiillisesta kuolemasta (kts. 1Kor.10:16; Hebr.10:19-24). Meillä ei ole mitään sellaista elementtiä Herran ehtoollisella, jonka tarkoitus olisi muistuttaa meitä Hänen "hengellisestä kuolemastaan" siitä ykjsinkertaisesta syystä, että Jeesus ei kuollut hengellisesti. Jeesus puhui siitä, että Hän antoi elämänsä Joh.15:13:ssa, ei Hengestään.
Joh.6:51:ssä Jeesus kuvaa itseään: "Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.Minun ruumiini on leipä, jonka minä annan, että maailma saisi elämän." Tässä puhuu Raamatun Jeesus! Hän ei puhu heneknsä antamisesta niinkuin uskonliikkeen Jeesus, vaan pikemminkin lihansa antamisesta maailman elämän edestä. Kreikankielen sana liha tarkoittaa ruumista vastakohtana sielulle tai hengelle.
Lukemattomat raamatunkohdat todistavat siitä, että Kristuksen kuolema ristillä oli puhtaasti ruumiillinen kuolema. Tässä muutamia tutkisteltavaksesi: Joh.2:1921; Ef.2:15; Kol.1:22; Hebr.10:10; 1.Piet.2:24; 3:18; 4:1.

SAATANALLINEN LUONTO

Uskonliike väittää, että Aatami jaEeva menettivät syntiinlankeemuksessa jumalallisen luontonsa ja heille tuli itse Saatnan luonto. Tutkimme tässä luvussa tuon väitteen paikkansapitävyyttä samoin kuin väitettä, että meidän Herramme Jeesus olisi saanut saatanallisen luonnon"kuollessaan hengellisesti".
Päin vastoin kuin mitä uskonliike uskoo, Aatami ja Eeva olivat aivan samassa määrin ihmisiä kuin sinä ja minäkin. Eivät heidän luontonsa muuttunut saatanalliseksi, sen sijaan se vahingoittui tai vääristyi syntiinlankeemuksessa. Vielä syntiinlankeemuksen jälkeenkin Raamattu puhuu ihmisestä ihmisestä Jumalan kuvana (1.Moos.9:16; 1.Kor.1:7; Jaak.3:9). Calvin kuvasi Jumalan kuvaa ihmisessä ikäänkuin särkyneenä syntiinlankeemuksen jälkeen, niin kuin kuvana särkyneessä peilissä, mutta silti voidaan aikamme ihmisessä nähdä, vaikkakin vääristynyt, kuva Jumalan kirkkaudesta.
Kenneth Hagin uskoo, että "hengellinen kuolema merkitsee enemmän kuin vain eroa Jumalasta. Hengellinen kuolema tarkoittaa myös sitä, että saa saatanan luonnon...Jeesus maistoi kuolemaa -- hengellistä kuolemaa -- jokaisen ihmisen edestä."³⁰ Hagin kirjoittaa myös: "...samoin kuin iankaikkinen elämä merkitsee sitä, että me saamme Jumalan luonnon, merkitsee hengellinen kuolema sitä, että saamme saatanan luonnon,"³¹ Merkitseekä iankaikkinen elämä sitä, että me saamme Jumalan luonnon? Merkitseekö hengellinen kuolema sitä, että me saamme saatanan luonnon? Ja mihin sitten sopii ihmisluonto tässä kaikessa? Kääntykäämme Raamatun puoleen voidaksemme löytää sanoja, joihin voimme luottaa. Paavali sanoi seuraavat sanat niille, joilla oli se käsitys, että hän ja Barnabas olivat jumalia: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te..." Sana vajavaisia on engl. kielisessä Raamatussa käännetty esim. "of like passions", tarkoittaen 'jotka ovat samalla tavoin tuntevia' ja revised-käännöksessä on sana 'nature'='luonto' marginaalissa. Tässä siis uudestisyntynyt Jumalan mies sanoo, että hänelläkin on tunteet, itse asiassa samanlainen luonto kuin niillä, jotka olivat pelastumattomia pakanoita. Hän ei puhu mistään saatanallisesta tai jumalallisesta luonnosta tässä. Paavalin mukaan heillä kaikilla oli sam luonto, koska he olivat ihmisiä. Paavali sanoi, ettei häntä ja Barnabasta saanut kohdella jumalina, koska heillä oli ihmisluonto. Raamattu opettaa myös selvästi, että kun ihminen uudestisyntyy, hän ei suinkaan hylkää saatanallista luontoaan, vaan vanhan ihmisen. Vastaavasti hän ei saa jumalallista luontoa, vaan hänestä tulee uusi ihminen (Ef.4:24; vrt.Ef.2:10; 4:22). Huomaa, että molemmat ovat ihmisluontoja, edellinen on langennut, jälkimmäinen pelastettu. Michael Moriarty, joka on kirjoittanut kirjan 'The New Charismatics', kirjoittaa:

"Vaikka ihminen syntyykin syntisenä, tai luonnoltaan syntisenä, ei ole mitään todisteita siitä, että hänellä olisi saatanan luonto tai että syntinen luonto tarkoittaisi samaa kuin saatanallinen luonto. Jos sanotaan, että ihmisellä on saatanan luonto, hänestä tehdään vähintäänkin demonisia olentoja, jotka ovat vankeina ihmisruumiissa. Tämä kuulostaa pikemminkin scientologialta kuin kristinuskolta. Vaikka ihmisellä on syntyessään syntinen, turmeltunut luonto, hän on silti Jumalan kuva (1.Moos.9:6; Jaak.3:9), hänellä ei ole saatanan luontoa. Kun Jeesus sanoi fariseuksille, Joh.8:44:ssä: "Te olette isästä perkeleestä", hän puhui heidän hengellisestä ja eettisestä rappiostaan, ei heidän ontologisesta liitostaan saatanan kanssa...Ihmisillä on syntyessään syntinen luonto, mutta silti heissä on Jumalan kuva. He ievät ole lihaksi tulleita demonihenkiä. Sellainen opetus, että ihmisillä on saatanan luonto, on E.W.Kenyonin mielikuvituksen epäraamatullinen tuote. Raamattu ei sellaista opeta."³²

Uskonliike käyttää 2.Kor.5:21:tä tukemaan väitettään, että Jeesus olisi kirjaimellisesti tullut synniksi ristillä ja siten saanut itse saatanan luonnon. "Hänet, joka ei tiennyt synnistä, Jumala teki synniksi meidän sijastamme, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." Haginilta näyttää jääneen huomaamatta sellainen tosasia, että jos Jeesus olisi saanut saatanan luonnon, Hänkin olisi tarvinnut pelastajaa. Hebr.1:3:ssa sanotaan: ...Toimitettuaan puhdistuksen synneistä..." Miten Hän olisi voinut suorittaa sen, jos hänestä olisi tullut kirjaimellisesti synti? (vrt. Hebr.9:14).
Roomalaiskirjeen 8:3 mukaan Isä lähetti Jeesuksen syntisen ihmisluonnon kaltaisuudessa, eli Hänellä oli ihmisluonto, mutta ilman syntiä. Hänellä oli siis ihmisluonto ilman mitään syntisyyttä. Albert Barnes toteaa: "Sovitusuhri annettiin syntisen ihmisluonnon kaltaisuudessa, jotta Hän voisi kohdata synnin ikäänkuin sen omalla maalla ja tuhota sen."³³ Voidaksemme paremmin ymmärtää 2.Kor.5:21:n, meidän on tutkittava tarkemmin sanaa synti niin kuin sitä on käytetty tässä jakeessa, jakeessa, joka on keskeinen uskonliikkeen saatanallisen luonnon teorian kannalta. Hank Hanegraff autta meitä ymmärtämään sitä:

"...asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että sanaa 'synti' käytetään tässä jakeessa abstraktissa merkityksessä. He ovat lähes kauttaaltaan yksimielisiä siitä, että sanoja 'teki synniksi' käytetään tässä metonyyminä (=sana tai lause, jota käytetään jonkun muun siihen liittyvän sanan tai lauseen sijasta), tarkoittamaan, että Kristus 'kantoi meidän syntiemme rangaistuksen'. Raamatunselittäjä T.J. Crawford painottaa, että "ei ole epäilystäkään siitä etteikö ilmausta käytetä tässä metonyymisesti, koska on täysin mahdotonta, että Kristusta tai ketään ihmistäkään voitaisiin tehdä synniksi".³⁴

Jakeessa opetetaan, että Kristusta on kohdeltu ikäänkuin Hän olisi syntinen. Samoin kuin karitsalle V.T:n uhrijärjestelmässä, synti luettiin Kristukselle. Jes. 53:4,5:n mukaan ihmiskunnan synnit laskettiin Kristuksen päälle. Meidän syntimme luettiin Jeesuksen tilille ja Hänen vanhurskautensa luettiin meidän hyväksemme. V.T:n käsitteet sekä sijaisuhrista että synnin laskemisesta uhrieläimen päälle auttavat meitä erinomaisesti ymmärtämään täsmällisemmin 2.Kr.5:21:n todellisen merkityksen. Jumala hyväksy Kristuksen uhrin, koska hän oli virheetön, ts. synnitön. Huomattava raamatunselittäjä Phillip E. Hughes kirjoittaa:

"Mutta Jumala teki Hänet synniksi: se tahtoo sanoa, että Isä Jumala teki viattomasta Pojastaan vihansa ja tuomionsa kohteen meidän tähtemme, sillä seurauusella, että koko maailman synnit on tuomittu ja pyyhitty pois ristillä. Tähän totuuteen sisältyy koko sovituksen logiikka...Hän ei hetkeksikään lakkaa olemasta vanhurskas, muuten tuo radikaali vaihdos (vanhurskas vääräin puolesta 1.Piet.3:18), josta apostoli tässä puhuu, jossa meidän syntimme siirretään Hänen päälleen ja Hänen vanhurskautensa siirretään meille, olisi vain pelkkää tarua tai hallusinaatio."³⁵

Jumala kohteli Kristusta ikäänkuin syntisenä, samoin kuin Hän kohtelee kristittyjä ikäänkuin he eivät olisi koskaan tehneet syntiä. Jos Jeesuksesta olisi tullut kirjaimellisesti synti, Jumala ei olisi voinut hyväksyä Hänen uhriaan. Englanninkielisessä N.I.V Raamatussa on 2.Kor.5:21:n kohdalla alaviite, jossa on käännös 'tai syntiuhriksi'. Michael Moriarty antaa meille vielä syvällisemmän näkemyksen sanasta synti:

"Hepreankielessä syntiä ja syntiuhria tarkoittava sana on sama. Hepreankielen sana 'hatt't' voidan kääntää sekä 'synniksi' että 'syntiuhriksi'; konteksti määrää merkityksen. Kun sanaa 'hatt't' käytettiin V.T:n eläinuhreista (jotka pysyivät pyhinä ennen ja jälkeen niiden kuoleman) puhuttaessa, juutalaiset ymmärsivät sanan 'syntiuhriksi'. Sama koskee kreikankielen syntiä tarkoittavaa sanaa 'hamartia' 2. Kor. 5:21:ssä. Apostoli Paavali, heprealaisista heprealaisin, tarkoitti selvästikin syntiuhria eikä kirjaimellisesti syntiä...V.T:n syntiyhri ei ollut minkään 'syntisen' esikuva kuollessaan, niinkuin Hagin ja muut karismaatikot Kristuksen kuvaavat; se oli esikuva 'syntien edestä uhratusta viattomasta uhrista'. Jeesuksesta ei tullut epäoyhä ristillä, vaan hän oli pyhä syntiuhri, joka antoi itsensä meidän edestämme, suloisesti tuoksuvana uhrina Jumalalle (Ef.5:2).³⁶

Uskonliikkeen väite Kristuksen syntisestä luonnosta ristillä todistaa siitä, ettei liikkessä ymmärretä, miten V.T:n uhri kuvaa Jeesuksen sijaisuhria. Vanhan testamentin mukaan syntiuhrin, joka oli sijaisuhri, oli oltava täydellinen ja virheetön (3.Moos.4:3,28; 9:3; vrt.5.Moos.15:21). Syntiuhriksi valitut eläimet olivat mullikka, vuohi 3.Moos.4:32:n ja 4:23:n mukaan tai lammas (kts. 1Kor.5:7, Jeesus pääsiäislampaana). Se, joka uhrasi uhrieläimen, asetti kätensä sen päälle, joka symboloi synnin ja syyllisyyden siirtämistä eläimen päälle (3.Moos.4:4,24,33; kts.jes.53:6 "...Mutta Herra heitti hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme." vrt.Joh1:29). Sitten uhrieläin kärsi sijaiskuoleman (3.Moos.17:11). Jumala näki ensisijaisesti sovituksen tai synnin peittämisen eikä syntiä itseään. Kun synti oli sovitettu tai peitetty, syntinen oli vapaa synnistään. Jos synnin paneminen uhrieläimen kannettavaksi olisi tehnyt siitä epäpyhän, niin että siitä olisi tullut kirjaimellisesti synti, Pyhä Jumala ei olisi mitenkään voinut hyväksyä. Syntiuhria, joka teurastettiin, pidetiin pyhänä, ja jokaisesta ,joka koski siihen tai söi siitä, tuli myös pyhä (3.Moos.6:25-27,29). "Uhrieläimestä ei tullut syntiä; synti siirrettiin siihen symbolisesti. Se oli synnin sijainen; pyhä uhri, joka sovitti synnin sen takia, että se oli täydellinen ja Herralle pyhitetty."
Syntiuhrin oli oltava VIRHEETÖN!! Jumala hyväksyi Jeesuksen uhrin, koska Hän oli synnitön uhri, pyhä ja virheetön uhri Jumalalle. Miten Jeesuksesta olisi voinut tulla kirjaimellisesti synti, kun Hebr.9:14 kertoo meille, että Hän uhrasi itsensä "viattomana Jumalalle". 3.Moos.6:25-29 osoittaa selvästi, että syntiuhri oli Jumalalle "korkeasti pyhä" sekä ennen että jälkeen sen kuoleman! 1.Piet.1:19 kuvaa Kristusta virheettömänä ja tahrattomana karitsana. "Virheetön (anomos)", sanoo J.N.D.Kelly, "muistuttaa siitä juutalaisten vaatimuksesta, etä uhrin oli oltava virheetön", ja "tahraton (aspilos) korostaa sitä, että "Kristuksen kohdalla virheettömyys on käsitettävä synnittömyydeksi ja pyhittäytyneidyydeksi."³⁷
Uskonliikkeen Jeesus tuli kirjaimellisesti synniksi; ja hänellä oli kirjaimellisesti saatanan luonto. Miten se olisi voinut olla Jumalalle pyhä uhri (Ef.5:2)? Kenneth Copeland on todennut, aivan oikein, eräässä kasettisaarnassaan: "Hän meni ristille elävän Jumalan tahrattomana Poikana."³⁸ Vaikka Copeland lausuukin tässä totuuden sanan, hän lausuu samalla kasetilla seuraavan ristiriitaisen väitteen: "Hän otti vastaan Saatanan syntisen luonnon omaan Henkeensä..." ILmeisesti Copeland uskoo, että vaikka Jeesus meni ristille tahrattomana, Hän ei pysynyt ristillä sellaisena. Tässä meille maalataan todella kauhistuttava kuva; Jumalan iankaikkisessa Pojassa on saatanallisen ja jumalallisen luonteen sekoitus. Tämä on siis Kenneth Copelandin evankeliumi. Samoin kuin V.T:n syntiuhri, Jeesuskin oli Jumalalle pyhä sekä ennen että jälkeen kuolemansa. Raamatussa ei ole mitään, mikä edes vähäisemmässäkään määrin viittaisi päinvastaiseen.
Jos on vielä joku, joka ei ole vakuuttunut siitä, että Jeesuksesta ei tullut kirjaimellisesti synti, ehä Jesaja 53:12 saa sinut vakuuttumaan. Jumala sanoo, että "hänet luettiin pahantekijäin joukkoon. Hän kantoi monien synnit..." ja edelleen Jesaja 53:11:ssä Jumala sanoo Pojastaan: "...kantaa heidän pahat tekonsa." /vrt.1Piet.2:24). Jeesus kantoi meidän syntimme, Hän ei tullut itse synniksi. Jeesukseen viitataan myös Jes.53:n jakeessa 11 Jumalan vanhurskaana palvelijana.
Ei riitä, että Kenneth Copeland opettaa, että Jeesuksesta tuli ristillä synti, hän lisää myös toisenkin ulottuvuuden tähän perverssiin teologiaan väittäessään, että Jeesuksesta tuli ristillä saatanan merkki! Copeland esittää:

"Jumalan vanhurskaudesta tehtiin synti. Hän hyväksyi saatanan omaan henkeensä. Ja sillä hetkellä, kun Hän teki niin, hän huusi: 'Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?' Et tiedä, mitä ristillä tapahtui. Miksi luulet, että Mooses Jumalan käskystä nosti käärmeen tangon päähän eikä karitsaa? Se askarrutti minua aikaisemmin. Kysyin mielessäni: 'Miksi ihmeessä haluat laittaa sinne käärmeen -- Saatanan merkin? Mikset halunnut laittaa tangon päähän karitsaa?' Ja Herra sanoi: 'Koska Saatanan merkki riippui ristillä.' Hän sanoi: 'Hyväksyin omassa hengessäni hengellisen kuoleman; ja valot sammutettiin.'"³⁹

Tuntuu siltä kuin ainoat valot, jotka on sammutettu, ovat Herra Copelandin omat valot. Ei riitä, että hän opettaa tällaisia Jumalaa pilkkaavia käsityksiä, vaan hän uskaltaa jopa väittää Jumalan itsensä sanoneen ne! Tätä epäpyhää oppia tukemaan on käytetty 4.Moos.21:8,9 ja Joh.3:14. Copeland vertaa väärin Jeesuksen nostamista ristille siihen, kun Mooses nosti vaskikäärmeen tangon päähän erämaassa ja käyttää sitä todisteena siitä, että Jeesus oli saanut saatanan luonnon, koska käärme on Saatanan symboli. Nämä kaksi raamatunkohtaan osoittavat ainoastaan millä tavalla Jeesus kuoli ts. Hänet nostettiin ristille. Jeesus sanoi, että Hänet "ylennetään maasta" ja Raamatun mukaan "näillä sanoilla Jeesus antoi tietää, millaisella kuolemalla Hän oli kuoleva (Joh.12:32,33). Joh.3:14:ssä Jeesus puhuu Nikodemukselle näistä kahdesta tapahtumasta verraten käärmeen nostamista -- joka oli Nikodemukselle tuttu asia, olihan hän juutalainen opettaja -- ja omaa kuolemaansa toisiinsa. Moriarty selittää:

4.Moos.21:ssä meille kerrotaan siitä, miten kapinoivia israelilaisia vaivasivat ilkeät käärmeet, jotka tappoivat monia kansasta. Mooses rukoili Jumalaa niiden puolesta, jotka katuivat syntiään ja Jumala kehotti häntä valmistamaan vaskisen käärmeen ja nostamaan sen tangon päähän. Kaikkien, joita nuo myrkylliset käärmeet olivat purreet, piti katsoa vaskikäärmeeseen jäädäkseen henkiin (kts. 4.Moos.21:5-9). Vaskikäärme ei saanut aikaan parantumista, vaan se oli vain symboli, joka muistutti kansaa heidän synnistään ja siitä jumalallisesta tuomiosta, joka oli lähetetty rankaisemaan heidän syntiään. Jumalan pelatava armo tuotti pelastuksen vastauksena katuvien israelilaisten aitoon uskoon. He uskoivat Jumalan sanan ja tottelivat Hänen käskyään ja parantuivat. Kääntymällä pois synnistään ja luottamalla Jumalan erityiseen pelastukseen tässä tapauksessa israelilaiset kokivat ikäänkuin he olisivat saaneet uutta elinvoimaa ja he olisivat syntyneet uudesti. Jeesus käyttää tätä syvällistä pelastuskertomusta kuvaamaan sitä, miten Jumala antaa meille hengellisen elämän. Vaskikäärmeen nostaminen ylö tangon päähän keskellä israelilaisten leiriä kuvaa Jeesusta Kristusta nostettuna ylös ristille (Joh.3:14,15)...Nikodemus olisi hämmentynyt perusteellisesti, jos hän olisi ymmärtänyt Jeesuksen opettavan, että Hänet pian liitettäisiin paholaiseen ristillä. Jos Jeesuksesta olisi tullut luonnoltaan "käärmeeksi" kuten Copeland ja hänen seuraajansa opettavat, kansan parantuminen 4.Moos21:ssä olisi ollut paholaisesta eikä Jumalasta, koska he parantuivat katsoessaan ylös nostettuun vaskikäärmeeseen."⁴⁰

Viimeinen raamatunkohta, jota tutkimme ja jota uskonliikkeen opettajat käyttävät tukeakseen käsitystään siitä, että Jeesus olisi saanut saatanan luonnon on 1.Tim.3:16: "[Hän,] joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut hengessä..." Kenneth Copeland uskoo, että jae opettaa seuraavaa: "1.Tim.3:16:ssa Jumala ilmestyi lihassa ja vanhurskautui Hengessä. Ketään ei voidatehdä vanhurskaaaksi hengessä jollei se (sic) ole ensin epävanhurskas. Jumalan vanhurskaus tehtiin synniksi."⁴¹ (Huomaa, miten Copeland lisää ovelasti sanat tehdä vanhurskaaksi). Jeesuksen vanhurskautuminen hengessä ei tarkoita mitään sellaista. Raamattu ainoastaan kertoo, että Pyhä Henki vahvisti Kristuksen väitteen, että Hän on Jumalan Poika. Tunnustettu kreikankielisen Uuden Testamentin asiantuntija, Tri Spiros Zodhiates selostaa:

"1.Tim.3:16:n molemmat lauseet kuuluvat yhteen: '[Hän,] joka ilmestyi lihassa', se oli Hänen lihaksi tulonsa. Ja välittömästi sen jälkeen luemme:'vanhurskautunut Hengessä'. Tämä tarkoittaa sitä, että Pyhän Hengen ilmestymisen kautta, joka tuli Hänen päällensä, Hänen väitteensä siitä, että Hän oli jumalihminen, vahvistettiin" (Matt.3:16; Room.1:4).

Myös Hänen pyhä elämänsä osoitti Hänen olleen oikeassa, samoin Hänen ylösnousemuksensa. The New American Standars Bible Raamattu sanoo, että Pyhä Henki vahvisti Hänen olevan oikeassa. Uuden Testamentin tutkija William Hendrickson selittää tämän raamatunkohdan tiivistetysti erinomaisella tavalla: "Kaikki eivät nähneet Hänen kirkkauttaan. 'Hän oli ihmisten halveksima ja hylkimä' (Jes.53:3). Hänen vihamiehensä torjuivat Hänen väitteensä ja Hän 'kärsi portin ulkopuolella' (Hebr.13:12). Mutta Pyhä Henki puolusti Häntä: Hänen oma täydellinen vanhurskautensa ja Hänen väitteittensä oikeutus vahvistettiin täysin."
Jokainen opetus, joka pienentää Jeesuksen Kristuksen iankaikkista vanhurskautta, on antikristillistä, jota jokaisen tosi uskovan pitäisi karttaa.

HELVETISSÄKÖ PELASTUS?

Uskonliikkeen johtajien mielestä pelastustyötä ei suoritettu loppuun ristillä, vaan pikemminkin helvetin syvyyksissä. Kuten aikaisemmin mainittiin, he uskovat muinaiseen lunnasteoriaan ja ovat lisänneet siihen vielä muutamia omia keksintöjään. He väittävät, että paholainen ja hänen demoninsa kiduttivat Jeesusta helvetissä ja että se oli Jumalan maksama lunnasmaksu Saatanalle, jotta Hän saisi takaisin asemansa maailmankaikkeudessa, josta Hänet oli aikaisemmin karkoitettu. Kenneth Hagin oli ensimmäinen, joka esitti tämän opin uskonliikkeelle, vaikka hän ei sitä ollut itse keksinytkään. E.W. Kenyon omaksui tuon valheen jo sitä ennen saatuaan vaikutteita metafyysisiltä kulteilta kuten Uudesta ajattelusta (New Thought).
Kenneth Copeland, joka aloitti toimintansa opettelemalla ulkoa Kenneth Haginin saarnoja, selostaa oman versionsa siitä, mitä "todella" tapahtui, "kun Jeesus huusi: 'Se on täytetty!' Hän ei puhunut pelastussuunnitelmasta. Olihan vielä jäljellä kolme päivää ja kolme yötä ennenkuin Hän astui valtaistuimelle...Jeesuksen kuolema ristillä oli vasta täydellisen pelastustyön alku."⁴² Tässä kohtaamme jälleen suoran ja avoimen hyökkäyksen Kristuksen ristillä suorittaman ruumiillisen sovitustyön riittävyyttä vastaan, joka kuitenkin on selvästi esitetty Raamatussa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni kristitty normaalisti tunnistaisi tällaisen opetuksen harhaoppiseksi ja suoranaiseksi hyökkäykseksi seurakunnan keskeistä oppia vastaan elleivät sitä saarnaisi sellaiset, jotka väittävät Jeesusta Herrakseen ja siteeraavat Raamattua ja siksi useimmat vain vaikenevat. Haluaisin muistuttaa Copelandille ja hänen kannattajilleen, että me saamme pelastuksen Kristuksen veren kautta -- Hänen ruumiillisen kuolemansa kautta (Kol.1:14; vrt.Gal.3:13; Hebr.9:12). Kristuksen ruumiillinen kuolema merkitsi Hänen tehtävänsä loppuunsuorittamista. Ei ole mitään sellaista kuin risti ja...
Robert Tilton, joka on tällä hetkellä haastettuna useissa lakijutuissa Amerikassa, vakuuttaa meille, että meidän pelastuksemme on saavutettu helvetin syvyyksissä. Hän sanoo: "Hän (Jeesus) oli kolme yötä ja kolme päivää helvetin syvyyksissä murtaakseen pimeyden voimat ja vapauttaakseen meidät."⁴³ Tällaisen opetuksen vaara on siinä, että se siirtää kristityn huomion keskipisteen pois ristiltä eikä ristille. Se antaa myös ymmärtää, että pimeyden voimia ei voitettu ristillä niinkuin Raamattu selvästi opettaa (Hebr.2:15). Seuraava lausunto on paras esimerkki siitä, miten huomio käännetään ristiltä helvettiin. Frederick Price, joka on lisännyt uskonliikkeen teologiaan omia "käänteitään", toteaa seuraavaa:

"Luuletko sinä, että meidän syntiemme rangaistus oli ristillä kuoleminen? Jos niin olisi, ristin ryövärit olisivat voineet maksaa hinnan sinun synneistäsi. Ei, rangaistus oli astua alas helvettiin ja olla siellä rangaistavana erossa Jumalasta...Saatana ja kaikki helvetin demonit luulivat saaneensa sidottua Hänet ja ne heittivät verkon Jeesuksen yli ja raahasivat Hänet helvetin syvyyksiin kärsimään meidän rangaistustamme."⁴⁴

Väittämällä, että ristin ryövärit olisivat voineet maksaa pelastuksemme, jos syntiemme rangaistus olisi ollut kuolema ristillä, Price osoittaa, että hän ei selvästikään kykene käsittämään sen merkitystä, mitä Golgatalla tapahtui. Tämä uskonliikkeen oppi tekee uskonliikkeen johtajista vääjäämättä toisenlaisen evankeliumin julistajia. Edesmennyt Paul Billheimer oli myös uskonliikkeen opettaja, joka levitti tätä oppia. Hän on kuvannut näin kauhealla tavalla tapahtumia ristillä ja myöhemmin helvetissä:

"Koska Hänet (Jeesus) tehtiin synniksi ja Hänestä tuli synnin läpitunkema, suorastaan itse synti ristillä, Hänet karkoitettiin Jumalan läsnäolosta liian inhottavana. Hänestä tuli sama kuin synti...Ei riittänyt, että Kristus olisi uhrannut ainoastaan ruumiillisen elämänsä ristillä. Hänen puhtaan ihmishenkensä oli laskeuduttava helvettiin... Hänen henkensä ei täytynyt laskeutua ainoastaan helvettiin, vaan alimpaan helvettiin...Jumala luovutti Hänet, ei ainoastaan Golgatan kuolemantuskaan, vaan Hänen puhtaan henkensä saatanallisille kiduttajille osana koko ihmiskunnan ansaitsemaa rangaistusta. Niin kauan kuin Kristus oli olemukseltaan 'itse synti', Hän oli Saatanan armoilla tuossa piinan paikassa...Kun Kristus oli yhtä synnin kanssa, Saatana ja helvetin joukot hallitsivat Häntä niinkuin ketä tahansa kadotettua syntistä. Tuona loputtomalta tuntuvana aikana kuoleman alimmassa kuilussa Saatana teki hänelle mitä tahtoi ja Helvetissä oli karnevaalit."⁴⁵

Jotta tällaista tarinaa voisi uskoa, olisi Raamatusta poistettava monia kohtia puhumattakaan suurinta osaa sellaisista tärkeistä opeista kuin Jumalan kaikkivaltius ja se tosiasia, että Jeeesus on sama (olemukseltaan) eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hebr.13:8). Billheimer esittelee meille kaikkivaltiaan Saatanan ja helvetin, jossa demonit juhlivat ja viettävät karnevaaleja kaiken tuskan ja kivun keskellä! Hän opettaa myös, että risti ei riittänyt, tarvittiin jotain enemmän ihmiskunnan täydelliseksi pelastamiseksi. Tämän linjan opetus on varma ja luotettava merkki siitä, etteivät sellaisen levittäjät julista Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, kuinka vahvasti he siihen sitten uskovatkin ja miten hartaita heidän tarkoitusperänsä.
Toinen Helvetin karnevaaliteoriaan uskova uskonliikkeen opettaja on Charles Capps, mies, joka uskoo Jeesuksen olevan Jumalan positiivisen tunnustuksen tuotetta.
Tässä hänen ajatuksiaan asiasta:

Pahojen kuolleitten paikassa kaikki helvetin demonit ja Saatana iloitsivat maksusta. Helvetin käytävät olivat täynnä iloa. 'Olemme tehneet sen! Olemme vanginneet Jumalan Pojan! Meidän ei tarvitse olla enää kirottujen kuopassa! Maa ja kaikki, mitä siinä on, ovat meidän! Ne ovat iankaikkisesti meidän!' Helvetissä ei ollut koskaan ollut sellaista iloa kuin tuona päivänä. Mutta se loppui lyhyeen"⁴⁶

Capps puhuu ikäänkuin Helvetissä olisi iloittu harva se päivä! Minun Raamattuni kertoo tuosta paikasta pimeyden ja sanoinkuvaamattoman tuskan paikkana. Mistä Capps on saanut tällaista "tietoa", voi kukin arvailla itsekseen, sen kuitenkin tiedän, että Raamatusta se ei ole. Jeesuksen ei tarvinnut mennä helvettiin missään vaiheessa vihollisen voittaakseen, sillä voitto saatiin ristillä (Kol.2:15). Saatana voitetiin ristillä! Uskonliikkeen Jeesuksen täytyi mennä helvettiin ja kärsiä siellä Saatanan armoilla. Todellinen Jeesus, taivaan joukkojen ylipäällikkö (1.Piet.3:22), voitti Saatanan ja hänen joukkonsa täydellisesti ristillä (vrt. Hebr.2:14,15). Jeesus kantoi meidän syntimme ruumiissaan RISTILLÄ, ei helvetissä! Risti ei ollut ainoastaan se paikka, jossa Jeesus kuoli, vaan se oli Hänen voitonkukkulansa! Tässä muutamia niistä monista raamatunpaikoista, jotka ovat sopivaa luettavaa uskonliikkeen kannattajille: Joh.19:30; Kol.2:13-15; Ef.1:7; Kol.1:20,21; vrt. Matt.26:28; Ap.t.20:28; Room.3:25; 5:9; Ef. 2:13; Hebr.9:22; 1§3:12; 1.Piet.1:19; 1.Joh.1:7; Ilm.1:5; 5:9.
Oikeutettu kysymys tässä vaiheessa on: Menikö Jeesus koskaan helvettiin? Varmaa on, että Jeesus meni Paratiisiin Isänsä luo (Luuk.23:46) eikä saatanan luo helvettiin. Haades oli paikka, joka jakautui kahteen osaan, joita erotti syvä kuilu. Toisella puolella olivat ne, jotka kärsivät kovaa tuskaa, toisella ne, jotka lepäsivät Aabrahamin helmassa (Luuk.16).
1.Piet.3:18:aa on usein käytetty todisteena siitä, että Jeesus todella kävi helvetissä ja saarnasi siellä evankeliumia sen asukkaille. Lähemmin tarkasteltuna se osoittautuu vain olettamukseksi. Vaikka jakeet 18-20 ovatkin vaikea raamatunkohta, eräs asia on varmaa -- Jeesus ei saarnannut evankeliumia vangituille siellä. Alkuperäinen kreikankielen saarnaamista tarkoittava sana, jota on käytetty jakeessa 19 on ekeruxen. Oikea käännös on, että Hän julisti suurta voittoaan Paholaiselle, synnille, kuolemalle ja kaikelle pahalle, ja että nämä uutiset saavuttivat jopa Haadeksen sisuksen. Vines Expositary Dictionary of Old & New Testament Words -sanakirja toteaa, että se on Hänen voittonsa julistus Hänen ylösnousemuksensa jälkeen langenneille enkelihengille (vrt. 2.Piet.2:4; Juud.6). "Uusimmat raamatuntutkijat opettavat, että ylösnoussut Kristus julisti noustessaan taivaaseen vangituille hengille kuolemasta saamaansa voittoa. Kristus kulki sen alueen läpi, jossa ei-uskovat henget ovat tai missä langenneita enkeleitä pidetään, ja julisti niistä saamaansa voittoa (kts. Ef.6:12; Kol.2:15)."⁴⁷ Tässä raamatunkohdassa ei ole myöskään mitään, mikä viittaisi siihen, että ko. henget olisivat ihmisiä.
Väitettä siitä, että Jeesus olisi saarnannut evankeliumia helvetissä oleville opettivat jo 100-luvulla Marcion ja Hermaan paimen, jotka olivat omaksuneet valheellisen kiirastuliopin. Roomalaiskatolinen kirkko opettaa väärin, että Jeesus meni kiirastuleen (väliaikaisen kidutuspaikkaan) vapauttamaan vangittuja ihmissieluja.
Sekä Copeland että Hagin haluaisivat meidän uskovan, että Kristus oli vankina helvetissä ja kuitenkin heidän käyttämässään raamatunkohdassa (1.Piet.3) sanotaan vain, että Jeesus saarnasi vangituille, ei että Hän oli itse vanki. Vaikka on vaikea täysin ymmärtää tätä raamatunkohtaa, on selvää, ettei siinä mainita mitään siitä, että Jeesus olisi kärsinyt helvetissä tai että Saatana olis piinannut Häntä pimeyden onkaloissa.
Uskonliikkeen opettajat etsivät myös uskottavuutta teorialleen helvetissä hankituksesta pelastuksesta siitä, että joissakin vanhoissa kristillisissä uskontunnustuksissa mainitaan, että Kristus astui alas tuonelaan. Sanat 'laskeutui tuonelaan' eivät kuitenkaan esiintyneet apostolisessa ja Atanasiuksen uskontunnustuksissa ennenkuin 300-luvulla eivätkä siis kuuluneet alkuperäisiin uskontunnustuksiin. Voimme olla varmoja siitä, etteivät varhaiset kirkkoisät tai uskontunnustusten kirjoittajat uskoneet hetkeäkään Jeesuksen kärsineen helvetissä Saatanan hallitsemana.
Toinen teksti, jota uskonliikkeen johtajat usein käyttävät todistaakseen, että Jeesus astui alas helvettiin, on Matt. 12:40: "niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä". Juutalaisten käyttämä sana tarkoitti jonkun sisäosaa tai siellä olemista. Tässä sana viittaa hautaan tai hautakammioon. Jakeessa puhutaan yksinkertaisesti Jeesuksen ruumiista haudassa eikä kukaan vakavasti Raamattua tutkiva voi pitää sitä todisteena siitä, että Jeesus meni helvettiin ja kärsi sen piinasta siellä.
"Eikö se, että hän astui ylös, merkitse, että hän oli astunut alaskin maan alimpiin paikkoihin" (Ef. 4:9). Tässä jakeessa puhutaan Kristuksen taivaaseen astumisesta Hänen ylösnousemuksensa ja sen jälkeen 40:n maan päällä vietetyn päivän jälkeen ja Hänen laskeutumisestaan alun perin taivaasta maan päälle lihaksi tulleena Jumalana. Jotkut näkevät tässä jakeessa puhuttavan Jeesuksen nöyryytyksestä Hänen kuollessaan (kts. Fil.2:6-8). Toiset uskovat sen tarkoittavan Haadesta. Todennäköisin selitys on, että Kristus tuli maan päälle lihaksi tullessaan. Avain tämän raamatunkohdan ymmärtämiseen on se, että tässä verrataan Hänen laskeutumistaan maan alimpiin paikkoihin vastakohtana Hänen astumiselleen ylemmäs kaikkia taivaita (Ef. 4:10; kts myös Jes.44:23). Tärkeintä on taivaan ja maan välinen vastakohtaisuus eikä taivaan ja helvetin välinen vastakohta (vrt. Joh.3:13,31; 8:23). Uskonliikkeessä tulkitaan ilmaisu 'alimpiin paikkoihin' helvetiksi ja lisätään siihen sitten keksintö siitä, että demonit olisivat piinanneet Jeesusta.
On mielenkiintoista, että Daavid käyttää samaa ilmausta Psalmissa 139:15ss. (joka on käännetty suomenkielisessä Raamatussa 'äitini kohdussa' englanninkielisessä 'in the depths of the earth' Suom.huom.) Jos uskonliike on oikeassa tulkitessaan näiden sanojen tarkoittavan helvettiä, on meidän vedettävä tästä se johtopäätös, että Daavid luotiin helvetissä! Mikään ei tetenkään ole kauempana totuudesta. Psalmin 139 jakeet 15,16 ovat pelkkä kielikuva syvimmästä kätköpaikasta ts. äidin kohdusta (vrt.Sananl.11:5).
Ap.t. 2:31: "ettei hän ollut jäävä tuonelaan, eikä hänen ruumiinsa ollut maatuva." (vrt.Ap.t.2:27) on toinen jae, jota käytetään osoittamaan, että Jeesus astui sisään helvetin porteista. Tämä jae on otettu Psalmin 16 jakeesta 10, jossa käytetään alkukielessä kreikankielen sanaa 'sheol', jota vastaa hepreankielen sana 'sheol'. 'Sheol'-sanaa käytetään Vanhassa Testamentissa 65 kertaa, harvoin merkitsemässä piinan paikkaa. Tavallisin merkitys on kuolleiden valtakunta eli kuoleman tila tai hauta (vrt. 1.Moos.37:35; 42:38; 1.Sam.2:6; Ps.141:7). Kuten Vanhan testamentin 'sheol' myös Uuden Testamentin 'hades' tarkoittaa yleensä kuolleiden valtakuntaa. Luukkaan 16:23,25 mukaan 'hades' voi tarkoittaa myös piinan paikkaa, mutta myös levon paikkaa, Aabrahamin syliä.
Ap.t. 2:27: "Sinä et jätä sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi ruumiin maatua" viittaa selvästi siihen, ettei Jumala sallinut Jeesuksen ruumiin maatua normaalilla tavalla. Jeesuksen ruumiin ei ollut määrä tulla tomuksi tai edes maatua, vaan palata takaisin elämään. Jakeen alkuosassa oleva 'sieluani' tarkoittaa samaa kuin 'minua'. Toisin sanoen 'Sinä et jätä minua hautaan'. Tarkemmin sanoen sielu-sana tarkoittaa tässä henkeä, elämää, elävää olentoa (kts. Ps.11:1; 35:37; Job9:21). Missään kohdin Raamattua ei 'sielu'-sanaa käytetä tarkoittamaan erityistä tilaa tai irrallaan ruumiista.
Ap.t. 2:24 on jälleen eräs jae, jonka uskonliike on ottanut käyttöönsä osoittaakseen, että Jeesus kärsi tuskaa ja kidutusta helvetissä. Siinä sanotaan: "Mutta Jumala herätti hänet ja päästi kuoleman kivuista..." Kuoleman kivut merkitsee hepreankielessä samaa kuin kuoleman pauloja (vrt. Ps. 18:5; 116:3; 2.Sam.22:6) tai tuonelan pauloja (Ps. 18:6). Albert Barnes kirjoittaa:

"Tässä 'kivuiksi' käännetty sana tarkoittaa oikeastaan äärimmäisiä synnytyskipuja ja myös mitä tahansa ankaria tai tuskallisia kipuja. Siksi sitä käytetään myös kuoleman kivuista, joka on äärimmäisen kärsimyksen tila. Alkuperäinen hepreankielen sana, josta tämä on käännetty on 'paula' tai 'nauha'. Tämä oli ehkä sanan alkuperäinen merkitys. Hepreankielessä ilmaistiin äärimmäistä tuskaa käyttämällä ilmausta tiukaksi kiristetyistä nauhoista, joilla jäsenet sidottiin ja aiheutettiin siten tuskaa. Niinpä kuolema ilmaistiin kielikuvalla nauhasta, jolla ihminen sidottiin, joka kiristi häntä, joka esti pakenemisen ja sai aikaan kipua (kts. Ps. 119:61; Jes. 66:7; Jer. 22:23; Hoos.13:13)...Me emme voi vetää tästä sellaista johtopäätöstä, että meidän herramme kärsi mitään kuolemansa jälkeen. Raamatunkohta tarkoittaa ainoastaan, että hauta ei voinut pidättää Häntä, vaan Jumala päästi Hänet niistä "siteistä", jotka olivat pitäneet Hänet siellä, ja etä Hän nyt vapautti Hänet, joka oli ollut tällaisissa kivuissa tai siteissä ennekuin Hänet laskettiin hautaan."⁴⁸

Vaikka monet huolestuneet kristityt ovat yrittäneet puhua Kenneth Copelandille, hän pysyy vakaasti uskomuksissaa. Raamatun mukaan Jeesus oli kuuliainen kuolemaan asti (Fil. 2:8). Copeland lisää tähän totuuteen opettamalla, että Jeesus oli kuuliainen myös saatanalle sanoessaan "Hän antoi saatanan raahata itsensä helvetin syvyyksiin niinkuin Hän olisi ollut kaikkein pahin syntinen, joka koskaan eli. Hän alistui kuolemaan. Hän antautui Saatanan hallittavaksi...Kolmen päivän ajan Hän kärsi maan uumenissa ikäänkuin Hän olisi syyllistynyt kaikkiin synteihin, joita on olemassa."⁴⁹ Näemme tässä jälleen kavalaa totuuden ja valheen sekoittamista, "taikinan hapattamista".
Paras tapa vastata näihin hirvittäviin väitteisiin on mielestäni sallia Jeesuksen itsensä puhua ja puolustaa totuutta. Jeesus sanoi, että "...maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään [osaa ja valtaa] (Joh.14:30). Tämä jae puhuu Kristuksen viattomuudesta. Saatanalla ei ollut mitään perustetta Jeesuksen tuhoamiseen. Jeesus koki ruumiillisen kuoleman ristillä, koska Hän halusi tehdä niin, ei siksi, että Saatanalla olisi ollut mitään laillista perustetta. Luukkaan 22:53 mukaan Saatanan sallittiin tehdä pahin, mihin hän pystyy ja käyttää valtaansa tietyn ajan. Saatana ei kuitenkaan raahannut Jeesusta helvettiin, sellaisen väittteen tueksi ei löydy mitään raamatunkohtaa. Jeesus oli kuuliainen ristin kuolemaan saakka, sillä se kuului Jumalan iankaikkiseen suunnitelmaan ja myös siksi, että kirjoitukset oteutuisivat (vrt. Jes. 63:16; Ef. 1:3; 2.Tim.1:9,10; 1.Piet.1:18-20; Ilm.13:8).
Seuraavassa raamatunkohdassa Jeesus osoittaa selvästi, kenen herraus hallitsi ristillä: "...Ei kukaan ota sitä minulta, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se takaisin. Sen ohjeen olen saanut Isältäni." (Joh.10:1,18; vrt. Joh.2:19). Ei kukaan ihminen --eikä paholainen -- ottanut Jeesukselta Hänen henkeään, Hän anoti sen vapaaehtoisesti. Jeesus sanoo, että Hänellä on valta antaa elämänsä ja valta ottaa se jälleen takaisin. Nämä sanat todistavat selvästi, että Jeesus oli kuolemansa hallitsija. Hänellä oli täydellinen hallinta. Kaikki, mitä Saatana teki Golgatalla, oli sallittu hänelle. Jeesus oli jumala ja pysyi jumalana vielä ristin kuoleman jälkeenkin. Kenelläkään kuolleella ihmisellä ei ole valtaa herättää itseään, ainoastaan Jumala voi palauttaa elämän, vain Jumala voi herättää kuolleen. Jeesus ilmoittaa tässää, että Hänellä oli valta ottaa elämänsä takaisin, palauttaa elämä takaisin ruumiiseensa ja osoittaa siten iankaikkisesti juamalallisen olemuksensa muuttumattomuus.
Palatkaamme nyt takaisin Kenneth Copelandin aikaisemmin esitettyyn toteamukseen koskien Jeesuksen viimeisiä sanoja ristillä "Se on täytetty". Copeland väittää, että "Kun Jeesus huusi 'Se on täytetty!', Hän ei puhunut pelastussuunnitelmasta...Jeesuksen kuolema ristillä oli vasta täydellisen pelastuksen alku". Tarkkaavaiset lukijat huomaavat, että Jeesuksen sanat olivat "Se on täytetty" eikä "se on juuri alkanut"! Tässä käytetty kreikankielen sana on 'tetelestai', joka tarkoittaa 'se on maksettu', velka on maksettu kokonaisuudessaan. "Jeesuksen ristillä suorittaman sovituksen lopullisuus tulee kristallinkirkkaaksi Jumalan maallisen pyhäkön kaikkein pyhintä ihmisiltä verhonneen temppelin esiripun revetessä kahtia, mikä merkitsi sitä, että juuri sillä hetkellä oli palautettu pääsy Jumalan luo."⁵⁰ (Mark.15:38; vrt.Hebr.9;1.14; 10:19-22). Samoin sanoo huomattava raamatuntutkija Merrill C. Tenney: "Menneen aikamuodon käyttö sanoissa "Se on täytetty" merkitsee Jeesuksen työn täydellistä loppuunsuorittamista ja uskon perustuksen laskemista."⁵¹
Copeland ja jotkut karismaatikot tekevät tämän tyhjäksi uskoessaan, että Jeesuksen viimeiset sanat ristillä olivat ainoastaan ilmoitus Aabrahamin kanssa solmitun liiton päättymisestä. Raamattu sen sijaan ei puhu tässä yhteydessä Aabrahamin kanssa solmitusta liitosta, vaan Mooseksen kanssa solmitun lakiliiton täyttämisestä ja päättymisestä Kristuksen uhrikuolemassa ristillä. "Uhrilaki, joka tarjosi synnin sovituksen, oli annettu Moosekselle Siinain vuorella, ei Aabrahamille. Kristuksen sovitusuhrissa ristillä Mooseksen kautta solmittu lakiliitto täytettiin ja pyyhittiin pois, niinkuin Uusi testamentti selkeästi toteaa." (Matt. 5:17-19; Kol.2.13,14; Hebr. 8-10).
Uskonliike opettaa avoimesti toisenlaista evankeliumia. He opettavat pelastusta, jota ei saavutettukaan täysin Kristuksen ristillä saavuttamassa voitossa, vaan helvetin kidassa. Hank Hanegraff varoittaa meitä:

" Se tosiasia, että...käytännöllisesti katsoen jokainen kultti kieltää tavalla tai toisella opin Kristuksen synnittömän uhrin kautta ristillä saavutetusta pelastuksesta, joka on yksin armosta. Raamattu toteaa selvästi, että ihmisen iankaikkinen pelastus riippuu siitä, mitä hän henkilökohtaisesti uskoo sovituksesta Jeesuksen Kristuksen veressä. Ristillä -- ei helvetissä -- voitetaan tai hävitään sinun pelastuksesi. Ja se on täsmälleen ongelmana kaikkein pahimmissa uskonliikkeen opetuksissa. Niisä on siirretty Kristuksen sovitustyö ristiltä helvetin syvimpiin vankityrmiin."⁵³

Alkuperäinen artikkeli: Moreno dal Bello, Atonement - Where? A Comprehensive Study of Word-Faith Doctrine
Jatkuu osassa 3 | Osa 1 | Osa 4
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä