Uskonliikkeen opettajat suojelevat voimakkaasti opetuksiaan, koska he uskovat niiden olevan Jumalan aitoa sanaa. He ovat jopa uhanneet Jumalan vihalla niitä, jotka uskaltavat arvostella heitä tai jotka vastustavat uskonliikkeen "voideltuja" oppeja.
Kenneth Hagin kertoi kerran seuraajilleen, mitä hän väittää Jumalan todella sanoneen hänelle: "Tuomion on alettava Jumalan huoneesta, ja jos vanhurskaat hädin tuskin pelastuvat, miten käy syntisten ja jumalattomien? Jos seurakunta ei hyväksy tätä palvelutyötä, silloin he eivät hyväksy Hänen sanaansa ja Hän ei voi auttaa heitä." Hagin varoitti myös, että jos joku seurakunta kieltäytyisi hyväksymästä hänen palvelutoimintaansa, Jumala "siirtäisi pois niiden lampunjalan",92 Vielä suoremmin ja pelkoa herättävämmin Hagin väittää kirjassaan 'I Believe', että "Jumala sanoi minulle: 'Jos minä annan sinulle sanoman yksilöä, seurakuntaa tai pastoria varten, ja he eivät ota sitä vastaan, sinä et ole vastuussa. He ovat siitä vastuusssa. Tulee olemaan pastoreita, jotka eivät ota sitä vastaan ja jotka kaatuvat kuolleina saarnastuoleihinsa."
Hagin ei pysähdy uhkauksiin, vaan väittää samassa kirjassa, että ainakin yksi pappi on kuollut saarnastuoliinsa kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Hagin piti viimeisen kokouksensa asianomaisessa kirkossa. Hagin puhuu merkitsevästi: "Kun lähdin tuosta kirkosta, lähdin itkien. Sanoin seuraavan kirkon pastorille, jonka kirkossa pidin kokouksen: 'Se mies kuolee saarnastuoliinsa'. Ja pian sen jälkeen hän kuolikin. Miksi? Koska hän ei ottanut vastaan sanomaa, jonka Jumala antoi minulle häntä varten Pyhän Hengen kautta." Mitä muuta vaihtoehtoa uskonliikkeen jäsenellä on kuin hyväksyä ja omaksua täydellisesti kaikki, mitä Hagin ja hänen joukkonsa väittävät? Tällaistako Jumala puhuu seurakunnalle tänään? 'Tee ja usko kaikki, mitä veli Hagin sanoo tai muuten kuolet.' Enpä usko. Tällaista hengellistä pelottelua ovat äärilaidan kultit ja lahkot kaikkialla käyttäneet jo kauan aseenaan varmistaakseen seuraajiensa uskollisuuden ja tuen. Se on myös piirre, joka ei ole kovin vieras roomalaiskatoliselle kirkollekaan.
Uskonliikkeen johtajat ovat väittäneet lisäksi olevansa erehtymättömiä. Robert Tilton esimerkiksi on mies, joka uskoo kirjoittaneensa useita kirjoja, joissa ei ole pelkästään hänen sanojaan, vaan Pyhän Hengen sanoja. Kirjassaan 'Solving the Mystery of Miracle Money' (ihmerahan mysteeriä selvittämässä) Tilton vakuuttaa: "Tämän kirjan sanat eivät ole minun sanojani; ne ovat...Pyhän Hengen sanoja..." Eräässä toisessa Tiltonin "pyhistä kirjoituksista" nimeltään God's Laws (Jumalan lait) hän väittää, että "Jumalan Henki on minun päälläni samalla tavoin kuin Jumalan Henki oli Herran Jeesuksen päällä."
Uskonliikkeen johtajien paljon käyttämä sanonta "Älkää koskeko Jumalan voideltuihin älkääkä vahingoittako Hänen profeettojaan" on Raamatun (1.Aikak.16:22) väärinkäyttöä, jonka tarkoituksena on varoittaa "sormet pois!" kaikkia, jotka uskaltavat arvostella heidän opetuksiaan. Vaikka olen kyllä kuullut Copelandin sanovan "Älkää uskoko tätä, koska minä sanoin niin", jonka jälkeen hän kehotti kuulijoitaan tutkimaan Raamattua itse. Mietin, kuinkahan moni mahtaakaan tehdä niin. Ja lisäksi, mitä uskonliikkeen opetuslapsi mahtaisikaan tehdä, jos hän sattuisi huomaamaan jotain ristiriitaa uskonliikkeen opissa?
Ehkä uskonliikkeen kannattajat tutkivat Raamattua entistä ahkerammin luettuaan seuraavan melko hämmästyttävän tunnustuksen Kenneth Copelandin hänen sunnuntaina 12.7.1992 pitämästään saarnasta: "En minä loppujen lopuksi tiedä kovinkaan paljoa. Tiedän vain, mitä olen oppinut ja sitä minä saarnaan...En ole sataprosenttisesti oikeassa. Rakas Herra, en tiedä tarkkaa prosenttimäärää, mutta luulen, että väärä puoli taitaa olla painavampi...tietyissä asioissa olen väärässä, koska en tiedä niistä tarpeeksi."
Uskonliikkeen kannattajien pitäisi koetella ja tutkia perusteellisesti kaikki, mitä he lukevat ja kuulevat ja ensisijaisesti kaikki, minkä he ovat jo omaksuneet totuutena uskonliikkeen johtajilta, sillä he eivät ole erehtymättömiä Jumalan sanansaattajia eivätkä niin korkealla, ettei heidän sanomaansa pitäisi arvioida Raamatun kaanonilla.
Vaarana on, että koska niin monet uskonliikkeen opettajat väittävät kommunikoivansa suoraan Jumalan kanssa, erittäin harvat heidän opetuslapsistaan edes haluavat arvioida kriittisesti heidän opetuksiaan.
Ja lisäksi, miksi niin monet ihmiset uskovat, että Jumala puhuu Kenneth Copelandille ja muille uskonliikkeen johtajille? Epäilen, että päätekijä on se, että he haluavat uskoa. Ihmiset haluavat uskoa, että puhuja, jota he kuuntelevat on Jumalan äänitorvi ja lisäksi vielä, että hän saa jatkuvasti kuulla puhetta suoraan Jumalalta. Tavallaan se saa uskovan tuntemaan, että hänkin on osa eliittiryhmää, jolle Jumala puhuu suoraan. Se saa heidän mielissään aikaan eron heidän itsensä ja tavallisten kristittyjen välillä, jotka eivät kuule Jumalan korvin kuultavaa puhetta; jotka eivät ole 'kanavalla'. On monia vilpittömiä kulttien jäseniä kaikkialla maailmassa kuten mormoneja, adventisteja ja Jehovan todistajia, jotka sokeassa innossaan ovat omaksuneet sellaisten ryhmien opetuksia, jotka saivat alkunsa samalla tavalla kuin uskonliike -- johtajista, jotka julistivat saaneensa oppinsa suoraan Jumalalta.
Kun uskonliikkeen opettajat kehottavat kuulijoitaan "pysymään sanassa", tarkoittavatko he Raamattua vai sitä, miten heidän opettajansa sitä tulkitsevat? Siinä valossa miten paljon he uhkailevat Jumalan rangaistuksella ja käyttävät "Älkää koskeko Jumalan voideltuihin..." -fraseologiaa, viimeksimainittu vaihtoehto taitaa olla se oikea.
Kuten aiemmin ohimennen mainittiin, uskonliikkeen johtajien varoitus "Älkää vahingoittako Hänen profeettojaan" ja "Älkää koskeko Jumalan voideltuihin" on hyvin lähellä roomalaiskatolisten säädöstä, jonka mukaan ainoastaan heidän opetuksensa ovat Jumalan tosi opetuksia eikä niitä saisi asettaa kyseenalaisiksi.
On selvästi tunnustettu tosiasia, että kultin tai lahkon tunnusmerkki on se, että ryhmä väittää, että vain heillä on totuus ja kohdistaa varoituksensa niille, jotka uskaltavat olla toista mieltä. Uskonliikkeen opettajat eivät julista avoimesti, että vain heillä on totuus, mutta se on nimenomaan se sanoma, jota julistetaan uhkauksiin verhottuna. Uskonliikkeen seuraajat ovat vahvasti vakuuttuneita siitä, että heidän kuulemansa opetus on aitoa kristinuskoa, "sellaista kuin sen tulisi olla". Olen kuullut erään uskonliikkeen kannattajan sanovan "Jos et ole yhtä mieltä siitä, mitä Copeland saarnaa, et ole yhtä mieltä Raamatun kanssa".
D.R. McConnell arvioi seuraavassa huomionarvoisella tavalla tällaista uhkailutaktiikkaa:
"Haginin julistamat Jumalan tuomiot niille, jotka eivät hyväksy hänen palvelutoimintaansa, saa hänen seuraajissaan aikaan pelon, niin että he eivät uskalla ajatella itse. Emme uskalla aliarvioida sellaisten lausuntojen vaikutusta uskonliikkeen maallikoihin. Mikäli Haginin Jeesus-näkyjä pidetään aitoina ja luotettavina opin lähteinä, jumalalliset tuomiot niitä kohtaan, jotka torjuvat hänen opetuksensa tuntuvat myös täysin järkeenkäyviltä. Loppujen lopuksi, jos Jumala antoi profeetta Haginille ilmestyksen, eikö ole järkeenkäypää, että Jumala pitää huolen niiden rankaisemisesta, jotka vastustavat Hänen profeettaansa? Hagin ei lausu tällaisia profeetallisia uhkauksia kovinkaan usein, mutta toisaalta ne ovat luonteeltaan sellaisia, ettei hänen tarvitsekaan. Ne on painettu ja niitä lainataan usein toisinajattelijoiden vaientamiseksi. Vaikka vain harvat uskonliikkeen maallikot tarvitsevat niin voimakkaita varoituksia pitääkseen kiinni innolla Haginin teologiasta, sellaisen pelottelutaktiikan voima painaa alas teologinen arviointi on varmaa. Haginin uhkailujen kokonaisvaikutus on sellainen, että hän on korottanut teologiansa hermeneuttisen välittäjän asemaan uskovan ja Jumalan sanan välillä. Peläten Jumalan tuomioiden kohtaavan toisinajattelijoita Haginin seuraajat lukevat Raamattua Haginin teologisten silmälasien läpi. He näkevät Raamatussa sitä, mitä heidät on opetettu näkemään eikä paljon muuta."93
Tämä on paljolti samaa kuin roomalaiskatolisen kirkon opetus, jonka mukaan sen jäsenillä mukaanlukien papisto, on lupa lukea Raamattua, mutta vain sellaista laitosta, jossa on roomalaiskatolisen kirkon lisähuomautukset. Se mitä Rooman kirkko opettaa sanasta -- vastakohtana sille, mitä Sana todella opettaa -- on uskottava iankaikkisen kirouksen uhalla!! Jos uskonliike ei vielä ole saavuttanut tätä tasoa, he ovat lievästi sanottuna vaarallisen lähellä. Raamattu kehottaa Raamatun tutkimiseen, joka ei saisi olla valmiiksi lukkoonlyötyä tai puolueellista, vaan perusteellista ja sellaisin kunnollisin menetelmin toteutettua, että päästään luotettavaan Raamatun tulkintaan (Ap.t.17:11; 1.Joh.4:1).
Palatkaamme vielä väärin sovellettuun raamatunjakeeseen, jossa sanotaan "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkääkä tehkö pahaa profeetoilleni" (1.Aikak.16:22). Tutkiessamme tätä jaetta tarkemmin huomaamme, että Jumala ei tässä viittaa laisinkaan seurakunnan johtajiin ja heidän opetuksiinsa. V.T:n sanapari 'Herran voideltu' viittaa Israelin kuninkaisiin 81.Sam. 12:3,5;24:6,10;26:9,11,16,23; 2.Sam.1:14,16; 19:21; Ps.20:6; Valit.4:20) ja toisissa jakeissa Daavidin kuninkaallisiin jälkeläisiin suoraan alenevassa polvessa (Ps.2:2;18:50;89:38,51). Profeettojen mainitseminen viittaa epäilemättä patriarkkoihin (Ps.105:8-15; 1.Aikak.16:15-22) ja myös Aabrahamiin 1.Moos. 20:7:ssä.
Varoituksessa käytetyt sanat koskea ja vahingoittaa eivät viittaa opetusten tutkimiseen tai arviointiin, vaan tarkoittavat ainoastaan Jumalan profeettojen ja Hänen voideltujensa fyysistä vahingoittamista. Raamatunkohdalla ei siis ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä jonkun opetusten epäilemisen kanssa. Jos raamatunkohta tarkoittaisi sitä, että me emme saa arvioida tai tutkia Jumalan miesten opetuksia, miten me sitten voisimme tietää, ketkä todella ovat Jumalan miehiä? Voi vain tunnustaa puhuvansa Jumalan puolesta eikä pelätä erilaisten väitteiden tutkimista.
Mitä tulee sanaan 'voideltu', Raamattu sanoo, että meillä kaikilla on voitelu Jumalalta (1.Joh.2:20). Monien uskonliikkeen johtajien väitteet, että heillä on 'voitelu' muistuttavat gnostilaista nahasilaisten lahkoa, jotka pöyhkeilivät erityisvoitelullaan ja julistivat olevansa ainoita tosi kristittyjä
Meidän on käytettävä Raamattua osoittaaksemme, että me opetamme totuutta, sillä Raamattua pitäisi nimenomaan käyttää opetuksessa ja saarnaamisessa. Meidän tulisi käyttää Raamattua myös muiden opetuksen tutkimiseen, sillä Raamattua tulee käyttää myös ojentamiseen ja nuhteluun (2.Tim.4:2). Meitä varoitetaan toistuvasti vääristä opettajista ja valheopeista (Room.16:17,18; vrt.1.Tim.1:3,4;4:6,16; 2.Tim.1:13,14; Tiit.1:9;2:1). Raamattu käskee meitä tutkimaan pesuteellisesti kaikki opit, joita meille esitetään.
Raamatussa puhutaan toisenlaisen Jeesuksen ja toisenlaisen evankeliumin saarnaamisesta ja toisesta hengestä (2.Kor.11:4) ja Paavali kirosi Gal.1:8,9:ssä ne, jotka saarnaavat toisenlaista evankeliumia. Uskonliikkeen johtajien itsensä on oltava huolellisia opetuksessaan sen sijaan että he lausuvat Jumalan tuomion kohtaavan niitä, jotka aidosti etsivät totuutta! Julistaessaan Jumalan vihan kohtaavan niitä, jotka eivät kuuntele ja tottele heidän opetuksiaan ikäänkuin Jumalalta tulleina, uskonliikkeen johtajat haluavat leimata kaikki, jotka vastustavat heidän oppejaan Jumalan vihan ansainneiksi. Mutta uskonliikkeen opettajat eivät varmastikaan ole ainoita 'voideltuja' maan päällä. Jumala sanoo, että meidän ei pidä pelätä vääriä profeettoja (5.Moos.18:20-22; vrt. 5.Moos.13:1-5).
Apostoli Paavali on täydellinen esimerkki siitä, miten kristityn opettajan pitäisi reagoida, kun hänen opetuksiaan ei pidetä Jumalan henkeyttäminä(1. Kor.14:38). Paavali sanoo: "Mutta jos joku ei tätä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä." Paavali ei terrorisoi eikä pelottele kuulijoitaan uhkaamalla Jumalan kostolla, vaan hyväksyy tilanteen ja antaa ihmisen jäädä ymmärtämättömyyteensä, jolloin hän joutuu kestämään Jumalan lain hylkäämisen seuraukset. Paavali sanoo, että jos joku haluaa jäädä tietämättömyyteensä, antaa hänen jäädä, mutta hänen täytyy vastata siitä Jumalalle. Tässä ei ole mitään uhkauksia "saarnastuoliin kuolemisesta". Kristityt johtajat eivät saa koskaan määräillä tai pelotella Jumalan lapsia. (Mark.10:42; vrt.Luuk.22:25,26;1.Piet.5:1-3).
Monet uskonliikkeen piirissä uskovat, että Hagin, Copeland ja muut kuuluisuudet heidän liikkeessään ovat todellisia Jumalan profeettoja ja myös Hänen sanansa opettajia. Niitä, jotka rohkenevat kyseenalaistaa heidän profetioitaan nuhdellaan Jumalan sanan torjumisesta. Ja myös niitä, jotka esittävät epäilyksiä uskonliikkeen johtajien opetuksista varoitetaan "koskemasta Herran voideltuihin". "Uskonliikkeen sisällä Haginin opit ovat...kaiken arvostelun ulkopuolella kaikilla tasoilla, sekä mystisellä että järjen tasolla."94
Albert Barnes kirjoittaa: "Kukaan pastori tai opettaja, jolla on oikea käsitys tehtävästään ja totuudesta ja luottamus siihen, ei halua estää puheidensa täydellistä ja tarkkaa tutkimista"95(2,Kor,1:24). Oikein suoritettu tutkimus paljastaa aina virheet ja tukee totuutta.
Sosiologi Ronald Enroth sanoo kirjassaan 'The Lure of the Cults': "Lähes kaikkien kultinomaisten liikkeiden kulmakivenä on tiukka, karismaattinen ja autoritäärinen johtajisto. 96 Kristityn on toteltava Jumalaa ja myös opettajiaan ja auktoriteettiasemassa olevia niin kauan kuin heidän opetuksensa pitää yhtä Raamatun kanssa. Meidän tottelevaisuutemme ei pidä koskaan olla sokeaa ja halutonta tutkimaan ja kyseenalaistamaan, vaan kristityn on nimenomaan selvitettävä miksi on niin (kts. Gal.2:11-16; Matt.18:15-17; Hebr.13:17).
Monet uskonliikkeen kannattajat samoin kuin karismaatikot tuomitsevat ne, jotka tutkivat ja arvioivat ihmisten opetuksia ja kutsuvat sellaista epäraamatulliseksi, kiistoja aiheuttavaksi ja jopa rakkaudettomaksi. Tällainen asenne on avannut oven loputtomalta näyttävälle "Raamatun opettajien" joukolle, joiden kaikkein hämmästyttävimmät ja epäraamatullisimmatkin opetukset ja väitteet hyväksytään kristillisissä piireissä. John McArthur Jr. On sanonut: "rakkaus ilman totuutta ei ole muuta kuin teennäistä sentimentaalisuutta. Sen kaltainen sentimentaalisuus on valloillaan aikamme evankelikaalisuudessa."97
Uskonliikkeen opettajat pitävät oman piirinsä ulkopuolella olevia kristittyjä "lihallisina", jotka opettavat "epäuskoa" ja ihmisten vääriä perinnäissääntöjä ja tekevät tyhjäksi Jumalan voiman ja Hänen sanansa. Sellaiset ihmiset kuin tämän artikkelisarjan kirjoittaja luokitellaan "epävarmoiksi kristityiksi", jotka julistavat "voimattomia tappiohenkisiä uskomuksia", jotka ovat paholaisen inspiroimia. Meitä kutsutaan valehtelijoiksi ja "kuoleman" tuojiksi.98
Päinvastoin kuin monet kristityt uskovat, raamatullinen ykseys ei perustu rakkauteen ja hyväksymiseen, vaan pikemminkin rakkauteen ja totuuteen (Ef.4:13-15). Se "ykseys", jota niin kovasti toitotetaan monissa seurakunnissa nykyään, ei ole ollenkaan raamatullista ykseyttä, vaan sen sijaan maallinen johtopäätös, joka viettelee yhä enemmän ja enemmän kristittyjä joka päivä. Todelliseen ykseyteen ei sisälly kaikkia opintuulia. Taivaassa harjoitettu ykseys perustuu rakkauteen ja totuuteen, ei rakkauteen ja isojenkin opillisten eksytysten hyväksymiseen. Paavali puhui totuuden saarnaamisesta rakkaudessa (Ef.4:15), ei väärien oppien hyväksymisestä (Hebr.13:9). Joku on todennut viisaasti "Ykseydellä, joka ei kestä totuutta, ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa".
Niitä, jotka kyseenalaistavat uskonliikkeen johtajien opetuksia uhataan vakavilla seuraamuksilla. Kenneth Copeland totesi kasetilla 'Why all are not healed' (#01-4001): "Muutamat tuntemani ihmiset olivat arvostelleet Tulsan uskonliikkeeseen kuuluvia ja kutsuneet sitä kultiksi. Ja muutamat heistä ovat kuolleet ennenaikaisesti sen takia ja usemmalla kuin yhdellä heistä on nyt syöpä". Toisaalta uskonliikkeen johtajat kehottavat meitä tutkimaan Raamattua, mutta jos me tehtyämme niin uskallamme kyseenalaistaa heidän tulkintansa, meitä uhataan ennenaikaisella kuolemalla tai vähintäänkin syövällä! Olen varma siitä, että uskonliikkeen kannattajat ovat niin teräviä, että käsittävät tämän pattitilanteen.
Jumalan tuomioilla uhkaamisista huolimatta uskonliikkeen johtajien väitteet suoraan Jumalalta saaduista sanoista, näyt ja "uskonkaavat" pitäisi aina tutkia Raamatun valossa. Tämä ei tarkoita sitä, että luetaan Raamattua valmiiksi omaksuttujen käsitysten läpi, vaan on tutkittava objektiivisesti, mitä uskonliikkeen opettajat julistavat ja samalla myös, mitä seurakunta on opettanut asiasta ja miksi se on opettanut eri tavalla kuin uskonliike jo 2000 vuoden ajan. Älä usko mitään vain siksi, että uskonliikkeessä opetetaan niin, vaan tutki Raamattua!
LOPPUSANAT
Meidän Herramme Jeesus Kristus varoitti opetuslapsiaan, että heidän tuli varoa fariseusten ja saddukeusten hapatusta [suomalaisessa raamatunkäännöksessä. Alkuperäinen merkitys on hiivaa, kohotusainetta] (Matt.16:6). Opetuslapset luulivat aluksi, että Hän sanoi tämän, koska he eivät olleet ottaneet leipää mukaan (Matt.16:7). He käsittivät myöhemmin, että hapate [p.o. kohotusaine, hiiva] tarkoitti väärää oppia (Matt. 16:12). Väärä oppi tekee sielulle sen, mitä kohotusaine (suomalaisessa Raamatussa hapate) tekee taikinalle, se nostattaa (suomalaisessa Raamatussa hapattaa) sen kokonaan! (Gal.5:9). Hiivaa käytettiin juutalaisten keskuudessa yleisesti pahan symbolina (Matt.13:33) ja käsitteeseen sisältyi myös ajatus siitä, että sillä on laaja ja kuolettava vaikutus pieninäkin määrinä käytettynä.
Monet uskovat ottavat vastaan uskonliikkeen opetuksia varomattomuuttaan uskoen niiden olevan pääasiassa terveellistä ja rakentavaa opetusta, koska nämä väärät opit esitetään tutulla raamatullisella kielellä. Walter Martin kutsui tätä "terminologian kielimuuriksi". Dan McConnell toteaa: "Uskonliike käyttää niin paljon evankelista ja helluntaiterminologiaa ja niin paljon raamatunlauseita, että useimmat uskovat tuuditetaan valheelliseen turvallisuudentunteeseen opetuksen oikeaoppisuuden suhteen"99
Kuten sanottua, huolestuneet kristityt ovat ottaneet yhteyttä moniin uskonliikkeen opettajiin rakkaudelliseen sävyyn keskustellakseen uskonliikkeen uskomuksista. Uskonliikkeen opettajat ovat kuitenkin torjuneet tällaiset lähentymisyritykset eivätkä ole olleet halukkaita puhumaan opetuksistaan. He eivät halua myöskään kuunnella niitä, jotka nöyrästi ovat yrittäneet osoittaa heidän virheitään ja keskustella niistä.
Monet haluavat tuomita tietyt uskonliikkeen opetukset harhaopeiksi. Sanalla harhaoppi, joka tulee kreikankielen sanasta 'hairesis', on kolme eri merkitystä U.T:ssa. Sitä käytetään kuvaamaan saddukeuksia ja fariseuksia ja jopa joitakin varhaiskristittyjä (Ap.T.5:17, 15:5, 24:14, 28:22). Sanaa harhaoppi voidaan käyttää myös kuvaamaan kristikunnan pääsuuntauksessa esiintyviä erimielisyyksiä ja oppiriitoja (1.Kor.11:19; Gal.5:20). Ja kolmanneksi opillisista eksytyksistä, joita väärät opettajat ja väärät profeetat ovat tuoneet kristilliseen seurakuntaan (2.Piet.2:1-3).
Havaitsemme, että uskonliike on syyllistynyt ainakin kolmannen ryhmän mukaisiin harhaoppeihin. Sen selvästikin väärä opetus siitä, että Kristuksen ruumiillinen kuolema ei riittänyt yksin sovittamaan meidän syntejämme; Kristuksen väitetty hengellinen kuolema; että Hän olisi saanut saatanan luonnon; ja oppi, jonka mukaan sovitus saavutettiin lopullisesti helvetissä riittävät tekemään uskonliikkeestä harhaoppisen. Tämä ei kuitenkaan vielä välttämättä tee uskonliikkeen opettajista eksyttäjiä. Eksyttäjäksi määritellään henkilö, joka pitää itsepäisesti kiinni harhaopista tahallaan eksyttäen. Emme voi sanoa varmuudella, voiko uskonliikkeen opettajista käyttää tällaista sanaa, sillä me emme tiedä, mitä ihmisen sydämessä on, mutta sen sijaan on välttämätöntä, että tiedämme, mitä heidän opetuksensa sisältävät! "Uskonliikkeen harhaoppia ovat se, että se kieltää Jumalan kaikkivaltiuden ja Hänet persoonana, Jeesuksen Kristuksen täyden jumaluuden kumoaminen ja Kristuksen veressä saavutetun sovituksen implisiittinen hylkääminen. Myös sen opit ihmisen jumalallistamisesta ja dualismista ovat myös erittäin kyseenalaisia."100
Emme halua millään tavoin painaa alas uskonliikkeen kannattajia, joista monet eivät ole koskaan oppineet muuta kuin uskonliikkeen teologiaa eivätkä tunne, niinkuin en minäkään eräässä vaiheessa tuntenut oikeaoppista ja historiallista kristillistä opetusta. Innostuksissaan he ovat huomaamattaan poikenneet aidosta raamatullisesta opista ja omaksuneet pahan väärennöksen. Ikävä kyllä heidän innostuksensa on sokaissut heidät totuudelta. Vilpitön sydän ei takaa sitä, että ihminen omaksunut totuuden (Sananl.14:12; Room.10:2). On mielenkiintoista, että pikemminkin kultilliset kuin kristilliset ainekset ovat keskeisiä uskonliikkeen opetuksessa keskittyen pääasiassa uskoon, positiiviseen tunnustukseen, parantamiseen ja menestykseen. Tämä tekijä näyttää olevan pääsyy uskonliikkeen ilmiömäiseen kasvuun sen suhteellisen lyhyen historian aikana. Outoa kyllä, monet liikkeeseen kuuluvat torjuvat joitakin sen kummallisimmista opinkappaleista ja vastaavasti monet oikeaoppiset kristityt käyvät uskonliikeen kokouksissa löytääkseen jotain erilaista.
John McArthur Jr. epäröi ajoittain kutsua liikettä kultiksi, mutta ei myöskään pysty torjumaan todisteita sen puolesta. Hän lausuu:
"Joka tapauksessa (uskon)liikkeessä esiintyvät kaikki elementit, jotka ovat tyypillisiä kulteille: vääristynyt kristologia, ihmisen korottaminen, käsitys, että uudet ilmoitukset paljastavat ryhmälle "salaisuuksia", jotka ovat olleet kätkettyinä seurakunnalta pitkän aikaa, Raamatun ulkopuolella olevat ihmisten kirjoitukset, joita pidetään Jumalan henkeyttäminä ja auktoritatiivisina, evankelisen terminologian käyttö ja väärinkäyttö, eksklusiivisuus, jossa kehotetaan kannattajia kaihtamaan kaikkea liikkeeseen kohdistuvaa kritiikkiä ja järjestelmän vastaista opetusta. Ellei liikkeen opillisissa perustuksissa tehdä vaadittuja muutoksia, sitä voidaan pian pitää harhaopillisen kulttina sanojen kaikissa merkityksissä. Olen vakuuttunut siitä, että se on kaikkein lähimpänä Uuden Testamentin ajan ahnaita kultteja, joita apostolit kutsuivat harhaopiksi."101
Sellaiset kultit kuin mormonismi ja armstrongilaisuus ja vielä enemmän okkulttiset piirit eivät pidä joitakin uskonliikkeen opetuksia outoina. Esimerkiksi uskonliikkeen käytänne puhua sanoja, niin että ne muuttuvat todellisuudeksi on yleistä okkultisissa ryhmissä ja itämaisissa pakanauskonnoissa kuten esimerkiksi the Church Universal and Triumphantissa ja Nichiren Shoshu buddhalaisuudessa. Ne, joiden mielestä positiivinen tunnustus on terveellinen tapa eivät ehkä tiedä, että ne, jotka sitä ensimmäisinä opettivat ja harjoittivat -- siis uuden ajattelun metafyysikot -- pitivät sen voiman olevan lähtöisin kosmisista periaatteista ja okkultisista jumalista!
6.marraskuuta televisioidussa saarnassaan TBN-kanavalla Benny Hinn opetti, että lyhyys on paholaisesta ja sanoi myös "tunnustus aktivoi taivaan" ja että "tunnustus vapauttaa henkimaailman". Hinn väittää Jumalaa pilkaten, että Pyhä Henki sanoi hänelle: "...jos noidat ja okkultistit voivat puhua kuolemaa sanojen yliluonnollisella voimalla, voivat kristitytkin puhua elämää ja menestystä samalla voimalla,"102 Uskolla parantajat Aimee Semple McPherson ja Kathryn Kuhlman ovat vaikuttaneet suuresti Hinniin. Hän käy säännöllisesti Kuhlmanin haudalla väittäen, että hänen saamansa "voitelu" lähtee Kathryn Kuhlmanin luista!!103
Monet kristityt eivät nykyään oikein tiedä, miten suhtautua niihin, jotka väittävät puhuvansa itse Jumalalta saatuja sanoja ja ihmeisiin, jotka toisinaan seuraavat noita suureellisia väitteitä. Vaarallinen arviointikyvyn puute on syynä siihen, että niin monet kristityt eivät pysty erottamaan mikä on Jumalasta ja mikä ei. Ehkä asiaa auttaisi, jos käyttäisi enemmän aikaa Raamatun kuin TV:n äärellä. Selitykseksi siihen, ettei tunne totuutta, ei riitä hengellisen tiedon eikä arviointikyvyn puute, sillä jos sokea sokeaa johtaa, putoavat he molemmat kuoppaan (Matt.15:14). Michael Moriarty toteaa: "On äärettömän tärkeää, että kristityt johtajat varoittavat ihmisiä yhä enemmän valtaa saavista vääristä opeista ja opettavat tunnistamaan ja arvioimaan niitä Raamatun valossa. Pastoreiden on "valvottava laumaa" (Ap.t.20:28-31). Sen laiminlyöminen ei ole pelkästään vastuuntunnotonta, vaan synti."104
Milloinkaan ei varuillaanolo ja tarkkaavaisuus väärän opetuksen ja siihen liittyvien ihmeiden ja valhemerkkien suhteen ole ollut niin tarpeellista kuin näinä viimeisinä päivinä. Jumala kehottaa vääriä profeettoja Jeremia 6:16:ssa "...katsokaa ja kysykää ikuisia polkuja, kysykää mikä on hyvä tie ja vaeltakaa sitä..." Michael Horton, Christians United in Reformation -järjestön perustaja ja johtaja esittää väärien profeettojen tuntomerkit:
"He ovat omavaltaisia sieluja, jotka vakuuttavat seuraajilleen, että heidän suora ilmestystietonsa on historiallisen kristinuskon viisauden, oikeaoppisuuden ja tiedon yläpuolella. Todellinen profeetta ei keksi uusia teorioita -- varsinkaan sellaisia, jotka ovat vastoin Raamatun selvää opetusta. Yhä uudestaan ja uudestaan (kristitty) saa kuulla saarnaajan pilkkaavan yleisesti hyväksyttyjä uskomuksia, perinteitä ja oikeaoppisuutta. Mutta meidän pitäisi varoa tietämättömiä profeettoja, jotka antavat sen vaikutelman, että heillä on "sisäpiirin tietoa", joka on ollut salassa jopa apostoleilta, marttyyreilta, tohtoreilta ja apologeeteilta viimeiset 2000 vuotta."105
Kristittyjen tulisi varoa omaksumasta uskonliikkeessä ja vastaavissa ryhmissä viliseviä vääriä oppeja. Meidän on varottava erityisesti, ettei meillä ole sellaisia käsityksiä Jumalasta, jotka eivät ole totta ja joita Jumala ei hyväksy, vaikka me uskoisimmekin niiden korottavan Häntä (vrt. 1.Kor.15:15).
Edesmennyt Christian Research Institute'in perustaja ja huomattava kulttien tutkija Tri Walter Martin tiivistää uskonliikettä koskevat tutkimustuloksensa seuraavalla tavalla: "Olen varoittanut kymmenen vuoden ajan -- jonka todistavat kasetit ja julkaisut -- että uskonliikkeen opettajien matkassa joudumme kulttien valtakuntaan. Ettekä ole edes enää matkalla, vaan...te olette siellä!"106
JEESUS SANOI:
KAVAHTAKAA VÄÄRIÄ PROFEETTOJA,
JOTKA TULEVAT TEIDÄN LUOKSENNE LAMPAIDEN VAATTEISSA,
MUTTA SISÄLTÄ OVAT RAATELEVIA SUSIA.
-- Matteus 7:15 --
Äärimmäinen ristiriitojen karttaminen saattaa olla merkkinä siitä, että seurakunnalla ei ole mitään selkeää tunnetta siitä, että sillä olisi mitään arvokasta totuutta ja että se on lakannut välittämästä siitä mittaamattoman suuresta erosta, mikä vallitsee totuuden ja eksytyksen välillä. - James Stalk ...Vaikka suvaitsevaisuus henkilökohtaisissa ihmissuhteissa saattaakin olla hyve, sen sijaan suvaitsevaisuus totuuden suhteen on pahe. - Hank Hanegraaff On usein sanottu, että ihminen, joka ei tiedä kysymyksen molempia puolia, ei tunne oieastaan kumpaakaan puolta. Vasta kun hän tietää, mitä hänen oma oppijärjestelmänsä esittää ja mitä sitä vastaan voidaan tuoda, hän tietää mitä uskoo ja miksi. - L.Boettner On merkillinen kuriositeetti, että ne kristityt, jotka uskovat kaikkein vankimmin siihen, että meidän sukupolvemme tulee näkemään Herran paluun -- ja Hänen paluuseensa yhdistetyn eksytyksen ja luopumuksen -- tarkkailevat merkkejä eksytyksestä seurakunnan ulkopuolelta, sellaisista salahankkeista kuin Uuden Aikakauden liike ja sellaisista kulteista kuin mormonismi, Jehovan todistajat ja kristillinen tiede. On totta, että nuo liikkeet saattavat uhata seurakuntaa, mutta ehkä meidän olisi paras etsiä lopun ajan eksytystä sieltä, missä Jeesus ja Uusi Testamentii ennustavat sitä esiintyvän: seurakunnan sisällä, kristityiksi itseään kutsuvissa ryhmissä, mutta jotka itse asiassa saarnaavatkin toisenlaista evankeliumia. - D.R. McDonnell Väärä oppi ja harhaoppi täytyy aina arvioida julkisesti seurakunnassa. Seurakunta ei voi (eikä saa) sanoutua irti velvollisuudestaan tutkia niiden opit, jotka kuuluvat sen riveihin. - D.R. McConnell Tämän päivän seurakunnissa on valloillaan Uuden ajattelun herätys, jota nyt kutsutaan positiiviseksi ajatteluksi, mahdollisuusajatteluksi, positiiviseksi tunnustukseksi, positiiviseksi asenteeksi ja sisäiseksi parantumiseksi. Olemme hyvin huolestuneita siitä, että tällä kertaa ei uutta ajattelua, joka edustaa seurakunnan sisällä sitä, mitä uuden aikakauden liike maailmassa, pakoteta seurakunnan ulkopuolelle, vaan se on saanut jäädä evankeeliseen kristillisyyteen saaden aikaan lisääntyvää sekaannusta ja eksytystä. - D.Hunt & T.A.McMahon Kulttien valtakunnan tutkiminen on opettanut minulle monta hyödyllistä opetusta, ja tämä on yksi niistä: eksytys synnyttää uutta eksytystä; harhaoppi synnyttää uutta harhaoppia, ja tämä tapahtuu aina totuuden nimissä, aina evankeliumin nimissä. - Walter Martin
LÄHDEVIITTEET:
1. D.R. McConnell, A Different Gospel, Hendrickson, 1988, s.52.
2. R.Rosenbladt, Agony of Deceit, toim. M. Horton, Christian Art, 1990, s.108.
3. K. Copeland, Believer's Voice of Victory -lehti, 8.8.1988, s.8.
4. K.Copeland, 'Take Time to pray', Believer's Voice of Victory, helmikuu 1987.
5. K. Copeland, 'Jesus our Lord of Glory', Believer's Voice of Victory, huhtikuu 1982, s.2.
6. K.Copeland, 'What Happened From the Cross to the Throne' (kasetti) Fort Worth, Texas,
K.Copeland Ministries, 1990 #02-0017 tai 00-0303.
7. R.Rosenbladt, op.cit. s. 115.
8. A.A. Hodge, Outlines of Theology, New York, 1894, s.380.
9. K. Copeland, Believer's Voice of Victory, syyskuu 1991, s.3.
10. M. Moriarty, The New Charismatics, Zondervan, 1992, s.358.
11. K. Copeland, joukkokirje 12.3.1979 lähetetty niille, joilla oli kysyttävää hänen
käsityksistään Kristuksen väitetystä hengellisestä kuolemasta ja Hänen sovitustyöstään
-- tiedustelut Christian Research Institutelle).
12. K.Copeland, Ibid.
13. E.G.White, patriarchs and prophets, s.357.
14. E.W.Kenyon, What Happened From the Cross to the Throne?, Lynnwood, W.A.:Kenyon's Gospel
Publishing Society 12. laitos, 1969, s. 50.
15. L.Morris, The Apostolic Preaching of the Cross, Grand Rapids: Eerdmans, 1980, ss.
112-133.
16. D.R. McConnell, op.cit., s.125.
17. M. Erickson, Christian Theology,2:822, Baker, 1983.
18. K-Copeland, kasetti #00-030, op.cit.
19. H.Hanegraaff, Christianity in Crisis, Harvest House, 1993,s.152.
20. K.Copeland, kasetti #00-030, A-puoli, op.cit.
21. K.Copeland, 'How to Recieve Revealed Knowledge', kasetti (ilman päivämäärää).
22. K.Hagin, 'How Jesus Obtained His Name', Tulsa, OK:K. Hagin ministries kasetti (ilman
päivämäärää) #44HO1, A-puoli.
23. K.Copeland, 'What Satan Saw on the Day of Pentecost', Fort Worth, Texas, K.Copeland
Ministries (ilman päivämäärää) #02-0022.
24. M.Henry, Commentary in One Volume, Zondervan, 1960,s.598.
25. H.M. Morris, Sampling the Psalms, Masterbooks, 1978, ss. 131-32.
26. M.Moriarty, op.cit.s.367.
27. F.K.C. Price, 'Identifikation #3' Inglewood, CA: Ever Increasing Faith Ministries, 1980 kasetti, op.cit.s.367.
28. D.R.McConnell,op.cit.s.128.
29. G.Copeland, 'God's Will For You', Fort Worth, Texas, K.Copeland Ministries, s.5.
30. K.Hagin, 'The Name of Jesus', Tulsa,OK:K.Hagin Minisatries,1981.s31.
31. K.Hagin, 'Redeemed', Tulsa,OK,Faith Library,1966,s.29.
32. M.Moriarty, op.cit. s.361.
33. A.Barnes, 'Notes on the New Testament', Kregel,1962,s.603.
34. H.Hanegraaff,op.cit.s.159.
35. P.E. Hughes, 'Paul's Second Epistle to the Corinthians', the New International
Commentary on the New Testament -sarjasta, toim.N.B.Stonehaouse, Eerdmans, 1962,
s.213-14.
36. M.Moriarty,op.cit.s.362.
37. J.N.D.Kelly, 'ACommentary on the Epistles of Peter and Jude', Baker,1981,ss.74-75.
38. K.Copeland,kasetti, #00-0303,op.cit.
39. K.Copeland, kaseti,ibid.1990,B-puoli.
40. M.Moriarty,op.cit.s.364.
41. K.Copeland,kasetti #00-0303,op.cit.B-puoli.
42. K.Copeland, 'Jesus Our Lord of Glory', Believer's Voice of Victory, huhtikuu 1982,s.10.
43. R.Tilon, 'Success-N-Life' ohjelma, 18.7.1991.
44. F.K.C.Price, 'Ever Increasing Faith Messenger', Newsletter Crenshaw Christian Centre,
Inglewood,CA.Kesäkuu 1980,s.7.
45. P.Billheimer, 'Destined for the Throne', erikoislaitos TBN:lle, Fort Washington,PA.
Christian Literature Crusade, 1988 ss.83-84 (alkup.1975) J.Crouchin pitkä lainaus
'Praise the Lord' -ohjelmassa TBN:ssä 20.8.1987.
46. C.Capps, 'Authority in Three Worlds', Tulsa,OK.Harrison House,1982,s.143.
47. S.J.Kistemaker, New Testament Commentary: Peter nad Jude, Baker 1987,s.145.
48. A.Barnes,op.cit.s.162.
49. K.Copeland, 'Believre's Voice of Victory', syyskuu 1991,s.3.
50. H.Hanegraaff, op.cit.s.162.
51. M.C. Tenney, 'The Gospel of John', Expositors Bible Commentary -sarjasta, yleispainos
F.E.Gaebelein, Regency/Zondervan,1981,9:184.
52. M. Moriarty,op.cit.s.373.
53. H.Hanegraaff,op.cit.s.152.
54. K.Copeland,kasetti #00-0303,op.cit.
55. K.Copeland, 'Believer's Voice of Victory' -ohjelma 21.4.1991. Tämä sanoma esitettiin
alunperin Full Gospel Motorcycle Rally Associationissä 1990. Rally Eagle Mountain
Lakessa Teksasissa.
56. K.Copeland, kasetti #00-0303,op.cit.B-puoli.
57. K.Copeland, 'The Price Of It All', 'Believer's Voice of Victory' 19,9.9.1991;4-6.
58. C.Capps, Authority in Three Worlds', op.cit.s.212-213.
59. B.Hinn, 'Our Position in Christ, Part 1', Orlando, FL: Orlando Christian Centre,1991,
kasetti #TV-254.
60. A.Barnes,op.cit.s.461.
61. K.Copeland, 'Jesus our Lord of Glory': 3 op.cit.
62. M.Moriarty,op.cit.s.376.
63. K.Hagin, 'How Jesus Obtained His Name', Tulsa:Rhema, kasetti #44H01.
64. K.Copeland,'Substitution and Identification', K.Copeland Ministries,1989,kasetti
#00-0202.B-puoli.
65. K.Copeland, kasetti #00-0303,op.cit.
66. B.Hinn, 'Our Position in Christ', #2-The World Made Flesh', Orlando,FL:Orlando Christian
Centre,1991,kasetti #A031190-2,B-puoli.
67. B.Hinn, 'Praise-a-Thon' -ohjelma TBN:ssä 6.11.1990.
68. K.Copeland, 'Following the Faith of Abraham 1', A-puoli, Fort Worth, Texas, K.Copeland
Ministries,1989, kasetti #01-3001.
69. K.Hagin, 'The Incarnation', The Word of Faith -lehti 13, 12 (joulukuu 1980):14.
70. H.Hanegraaff, op.cit.,s.176.
71. K.Copeland, 'The Force of Love', Fort Worth, Texas, K.Copeland Ministries, ilman
päivämäärää, kasetti BCC-56.
72. K.Copeland, 'The Force of Righteousness', Fort Worth, Texas, K.Copeland
Ministries,1984,s.12.
73. K.Hagin, 'Zoe: The God-Kind of Life', Tulsa,OK. Faith Library,1981,s.40.
74. M.Moriarty,op.cit.s.332.
75. K.Copeland, 'Believer's Voice of Victory', maaliskuu 1982,s.2.
76. W.Martin, 'Ye Shall Be As Gods', 'The Agony of Deceit',toim.M.A.Horton,Chicago:
Moody,1990,s.97.
77. K.Copeland, 'Now We Are In Christ Jesus', Fort Worth, Texas, K.Copeland Ministries,
ilman päivämäärää, s.24.
78. B.S.Rajneesh, lainaus elokuvasta 'Fear Is The Master' (Hemet,CA:Jeremiah Films,1987).
79. M.M.Yogi, 'Meditations of M.M.Yogi', New York:Bantam,1968,s.178.
80. J.Jones, lainaus J.Reston Jr:n ja N.Adamsin ohjelmasta National Public Radiossa
23.4.1981, 'Father Cares: The last of jonestown'.
81. K.Hagin, 'Zoe:The God-Kind of Life', s.35-36,op.cit.
82. M.Cerullo, 'The End Time Manifestation of the Sons of God', kasetti 1.
83. W.Martin,op.cit.s.105.
84. D.R. McConnell, op.cit.s.41.
85. S.M.Burgess & G.B.McGee,toim.,'Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements',
1988, Zondervan,s.719.
86. E.W.Kenyon, 'The Father and His Family', Lynnwood WA.:Kenyon's Gospel Publishing
Society,1964,s.118.
87. R.Kenyon Houseworth, nauhoitettu haastattelu, Lynnwood, Washington, 19.2.1982. Lainaus
teoksesta 'A Different Gospel', D.R. McConnell.
88. J.Kennington, 'E.W.Kenyon and the Metaphysics of Christian Science', julkaisematon
kirjallinen lausunto, Portland, Oregon, 8.7.1986. Lainaus teoksesta 'A Different
Gospel', D.R. McConnell, ss.5,15.
89. J.Kennington,ibid.
90. D.R. McConnell,op.cit. s.186.
91. D.R. MacConnell,ibid s.XVIII.
92. K.Hagin, 'The Ministry of a prophet', Tulsa,OK.:Faith library,1984,s.19.
93. D.R.McConnell,op.cit.,s.73.
94. D.R.McConnell,op.cit.,s.63.
95. A.Barnes,op.cit.,s.781.
96. R.Enroth, 'The Lure of the Cults', Inter Varsity,1987,s.56.
97. J.MacArthur, Jr., Charismatic Chaos, Zondervan,1982,ss.14-15.
98. Esim. K.Copeland, 'You Are Heaked!', 1987, s.18; G.Copeland, 'And Jesus Healed Them
All', 1992, ss.3-12; G.Copeland, 'God's Will For You', ss. 88,93.
99. D.R. McConnell, op.cit. s.XVII.
100. D.R. McConnell, op.cit. s.56.
101. J.MacArthur, Jr.,op.cit.s.268.
102. B.Hinn, saarna 1.12.1990 Orlando Christian Centressä, WACX-TV kanava 55. Lainaus
teoksesta 'The Facts on the Faith Movement', J.Ankerberg & J.Weldon, Harvest
House,1993, s.23.
103. B.Hinn, 'Double Portion Anointing, Part #3', Orlando Christian Centre, ilman
päivämäärää, kasetti #A031791-3.
104. M.Moriarty, op.cit. s.264.
105. M.Horton, toim. 'Agony of Deceit', s. 264.
106. W.Martin, 'The Warnings of God: K.Copeland's False prophesy', San Juan, Capistrano,
CA.: C.R.I., 1987, kasetti #C-210, A-puoli.
BIBLIOGRAFIA:
Beyond the Cross, G. Bingham, New Creation Publications Inc. 1988.
Clash of the Kingdom, G.Ningham, N.C.P.I., 1989.
I Believe in Satan's Downfall, M. Green, Hodder & Stoughton, 1981.
The Saving Work of Christ, G. Bingham, N.C.P I., 1986.
Tha Facts on the Faith Movement, J.Ankerberg & J.Weldon, Harvest House, 1993.
The Agony of Deceit, toim. M.Horton, Christian Art Publishers, 1990.
The Shadow and the Substance, I.Pennicook.N.C.P.I., 1985.
The New Charismatics, M.Moriarty, Zondervan,1992.
Are Seventh-Day Adventists False Prophets?, W.D. Slattery, Presbyteian and Reformed
Publishing Company, 1990.
A Different Gospel, D.R. McConnell, Hendrickson, 1988.
The Life of Edward Irving, A. Dallimore, Banner of Truth, 1983.
