Hyvää huomenta, kaikki. Tämänpäiväinen puheeni on kolmiosaisen sarjani 'Varo väärää vaakaa' toinen osa. Niille, jotka eivät olleet täällä, kun puhuin ensimmäisen osan puhesarjastani, löytyy ensimmäinen osa täältä (ja alkuperäinen, englanninkielinen versio ylläpitämäni Bayith-sivuston 'Honey'-osastolta) .

MONIA vilpittömiä maailmankatsomuksia

Ok, ennenkuin menen pääaiheeseeni, haluan esittää kaksi lyhyttä kommenttia. Ensiksikin, tämä ja siihen liittyvä ensimmäinen puhe, jonka pidin viime kerralla, ovat monilla tavoin kaikkein tärkeimpiä -- ja varmastikin kaikkein perustavaa laatua olevampia -- puheita, joita uskon koskaan pitäväni. Toiseksi, haluaisin kehottaa jokaista, joka kuuntelee tätä puhetta nauhalta (tai lukee sen pohjalta kirjoitettua artikkelia) eikä ole lukenut (tai kuunnellut) ensimmäistä osaa , lukemaan artikkelin (tai kuuntelemaan nauhan) ennenkuin jatkaa tämän lukemista (tai kuuntelemista). Se, mitä aion sanoa tänään, perustuu siihen, mitä sanoin viimeksi, niin että jos kuulut tuohon ryhmään, ole hyvä ja pysähdy heti tähän ja tutustu siihen puheeseen.

No niin, jotta vihdoinkin pääsemme asiaan, tässä meille hiukan pähkinää purtavaksi...

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten hengellisesti sokeita jotkut ihmiset saattavatkaan olla? Hyvin usein, kun juttelet esimerkiksi mormonin tai Jehovan todistajan kanssa, tiedät yksinkertaisesti, ettet pääse minnekään omassa voimassasi, kun yrität osoittaa heille totuuden, koska he ovat kerta kaikkiaan niin sokeita totuudelle. Jumala näyttää pimentäneen heidän mielensä, niin että lähes kaikki heistä kerta kaikkiaan kieltäytyvät ottamasta vastaan ojennusta ja saattavat tulla jopa mielettömän vihaisiksi, kun joitakin puolia heidän maailmankatsomuksestaan varovasti ojennetan tai todistetaan rakkaudellisesti vääriksi.

Mutta mikä vielä pahempaa, sillä jopa nk. "oikeaoppisen kristikunnan" piirissä saattaa esiintyä hyvinkin erilaisia käsityksiä, joista pidetään siitä huolimatta hyvinkin vahvasti kiinni, tarkoitan Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa koskevia näkemyksiä -- eivätkä ne kaikki ilmeisestikään voi kaikki pitää paikkaansa. Itse asiassa kaikista toinen toistensa kanssa ristiriidassa olevista näkemyksistä parhaimmillaankin ainoastaan YKSI voi olla oikea. Siten valtava määrä vilpittömiä kristittyjä pitää järkähtämättä kiinni vääristä opetuksista. Samoin kuin mormonit tai Jehovan todistajat hekin ovat tavallisesti sokeita sille mahdollisuudelle, että he olisivat väärässä noissa kysymyksissä. Kysymys, jonka nyt haluaisin esittää onkin: Miten sinä tai minä voimme tietää, ettemme me vain ole myös hengellisesti sokeita yhdessä tai useammassa oppimme käsityksistä?

Voimme sanoa: "Olen ehdottoman varma siitä, että olen oikeassa" -- mutta merkitseekö se sitä, että todella olemme oikeassa? Loppujen lopuksihan useimmat edellämainituista ihmisitä, joilla on meistä poikkeavia käsityksiä, ovat yhtä vakuuttuneita omista näkemyksistään kuin mekin. Voimme vastata: "Minun maailmankatsomukseni täyty olla oikea, koska etsin vilpittömästi totuutta" -- mutta useimpien muiden tunnustuskuntien jäsenet pitävät näkemyksiään samalla tavoin vilpittömästi oikeina.

Saatamme sanoa: "Mutta he eivät ole yhtä vilpittömiä kuin minä" ja ilmeisesti eri ryhmittymissä on niitä, jotka kuuluvat siihen kategoriaan, mutta sitä ei selvästikään voida sanoa kaikista muihin tunnustuskuntiin ja ryhmittymiin kuuluvista -- joista monet panostavat koko toimeentulonsa ja joskus jopa henkensäkin uskomustensa puolesta. Wacon Daavidin oksan jäsenet olivat valmiit kuolemaan uskomustensa takia; ja kaikki varmaankin muistatte kauhean Jim Jonesin ja häne traagisen "Jonestonin ryhmänsä" 1970-luvulta, hekin olivat niin tosissaan, että sadat heistä kuolivat uskonsa nimessä.

Toistan: Mistä me tiedämme, että meidän maailmankatsomuksemme on oikeassa ja ettemme ole jossain määrin sokaistuneita niinkuin edellämainitut ryhmät?

Voimme vastata: "Koska uskon Raamattuun". Mutta monet näistä toisista ryhmistä uskovat myös vakaasti Raamattuun -- todella aivan yhtä vakaasti kuin sinä ja minäkin. Hyvin monet Jehovan todistajista astuivat kuolemaan Hitlerin aikana sen käsityksen takia, joka heillä on Raamatusta ja sen takia, että he pitivät kiinni tuosta käsityksestä. Toisin sanoen, he antaisivat saman vastauksen kuin sinäkin. Mistä siis tiedämme, että meidän maailmankatsomuksemme, verrattuna satoihin muihin -- ja mahdollisesti tuhansiin muihin -- on se ainoa oikea?

Saatamme sanoa tähän: "Nuo muut ryhmät ovat kaikki väärässä, koska niiden käsitykset eivät ole yhtä raamatullisia kuin minun" -- mutta monet heistä ajattelevat samoin meidän näkemyksistämme! (Yritä kertoa Jehovan todistajalle, että hän ei oikeastaan noudatakaan Raamattua.) Saatamme vastata sanomalla, että "Minun täytyy olla oikeassa, koska maailmankatsomukseni on sisäisesti johdonmukainen" (ja se onkin hyvä alku), mutta -- jälleen -- monet näistä muista ihmisistä ajattelevat samoin omasta maailmankatsomuksestaan. Väitämme, että useammilla ihmisillä on sama maailmankatsomus kuin meillä verrattuna heihin. Mutta se ei itse asiassa ole raamatullinen merkki totuudesta. Itse asiassa Raamatun mukaan se ei ole tavallisesti ollenkaan hyvä merkki. Ajattele esimerkiksi sitä, että ainoastaan Loot ja hänen kaksi tytärtään koko Sodoman ja Gomorran asujamistosta pääsivät pakoon, ja että ainoastaan kahdeksan henkeä koko maailman väestöstä pelastui arkissa. On monia muitakin esimerkkejä, mm.: Joh.6:22-24, 66; 1.Ku.19:13-18; 4.Moos. 32:11-13; Room.9:27; Hes.6:1-8; ja Ilm.12:17)

Saatamme tähdentää sitä, että tunnustuskuntamme perustaja oli ihana Jumalan ihminen, joka teki ihmeitä Herran nimissä, mutta monet muut ryhmät saattaisivat väittää samaa omasta johtajastaan yhtä kiihkeästi -- ja Paavali varoitti meitä tunnustautumasta kenenkään tietyn yksilön kannattajiksi (1.Kor.1:12-15; 3:3-7).

Saatamme väittää, että muiden ryhmien uskomukset eivät ole yhtä vanhoja kuin meidän, mutta suurin osa niistä väittäisi -- samoin kuin me -- että heidän oppinsa on sama kuin apostoli Paavalilla oli. (Huolimatta siitä, milloin joku tietty ryhmä on todella perustettu uskon, että meidän on kohdattava se tosiasia, että väärät opettajat ja sokaisevat henget eivät ole saapuneet tälle planeetalle vasta muutama sata vuotta sitten. Ihmiset on voitu harhauttaa vääriin oppeihin ja käytänteisiin missä historian vaiheessa tahansa.

Haluaisin nyt kiteyttää tähänastisen jakson puheestani. Kaikista niistä miljoonista ja miljoonista ihmisistä, joilla on meistä poikkeavia oppeja, näissä toinen toisistaan poikkeavissa ryhmissä on ainakin joitakin: (a) joilla on ollut nämä käsitykset yhtä kauan kuin sinulla ja minulla; (b) jotka ovat elämäntavoiltaan yhtä kurinalaisia kuin sinä ja minä olemme; (c) jotka ovat yhtä intelligenttejä kuin sinä ja minä olemme; (d) tuntevat Raamattunsa yhtä hyvin kuin sinä ja minä tunnemme, (e) jotka ovat yhtä tosissaan kuin sinä ja minä ja (f) jotka ovat yhtä varmoja siitä, että heidän oppinsa on oikea ja raamatullinen kuin sinä ja minäkin olemme omasta opistamme -- ja kuitenkin kaikki ne poikkeavat merkittävillä tavoilla sinun ja minun (ja toinen toistensa) käsityksistä. Miten siis sinä ja minä voimme tietää, että ME olemme oikeassa? Ja vielä tarkennettuna, koska suurin osa ihmisistä (tosin eivät kaikki), jotka sopivat em. kuvaukseen, ja joiden maailmankatsomus on väärä, ovat siten jonkinlaisessa harhassa, niin mistä sinä ja minä tiedämme, ettemme mekin ole vastaavasti jonkinlaisen harhan vallassa? Loppujen lopuksi suurin osa meistä on joutunut kysymään jossain vaiheessa elämäänsä itseltään "Miten olen voinutkin olla niin sokea?" -- mistä siis tiedämme varmasti, ettemme ole tällä hetkellä jonkinasteisen harhan vallassa?

Tässäpä mietittävää! (Kolmannessa puheessa on tarkoitus esittää luettelo mielestäni parhaimmista ja raamatullisimmista testeistä, joilla sitä voi arvioida.)

(Huomaa: En ole hetkeäkään väittänyt, että kaikki muihin tunnustuskuntiin kuuluvat eivät ole pelastuneita! loppujen lopuksi Raamatussa sanotaan, että meidät tuomitaan sen valon mukaan, mikä meille on annettu, niin että Jumala ilmeisesti ottaa huomioon, missä määrin ihmisen ei ole ollut mahdollista saada tietää totuutta. Sen sijaan haluan väittää, että Jumala haluaa meidän palvovan Häntä "hengessä ja totuudessa" (Joh.4:23-24) ja jos kovetamme sydämemme jollekin totuuden puolelle, pelaamme hyvin vaarallista peliä.)

Yhteenveto ensimmäisestä puheesta

No niin, jotta voisimme palauttaa mieleemme sen, mitä toimme ensimmäisessä puheessa esiin, esitän nyt tässä siitä lyhyen yhteenvedon. (Huomaa: Vaikka muistaisitkin selvästi, mitä sanoin edellisessä puheessani, sinun on tärkeää lukea tämä yhteenveto, koska siinä on uusia esimerkkejä.)

* Ensiksikin, vuonna 2001 oli todettu olevan olemassa yli 30,000 tunnustuskuntaa kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa.

*Toiseksi: vaikka olettaisimmekin, että nämä tunnustuskunnat edustavat ainoastaan yhtä tuhatta erilaista opillista näkemystä, se on silti valtava määrä toinen toistensa kanssa ristiriidassa olevia uskomuksia, joihin on päädytty yhden ainoan kirjan perusteella (s.o Raamatun peusteella). Selvästikin Pyhässä Kirjassa täytyy olla paljon hämäriä kohtia, jotta sellainen määrä toinen toisistaan eriäviä opillisia näkemyksiä olisi mahdollinen.
* Kolmanneksi: Havaintojeni perusteella uskon todellakin, että jokaista oikeaa oppia kohti Raamatussa on pieni, mutta merkittävä määrä jakeita, jotka näyttävät pinnallisesti katsoen viittaavan totuudesta poispäin. Ainakin sivuhuomautuksena voidaan mainita, että niiden määrä näyttää aina olevan riittävä vakuuttamaan sen, joka ei ole valmis asettamaan totuutta peinteiden ja mukavuuden edelle.

Seuraavaksi esitin, että edellä sanottu koskee yhtä hyvin meidän käytäntöjämme kuin oppejamme. (Niin että jos sinä tai minä emme ole valmiita sanokaamme vaikkapa hyväksymään, että joku tietty synti on todella synnillinen Jumalan silmissä, olkoon sitten kysymys varastamisesta, kateudesta, epäjumalanpalveluksesta tai jostain muusta synnistä, Raamatusta löytyy muutama hämärä jae, jotka näyttävät "tukevan" meitä erheessämme. (Ensimmäinen ehdotukseni syyksi siihen, miksi Jumala on järjestänyt asiat näin erikoisella tavalla oli se, että se rohkaisee järkeviä ihmisiä voimakkaasti lukemaan koko Raamattua eikä vain muutamia lempikohtiaan. Mutta tutkimme hetken kuluttua tämän odottamattoman piirteen pääsyytä.)

* Huomautin myös viime kerralla, että tämä periaate koskee itse asiassa itse Raamattuakin. Niin että jos joku ei halua uskoa Raamatun täydellisyyteen, riittävyyteen, erehtymättömyyteen tai jumalallisuuteen, niin huolimatta selkeiden todisteiden suuresta painoarvosta, jotka todistavat suureen ääneen em. ominaisuuksien puolesta, Raamatusta voidaan löytää pieni määrä todistusaineistoa, joka päältä katsoen näyttäisi kyseenalaistavan nuo totuudet.

* Ja lisäksi vielä, tämä kuvio näyttää olevan yleinen hengellinen periaate -- ts. se koskee jokaista totuuden puolta. Niinpä se koskee esimerkiksi luonnontiedettä. (Olen sitä mieltä, että ainoat poikkeukset tästä säännöstä ovat tilanteet, joissa on kysymys absoluuttisen puhtaasta logiikasta eikä mistään muusta -- koska tässä erikoistapauksessa on kerta kaikkiaan mahdotonta torjua totuutta.)

Joidenkin mielestä on saattanut olla vaikea ymmärtää joitakin kohtia ensimmäisestä puheestani syystä tai toisesta. Koska tämä periaate, jota käsittelen puheessani, on suunnattoman tärkeä, haluaisin esittää muutaman lisäesimerkin, jotka toivottavasti selkiinnyttävät sitä, mitä tässä olen väittämässä...

Ajatellaanpa vaikka, että jonkun on vaikea hyväksyä sitä käsitystä, että homoseksuaalisuus ihmisillä on luonnotonta, vaikka Raamattussa on paljon, mikä todistaa, että niin on ja huolimatta kaikista niistä terveydellisistä haitoista, joita siitä seuraa AIDSin lisäksi. Sen periaatteen mukaisesti, jota tässä olen todistamassa, voisimme odottaa, että Jumala on sallinut muutaman esimerkin eläinkunnasta, jossa eläimet asettavat homoseksuaalisen käytännön heteroseksuaalisen edelle -- niin että ne ihmiset, jotka haluavat uskoa valheen, voivat olla piittaamatta siitä tosiasiasta, että valtaosalle eläinkunnasta homoseksuaalisuus on tuntematon käsite. Ja asia on juuri näin.

Tiivistelmän loppuosa

No niin, riitti siitä aiheesta. Käydäänpä nopeasti ensimmäisen puheeni tiivistelmä loppuun. Tämä periaate, josta olemme puhuneet, tarkoittaa myös, että me voimme harhauttaa itsemme uskomaan, että "asiamme ovat kunnossa Jumalan kanssa", vaikka ne eivät olisikaan. Hän antaa meille mahdollisuuden järkeillä totuuden pois ja kuvitella, että olemme menossa Hänen haluamaansa suuntaan.

Kuten viime kerralla totesin, tämä periaate, jota olemme tutkineet, tekee meille mahdolliseksi myös hyväksyä tai hylätä jonkun toisen palvelutyön väärin perustein. (On esimerkiksi olemassa loistava kristillinen kirja, jonka tiedän, jossa on tuhansia asioita, jotka kaikki osoittavat täsmälleen samaan johtopäätökseen, mutta koska ehkä kahdeksan prosenttia kirjan tiedoista on kyseenalaisia, monet ihmiset heittävät koko kirjan menemään piittaamatta kaikista niistä tuhansista paikkansapitävistä tiedoista -- eivätkä siitä syystä huomaa sitä ratkaisevan tärkeää johtopäätöstä, johon nuo tiedot vääjäämättä johtavat.)

OK, kaiken sen perusteella, mitä olen sanonut eilen ja tähän mennessä tänään, uskon, että meidän on pakko hyväksyä se mahdollisuus, että Jumala on järjestänyt niin, että niillä ihmisillä, jotka eivät rakasta aidosti totuutta, on mahdollisuus pettää itse itseään. (Käsittääkseni tämä on myös ainoa järkeenkäypä tapa selittää, miten enkelitkin voitiin pettää seuraamaan saatanaa.

Jumala pitää yhtä totuuden kanssa

Meidän on nyt palattava takaisin suureen kysymykseen, joka koski sitä, MIKSI Jumala haluaisi varmistaa, että kaikki, jotka eivät täysin rakasta totuutta, eksytettäisiin. Saanko aloittaa selitykseni kiinnittämällä huomiomme niihin mielenkiintoisiin yhtäläisyyksiin, jotka vallitsevat Jumalan ja Hänen kirjoitetun sanansa -- ts. totuuden välillä (Joh.17:17);

(1) Ensimmäinen seikka, johon meidän tulisi kiinnittää huomiota on se, että Jumala näyttää vihaavan valheita aivan äärimmäisellä tavalla -- jossa on järkeä vain siinä tapauksessa, että Hän vaatii meitä omistautumaan totuudelle. Antaakseni esimerkin siitä, miten suunnattomasti Hän vihaa valehtelemista, haluaisin lainata osaa Ilmestyskirjan 21:8:sta... Siinä sanotaan, että "pelkurien, ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja KAIKKIEN valhettelijoiden osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa". Harva ihminen nykyään rinnastaa sellaisen kauhean synnin kuin murhaamisen ns. "valkean valheen" kertomiseen, ja kuitenkin Jumala niputtaa ne tässä samaan ryhmään. Hän tekee samoin 1.Tim.1:ssä. Ja Sananlaskujen kirjan 6.luvussa luetelluista vain seitsemästä asiasta, jotka ovat jumalalle kauhistus, yksi on "valehteleminen kielellä" ja toinen on "väärä todistaja, joka puhuu valhetta", (Muistamme tietenkin, että Jumala käytti yhden kymmenestä käskystä sanoakseen: "Älä anna väärää todistusta."). On siten selvää, että Jumala todella vihaa valheita, josta seuraa väistämättä, että Hän vaatii meitä rakastamaan totuutta.
(2) Toinen huomio, jonka haluan tehdä on se, että Raamattu käyttää sanaa 'totuus' lähes kolmesataa kertaa. Eikä tähän ole laskettu mukaan samantapaisia sanoja kuten 'totisesti', 'tosi', 'totuudellinen' jne. Suosittelenkin tutkimaan sanaa 'totuus' jostakin Raamatun hakusanakirjasta. Tämä vahvistaa sen, että suhtautumisemme totuuteen on suunnattoman tärkeää Jumalalle.

(Sivumennen sanoen: Jokaisen, joka luulee voivansa olla välittämättä Raamatusta -- koska uskoo löytävänsä totuuden sen sijaan henkilökohtaisten kokemusten kautta -- pitäisi kysyä itseltään, miksi niin monet muut ihmiset, jotka yrittävät tuota samaa tietä, päätyvät ristiriitaisiin 'totuuksiin'! Heidän pitäisi myös pystyä selittämään kaikki ne selkeät raamatunkohdat, jotka puhuvat siitä, miten tärkeää on asettua Jumalan kirjoitetun sanan valoon -- ja myös monet raamatunkohdat, jotka esitän myöhemmin tässä puheessa.)

(3) Kolmas, tärkeä seikka, joka minun täytyy ottaa esille, on se, että Jumala näyttää pitävän yhtä kiinteästi totuuden kanssa. Raamattu kehottaa meitä esimerkiksi etsimään Jumalaa niinkuin kallisarvoista helmeä (Matt. 13:46>), mutta, kuten viime kerralla näimme, meidän pitäisi etsiä myös tietoa ja ymmärrystä niinkuin kallista aarretta. Raamattu sanoo, että Jumalan läsnäolo on niin pelottava, että meidän tulisi vavista siinä (Jer. 5:22; Ps. 99:1), mutta Jesaja 66:n ja Esra 10:n mukaan meidän tulisi myös vavista Hänen Sanansa edessä. Samalla tavoin eri raamatunkohdat kehottavat meitä erityisesti toivomaan Herrassa, mutta Psalmin 119:n mukaan meidän pitäisi toivoa Hänen kirjoitetussa sanassaan. Kuten sanottua, Jumalan ja Hänen Sanansa, totuuden välillä näyttää olevan tämä kerta kaikkiaan perustavaa laatua oleva suhde.

Mutta saanko vahvistaa tämän ehkä kaikkein kuvaavimmalla todisteella:

(4) Jumala sanoo, että koko Vanha Testamentti riippuu kahdesta ensimmäisestä käskystä, ts. "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi...[ja] Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Näistä kahdesta käskystä riippuu kaikki laki ja profeetat" (Matt. 22). Mutta Vanhan Testamentin laki on kiteytetty myös Saarnaajan kirjan 12. luvussa, jossa sanotaan: "Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä" (engl Raamatussa: ..."for this is the whole duty of man" = sillä se on ihmisen koko tehtävä). [2] Kun nämä lauseet yhdistetään, näyttää siltä, että Jumalan rakastaminen on sama asia kuin Hänen käskyjensä noudattaminen. Ja todellakin, Jumalan toinen persoona, Herra Jeesus Kristus sanoi (Joh.14:23:ssa): "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani.[3]
Se, mitä yritän tässä sanoa on, että Jumala pitää Hänen rakastamistaan ja Hänen käskyjensä pitämistä -- ts. Raamatun, totuuden rakastamista -- samana asiana. Tämän ymmärsi Psalmien kirjoittaja kerta kaikkiaan erittäin hyvin, kuten näemme psalmista 119. Jakeessa 142 hän sanoo Jumalalle: "Sinun lakisi on totuus", ja toisaalla samassa psalmissa hän sanoo näin: "sinun lakiasi minä rakastan" (jae 113) ja "Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen (jae 97). Näyttää siltä kuin psalmien kirjoittaja rakastaisi lakia, koska se on totuus. Pysyäksemme vielä psalmissa 119 hän tunnustaa Jumalalle, että "kaikki sinun käskysi ovat todet (jae 151). Niinpä ei tulekaan yllätyksenä, kun näkee hänen sanovan myös: "minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa" (jae 127). Hän rakasti ilmeisesti Jumalan käskyjä, koska hän rakasti totuutta -- ja ne olivat totuus. Jae 163 vavistaa tämän, kun se sanoo: "Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan". Mutta tämä laki, jota hän niin paljon rakastaa, käskee hänen rakastaaJUMALAA koko sydämestä ja koko sielusta ja koko mielestä! Mistä tässä oikein on kysymys? No, palatkaamme siihen toiseen raamatunkohtaan, jonka luimme tänä aamuna ts. 1.Tim.4:ään. Tutkikaamme erityisesti jaetta 13...

Siinä sanotaan: "Lue, kehota ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen." Sitten, vain kahta jaetta myöhemmin Herra sanoo Paavalin kautta: "Harrasta näitä, ELÄ näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi (=oppiasi, engl. Raamatussa 'doctrine'), ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat." Mielestäni on valtavan tärkeää, että Pyhä Henki sanoo elä näissä (lukien, kehottaen ja opettaen (ts. totuuden hankkimisessa ja jakamisessa). Ei pelkästään, että "uppoudu", vaan elä. Meidän on antauduttava Jumalalle, mutta tässä kehotetaan antautumaan kokonaan oikean opin käsittämiseen. Jälleen huomaamme tämän syvällisesti kiinteän suhteen Jumalan ja totuuden välillä -- ja meidän täytyy omistautua kerta kaikkiaan ottamaan selvää totuudesta (ja sitten totella sitä), jos haluamme miellyttää Jumalaa. (Seuraavassa puheessani aion tutkiskella lähemmin sitä, että Jumala on totuus.)
Mikä on kaikkein tärkeintä on rakkaus totuuteen. Meiltä ei vaadittaisi suuriakaan ponnistuksia löytää totuus, jos se olisi levitetty eteemme tädellisen selvästi. Jumala haluaa meidän etsivän itseään ahkeruudella sen sijaan, että kuvittelisimme voivamme harrastaa hänen etsimistään vain osa-aikaisesti tai harrastuksenomaisesti. Heprealaiskirjeen 11:6 ilmaisee sen selvimmin: "ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät (engl Raamatussa diligently=ahkerasti)". Jos olet koskaan miettinyt, miksei Jumala ratkaise kysymystä kertaheitolla ja todista olemassaoloaan lopullisesti ja ilman epäilyksen mahdollisuutta, tämä raamatunkohtaa tarjoaa selityksen -- ja toivottavasti myös minun puheeni auttavat omalta osaltaan ymmärtämään tätä asiaa.)

Jumala koettelee

Tehkäämme nyt yhteenveto tähänastisesta. Yhä uudelleen ja uudelleen Jumala liittoutuu olennaisella tavalla totuuden kanssa. Nyt käykin varmasti ilmeiseksi, miksi Jumala on tehnyt pienen prosentin kaikista totuuden puolista näyttämään siltä ikäänkuin ne osoittaisivat väärään suuntaan: Hän koettelee meitä ja meidän rakkauttamme itseään kohtaan! Jos joku haluaa olla arvostamatta niitä kokonaisia ämpärillisiä vehnänjyviä, joita Jumala tarjoaa, Hän kyllä tarjoaa myös muutamia 'harhaanjohtavia' oljenkorsiakin, joihin voi tarttua. (Ja lisäksi Hän vielä hankkii meille niin paljon noita oljenkorsia, että me voimme saada itsemme vakuuttumaan siitä, että olemme käsittäneet totuuden).

Pääasia on tämä: Syy, miksi Jumala tekee meille mahdolliseksi uskoa valheen, jos haluamme -- ts. syy, miksi Hän on sallinut pienen prosentin todistusaineistosta, joka pinnalta katsoen osoittaa poispäin totuudesta -- on se, että se on TESTI. Hän koettelee meidän rakkauttamme itseään kohtaan -- joka onkin aivan raamatullista. Kristus Jeesushan koetteli myöskin Filippuksen uskoa Joh. 6:ssa; myös Jumala koetteli israelilaisia heidän neljänäkymmenenä erämaavaelluksen vuotenaan lähettämällä tahallaan enemmän mannaa kuin heidän tarvitsi koota -- koetellakseen heidän tottelevaisuuttaan (näkemällä yrittäisivätkö he -- muuten kuin sapattina -- varastoida jonkinverran mannaa seuraavaksikin päiväksi).

Toinen esimerkki löytyy 5.Moos. 13:sta:

[1]: "Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, (2) ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraaman muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä; [3], niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne." (Huomaa: On selvää, että Jumala on aina tiennyt miten selviämme koetuksista. Nämä koetukset osoittavat meille itsellemme -- ja ympärillämme oleville -- mitä tekoa me olemme.)

Uskoisin, että voimme nähdä tässä sen, että Jumala koettelee meitä ja myös sen, että epäonnistumisten seuraukset tällaisissa kokeissa saattavat olla katastrofaaliset.

Tässä pieni vertaus, joka kuvaa sitä, mitä Jumala on tekemässä. En kyllä suosittele tätä, mutta olen kuullut, että jotkut saattavat koetella morsiantaan antamalla asiasta kiinnostuneen poikakaverinsa viettää jonkin aikaa kaupungilla kihlattunsa kanssa. Ajatuksena on, että jos tyttö ei heittäydy tämän kaverin kelkkaan, sekä tyttö että hänen tuleva aviomiehensä voivat paremmin luottaa siihen, että tyttö todella rakastaa häntä. Uskon, että tämä vertaus kaikessa epätäydellisyydessään kuvaa oikeastaan sitä, mitä Jumala on tekemässä. Itse asiassa Paavali sanoo korinttolaisille koettelevansa heidän rakkautensa vilpittömyyttä. Toinen raamatullinen esimerkki on se, ettei Jumala tahallaan ajanut pois pakanakansoja Israelin lähettyviltä -- koetellakseen israelilaisia pysyisivätkö he uskollisina vai alkaisivatko he flirttailla muiden jumalien kanssa. Kts. Tuom.3 saadaksesi tarkempaa tietoa tästä.

(Minun on nyt tärkeää ilmoittaa tässä, että Jumala koettelee meitä, mutta ei koskaan houkuttele meitä kiusaukseen. Mutta osana tätä koettelemista Hän sallii paholaisen houkutella meitä!)

Tämän osan lopuksi haluaisin palata esimerkkiin, jonka kerroin ensimmäisessä osassa -- eli maan ikään. Menemättä tarkemmin siihen uskonko henkilökohtaisesti maan olevan nuori tai vanha haluaisin kertoa eräästä keskustelusta, joka minulla oli tästä aiheesta. Keskustelin siitä erään ystäväni kanssa, joka oli valmis uskomaan, että Jumala voisi helpostikin järjestää niin, että jotkut kalliot näyttäisivät (päällisin puolin) vanhemmilta tai nuoremmilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat, mutta hän ei voinut hyväksyä sitä ajatusta, että Jumala haluaisi tehdä niin. Ja kuitenkin olemme juuri havainneet, että Herra tekee juuri niin antaakseen niiden ihmisten joutua harhaan, jotka eivät halua uskoa valtaosaa todistusaineistosta. Itse asiassa Jumalan luonteelle olisi vierasta olla luomatta jotakin sellaista hämärää todistusaineistoa kuin se.

Johtopäätös

Ok. Tiivistetäänpä nyt aiemmin esittämääni analogiaa: jos joku ei rakasta totuutta, silloin Jumala tulkitsee sen niin, ettei tämä ihminen rakasta Häntä! Ja jos me emme rakasta totuutta koko sydämestämme, me emme rakasta Jumalaa koko sydämestämme -- ja silloin me rikomme ensimmäistä ja suurinta käskyä vastaan. Opilliset harhat vaikuttavat suoraan käsitykseemme Herrasta ja siihen, miten ymmärrämme Hänen teitään. Kuka tervejärkinen mies haluaisi mennä naimisiin ja viettää lopun elämästään naisen kanssa, joka ei piittaisi siitä, ymmärsikö hän miehen oikein vai ei? No, samalla tavoin tuntee Jumalakin.

Olen sitä mieltä, että näiden viimeisten lauseiden pitäisi kertoa jokaiselle kypsälle kristitylle, että tämä on äärimmäisen tärkeä asia, mutta jos joku nyt epäilee sitä, saanen päättää tämänpäiväisen puheeni muutamiin selkeisiin raamatunkohtiin, jotka osoittavat, että tämä on olennaisen tärkeä asia:
(1) Ensiksikin Psalmi 19:7-14. Me emme ehdi nyt lukea sitä, mutta sen perusteella mitä olen tänään sanonut kaikki tosi kristityt, jotka ovat kuunnelleet tätä puhetta haluavat varmastikin etsiä sen Raamatusta, kun saavat siihen tilaisuuden.

(2) Toiseksi, tutkikaamme Sananlaskut 11:1:tä. Siinä sanotaan: "Väärä vaaka on Herralle kauhistus". Jos me käytämme väärää vaakaa opissamme, niin sekin on kauhistus Jumalalle ja me tiedämme, mitä lopulta tapahtuu niille, jotka tekevät kauhistuttavia asioita (Ilm. 21:10,27). Ota myös huomioon, että jos käytämme väärää opillista vaakaa, me syyllistymme oikeastaan valehteluun (vaikka vain itsellemme) -- ja me näimme aikaisemmin, mihin kaikki valehtelijat joutuvat. (Minun on myös huomautettava, että ottaen huomioon totuuden kokonaisvaltaisen luonteen, opillinen harha muuntaa vääjäämättä -- kun sitä täysin ja johdonmukaisesti noudatetaan -- meidän muita oppejamme ja johtaa väärään jumalakuvaan. Tämä on selvästikin vakava asia.)

(3) Lopuksi, ota huomioon, että 2.Tess.2:10 puhuu siitä, että ihmiset joutuvat kadotukseen, "sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen". (Huomaa, ettei tässä puhuta mistä tahansa totuuden rakastamisesta, vaan rakastamisesta koko sydämellä, koko mielellä, koko sielulla.) Seuraavassa jakeessa sanotaan, että Jumala lähettää näille ihmisille "väkevän eksytyksen" ja että heidät kaikki tuomitaan.
Mutta palataksemme ensimmäiseen kysymykseeni tänään: Eikö se, että Jumala lähettää hengellisen sokeuden niille, jotka eivät oikeasti rakasta totuutta, osoita erinomaisella tavalla juuri sitä, kuinka uskomattoman tärkeä asia totuus on? Hengellinen sokeus on kauhea asia ja on elintärkeää välttää sitä, niin tärkeää, että vältämme sitä rakastamalla totuutta yli kaiken muun.

Kiitos käyttämästäsi ajasta.

[1] Jotkut ihmiset väittävät nykyään, että Lontoon tulipalo oli oikeastaan siunaus -- koska se lopetti Lontoossa edellisenä vuotena raivonneen paiseruton. Nämä ihmiset jättävät kuitenkin huomiotta joitakin tärkeitä seikkoja. He ovat ensiksikin piittaamatta niiden kymmenientuhansien ihmisisten kauheista kärsimyksistä, jotka joutuivat puutteeseen ja hätään. Minusta näyttää varmuudella siltä, että Jumala olisi voinut vaikuttaa paiseruttoon miten monilla muilla tavoilla tahansa tuhoamatta silti 87 kirkkoa ja St.Paulin katedraalia ym! Kolmanneksi, paiserutto ei loppunut siihen. Se kyllä väheni huomattavasti, mutta minun käsitykseni mukaan se liittyi yhtä paljon ruskeiden rottien voimakkaaseen lisääntymiseen (sillä ne karkottivat tehokkaasti mustat, paiseruttoa levittävät rotat) kuin tulipaloon. Itse asiassa epäilen, että tulipalo luultavasti levitti paiseruttoa sellaisille seuduille, joissa sitä ei aikaisemmin ollut. Neljänneksi, jos Englannissa olisi yksinkertaisesti noudatettu Jumalan Sanan sisältämiä hygieniaperiaatteita, paiserutto olisi hävinnyt nopeasti itsestään.

[2] Kys. myös 5.Moos. 8:6; 13;4 & 17:19. Vrt. Gal.3:10.

[3] Muita jakeita, joissa sanotaan samaa: 2.Moos. 20:6, 5.Moos. 5:10 ja Joh.14:15.

Alkuperäinen artikkeli: 'Beware False Balances' by Dusty Peterson

Osa 1
Alkuun | Maailmanlaajuinne kristillinen liike | Sovitus - missä | Iankaikkinen pelastusvarmuus | Valtakuntateologia | Pyhän Hengen kaste | Rebecca & Elaine | Kotiseurakunta | Islamin historia | Jihad | Vierasta tulta | Kaikki ekumeeniset tiet vievät Roomaan | Roomalaiskatolisuus - onko se kultti? | Kaksi Babylonia | Seurakunnan vaellus | Varo väärää vaakaa! | Rukouspiirit | Vainottu seurakunta | Voitelu | Ei rauhaa, vaan miekan | Hänen nimessään | Jabesin rukous | Keskusteluryhmä