Edellisissä 'Mainstream'-lehden numeroissa on käsitelty sellaisia aiheita kuin väärä "rakkauden henki", Rodney-Howard Brownen naurumanifestaatiot ja hänen yhteytensä Toronto Airport Vinyard -seurakuntaan ja sen väitettyyn uudistukseen esimerkkeinä siitä, miten tämä opetus on muuttumassa opillisesti yhä oudompaan suuntaan ja miten siinä ilmenee selvästi "manifested sons" -oppia. [Näitä artikkeleita ei ole vielä suomennettu sivustollemme, mutta toivon mukaan ne valmistuvat aikaa myöten.]
Kevään 1995 numerossa tutkimme syntymää, jota herätyksen äärilaita ennustaa. Kristillisissä piireissä tämä hengellinen syntymä käsitetään uuden ja voimallisen Kristuksen ruumiin muotoutumiseksi, joka kykenee hallitsemaan kansoja. Se on identtinen uuden aikakauden liikkeen (new age) hengellisen transformaation kanssa, joka tapahtuu kristustietoisuuden kautta.
Oppi transformaatiosta eli muuttumisesta ja oppi pelastuksesta ovat nyt törmäyskurssilla. Sitä mukaa kuin tapahtumat etenevät ennustettua päämääräänsä kohti, niiden vauhti kiihtyy koko ajan henkeäsalpaavalla vauhdilla. Ne, joille hallintavalta (dominion), uusi aikakausi (new age) ja manifested sons (Jumalan ilmestyksen pojat) ovat outoja tai uusia käsitteitä, tuntevat epävarmuutta, koska he eivät ymmärrä kontekstia, joissa näitä uusia oppeja saarnataan.
(On ehkä lisättävä, että monet, jotka ovat tukkineet korvansa kuuntelemasta arviointia valtakuntateologiasta/hallintavaltateologiasta [kingdom-dominion] ja ovat päättäneet jäädä ennallistamisseurakuntiinsa, ovat nyt saaneet kokea karun havahtumisen. He alkavat ymmärtää, mihin se kaikki johtaa. Mutta heillä ei ole paljonkaan todellista ymmärrystä noista vääristä opetuksista, heidän on otettava niistä nopeasti selvää, jotta he käsittäisivät, mitä on tulossa.)
Jumala on kuitenkin armollinen ja jokainen, joka harjoittaa arviointia Pyhässä Hengessä ja haluaa tuntea totuuden, kuulee viimeistään nyt hälytyskellojen soivan. Ikävä kyllä niiden kristittyjen lukumäärä, jotka kuuntelevat noita hälytyskelloja, on hyvin pieni.
Koska meillä ei ole mahdollisuutta kattaa kaikkea edellistä aineistoa jokaisessa 'Mainstream'-lehden numerossa, meidän on nyt mentävä eteenpäin kehityksen seuraavaan vaiheeseen — uuden maailmanjärjestyksen muotoutumiseen ja hengellisen ihmisen syntyyn.
Tutkiskellessamme kristilliselle seurakunnalle esitettyä agendaa ei voi olla huomaamatta, miten se käy yksiin maallisten suunnitelmien kanssa. Muiden uskontojen piiristä, uuden aikakauden liikkeestä, poliitikoilta, globalisteilta ja erilaisista okkulteista ryhmistä tulevat opetukset ovat lähestulkoon identtisiä niille tämänhetkisille spekulaatioille, jotka koskevat tulevaa kristillistä herätystä ja sen vaikutuksia. Toisaalta vertailu Jumalan erehtymättömään sanaan kertoo aivan toisenlaista tarinaa. Jumalan henkeyttämä Raamatun sana on täysin ristiriidassa kaikkien näiden maallisten ja uskonnollisten käsitysten kanssa ja se esittää Jeesuksen Kristuksen tulevan uuden maailman ainoana Vapahtajana, Herrana, Messiaana ja Kuninkaana.
Raamatun sanoma ja sisältö ovat tämän kaiken keskellä ainutlaatuiset. Se julistaa, että ihminen ei kykene itse pelastamaan itseään tai maailmaansa; että hyvät työt eivät riitä; että pelastus on ainoastaan Kristuksessa; että on erottauduttava maailmasta ja eksytyksestä; että on olemassa taivaallinen valtakunta ja taivaallinen toivo; ja että tämä maailma lopulta tuhoutuu ja kaikki, mikä on vastoin Jumalan tahtoa, saa tuomionsa.
Oppi transformaatiosta eli muuttumisesta ja oppi pelastuksesta ovat nyt törmäyskurssilla. Toisen mukaan ihminen voidaan opettaa, uudistaa ja saattaa kykeneväksi pelastamaan itsensä ja ympäristönsä; toinen opettaa, että ihminen on avuton ja tarvitsee Pelastajaa. Tämän maailman jumala yrittää säilyttää ja muuttaa alueensa ihmisvoimin; kun taas meidän kaikkitietävä Luojamme tietää, että tämän maailman syöksykierre alaspäin saadaan pysähtymään ainoastaan Jumalan dramaattisella asioihin puuttumisella.
Haluaisin kiteyttää nykyisen kehitysvaiheen (viimeisen vaiheen, joka edeltää "jumalan poikien" lopullista ilmestymistä hallitsemaan maata sen hengellisinä hallitsijoina) kolmeksi "raamatulliseksi peruskäsitteeksi". Ne eivät ole klassisia perustaitoja kuten lukutaito, laskutaito ja kirjoitustaito, vaan kristillisen ennallistamisen "kolme peruskäsitettä" — Parannus, sovitus ja herätys.
Kuulen jo vastaanväittäjien huudot, kun he, aivan luonnollisesti, sanovat "no mutta mitä vikaa NIISSÄ nyt voisi olla!?" Mutta me emme saa enää olla niin naiveja, että luulemme raamatullisten sanojen olevan sinänsä pyhiä, niin ettei niitä voida käyttää vähemmän pyhissä merkityksissä. Tänä päivänä on noista sanoista tullut vain niiden alkuperäisen raamatullisen merkityksen parodiaa ja se pakottaa meidät tutkimaan sitä kontekstia, missä niitä käytetään.
Parannuksenteko Raamatussa tarkoittaa kääntymistä pois synnistä kohti Jumalaa (Hes.33:11/Apt.3:19/26:20). Siinä syntisen ihmisen sydämessä tapahtuu kääntyminen, jonka tekee mahdolliseksi täydellinen Vapahtaja. Mutta nykyään se voi tarkoittaa sitä, että pyytää anteeksi vanhimmistolta sitä, että on eri mieltä heidän kanssaan tai sitä, että ihminen puhkeaa julkisesti kyyneliin, koska hänellä ei ole tarpeeksi itseluottamusta.
Sovitus tarkoittaa Jumalan sanan mukaan sitä, että Jeesus on saanut aikaan sovituksen meidän ja Isän välillä, koska Hän on antanut täydellisen uhrin ristillä. (Hebr.2.17) "Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran." (2.Kor.5:18) Mutta nykyään, sen sijaan, että sovituksen virka saattaisi ihmisen Jumalan yhteyteen, se yrittää sovittaa erilaiset ryhmät, kansakunnat, kulttuurit ja uskontunnustukset yhteen.
Herätys on Raamatun mukaan Jumalan kaikkivaltias ja armollinen teko, joka tuo elämän siihen, mikä oli kuollutta. Koska vain Jumala voi synnyttää elämää, se ei voi olla ihmisen aikaansaannosta. (Hab.3:2/Jes.57:15) "Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?" Ps.85:7
Herätys esiintyy Raamatussa ainoastaan synnin ja tuomion tilasta palauttamisena. Sitä ei esiinny ollenkaan Uudessa Testamentissa, koska kristityillä on jo elämän antava Pyhä Henki ja heidän tulisi vaeltaa elämässä kaiken aikaa. (1.Joh.5:12/Room.5:17)/2.Tim.1:10) "Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden." (Room.8:10)
Mutta nykyisessä herätyksessä, kuten tulemme huomaamaan ei ole edes kysymys evankeliumin elämän antavan evankeliumin sanan vastaanottamisesta ja kääntymyksestä. Se on hengellinen voima, joka on lähetetty vaikuttamaan ihmisten ruumiisiin ja mieliin; saadakseen heidät liittymään seurakuntaan.
Tarkastelkaamme noita kaikkia kolmea kohtaa tarkemmin. Tarkastelkaamme ensiksi parannuksentekoa, jonka uskon olevan keskeisessä asemassa seuraavassa eksytyksen aallossa, missä se saa aikaan pyhyyden ja synnintunnon sädekehän, jota on mahdoton kiistää.
Kukaan ei halua asettaa parannuksentekoa kyseenalaiseksi. Osa siitä saattaakin tosiaan olla aitoa ja sydämestä lähtevää. Niinkuin kaikessa eksytyksessä, sekin tulee olemaan sekoitus ja meidän on oltava varovaisia, ettemme vahingoita niitä, jotka todella katuvat syntejään ja kääntyvät Jeesuksen puoleen Vapahtajanaan .
Seuraavia huomautuksia ei pitäisi tulkita kaiken aikanamme tapahtuvan katumuksen ja syntien tunnustamisen kertakaikkisena torjumisena. Mutta meidän on oltava valmistautuneita vastustamaan niiden valheellista muotoa.
Kuten viittasin talven 1994 Mainstream-lehdessä [ei ole vielä suomennettu, mutta tarkoitus on...], niitä, jotka eivät suostu vastaanottamaan uutta voitelua, käsketään tekemään parannus. Jos kyseenalaistat sen, olet "kapinassa" ja sinun pitäisi "tehdä parannus" väitetystä kriittisestä ja tuomitsevasta asenteestasi.
Avainsana on "ykseys". Käytännössä se on taipuvainen tarkoittamaan uuden järjestyksen oppien kritiikitöntä hyväksymistä.
Tämä ykseys perustuu kokemuksiin, ei oppeihin. Meidän kaikkien halutaan kokoontuvat yhteen rakkaudessa ja sopusoinnussa ja unohtavan opilliset erimielisyydet — mutta suunnitelma ei sisällä rakkautta toisinajattelijoita kohtaan. Kaikki ne, jotka pysyttelevät sen ulkopuolella, leimataan kovasydämisiksi fariseuksiksi, vanhaan järjestykseen kuuluviksi luopioiksi, voitelua vastustaviksi, hajaannusta aiheuttaviksi, repiviksi, riidanhaastajiksi ja Jumalan työn estäjiksi.
Kun tutkimme uuden aikakauden liikkeen kirjallisuutta, näemme siellä samanlaisen asenteen toisinajattelijoita kohtaan. He ovat tuhoisaa syöpää maailman ruumiissa: "Kirurgi ei uskalla jättää yhtään syöpäkasvainta ruumiiseen ommellessaan yhteen haavan tarkkuudella suoritetun leikkauksen jälkeen. Me emme uskalla jättää yhtään itsekeskeisyyttä maan päälle valintaprosessin jälkeen...Ketkään niistä ihmisistä, joiden teot, aikeet ja halut ovat ensisijaisesti itsekkäitä, ne, jotka eivät kykene kokemaan korkeampaa minäänsä ja ne, jotka eivät rakasta Jumalaa, lähimmäistä saati itseään, eivät pääse mukaan maanpäällisen elämän seuraavaan vaiheeseen. (B. Marx-Hubbard, "Revelation", ss. 231-245).
Uuden aikakauden liikkeen kannattajien mukaan oman itsensä hallitsemat ihmiset eivät halua olla sopusoinnussa muiden ihmisten ja muita uskontoja edustavien ihmisten kanssa. Esimerkiksi jos julistaa, että Jeesus on ainoa tie pelastukseen, se on heidän mielestään vihaa ja eripuraa ilmaiseva teko.
Yksilöllisyys ja riippumattomuus ovat anathema uuden maailmanjärjestyksen toimeenpanijoille. Päämääränä on, että koko ihmiskunta ajattelee, liikkuu ja toimii niinkuin se olisi Yhtä.
Samoin kuin on maailmassa, samoin on seurakunnassakin liikkeellepanevana voimana YKSEYS. Meidän on päästävä sovintoon opillisista erimielisyyksistämme, lakaistava kiistat maton alle, lopetettava opillinen tutkiskelu ja kerta kaikkiaan ainoastaan yhdistyttävä "valtakunnan hyväksi".
Aikamme kirkolliset johtajat haluavat "rakentaa siltoja". Mutta kun he ovat valmiita hyväksymään epäraamatullisia oppeja ja käytänteitä ykseyden nimissä, he ovat menneet "liian pitkälle silloillaan".
Eräs tapa saada aikaan ykseyttä ja sopusointua ovat tunnustussessiot, joissa osallistujat kertovat julkisesti epäonnistumisistaan. Tämä on tekniikka, jota käytetään usein kulteissa. Se on sekä terapiaa syyllisyydentuntoisille jäsenille että kätevä seurantakeino johtajille.
Kulteissa on tavoitteena yhteisöön mukauttaminen. Kaikkia niitä, joilla on epäilyksiä, pommitetaan syyllistävästi, kunnes he tuntevat olevansa yhteisön ja sen ihanteiden pettureita. Lopuksi he ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat epäonnistuneet; he kokevat olevansa hyljeksittyjä ja vieraantuneita yhteisöstä ja he kaipaavat epätoivoisesti välittämistä. Tässä vaiheessa tuntuu julkinen "epäonnistumisten" tunnustaminen tunnetasolla suunnattoman helpottavalta.
Aikamme yksinäisessä yhteiskunnassa, jossa tunteita ei helposti jaeta ja jossa monet kristityt kamppailevat salaisten syntiensä kanssa, julkinen tunnustaminen saa aikaan tunnekatarsiksen, joka on lähes ekstaattinen.
J.Penn-Lewisin yhdessä Evan Robertsin kanssa kirjoittama Walesin herätyksestä saatuihin kokemuksiin pohjautuva kirja "Pyhien sota" käsittelee syntien tunnustamisen jäljitelmää otsikon "Pakonalainen 'synnintunnustaminen'" alla:
Petollisten henkien aikaansaamille tunnustuksille on tyypillistä niiden pakonomainen luonne: uskova pakotetaan 'tunnustamaan' syntejä ja usein sellaisia syntejä, joita hän ei ole koskaan tehnytkään. Tällainen pakonomainen 'syntien tunnustaminen' voi ilmetä varsinkin herätyksen aikoina, jolloin 'tunnustusten aallot koskettelevat yhteisöä, ja synnillisen elämän syvyydet paljastuvat toisten katseille... Todellinen syntien tunnustaminen tapahtuu syvästä vakaumuksesta, eikä pakotuksesta. Se tehdään yksin Jumalalle, jos vain Jumala tietää synnin ja ihmiselle yksityisesti, jos on rikottu tätä vastaan, ja julkisesti vain, jos synti on julkinen. 'Tunnustuksia' ei pitäisi koskaan tehdä minkään pakottavan tunteen aiheuttamasta mielijohteesta, vaan tunnustuksen pitäisi olla tahdonelämän vapaaehtoinen toimenpide, jolloin valitaan se, mikä on oikein ja laitetaan asiat kuntoon Jumalan tahdon mukaisesti." Pyhien sota, s.64)
Samaisen kirjan alkuperäisessä, englanninkielisessä versiossa (War On The Saints) on hätkähdyttävä kuvaus siitä, miten paha henkiolento matkii syntien tunnustamistapahtumaa. Se kuvaa sitä, miten vaikeaa on erottaa jäljennöstä aidosta; mutta huomaa, miten arvioivat kristityt tunsivat olonsa vaivautuneeksi, mikä herätti heidät huomaamaan, että toiminnassa ei ollutkaan Pyhä Henki. He eivät antaneet pahan henkiolennon johtaa itseään harhaan:
"Kokoonnuimme yhdessä lukuisien muiden sisarten ja veljien kanssa kuukausittain kokonaiseksi viikoksi rukoilemaan Jumalaa, että Hän vuodattaisi meihin enemmän Henkeään, lahjojaan ja voimaansa. Tehtyämme näin pitemmän aikaa kaikella vakavuudella, Jumala ja Pyhä Henki (oletetusti) ilmestyivät niin voimallisesti ja ihmeellisellä tavalla, että emme enää epäilleet etteikö Jumala ollut vastannut rukouksiimme ja etteikö Hänen Henkensä ollut laskeutunut keskuuteemme ja kokoukseemme."
"Tämä henki, jonka luulimme olevan Pyhä Henki, mm. käytti erästä viisitoistavuotiasta tyttöä välineenään, niin että kokoontuneille paljastettiin kaikki jäsenten omallatunnolla olevat synnit. Kukaan ei voinut olla mukana kokouksessa ilman että henki paljasti kaikille jokaisen omallatunnolla olevat taakat."
"Esimerkiksi: Eräs arvostettu ja kunnioitettu herra paikkakunnalta tuli kokoukseen ja 15-vuotias tyttö paljasti kaikki hänen syntinsä kokouksessa läsnäoleville. Sitten tämä herra vei minut toiseen huoneeseen täysin murtuneena ja myönsi minulle kyynelsilmin, että hän oli syyllistynyt kaikkiin noihin synteihin, jotka tyttö oli paljastanut. Hän tunnusti nuo synnit ja muutkin synnit, joihin hän tiesi syyllistyneensä. Sitten hän palasi takaisin kokoukseen, mutta heti sama ääni sanoi hänelle: 'Haa! Sinä et ole tunnustanut vielä kaikkea, sillä sinä olet varastanut 10 guldenia, jota et ole vielä tunnustanut'. Taas herra vei minut toiseen huoneeseen ja sanoi: 'Se on totta, olen syyllistynyt siihenkin'...tuo mies ei ollut koskaan elämässään tavannut tyttöä eikä tyttö häntä."
"Onko siis ihme, että näissä olosuhteissa pyhän pelon henki tuli kaikkien kokouksessa olleiden ylle...Ja kuitenkin meidän oli paljastettava tämä henki, joka oli saanut kaiken tämän aikaan — ja jonka me otaksuimme olevan Pyhä Henki — hirvittäväksi pimeyden voimaksi. En kyennyt voittamaan sitä epämiellyttävää epäluottamuksen tunnetta...kun kerroin siitä ensimmäisen kerran eräälle vanhemmalle veljelle ja ystävälle...hän sanoi: 'Veli Seltz, jos jatkat tuota epäuskoasi, saatat syyllistyä syntiin Pyhää Henkeä vastaan eikä sitä anneta koskaan anteeksi'."
"Ne olivat minulle kauheita päiviä ja tunteja, koska en tiennyt oliko kysymyksessä Jumalan voima vai siksi naamioitunut saatanallinen henki ja vain yksi asia oli minulle selvää, että nimittäin minä ja kokous emme saisi antaa sellaisen hengen johtaa itseämme, josta meillä ei ollut selvää ymmärrystä eikä vahvistusta sille, oliko tuo voima ylhäältä vai alhaalta."
"Siinä vaiheessa otin mukaani johtavat sisaret ja veljet talon ylimpään huoneeseen ja kerroin heille käsitykseni ja sanoin, että meidän kaikkien tulee pyytää ja rukoilla, että voisimme todistaa oliko kyseessä valon vai pimeyden voima. Kun tulimme alas tuon voiman ääni sanoi tuota 15-vuotiasta tyttöä välineenään käyttäen: 'Mitä on tämä kapinointi teidän keskuudessanne? Teitä tullaan rankaisemaan kovalla kädellä epäuskonne tähden'."
"Sanoin tuolle äänelle, että on totta, että emme tiedä, kenen kanssa olemme tekemisissä. Mutta halusimme asennoitua edelleen samalla tavalla, niin että jos se oli Jumalan enkeli tai Jumalan Henki, emme tekisi syntiä Häntä vastaan, mutta jos se oli paholainen, me emme antaisi hänen pettää itseämme. 'Jos olet Jumalan voima, olet mukanamme, kun tutkimme asiaa Jumalan Sanan valossa: Koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta'."
"Me kaikki polvistuimme ja huusimme Jumalan puoleen rukouksessa sellaisella vakavuudella, että Hän armahti meitä ja paljasti meille tietyllä tavalla, kenen kanssa olimme tekemisissä. Sen henkilön kautta, jota henki oli käyttänyt välineenään, hän ilmehti aivan kauhistuttavalla ja inhottavalla tavalla ja kiljui läpitunkevalla äänellä: 'Nyt minut on paljastettu, nyt minut on paljastettu...'"
Selostus (Christianity Today -lehti, 15.5.95) otsikolla "Hengellinen uudistus valloittaa kouluja" ja alaotsikolla "Tunnustamisen ja ilon henki leviää opiskelijoiden keskuudessa" herättää muitakin tärkeitä kysymyksiä.
Tämän selostuksen lukeminen herätti minussa voimakasta huolestuneisuutta. Vaikka haluaisin todella uskoa, että tuhannet opiskelijat ovat saaneet Pyhältä Hengeltä herätyksen uudenlaiseen uskonelämään, uutiset eivät saa minua vakuuttumaan seuraavista syistä:
Miten vakuuttavilta nämä kuvaukset kyynelehtivästä katumuksesta sitten ovatkin, älkäämme silti lähtekö pois Raamatun vankalta maaperältä. Tunne-elämässä koettu helpotus ei ole sama asia kuin hengellinen puhdistuminen. Opiskelijatovereiden rakastava halaus ei ole sama asia kuin Jumalan anteeksianto. Miten valmiita muut sitten ovatkin ymmärtämään epäonnistumisesi ja "hyväksymään sinut sellaisena kuin olet", se ei ole JUMALAN tapa. Hän vaatii, sitä että käsitämme loukanneemme Häntä ja että sitä seuraa muutos ihmisen elämässä.
Kaiken muun ohella olen erityisen huolestunut siitä, että roomalaiskatolinen käsitys syntien tunnustamisesta on tulossa takaisin protestanttisiin yhteisöihin. Ne, jotka pitävät kiinni raamatullisesta uskosta, tietävät, että syntien tunnustaminen on henkilökohtainen asia uskovan ja Jumalan välillä. Kuten Daavid sanoo: "Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt".
Syntien tunnustaminen toisille avaa sellaisenkin mahdollisuuden, että luottamus saatetaan rikkoa. Jos tunnustat syntisi toiselle ihmiselle, miten varma olet, että siitä ei juoruilla selkäsi takana tai käytetä sinua vastaan tulevaisuudessa? Jumala on ehdottoman luotettava. Hän EI KOSKAAN paljasta syntejä, jotka olet Hänelle tunnustanut KENELLEKÄÄN. Kuinka moniin ystävääsi voit luottaa yhtä ehdottomasti? (Ole rehellinen!)
Mieti edelläesitetyn raportin opiskelijatyttöä, joka päätti myöntää kokousyleisön edessä menettäneensä neitsyytensä. Mitä hänellä on odotettavissa niiden taholta, jotka kuulivat hänen tunnustuksensa! Mahdollisesti sympatiaa niiden taholta, jotka olivat tehneet samoin — he kokevat helpotusta huomatessaan etteivät he ole ainoita. Sitten ehkä ymmärtämystä niiden taholta, joilla on ollut kiusaus toimia samoin, mutta eivät ole vielä antaneet periksi samalle synnille. Jotkut tulevat kuiskailemaan "Niin, olen kyllä ajatellutkin hänestä aina niin!" ja myöhemmin he juoruavat ystävilleen siitä. Sitten on vielä lisättävä tähän niiden tuomio, jotka eivät koskaan hyväksy toisten heikkoutta ja siinä meillä on sekoitus erilaisia reaktioita, joista yksikään ei anna raamatullista vastausta tämän tyttöparan syntiin.
Ennen kaikkea ei yksikään kuulijoista ole siinä asemassa, että hän voisi tarjota hänelle anteeksiantamusta tuohon syntiin.
Me olemme kaikki syntisiä! Meillä kaikilla on kiusauksia! Mutta me käsittelemme ne Pyhän Hengen pyhitysprosessin avulla. Kun me kompastumme, me viemme rikkomuksemme ainoastaan Jumalalle. Siinä me saamme hänen anteeksiantamuksensa ja hänen voimansa vastustaa syntiä. Kukaan ihminen ei voi sitä antaa! "Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?" (Mark.2:7b)
Syntien tunnustaminen papille tai jollekin muulle ihmiselle ei ole raamatullista. Jae, jota usein käytetään tukemaan sellaista käsitystä (Jaak.5:16) viittaa itse asiassa siihen, että on myönnettävä virheensä [kokonaan toinen kreikankielen sana] niille, joita on loukannut.
Pastori A. Hislop osoittaa kirjassaan "Kaksi Babylonia" osassa 'Näiden kahden järjestelmän erityisluonne', että roomalaiskatolinen rippi on itse asiassa peräisin babylonialaisista mysteereistä.
Roomalaiskatolisen kirkon papillinen voima kulminoitui ripin perustamiseen. Itse rippi on lainattu Babyloniasta. Roomalaiskatolisen kirkon kannattajilta vaadittu rippi on täysin eri kuin Jumalan sanassa kuvattu syntien tunnustaminen. Raamatun ohje syntien tunnustamisesta on "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne" (Jaak.5:16), josta voidaan päätellä, että papin on tunnustettava syntinsä ihmisille samoin kuin ihmisten on tunnustettava syntinsä papeille, jos jompikumpi rikkoo toista vastaan. Tuota määräystä ei olisi koskaan voitu käyttää hengelliseen despotismiin; ja sentähden roomalaiskatolinen kirkko on joutunut jättämään Jumalan sanan omaan arvoonsa ja kääntymään Babylonian uskonnollisen jäjestelmän puoleen. Tuossa järjestelmässä vaadittiin salainen syntien tunnustaminen papille...kaikilta niiltä, jotka hyväksyttiin "Mysteereihin"; ja täydellistä initiaatiota (vihkimystä) ei voitu suorittaa ennenkuin tuo syntien tunnustaminen oli tapahtunut.
"...Tällaista ripittäytymistä vaadittiin sillä tekosyyllä, että ne juhlallisuudet, joihin initoitava pääsisi osallistumaan olivat niin ylhäisiä, niin taivaallisia ja niin pyhiä, ettei kenenkään ihmisen, jonka omallatunnolla oli jotain tunnustettavaa ja jonka syntejä ei ollut puhdistettu, voitaisi sallia laillisesti osallistua niihin. Sentähden oli initioitavien turvallisuuden kannalta välttämätöntä, että seremonian toimittava pappi tutkisi osallistujien omattunnot, ettei jumalten viha lankeaisi niiden epäpyhien tunkeilijoiden päälle, joilla on puhdistamatonta syyllisyyttä taakkanaan. Tämähän oli tekosyy; mutta kun me tiedämme sekä näiden jumalien että niiden palvonnan täysin epäpyhän luonteen, niin meidän on pakko ymmärtää, että kysymyksessä oli vain tekosyy; että kun initiaatioehdokkaita vaadittiin ripittäytymään papille ja tunnustamaan kaikki salaiset puutteensa ja epäonnistumisensa ja syntinsä, sen lopullisena, suurena päämääränä oli saattaa heidät täysin niiden valtaan, joille he olivat uskoneet sielujensa syvimmät tunteet ja kaikein tärkeimmät salaisuutensa.
Jos epäröit tai koet painostusta tunteiden tasolla kokouksessa, jossa kehotetaan tunnustamaan syntejä, muista Jessie Penn-Lewisin kultainen sääntö:
Meidän on myös kysttävä itseltämme joitakin elintärkeitä kysymyksiä ennenkuin lähdemme toteuttamaan julkisia synnintunnustuksia. Esimerkiksi tällaisia:
Rauha muiden kanssa alkaa rauhasta Jumalan kanssa. Tunne-elämässä tapahtuva helpotus ei riitä parantamaan synnin aiheuttamia haavoja: "He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka rauhaa ei ole." (Jer.6:14)
Kutsu kansalliseen parannuksentekoon hämärtää rajoja edellä kuvatunlaisten syntien tunnustamiskokousten ja sovituksen käsitteen välillä, jota käsitellään seuraavassa osassa.
Yksilöjen välistä sovitusta (kutsutaan usein parannuksenteoksi) tarvitaan lampaiden ja paimenten välillä ja pyrittäessä pitämään yllä järjestystä riveissä. Sellaisen parannuksenteon käyttövoimana on ehdoton ykseys. Spring Harvestin puhujaveteraani Alex Buchanan kuvaa sitä "harjoituksena sitä aikaa varten, kun Jeesus hallitsee maan päällä" ja hänen sanojensa mukaan sellainen sovitus on elintärkeätä "aikana, jona avoin petoksellisuus on yleistä ja nuorisojohtajat ovat usein avoimesti kapinassa vanhempia johtajia kohtaan" (Kutsutaanko sitä nykyään PETOKSELLISUUDEKSI, jos on eri mieltä vanhimmiston kanssa? Ketä siinä oikein petetään? Ja mitä siinä petetään??)
Hän esitti näkemyksiään evankelista Spring Harvestin Ed Silvoson johtamassa kokouksessa. "Renewal"-lehti kuvasi miten vastakkaisiin kansakuntiin kuuluvat ihmiset hänen puheensa jälkeen halasivat toinen toisiaan ja pyysivtä anteeksi kansakuntansa tekemiä vääryyksiä.
Ed Silvoso on johtava hahmo taistelussa, jossa otetaan kaupunkeja "hallintaan" hengellisen sodankäynnin avulla. (kts. esim. Peter Wagnerin kirja "Warfare prayer", ss. 30-31). Hän on myös pääpuhujana tämän heinäkuun "Cities For God" (kaupungit Jumalalle) -kokouksissa eri puolilla Isoa Britanniaa, joita on suunniteltu pidettäviksi vähintään 60 kaupungissa. Silvoso on "rukousevankelioinnin" asiantuntija. Se pyrkii saavuttamaan kokonaisia kaupunkeja Kristukselle ja hänkin pitää YKSEYTTÄ elintärkeänä, jotta suunnitelma voisi menestyä
Kansakuntien parannuksenteko on nykyään tärkeä osa Jumalan valtakunnan pystyttämistä. Ed Silvoso sanoo: "Raamatun käsky on sopia keskinäiset ristiriitamme henkilöiden kesken, perheidenm kesken ja maiden kesken".
Hän ei esittänyt raamatunkohtaa kehotuksensa tueksi. Mutta ehkä löydämme vihjeen eräästä tri Ralph Daviesin toteamuksesta. Hän on Operaatio Mobilisaation seurakuntien välisten suhteiden johtaja: Edellämainitun "Renewal"-lehden numeron (heinäkuu 95) artikkelissa hän toteaa, että sana 'siunaus', "kun se esiintyy 1. Mooseksen kirjan versiossaan lähetyskäskystä edellyttää suhdetta, sitä että kaikista heimoista ja kielistä ja kansakunnista tuodaan ihmiset yhdeksi perheeksi". Kaikki hänen käyttämänsä raamatunkohdat viittaavat Aabrahamille annettuun lupaukseen: "sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä" (1.Moos.26:4).
Tämä lupaus toteutui Kristuksessa, joka on Aabrahamin siemen (Gal.3:16). Tällä tavoin ihmiset kaikista kansakunnista voivat päästä osallisiksi Aabrahamin siunauksesta. "Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: 'Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi'. Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa." (Gal.3:7-9)
Ainoa Aabrahamille annetun lupauksen synnyttämä perhe tänä päivänä ja tänä aikana on Jumalan perhe, joka koostuu uudestisyntyneistä uskovista.
Uuden Testamentin lähetyskäsky vahvistaa tämän tosiasian, niinkuin käy ilmi Pietarin saarnasta helluntaina. (Ap.t.2:14-40). Hän saarnasi Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta kaikille ihmisille annettuna toivona. Heidän vastatessaan siihen: "Mitä meidän pitää tekemän?", hän vastasi: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hnegen lahjan". Tämä lupaus on annettu "kaikille, jotka Herra kutsuu".
Mutta yksilöiden kääntymys ei ole enää tavoitteena. Seurakunnan uudet johtajat ovat asettaneet tavoitteensa korkeammalle ja heidän tavoitteenaan on koko maailma, sillä heidän mukaansa Jumala lupasi Aabrahamille perinnöksi kaikki maan kansakunnat.
Howard Snyder viittaa kirjassaan "Kingdom Lifestyle" (s.30) Vanhaan Testamenttiin ja Luvattuuna maahan. Hän toteaa, että tuo maa oli annettu Jumalan kansalle perinnöksi, Ap.t.13:19. Sitten hän tekee notkean liikkeen ja sanoo, että koska kreikankielen sana, joka tarkoittaa sekä maata (valtiota) että maata (maapalloa), on sama sana (GE), takoittaa Vanhan Testamentin luvattu maa myös koko maapalloa Jumalan valtakunnassa. Täten luvattu perintö onkin nyt konkreettisesti maapallo! Snyder väittää, että Jumala on pelastanut maapallon sen langenneesta tilasta ja että meidän tulisi odottaa saavamme nähdä sen transformaation (muuttumisen) tekevän siitä "todellisen fyysisen ympäristön" Kristuksen seuraajille.
Mutta Pietari ei saarnaa helluntaina tämän maailman transformaatiota eli muuttumista. Päin vastoin, hän sanoo: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta" (jae 40). Käsky oli kutsua "kukaikinä haluaa" tulla taivaan valtakunnan jäseneksi Jeesuksen Kristuksen kautta, "joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan" (Gal.1:4)
Uudella ymmärryksellä evankelioinnista on enemmän tekemistä ihmisten siunaamisen kanssa kuin heidän pelastamisensa kanssa!
Vapautta, oikeutta, rauhaa, kestävän kehityksen taloudenpitoa, ruokaa kaikille, hyvää terveyttä ja asumista — nämä ovat niitä siunauksia, joita uudenlainen evankeliointi suunnittelee ulottavansa kaikkiin maailman kansakuntiin. Mikään näistä asioista ei ole sinänsä väärää ja haluamme kannattaa kaikkia yrityksiä parantaa elinolosuhteita tai edistää rauhaa ja yhteisymmärrystä eri kansojen kesken. Ne eivät kuitenkaan ole vaihtoehto evankeliumille pelastuksesta Kristuksessa!
Meidän on nyt tutkittava nykyistä intoa "sovitukseen" — myös tuo sana on rappeutumassa.
Sovitus on uusin avainsana! Voi tuskin poimia käteensä mitään kirjallisuutta törmäämättä tuohon sanaan. Avasin eteeni erinomaisen poliittisen lehden "Freedom Today" ja katseeni kiinnittyi heti lauseeseen "toinen sana, joka näyttää olevan suorastaan pakollinen mikäli aikoo lausua mitään poliittisesta tilanteesta (Pohjois-Irlannissa) on 'sovitus'. Monet ihmiset käyttävät tuota sanaa vain saadakseen kuulla aplodit..."
Olen tärmännyt kymmeniin esimerkkeihin tämän sanan käytöstä kristillisessä lehdistössä. Sovittaminen yhdessä parannuksenteon kanssa ja lisättynä vielä herätyksellä, näyttävävät olevan tämän hetken avainsanoja. Ja jos erään Rick Joynerin Morning Star -profeetallisen liikettä on uskominen, kutsu sovittamiseen on "kiirinyt seurakuntaan" profetian muodossa. Liian suuri osa herätyksen opista perustuu myöhäissadeliikkeen itse itsensä apostoleiksi ja profeetoiksi korottaneiden sanoihin. Se että se on juurtunut niin nopeasti ja niin laajalti, kertoo valtavan paljon heidän vaikutuksestaan seurakuntaan.
Samassa em. sanomassa Morning Star -organisaation kannattaja ennustaa profeetallisen sovittamiseen kutsun ohella (ja ilmeisesti havaitsematta itse puheidensa ristiriitaisuutta) tornadomaisen "rajun jakautumisen" "raastavan seurakunnan kahtia", koska niin monet seurakuntien jäsenet ja johtajat vastustavat tulevaa herätystä kutsuen sitä demoniseksi. Tämän hän toteaa Paul Cainin, Rick Joynerin ja Mahesh Chavdan vaimon profetioiden perusteella.
Tässä kohtaamme jälleen saman ajatuksen, johon vääränlainen parannuksenteko perustuu: ne, jotka ovat halukkaita panemaan syrjään kaikki erimielisyydet ja yhdistymään "rakkauden" ja "hyvän tahdon" tunteisiin ja tunnelmiin perustuvan uskonnon pohjalta, sovitetaan keskenään ja he voivat elää sopusoinnussa. Toisaalta sitten on niitten kohtalo, jotka vastustavat herätystä, raju erottaminen Kristuksen ruumiista sen ulkopuolelle.
Tämä tilanne on väistämätön seuraus siitä, että omaksutaan epäraamatullisia uskomuksia sovittamisen roolista globaalissa transformaatiossa.
Sellaisten kirjailijoiden kuin Howard Snyderin (pääpuhuja vuoden 1974 maailman evankeliointia käsitelleeessä Lausannen kongressissa) ja Colin Marchantin (maailman baptistiliiton puheenjohtaja vuonna 1988/89) kirjoissa esitetään usko koko maailman "shalomiin" ja tulevaan maailman sapattiin eli "juhlavuoteen".
Howard Snyder toteaa kirjassaan "Kingdom Lifestyle": "Kaikkialla Raamatussa Jumalan taloudenhoidon historia tai suunnitelma on langenneen luomakunnan ja koko ympäristön ennalleenpalauttaminen". Tätä suunnitelmaa—Jumalan "shalomia" (rauhaa)—hän kuvaa harmoniana, kaikkien ympäristön elementtien oikeanlaisena suhteena ja toimintana, jonka huipentuma on Eedenin puutarha. Hän sanoo, että tämä "shalom" on olennaiselta osaltaan "täyttä kosmista sovittamista" (s.19)
Se ei ole taivaallinen toivo, vaan maallinen toivo Snyderin mukaan: "Ihanteena on mies ja nainen asumassa kodissaan maassa tasapainoisessa, sopusointuisessa ympäristössä, jossa vallitsee keskinäinen riippuvuus...Jumala lupaa kansalleen turvallisen, rauhallisen fyysisen ympäristön, jossa he voivat elää ikuisesti" (s.29)
Maailman shalom saavutetaan siten kristillisessä seurakunnassa "rakentamalla rauhaisa yhteisö ja tulemalla Jumalan shalomin toteuttajiksi maailmassa". Snyder opettaa, että kristittyjen on työskenneltävä päämääränään "ihmiskunnan yksi perhe" kautta koko maailman, jossa "luonnonvarat jaetaan ilmaiseksi yli rotu- ja kansallisten rajojen" (s.41)
Myös Colin Marchant selittää kirjassaan "Shalom My Friends" Shalomin "Paratiisin elinehtojen ennalleenpalauttamisena" ja toteaa, että "kristityille tämä universaali Shalom on koittanut Rauhan Ruhtinaan tulemuksessa". Hän kuvaa tutuin valtakunta nyt -terminologian sanoin seurakuntaa Jumalan maallisena hallintona, jossa shalom ulottuu koskemaan koko ihmiskuntaa.
Kristityt ovat "pyhiinvaellusmatkalla" kohti lopullista täydellisyyttä. Hän varoittaa, ettei tulevaisuuden toivo ole "eskapismi" (s.141). Kaikille maailman "shalomin" saarnaajille on tämän maailman transformaatio lopullinen päämäärä. Tämän opetuksen mukaan on pelastus vain yksi askelma ihmiskunnan ja koko maapallon ennalleenpalauttamisessa ja transformaatiossa.
Tällä tavoin tulee evankelioinnista maanpäällisen rauhan, sovittamisen ja harmonian opettamista, että Kristuksen työn hedelmät voidaan panna käytäntöön globaalisesti. "Jumalan valittu kansa [on] kutsuttu ja varustettu hallintaan...maasta huolehtimiseen ja sen palvelemiseen sovittajina toimien tuomaan koko luomakunnan takaisin Jumalalle". (Snyder "Kingdom Lifestyle", s.39) "Me olemme hänen rauhantekijöitään maailmassa. Meidän on julistettava anteeksiantamuksen rauhaa ja uudestisyntymää ja myös rauhaa kautta koko luomakunnan, mikä kaikki virtaa Jeesuksen sovitustyöstä" (Snyder, Ibid s.23).
Ihmisen syntiinlankeemus ja luonnon rappeutuminen nähdään yhä enenevässä määrin KÄÄNTÖPUOLINA. Ontarion Redeemer Collegen uskonnon ja teologian professori ja Toronton Institute of Christian Studiesin luennoitsija Albert M. Wolters on myös kirjailija, joka korostaa tulevaa maailman Shalomia.
Wolters toteaa kirjassaan vuodelta 1985 "Creation Regained—a transforming view of the world" (ennallistettu luomakunta—transformatiivinen käsitys maailmasta), että "paha ei ole synnynnäistä ihmisen tilassa" (s.51) ja sentähden kaikki, mikä on langennutta, voidaan palauttaa ennalleen. Hän opettaa, että Jumala uhrasi Jeesuksen, jotta hän voisi "pelastaa alkuperäisen projektinsa" eli Eedenin paratiisin, jota ihminen hallitsee. Hän sanoo, että ihmiselle annetaan "uusi mahdollisuus" Kristuksessa—"meidät asetetaan uudelleen Jumalan asettamiksi johtajiksi maan päälle. Alkuperäinen hyvä luomakunta on palautettava" (s.58). "Ainoa asia, jonka pelastus lisää ja mikä ei sisältynyt luomiseen on lääke syntiin ja tuo lääke on saatu aikaan vain siksi, että luomakunta palautuisi synnittömäksi...lunastuksen laajuus on "todella kosminen"..."'kaikki' on vedetty mukaan ihmissuvun kapinaan ja sen vihollisuuteen Jumalaa kohtaan ja heidän kireät välinsä Luojaan on korjattava ja saatettava uudelleen SOPUSOINTUUN hänen kanssaan. Lunastuksen laajuus on yhtä suuri kuin syntiinlankeemuksen; se koskee koko luomakuntaaa" (s.59).
Näin siis opetetaan sopusoinnun ja sovituksen käsitettä sekä yksilön että kansallisella tasolla yhtenä askelmana muutosprosessissa. Kuten Howard Snyder opettaa: "koko tämän suunnitelman keskuksena on henkilökohtainen sovitus...mutta kehän sisällä saa ymmärryksen kosmisesta suunnitelmasta kaiken sovittamiseksi. Jos olisi olemassa joku kaava, se olisi ehkä: Jumala sovittaa Kristuksessa koko luomakunnan itsensä kanssa ja hänen toimintansa seurakunnan kautta on keskeistä koko suunnitelmalle" (s.25 "Community of the King", 1977).
Jotkut uskovat, että tämä lähetyskäsky voidaan saada toteutettua vuoteen 2000 mennessä. Lue tämä aikamme ehkä kaikkein merkittävimmän vaikuttajan seurakunnan evankelioinnissa, AD2000:n koordinoijan Peter Wagnerin lausunto.
"AD2000 United Prayer track uskoo, että ensisijainen taistelu lähetyskäskyn loppuunsuorittamisessa on hengellinen taistelu, jota käydään taivaallisissa. Nykyaikaisessa sotilasstrategiassa käytetään onnistunutta ilmasotaa avaamaan tietä maavoimien miehitykselle ja voitolle. Ennen ilmasotaa tarvitaan täsmällistä tiedustelua, jotta saadaan selville strategisten kohteiden koordinaatit. Hengellisesti puhuen näemme strategisen tason esirukouksen ikäänkuin ilmasotana ja hengellisen kartoituksen tarvittavana vakoiluna. Mikään osa sotarukouksesta, joka on kohdennettu täyttämään lähetyskäsky ei ole niin elintärkeää kuin samaistuva parannuksenteko. The Prayer Track aistii, että Henki sanoo seurakunnille, että vuosi 1996 on universaalille, oikein informoidulle samaistuvalle parannuksenteolle omistettu vuosi kautta koko Kristuksen ruumiin. Koko vuosi 1996, mutta varsinkin lokakuu tulee näkemään valtavat määrät rukousretkiä käytännöllisesti katsoen maailman jokaisessa kansakunnassa, jotka on organisoitu sanomaan Nehemian sanoin "sillä minäkin ja minun perhekuntani olemme syntiä tehneet" (Neh.1:6)
"Nyt tapahtuva evoluutio vapauttaa ihmiskunnan täyttämään kollektiivisen potentiaalinsa—siirtymään eristätymisen ja pelon tunteistamme ykseyden ja rakkauden tunteisiin. Tästä uudesta asemasta käsin voimme yhdessä toimia maailman ongelmien ratkaisemiseksi..." (Newageläinen B. Marx Hubbard, Rings of Empowerment, s.45)
Eräässä C.Lynn Greenen (Missionuoret) kirjoittamassa ehdotuksessa, johon C.Peter Wagner (AD 2000 United Prayer Track) on kirjoittanut johdannon, näemme yksityiskohtaisen ohjelman samaistuvaa parannuksentekoa varten Sovituskävelyn muodossa, jossa palataan takaisin ristiretkien juurille.
C. Peter Wagner kirjoittaa: "Ei voida väittää vastaan etteikö kristikunnan valtavin haaste koko samaistuvassa parannuksenteossa ole keskiajan ristiretkien kumulatiivinen, yhteisöllinen synti. Olen samaa mieltä Lynn Greenin kanssa hänen syvässä vakaumuksessaan, että ellei kristittyjen ristiretkien yhteydessä tekemiä syntejä soviteta Jeesuksen Kristuksen veren kautta, pysyvät Jumalan rakkauden osoittamisen esteet rakkaita muslimeja ja juutalaisia kohtaan yhtä korkeina kuin ne ovat olleet kautta koko historian."
The Prayer Track kutsuu vuotta 1996 "Parantakaa maa" -vuodeksi ja Lynn Green Missionuorten Englannissa sijaitsevasta
Euroopan ja Lähi-Idän toimistosta on lupautunut palvelemaan koordinaattorina hankkeessa, jota hän kutsuu nimellä 'Sovituskävely'.
Kävely pannaan käyntiin yksinkertaisella seremonialla Clermont Ferrandissa Ranskan Keskiylängöllä 27. marraskuuta 1995. Tämä juhlistaa samalla paavi Urbanin 900 vuotta sitten tapahtunutta ensimmäistä kutsua aseisiin. Silloin keväällä 1996 voivat kävelijät alkaa matkata Kölnistä, Saksasta ylös Rein-virtaa ja alas Tonavaa täsmälleen 900 vuotta aikaisemmin kulkeneiden ensimmäisten ristiretkeläisten jalanjäljissä. Maantieteellisenä tavoitteena on saapua Istanbuliin vuoden 1996 syksyyn mennessä. Vuoden viimeisellä neljänneksellä ja vuosina 1997 ja 1998 rohkaistaan satoja pieniä Jeesuksen Kristuksen seuraajien ryhmiä kävelemään Turkin, Syyrian ja Libanonin halki kulkien näin niitä monia reittejä, joita ristiretkeläiset aikoinaan matkasivat.
Lynn Green kirjoittaa, että tämän Sovituskävelyn huipentumana tulee olemaan juutalaisten, muslimien ja kristittyjen yhteinen jumalanpalvelus Jerusalemin muurien sisällä heinäkuussa 1999.
(Myös paavi on ilmoittanut suunnittelevansa näiden kolmen uskonnon yhteisiä kokouksia pidettäviksi Jerusalemissa ja Siinain vuorella vuonna 1999. Ja hän haluaa julkaista vuoteen 1996 mennessä samanlaisen samaistuvan parannuksenteon kampanjassa oman kirkkonsa nöyrän synnintunnustuksen kuluneiden 2000 vuoden ajalta, mukaanlukien inkvisitio.)
Missionuorten Sovituskävely sisältää myös hengellistä sodankäyntiä epäluottamuksen ilmapiirin lopettamiseksi Lähi-idässä: "Tässä kansakuntien vieraantumisessa toinen toisistaan on myös hengellinen ulottuvuus. Paljon viatonta verta on vuodatettu...On hyvin todennäköistä, että nykynen vihamielisyyden ilmapiiri on osittain tulosta menneiden sukupolvien synneistä. Rukoukset Jumalan anteeksiannosta voivat auttaa voittamaan väärinkäsitykset ja epäluottamuksen".
Lynn Green näkee ristiretkien synnin estävän Jumalan rakkauden osoittamista muiden uskontojen jäsenille. "Ensimmäisen ristiretken kauheiden tapahtumien 900-vuotisvuosi suo Kristuksen seuraajille mahdollisuuden ilmaista katumusta ja selittää Jeesuksen elämää ja sanomaa toisenlaisin keinoin: 'rakasta lähimmäistäsi'".
Meidän on myös käytettävä aikaa ymmärtääksemme niitä, jotka seuraavat profeetta Muhammedin opetuksia ja kuuntelemaan heidän näkemyksiään ja uskomuksiaan. Eräässä vaiheessa pelkäsivät monet ihmiset länsimaissa aivan hirveästi kaikkia kommunisteja. Tuo pelko sai aikaan suuren vihamielisyyden aikakauden. Näinä päivinä on hyvin todellinen vaara, että islamin pelosta voi omalta osaltaan tulla suurin uhka maailmanrauhalle.
Tunnustavana kristittynä rukoukseni on, että avautuisi ovi rauhanomaiselle dialogille, niin että kristityt paremmin ymmärtäisivät ja hyväksyisivät sekä juutalaiset että muslimit: ja että miljoonat islaminuskoiset ja juutalaiset voisivat nähdä selkeämmin Jeesuksen Kristuksen Hänen seuraajissaan."
Toivotaan, että tämän uutiskirjeen lukijat käsittäisivät, miten harhaanjohdettuja tuollaiset projektit ovat. Tässä on unelma, että voisimme luoda sopusoinnun ilmapiirin sekä taivaallisissa että maan päällä, niin että kaikki kansat eläisivät rauhassa ja ykseydessä. Ikävä kyllä tuo utopistinen kupla tulee puhkeamaan pian, kun Harmagedoniin johtavat tapahtumat etenevät väistämätöntä juoksuaan. Onko olemassa suurempaa todistetta ihmistekoisen sovituksen turhuudesta kuin Ilmestyskirjan profetiat?
"Spirit of Faith" -lehdessä (vuoden 1991 tammikuun numerossa) ruotsalainen uskonliikkeen johtaja Ulf Ekman puhuu suoraan siitä, mitä herätys merkitsee tarkalleen ottaen uuden transformaatioliikkeen johtajille.
"Me tulemme pysäyttämään [maailman hengen] ja muuttamaan sen emmekä usko ainoastaan parantumisiin, vaan—Aabrahamin perillisinä—otamme siunaukset hyvin konkreettisesti ja fyysisesti. Jumala kertoi Aabrahamille, että hän oli maailman perijä; että hänen perintönään olivat kansakunnat. Se merkitsee sitä, että MEIDÄN perintönämme ovat kansakunnat. Voimme uskoa Jumalaan sydämen tuntemalla uskolla ja absoluuttisen vakuuttuneina siitä, että hän tulee muuttamaan hengellisen ilmaston täysin kansakunnassamme. Siitä on kysymys herätyksessä...Herätys on pohjimmiltaan Totuuden palauttamista, elämän palauttamista, voiman ja järjestyksen palauttamista seurakuntaan. Se tulee saamaan aikaan täydellisen ilmastonmuutoksen siinä kansakunnassa, missä elät...tehtävänä on muuttaa yhteiskunnan ilmasto vastustamaan paholaista täydellisesti, murskaamaan hänen aloitteensa ja hyökkäämään julkisesti kansakuntiin Jumalan voimalla! 90-luvun seurakunta ei tule olemaan heikko seurakunta. Se tulee olemaan hyvin, hyvin vahva; niin vahva, että jotkut tulevat sanomaan, ettei siinä ole yhtään rakkautta...[mutta siinä tulee olemaan rakkautta] seurakunnan oikeaa järjestystä [kohtaan], joka tulee pysäyttämään kapinan. Se tulee olemaan voimallinen seurakunta, kuninkaallinen seurakunta, vaikutusvaltainen seurakunta ja hyökkäävä seurakunta; jopa sotilaallinen seurakunta...meidät on kutsuttu ja luotu juuri tällaista aikaa varten."
Sitten hän lausuu nämä hätkähdyttävät sanat: "Meidän TÄYTYY saada herätys tai muuten kristinusko häviää!...MINUN TÄYTYY saada aikaan muutos kansakunnassani." (Korostukset lisätty)
Ei ole ihme, että seurakunta joutuu tällaisessa paineessa kurimukseen, jossa se pakotetaan joko tuottamaan tuo tuotos tai muuten!
Jälleen kerran on huomion keskipisteenä tämä maapallo ja sen muuttaminen. Yhteiskunta on puhdistettava, sanotaan, kunnes Herran kirkkaus peittää koko maan. Ekman sanoo: "Me haluamme paremman hallituksen, me haluamme vanhurskaita ihmisiä ylhäältä alas asti. Me haluamme muuttuneen hengellisen ilmaston jokaiseen kaupunkiin ja ihmisten pelastuvan kaikkialla, koska mikään ei ole mahdotonta."
Miten värisyttävää! Miten positiivista! Miten VÄÄRÄÄ!
Vaikka Ekman sanookin, että tämä maailma tulee koko ajan pahemmaksi ja pahemmaksi, hän uskoo samalla myös, että seurakunta kasvaa vahvemmaksi ja vahvemmaksi, niin että se pääsee lopulta vallan kahvaan ja juuri yhteiskunnan pahuus johtaa siihen, että miljoonat ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen saadakseen Häneltä vastauksen tilanteeseen.
Tämä on täysin päinvastoin kuin mikä on raamatullinen totuus. Meitä varoitetaan siitä, että pahuus lisääntyy ja että ihmisistä tulee kerta kaikkiaan turmeltuneita ja laittomia. (2.Tim.3:1-5)
Samalla kun jatkamme evankeliumin julistamista tässä tilanteessa, me tiedämme, että lopulta jumalattoman ihmiskunnan yhä kiihtyvällä vauhdilla etenevä juna tulee syöksymään tuhoon sokeana kaikille niille varoitussignaaleille, joita se matkan varrella joutuu kohtaamaan.
Saarnat siitä, miten ihminen torjuu Jumalan koko ajan kovenevat tuomiot (Ilm.9:20-21) ja enkeltenkin äänen (Ilm.14:6-7), eivät saa ihmiskuntaa kääntymään hulluudestaan. Ihmiset kääntyvät edelleen väärän hengellisyyden puoleen ja palvovat väärää messiasta.
Se johtuu ehkä siitä, että he pitävät niitä oikeina? Ehkä valheellinen "vastaus" tämän maailman ongelmiin on niin lihaa miellyttävä ja niin voimallinen hengellisissä manifestaatioissaan, että ihmiset kaikkialla kääntyvät mieluummin hengellisten kokemusten kuin Jumalan puoleen?
Se on se painajaismainen skenario, jonka näemme edessämme nähdessämme Torontonkokemuksen voiman alkavan toteutua joka puolella. Vaikka uudistuksen johtajat myöntävät avoimesti, että kaksi vuotta kestäneet kokoukset eivät ole johtaneet aitoon herätykseen, he opettavat yhä, että "suurin herätys, mitä maailmassa on koskaan tapahtunut" on aivan kulman takana heti kun vain Toronton henki päästetään sisään seurakuntaan.
Charles Finney kuvasi herätystä viisinkertaisena prosessina, jossa luopiokristityt tulevat synnintuntoon; tekevät parannuksen ja aloittavat uuden vaelluksen totellen Jumalaa; heidän uskonsa Jumalaan ja rakkautensa lähimmäisiä kohtaan uudistuu, samoin halu johdattaa muitakin Kristuksen luo; tämän maailman viehätys murtuu ja syntyy uusi halu taivaallisiin asioihin; ja lopuksi, kaiken tämän seurauksena syntisten kääntymys ja uudistus.
Tänä päivänä on herätyksellä eri merkitys. Siinä ei ole enää kysymys yksinkertaisesti evankeliumin julistamisesta yksityisille ihmisille, vaan koko maailman hengellisen ilmaston muuttamisesta hengellisen sodankäynnin, marssien, juhlien, "rukouskävelyjen" ja muiden vastaavien kampanjoiden avulla.
Huolimatta suurisuuntaisten evankelioimiskampanjoiden epäonnistumisesta vuonna 1994 (Tulessa, Jim haaste, Miinuksesta plussaksi), joissa ennustettiin tuhansien kääntyvän, herätystä luvataan edelleen! Jeesus-marssien organisoijat mobilisoivat tuhansia ihmisiä marssimaan kaduilla ja rukoilemaan kaikkien matkansa varrella olevien rakennusten puolesta Operaatiossa A:sta Z:aan uskoen, että näin toimimalla "saadaan aikaan merkittäviä muutoksia siinä, miten ihmiset ottavat vastaan evankeliumin". Tämä on toisin sanoen hengellistä sodankäyntiä kaduilla. (Kts. Graham Kendrickin artikkelia kesäkuun 1995 Alfa-lehdessä). Gerald Coates sanoo, että Operaatio A:sta Z:aan on "osa kansainvälistä rukousliikettä, jossa tuodaan miljoonia ihmisiä Herran eteen rukouksessa ja pyydetään häntä pelastamaan jokainen ihmisryhmä."
Se olisi ollut tehokkaampaa, jos organisoijat olisivat sallineet osallistujien puhua talojen omistajille Herrasta tai laittaa heidän postilaatikoihinsa evankelioivia traktaatteja, mutta kuten eräs osallistujista kirjoitti minulle, se nimenomaan kiellettiin.
Mutta ideana onkin rukoilla "valtavia, kaupunkien kokoisia rukouksia", eikä etsiä yksittäisiä käännynnäisiä. Samaan tapaan ottaa 30 miljoonaa ihmistä osaa 10:ssa maassa "10/40 ikkunan puolesta rukoilemiskampanjaan". Tänä vuonna sen rukouskohteena on 100 "porttikaupunkia". AD2000 Prayer Trackin koordinaattori Peter Wagner sanoo: "Uskon, että Henki puhuu seurakunnalle 1990-luvulla, että hän haluaa voittaa koko maailman kaupunki kaupungilta".
Nykyajan evankelioinnilla ei tarvitse olla raamatullista sisältöä—siinä ei tarvita edes sanoja! Pelkästään musiikilla uskotaan olevan riittävästi voimaa saamaan ihmiset kääntymään Jumalan puoleen. Kosketus otsaan ja kaatuminen ovat nykyään merkkinä kääntymyskokemuksesta! Eräässä lehdessä kerrottiin, että kaksi muslimityttöä, jotka odottivat bussia bussipysäkillä, saivat Toronton "siunauksen", kaatuivat maahan nauraen ja nousivat ylös pelastuneina ja Pyhällä Hengellä täytettyinä, vaikka eivät olleet koskaan kuulleet evankeliumia Kristuksesta!
Oliko kertomus totta vai ei, joka tapauksessa se kuvaa sitä ajatustavan muutosta, joka on tapahtunut evankelisissa seurakunnissa. Sen kiteytti minulle eräs johtaja, joka "toronton siunausta" mainostaessaan sanoi: "Jumala tekee jotain uutta—hänellä on aivan uusi suunnitelma—se on jotain täysin uutta—aivan uusi ulottuvuus—ihmiset pelastuvat keskellä pyhää kaaosta...heittäkää pois mittakeppi; juokaa täysin siemauksin! Se on uusi suunnitelma jokaiselle!"
Se tapa, jolla tämä sanoma esitetään, kertoo paljon aikamme johtajien epätoivosta. Mitään sellaista ei voida käyttää, joka saattaa loukata kuulijoita. Käytetään rockmusiikkia, draamaa, tanssia, tulennielijöitä ja jonglööreja, mimiikkaa ja komediaa ja paljon muitakin keinoja, jotta kristinusko tuntuisi maailman ihmisistä kivemmalta. Nykyään arvostetaan määrää, ei Jeesuksen periaatetta "kuka ikinä tahtoo", sillä pelkällä evankeliumin julistuksella ei saada kokoon suuria ihmisjoukkoja.
Herätys käsitetään valtavana siunauksen aaltona, joka vuodatetaan "kaiken lihan" päälle ennenkuin Herra tulee takaisin, opettaa Keri Jones (talvi 94), ja edelleen: "tulemme näkemään maailmanlaajuisen Pyhän Hengen ilmestymisen. Jumala sanoo vuodattavansa Henkensä kaiken lihan päälle—kaikki liha tarkoittaa sekä vanhurskaita että ei-vanhurskaita".
Jones kuvaa kaiken historian päämääränä olevan "ennalleen asettamisen" ja toteaa, että "sitä mukaa kuin saamme kokea hänen siunaustensa virtaavan ylhäältä, voimme odottaa elämänvirran saavan aikaan hänen tarkoituksensa toteutuvan tämän sukupolven aikana. Saamme nähdä seurakunnan täyttyvän hänen kunniastaan suuremmalla tavalla kuin koskaan aikaisemmin. ..Seurakunnan eläessä sanaa todeksi se nousee voittamaan kaikki vastustavat voimat, maailman, lihan ja paholaisen."
Mutta "ensin meidän on yhdistyttävä", väittää Nicky Gumbel Holy Trinity Brompton -seurakunnasta ("Renewal"-lehti, toukokuu 95). Meidän on luovuttava kaikista ykseyttä haittaavista lausunnoista ja toimittava yhdessä kaikkien tunnustuskuntien kanssa. "Olemme näkemässä roomalaiskatolisten tulevan mukaan nyt...kukaan ei ole enää epäluuloinen toistansa kohtaan...Ihmiset eivät enää leimaa itseään tai toisiaan. Minä kaipaan sitä päivää, jolloin jätämme pois kaikki leimat ja pidämme toinen toisiamme ainoastaan kristittyinä...epäyhtenäinen seurakunta, joka kinastelee ja arvostelee, tekee uskomisen maailmalle hyvin vaikeaksi."
Hänellä ei ole pelättävissä mitään paavinkaan taholta, sillä paavi ja hänen seuraajansa ovat jo innoissaan mukana voittamassa maailmaa.
Roomalaiskatolinen johtaja Ralph Martin sanoo "Charisma"-lehdessä (toukokuu 95), että paavi on kuuluttanut voimallisen kutsun seurakunnan "uuteen evankeliointiin". Hän on kehottanut kaikkia katolisia parannukseen ja omistautumaan kaikin voimin Jeesuksen Kristuksen esille tuomiseen. Hän haluaa ihmisten keskittyvän Lihaksi tulleeseen sanaan, miten pelastus saavutettiin meille ja miten se tehdään meille läsnäolevaksi viimeisellä ehtoollisella."
Martin muistuttaa meitä siitä, että roomalaiskatolisten käsitys pelastuksesta on sakramentaalinen. Sisällepääsy uskoon tapahtuu kasteen kautta ja Kristuksen vastaanottaminen tapahtuu syömällä hänen Ruumistaan messussa. Menneinä aikoina olisi ei-katolisia huolestuttanut, jos heitä olisi pyydetty auttamaan Roomaa "evankelioinnissa". Ei enää! Tosiaankin merkittävä osa protestanttisten johtajia allekirjoitti viime vuonna sopimuksen nimeltä "Evankeliset ja katoliset yhdessä", jossa sovitaan yhteistoiminnasta maailman evankelioimiseksi.
Mutta paavi ymmärtää samoin kuin protestanttiset johtajatkin, että tarvitaan vetovoimaa, jotta ihmiset saadaan liittymään nykyään seurakuntiin. Martin toteaa: "Uudenlaista evankeliointia varten tarvitaan kiihkeyttä, uusia menetelmiä ja uusia ilmaisumuotoja. Ei voi tulla uudistusta ilman uutta helluntaita ja paavi tietää, että kirjelmien ja asiakirjojen sisältämät hyvät asiat eivät herää eloon eivätkä toteudu ihmisten elämässä muulla tavoin.
Pelkkä Raamatun sanoma ei ole tosiaankaan tarpeeksi voimallista houkuttelemaan niitä miljoonia, joita herätykseen tarvitaan. Niinpä se on saatava aikaan (tai korvattava) jollakin ehdottomasti paljon jännittävämmällä: hengellisillä kokemuksilla, voimalla, rakkauden ja rauhan tunteilla, parantumisilla ja kaikenlaisilla ihmeillä ja merkeillä. Sitä kaipaavat ihmiset nykyään—ja he saavatkin sitä suurina annoksina! Mutta vanha tylsä Raamattu on POISSA MUODISTA!
Torontoa käsittelevässä artikkelissani sanoin näin: "Kun Jumala lähettää ihmeitä, se tapahtuu HÄNEN SANANSA vahvistamiseksi. (Mark.16:20) Nykyään on kuitenkin sanan lukeminen hukkunut järjettömään nauruun, huutoon ja riehumiseen."
Eräs amerikkalainen kirjoittaja Kevin Grumball esittää tähän vastalauseen: "Onko sinulla se harhaluulo, että Raamattu on Jumalan SANAA? Minusta on epämiellyttävää karistaa harhaluulojasi, mutta Jumalan sana on paljon enemmän kuin vain kirja. Jumalan sana on Jeesus...Raamattu ei ole pelastanut ketään eivät myöskään saarnat."
Hän tarkoittaa luultavasti, että pään tieto ei riitä. Totta! Mutta ei myöskään hengellinen ilotulitus riitä selittämään evankeliumin sanomaa syntiselle! "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?" (Room.10:14)
Martin sanoo myös, että Jumala on aikaansaamassa herätystä Neitsyt Marian ilmestysten avulla. "Marian" ilmestykset ovat lisääntymässä kaikkialla maailmassa ja niissä annetut sanomat ovat lähes samat: "parannus" synneistä, ruusukkorukousten sanominen, omistautuminen paavinkirkolle ja Neitsyt Marian pyhittäminen kanssavapahtajaksi.
Noissa ilmestyksissä puhutaan myös tulevasta koko maailmaa järkyttävästä tapahtumasta, jossa asetetaan "pysyvä merkki" Marian ilmestymispaikoille Jumalan viimeisenä armotekona ennenkuin tuomio tulee.
"Me saamme tietää, että vähän ennenkuin "lopullinen merkki" pystytetään, 'jokainen ihminen maailmassa saa Jumalalta samalla hetkellä, samaan aikaan, missä ikinä he ovatkin, välittömän ja täydellisen ja kaikenkattavan korjauksen omaantuntoonsa'...näin puhuvat Garabandalin mystikot lukuisille seuraajilleen. Mutta tämä opetus muistuttaa huomattavalla tavalla uuden aikakauden liikkeen (New Age) Barbara Marx Hubbardin opetusta, joka ohjeellisessa oppaassaan "Teachings From The Inner Christ" kertoo meille, että hyvin pian tulemme kokemaan "koko planeetan helluntain", jossa jokainen saa kuulla omat sisäiset äänensä ja omalla kielellään Jumalan mahtavat sanat...miljoonat, jotka ovat valmistautuneet, tulevat tuntemaan yhdessä hetkessä huomattavan muutoksen. Uuden aikakakauden liikkeen meediot ja katolisten ilmestykset tähtäävät kaikki yhteen ja samaan asiaan: että vain he haluavat johtaa meidät Jeesuksen luo&mdaash;mutta minkä Jeesuksen luo he meitä johtavat?" (T.Kauffman, SCP Journal 19:3)
Tässä niinkuin Torontossakin ja paavin sanomissa, ihmiskuntaa kehotetaan odottamaan "uutta helluntaita"—sellaisen hengellisen kirkkauden ja voiman vuodatusta—joka pelastaa maailman.
Tämä saattaa vedota yhtä hyvin protestantteihin, katolisiin, ei-kristillisiin lahkoihin ja myös muslimeihin, jotka kunnioittavat Mariaa ja hyväksyvät ihmisen Jeesuksen suurena Profeettana. Erään raportin mukaan muslimit ovat hyvin vastaanottavaisia unissa ja näyissä saaduille sanomille ja väitetään, että sadat ovat liittyneet kristillisiin seurakuntiin nähtyään näyn Jeesuksesta. (Evangelical Missions Information Servicen,"Puls"-lehti, Wheaton IL)
Tällä tavoin sanoma herätyksestä saavuttaa langenneen maailman epätoivoiset miljardit piittaamatta sanoista, Raamatun opeista tai järjen käytöstä asioiden ymmärtämisessä.
Se antaa lupauksen rajoittamattomasta "siunauksesta"; se tarjoaa hengellistä valaistusta, voimaa, ehdotonta rakkautta, parantumista, täyttymystä, harmoniaa, iloa ja menestystä, tässä ja nyt. Se lupaa parempaa tulevaisuuden maailmaa, jossa luomakunta uudistuu ja kansakuntia yhdistää rakkaus ja yhteisymmärrys. Se lupaa tuoda Uuden hengellisen Jerusalemin alas taivaasta maan päälle kaikkien nautittavaksi!
Vain ne, jotka arvostavat totuutta ja jotka ovat valmiit panemaan syrjään henkilökohtaiset halunsa, valitsevat Raamatun Jeesuksen ja raamatullisen tien pelastukseen.
Alkuperäinen artikkeli: Tricia Tillin, On A Collision Course
Alkuun | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä