Äärimuslimien tappamat MALATYAN MARTTYYRIT

TURKKI

BMB:t (Believers from a Muslim background=muslimitaustaiset uskovat) elävät varjoissa

He elävät epävarmassa tyhjiössä, jatkuvassa epävarmuudessa siitä, seurataanko heitä—missä he asuvat, missä he tekevät ostoksensa, missä he käyvät töissä, kenen kanssa he keskustelevat—koska he ovat kuulleet Jeesuksen kutsun "Seuraa minua".

Tällainen on BMB:n maailma. Kun he aikaisemmin kuuluivat enemmistökulttuuriin ja elivät jokapäiväistä elämäänsä turvallisesti, he olivat nyt joutuneet hyvin haavoittuvaan asemaan—he herättivät epäluuloa, heidän oma perheensä ja yhteisönsä hyljeksikin ja jopa vihasi heitä nyt.

Heitä kutsutaan kautta muslimimaailman yksinkertaisesti vain luopioiksi,
koska he ovat luopuneet islamista. Tämä sana on hyvin merkityksellinen, koska uskosta luopumista pidetään suurimpana syntinä, mihin muslimi voi syyllistyä. Muslimilaki (sharia) säätääkin, että tervejärkinen aikuinen mies, joka luopuu islamista, on tapettava.

Sen takia BMB:t elävät varjoissa ja monien kohdalla voidaan heidän kokemuksensa kiteyttää Christian Solidarity Worlwiden äskettäisen raportin otsikon sanoihin: Ei mitään paikkaa, jota voisi kutsua kodiksi.

"Useimpien kristinuskoon kääntyneiden uusi uskoo tulee ilmi, kun he tuovat kotiin kristillistä kirjallisuutta, käyvät seurakunnassa ja kun heidän elämänsä muuttuu. Perheen reaktion ensimmäinen vaihe islamista luopumiseen on olla piittaamatta siitä ja vaieta siitä..."

Kun perhe ei kykene enää salaamaan häpeäänsä yhteiskunnan silmiltä, heidät pakotetaan korjaamaan tuo "pahuus". Jos syyllinen jätetään rankaisematta, ryhtyvät muut yhteisön jäsenet korjaamaan asiaa. Miten tuo "vääryys" sitten oikaistaan, vaihtelee eri maissa, mutta vähin rangaistus on perheestä häätäminen.

Tällä tavoin BMB:istä tulee ulkopuolisia—epätoivottuja muukalaisia omissa maissaan. Heitä kohdellaan kuin ulkomaalaisia, ja vielä pahemmin: kuin umman (islamilaisen yhteisön) pettureita."

Jos haluat tukea turvatalon rakentamista näille islamista kristinuskoon kääntyneille, voit lähettää rahaa seuraavaan osoitteeseen: CCFC, PO Box 10447, Glenageary, Co. Dublin Ireland
ja esim. seuraavan tekstin: I enclose __________ euros to help furnish the House of Refuge for BMBs in Egypt.

Minkälainen on perhetaustasi?
Sain muslimikasvatuksen Egyptissä, mutta perheeni ei ollut uskonnollinen. Isäni erosi äidistäni, kun olin lapsi ja koska hänen työnsä (paikallishallinnossa) edellytti matkustusta, sain viettää aikaa eri kaupungeissa. Jokaisella paikkakunnalla minut lähetettiin kristittyjen ylläpitämään yksityiskouluun, niin että varttuessani muodostui minulle se käsitys, että kristityt ovat hyviä ihmisiä ja lisäksi kaikki koulukaverini olivat kristittyjä.

Miten sinusta tuli kristitty?
Päätin ruveta kristityksi, kun olin opiskelemassa yliopistossa. Vietin paljon aikaa erään nuoren kristityn seurassa, joka kykeni kumoamaan tärkeimmät argumenttini kristinuskoa vastaan; Raamattu on turmeltunut kirja, kristityt palvovat kolmea jumalaa, Jeesus syntyi Jumalan ja Marian välisestä fyysisestä suhteesta.

Sen jälkeen, kun olin kääntynyt kristinuskoon, ajattelin (niinkuin tuhannet muutkin BMB:t ajattelevat), että olin ainoa ihminen maailmassa, joka oli jättänyt islamin ja kääntynyt kristinuskoon. Koin olevani kovasti eristyksissä joutuessani vastaamaan tällaisiin kysymyksiin kuin: Mitä sanon perheelleni ja suvulleni? Miten voin löytää aviovaimon, jolla on sama usko kuin minulla? Mihin kirkkoon menen?

Miten kasvoit kristillisessä uskossasi?
Eräs liiketuttavani kutsui minut erääseen helluntaiseurakuntaan, jossa oli herätyskokous (en edes tiennyt, mitä herätys tarkoittaa!). Menin sinne hänen kanssaan ja huomasin sen olevan täysin erilaista kuin mitä olin koskaan ennen kokenut. Puhuja lainasi Jooel 3:10:tä "Sanokoon heikko 'minä olen sankari'" ja minusta tuntui, että hän puhui juuri minulle. Olin opetellut tämän jakeen ulkoa, koska tunsin itseni heikoksi ja ihmettelin, kuinka voisin olla vahva.

Aloin käydä eräässä rukouskokouksessa, joka kokoontui joka ilta kello 22:sta puoliyöhön ja aloin todella kasvaa. Sitä muistellessani huomaan, että sitä ennen vain tiesin Jeesuksesta, mutta nyt aloin tuntea Jeesusta.

Myöhemmin tapasin erään hyvin vanhurskaan pastorin, joka johti tunnettua seurakuntaa Kairossa. Hän "adoptoi" minut ja ohjasi ja opetti minua. Hän kastoi minut ja auttoi minua aloittamaan palvelutyön, joka saavutti muslimeja sanomalla Jeesuksesta ja ohjasi ja opetti muslimeja, jotka uskoivat Jeesukseen.

Miksi sinut sitten pidätettiin?
Egyptin salainen poliisi sai tietää toiminnastani ja he pidättivät minut (muiden islamista kristinuskoon kääntyneiden kanssa). He tiesivät, että minä olin johtaja ja niin he kohtelivat minua väkivaltaisesti. Tähän kidutukseen kuului sähköshokkeja (jossa elektrodit kiinnitettiin sukupuolielimiin, jolloin sähköshokki aiheuttaa hirveää tuskaa). He ripustivat minut myös riippumaan katosta pitkiksi ajoiksi.

Tiesitkö, että jotkut ihmiset rukoilivat puolestasi?
Eräänä päivänä vankilan komentaja kutsui minut toimistoonsa ja näytti minulle kuusi säkillistä kirjeitä, jotka oli lähetetty ulkomailta! Sitten hän poltti kirjeet meidän silmiemme edessä. Vankila tarjosi kuitenkin uusia mahdollisuuksia, sillä siellä voin jakaa sanomaa Jeesuksesta joillekin huumeiden salakuljettajille ja ylistys Herralle, joistakin tulikin kristittyjä juuri siellä vankilassa!

Mitä tapahtui, kun pääsit vapaaksi?
Hylkäsin muutaman kutsun lähteä Amerikkaan, koska tunsin, että Jumala kehotti minua jäämään Egyptiin. Menin naimisiin Maryn kanssa vuosi vapautumiseni jälkeen ja aloitin oman neuleyrityksen. Seuraavat kuusi vuotta käytin evankeliointityöhön ja muslimien opettamiseen ja ohjaamiseen ja olin mukana myös turvatalon perustamisessa, jossa ihmiset voisivat asua jonkin aikaa. Vaimoni Mary on fanaattisesta muslimiperheestä, joka oli kirjaimellisesti heittänyt hänet kadulle, kun hänestä tuli kristitty. Autoin myös näitä uusia BMB:tä [BMB=Believer from a Muslim Background=muslimitaustainen uskova] aloittamaan omat pienet yritykset (minä sain potkut kolmesta eri työpaikasta, koska olin BMB).

Onko nykyään mielestäsi helpompaa (verrattuna 1990-luvun alkuun) hylätä islam?
Ilman muuta on. Ensiksikin on yhä enemmän niitä, jotka ovat lähteneet sille tielle eikä hallitus voi vangita heitä kaikkia! Seurakunnat tuntevat nykyään tilanteen paljon paremmin ja ovat varustautuneet paremmin toivottamaan BMB:t tervetulleiksi kuin aikaisemmin. Uskon myös, että islamin ote kannattajistaan on nykyään heikompi kuin ennen. Muslimit kyseenalaistavat uskonnollisia opetuksia paljon enemmän kuin aikaisemmin ja media, mm. satelliittitelevisiot ja internet, helpottavat keskustelun käymistä.

Taliban on vapauttanut tänään kahdeksan eteläkorealaista panttivankia. Eilisen tiedotuksen mukaan Etelä-Korean hallitus ja Taliban ovat päässeet sopimukseen asiasta.
Ensin vapautettiin kolme naispuolista panttivankia -- Han Ji-young (34-vuotias), Lee Jung-ran (33) ja An Hye-jin (31). Naiset, joiden päät oli peitetty perinteisillä huiveilla, vapautettiin lähellä Ghaznin kaupungin rajaa. Nämä kolme, joiden sanottiin olevan hyvässä kunnossa, itkivät, kun heidät luovutettiin Punaisen ristin kansainvälisen komitean virkailijoiden huostaan.
Heimovanhin Haji Zahir, joka on toiminut välittäjänä korealaisten vapauttamisyrityksissä, sanoi, että hän ja kaksi muuta vanhinta olivat matkustaneet tavatakseen Talibanin edustajat ja tuodakseen naiset autolla Ghazniin. Myöhemmin vapautettiin myös viiden panttivangin ryhmä (neljä naista ja yksi mies) Punaisen ristin huostaan. Taliban on lausunut, että loput 11 panttivankia vapautetaan lähipäivinä.
Panttivankien kotimaassa Etelä-Koreassa sanoi Saemmul-kirkon pastori: "Perheet iloitsevat uutisista. Heillä on nyt kiire tiedottaa perheidensä jäsenille ja ystäville uutiset vapauttamisista". Panttivankien perheiden edustaja Cha Sung-min sanoi: "Tiesimme, että neuvotteluprosessi oli kääntymässä hyvään suuntaan, mutta emme kuvitelleetkaan, että se tapahtuisi näin pian...kun ilmoitus saapui, täällä oli valtava hälinä, kun kaikki halailivat toisiaan".
Tämä 23 kristityn ryhmä oli matkustanut Afganistaniin heinäkuussa tehdäkseen avustustyötä kouluissa ja sairaaloissa. Heidät siepattiin 19.heinäkuuta Kabulista Kandahariin matkalla olleesta bussista. Ryhmän johtaja, 42-vuotias pastori Bae Hyung Kyu ammuttiin kuoliaaksi kuuden päivän kuluttua ja toinen miespuolinen panttivanki Shim Sung-min (iältään 29) tapettiin 31.heinäkuuta. Taliban vapautti kaksi naispuolista panttivankia, Kim Ji Nan (32) ja Kim Kyong Jan (37) kaksi viikkoa sitten. (BBC/Korea Times/Reuters)
YLISTYS JUMALALLE ...näistä hyvistä uutisista ja rukoilkaamme, että loppujenkin panttivankien vapauttaminen etenee viivytyksittä.

Church in Chains Afganistanin panttivankien tilanne 14.8.2007

Taliban vapauttaa kaksi naispanttivankia

Taliban vapautti eilen kaski 21:stä korealaisesta kristitystä, joita on pidetty panttivankeina jo kolme viikkoa. Nämä kaski naista, Kim Ji Na, 32 ja Kim Kyong Ja, 37 vapautettiin heimon johtohenkilön huostaan, joka kuljetti heidät etukäteen sovittuun paikkaan Ghaznin maakunnassa, jossa heidät luovutettiin kansainvälisen Punainen puolikuu -järjestön edustajille. Naiset itkivät heitä luovutettaessa.
Naiset vietiin Amerikan sotilastukikohtaan Ghaznin kaupungissa, jossa heille suoritettiin lääkärintarkastus -- molempien sanotaan olevan sairaita, mutta tarkempia tietoja asiasta ei ole annettu.
Talibanin edustaja sanoi: "Olemme vapauttaneet naiset hyväntahdon eleenä toivoen, että Korean hallitus auttaa varmistamaan sen, että Afganistanin hallituksen vangitsemat Talibanit voivat palata takaisin turvallisesti...pallo on nyt Korean käsissä. Heidän on vaihdettava Taliban-vangit korealaisiin panttivankeihin."
Kaikki Etelä-Korean tärkeimmät televisiokanavat keskeyttivät normaalit lähetyksensä uutisoidakseen näiden panttivankien vapauttamisesta. Presidentti Roh Moo Hyun kiitti uutisista ja kehotti hallitustaan "yrittämään kaikin tavoin, että loput panttivangeista vapautettaisiin nopeasti".
"Olen niin onnellinen, että sisareni on vapautettu", sanoi Kim Ji Nan veli Kim Ji Woong, 35, erään kansallisessa televisiossa näytetyn uutiskonferenssin aikana, joka oli kuvattu Sammulin presbyteerisessä kirkossa Bundangissa, Etelä-Koreassa (panttivankien kotiseurakunnassa). "Mutta me ajattelemme raskain sydämin muita panttivankeja".
Toisen vapautetun panttivangin, Sun Yun-jan äiti sanoi, että oli vaikeaa olla onnellinen näistä vapauttamisista. "kaksi on tullut takaisin ruumiina, kaksi palaa sairaina -- olen hyvin pahoillani vielä jäljellejääneiden 19 panttivangin perheenjäsenten puolesta...sydämeni on pikemminkin hyvin raskas kuin onnellinen" (Chosun llbo, BBC, New York Times)
KIITOS JUMALALLE... siitä, että Kim Ji Na ja Kim Kyong Ja vapautettiin turvallisesti. Rukoilkaa, että loputkin panttivangit vapautettaisiin pian ja turvallisesti. Muistakaa myös kaikkien panttivankien perheitä Etelä-Koreassa.

EGYPTI -- Kidnappausten vaara

Laurence Wagih Emil on 15-vuotias kristitty tyttö, joka asuu El-Mahala el-Kobrassa, 100 km Egyptin pääkaupungista Kairosta pohjoiseen.
Maanantaina 2. lokakuuta hän astui paikallisbussiin mennäkseen koulutunnille. Bussissa oli ennestään neljä miestä. Laurence huomasi kuljettajan poikkeavan bussin normaalilta reitiltä ennenkuin joku tarttui häneen takaapäin ja painoi kätensä hänen suulleen. Laurence palasi tajuihinsa pimeässä huoneessa, jossa oli hänen lisäkseen neljä miestä ja nainen (joka hakkasi häntä) Kairon eteläisessä kaupunginosassa Helwanissa.
Sillä aikaa Laurencen isä Wagih Emil sai useita uhkauksia tekstiviesteinä kännykkäänsä. Ottakaa mukaanne loputkin tyttäristänne ja lähtekää kaupungista tai muuten menetätte heidät yksi toisensa jälkeen." luki eräässä näistä tekstiviesteistä. Tyttö ei näytä omaksuvan islamia helpolla, mutta kyllä hän varmasti islamiin kääntyy." Eräässä toisessa tekstiviestissä uhkailtiin raiskauksella: Jos kieltäydytte [muuttamasta pois kaupungista], voimme lähettää hänet takaisin rouvana."
Laurencen onnistui kuitenkin paeta seuraavana iltana [tiistaina 3.10.] hänen sieppaajiensa ollessa illallisella Ramadanin päättymisen kunniaksi. Hän pääsi takaisin perheensä hoiviin Helwanin poliisiasemalla. Heidän oli pakko odottaa 1.00 - 4.00 aamuyöllä, kun poliisi huumasi hänet ja valmisti lausunnon, joka hänen oli allekirjoitettava, jossa hän totesi tavanneensa miespuolisen ystävänsä Kairossa ja viettäneensä yön miehen kotona. "Olemme saaneet tyttäremme takaisin vahingoittumattomana. Se on kaikkein tärkeintä. Me teemme, mitä valtion turvallisuusviranomaiset käskevät meidän tehdä." sanoi Laurencen isä. (Compass Direct)
Kaikki tällaiset tapaukset eivät pääty onnellisesti. Kaksitoista alle 21-vuotiasta kristittyä tyttöä on kadonnut vuoden 2006 aikana. Useimmissa virallisissa asioissa on 21 vuotta lain vaatima alaikäraja Egyptissä.
Heidi Salib, joka oli Church in Chains -lehden kansikuvassa kaksi vuotta sitten (jolloin hän oli 17-vuotias), kun hänet oli myös siepattu. Vaikka Egyptin poliisi on koko ajan tiennyt hänen olinpaikkansa Shoubaran kaupunginosassa Kairossa, se ei ole tehnyt mitään hänen pelastamisekseen.
KIITOS HERRALLE ... siitä, että Laurence pääsi turvallisesti takaisin perheensä luo. Rukoilkaamme Jumalan varjelusta kaikille Egyptin kristityille tytöille.

Helen Berhane on vapautettu vankilasta!

23.10.2006 Helen Berhane takaisin vankilaan sairaalassaolon jälkeen

ERITREA: Helen Berhane sairaalaan huonossa kunnossa

Eritrealainen gospellaulaja Helen Berhane, joka on ollut vangittuna toukokuusta 2004 saakka, on joutunut äskettäin sairaalaan hyvin huonossa kunnossa.
31-vuotiaan Helenen on kerrottu joutuneen kestämään fyysisesti huonoa kohtelua ja hän joutuu käyttämään rullatuolia jouduttuaan nyt erääseen Eritrean pääkaupungin Asmaran sairaaloista. Hänen luonaan ei ole saanut käydä vierailijoita. Ennen tätä sairaalavaihetta Helen joutui viettämään yli kaksi vuotta Eritrean vankiloissa, jonne hänet lähetettiin pian sen jälkeen, kun hän oli julkaissut gospelmusiikkilevynsä.
Helenin kerrotaan joutuneen kärsimään vankilassaoloaikanaan pitkiä aikoja konteissa ja Mai-Serwan sotilasleirin maanalaisissa selleissä. Näistä kristityistä, jotka ovat joutuneet kärsimään noissa kovissa olosuhteissa, on kerrottu useaan otteeseen. He ovat joutuneet kestämään suuria lämpötilan vaihteluita eikä heille ole sallittu lääketieteellistä perushoitoa. Helen on useaan otteeseen kieltäytynyt allekirjoittamasta paperia, jossa hän sanoutuisi irti uskostaan ja lupaisi, ettei enää osallistu seurakunnan toimintaan (Helen kuuluu helluntailaiseen Rhema-seurkauntaan).
Helen on joutunut sairaalaan ajankohtana, jolloin uhkailu Eritreassa on lisääntynyt. Viime viikolla Asmaran Adi Segdo -esikaupungin viranomaiset ovat vanginneet neljäkymmentä Kale Hiwot -seurakunnan jäsentä, joista kymmenen on lapsia. Kun sukulaiset yrittivät vierailla heidän luonaan ja viedä heille ruokaa ja huopia, heidätkin vangittiin.
Hallitus on takavarikoinut äskettäin kaiken Kale Hiwot -seurakunnan omaisuuden ja sulkenut orpokodin ja vähäosaisten lasten koulun.
Rukoilkaa:

• että Helen toipuisi täydellisesti.
• että Jumala pitäisi hänestä huolta niin tunne-elämän kuin hengellisenkin elämän alueella ja että hän saisi kokea aivan erityisellä tavalla Jumalan läsnäoloa tänä aikana.
• että Jumala pitäisi edelleen huolta kaikista niistä, joita pidetään vangittuina Eritreassa.
• että Helen ja muut eritrealaiset pysyisivät vahvoina uskossaan huolimatta valtavasta vainosta ja että he kantaisivat hyvää hedelmää Valtakunnalle ja johtaisivat toisia Kristuksen yhteyteen.
  (Tiedot on saatu Christian Solidarity Worldwide -organisaatiolta) Christian Concern for Freedom of Conscience, CCFC
  
  

  ERITREA: Vankilassa Raamatun lukemisen takia

  
  

  
  SAWAN KOULUTUSLEIRI
  Eritrean armeijan ylpeys
  Kuva: Asmera.nl
  
  Noin 75 nuorta kristittyä on vangittu siksi, että he "lukevat Raamattua ja rukoilevat vapaa-aikanaan" Sawan sotilaskoulutusleirillä Eritreassa. 38 nuorukaisen ja 37 nuoren naisen (iältään seitsemäntoista vuotta tai siitä yli) tapahtui helmikuun alussa.
  Nämä nuoret alokkaat, jotka määrättiin "sotilaallisiin rangaistuksiin ja internointiin" eivät olleet yrittäneet pitää mitään kristillisiä kokouksia Sawassa tai rikkoneet millään tavoin sotilaslakia. Sawassa ei sallita oman Raamatun omistamista eikä henkilökohtaisia hartaushetkiä eikä kuuliaisuutta Kristukselle, niitä pidetään kristillisenä fanatismina" kertoi eräs eritrealainen kristitty. Viimeisten neljän vuoden aikana on vangittu jatkuvasti kristittyjä nuoria, jotka ovat olleet suorittamassa asepalvelustaan Sawassa.
  Sawasta, kaukaisesta keskuksesta lähellä Eritrean vuoristoista Sudanin vastaista länsirajaa on tullut Eritrean armeijan näyteikkuna. Sitä kuvataan virallisesti toivon ja kunnian maaksi, joka on luonteenomaista Eritrean päättäväisyydelle ja arvoille...sen päämääränä on kasvattaa aikamme nuorista kurinalaisia ja aikaansaavia kansalaisia, jotka kykenevät suojelemaan Eritrean itsenäisyyttä." (Compass Direct)
  BENJAMININ TARINA: Minun nimeni on Benjamin. Menin Sawaan suorittamaan asepalvelustani vuonna 1996. Olin siellä kahdeksan kuukautta. Siellä ollessani jouduin kärsimään hyvin usein uskoni takia.
  Sotilasviranomaiset yrittivät pakottaa meitä kieltämään uskomme. Jos kieltäydyimme siitä, he hakkasivat meitä ja rankaisivat meitä. Minun oli kaivettava maata päivän kuumuudessa. Joskus he hakkasivat meitä kepillä; he hakkasivat meitä myös nyrkeillään.
  Mutta minä tunnen Kristuksen itse, uskon Kristukseen, Kristus on minun Vapahtajani. Minä ein luopunut uskostani. Minä sanoin heille: "En minä aio luopua uskostani". Benjamin asuu nykyään pakolaisena Eritrean ulkopuolella. (Release International)
  RUKOILKAA, että Jumala vahvistaa Eritrean nuoria kristittyjä, jotka kärsivät Sawan sotilasleirillä uskonsa takia.
  Alkuperäinen artikkeli: Church in Chains
  
  

  ERITREA elää pelossa

  Eritrea on pelon kourissa elävä maa. Tuo pelko on tunnistettavissa heti, kun astuu Eritreaan sieltä äskettäin palanneen vierailijan mukaan. Presidentti Isaias Afewerki, jota Eritrean kansa rakastaa ja kunnioittaa aidosti, koska hän johti onnistunutta itsenäisyystaistelua Etiopiasta 1990-luvulla, mutta jota nykyään monet pitävät diktaattorina.
  Eritrean vuonna 1997 säädettyä perustuslakia ei ole vieläkään toimeenpantu. Presidentti Afewerkin entisiä ystäviä ja hallitustovereita itsenäisyystaistelun ajoilta on vangittu vuodesta 2001 alkaen, koska he ovat ilmaisseet tyytymättömyyttään. Kaikki riippumattomat sanomalehdet on lopetettu ja ulkomaiset lehtimiehet karkoitettu, minkä takia Reporters without Borders (reportterit ilman rajoja) kuvaa Eritreaa "Afrikan suurimpana lehtimiesten vankilana".
  Presidentti Afewerkin tärkeimpänä prioriteettina on ollut rajakiistan sopiminen Etiopian kanssa. Tämä on johtanut sotilasvallan lisääntymiseen, joka ilmenee muun muassa poliisin jatkuvina ratsioina, joissa kerätään nuoria asepalvelukseen, joka tavallisesti kestää kauemmin kuin pakolliset 18 kuukautta.
  Eritrean hallitus haluaa myös antaa kuvan maan omavaraisuudesta, vaikka riippumattomien asiantuntijoiden mukaan joka kolmas eritrealainen näkee nälkää. Maaliskuussa karkotettiin maasta lukuisia avustusjärjestöjä (mm. irlantilainen Concern) ja huhtikuussa useat diplomaatit esittivät huolestumisensa siitä, että edellisenä vuonna lahjoitetut avustuserät lojuivat edelleen hallituksen varastoissa eikä niitä oltu jaettu avun tarpeessa oleville.
  Kristittyjä kohtaan harjoitettu vaino on tätä taustaa vasten paremmin ymmärrettävissä. Se, että monista Eritrean armeijassa vuosina 1999-2000 Etiopian kanssa käydyssä rajasodassa taistelleista nuorista tuli evankelisia helluntaikristittyjä, huolestutti hallitusta, joka pelkäsi nuorten olevan uskollisempia Jumalalleen kuin isänmaalleen.
  Tämän seurauksena suljettiin kaikki muut seurakunnat ja kirkot kuin ortodoksiset, roomalaiskatoliset ja luterilaiset kirkot ja vangittiin nk. "hellareita", mikä kertoo omalta osaltaan pelon vallassa toimivasta hallituksesta, joka puolestaan hallitsee pelon avulla. Eräs tarkkailija on sanonut: "Hallitus on vallanhimon sokaisema...he kieltävät tosiasiat...heidän tärkein tehtävänsä on pysyä vallassa".

  Olosuhteet ERITREAN vankiloissa

  Poliisiasemat: Monien poliisiasemien yhteydessä on pieniä vankiloita ja niissä pidetään suurta määrää kristittyjä. Eräs silminnäkijä kertoo äskettäin näkemästään: Sellit ovat pieniä -- niissä ei ole vuoteita, patjoja tai tyynyjä -- niissä on vain hyvin ohuet olkimatot. Vankilaruoka on hyvin mitätöntä: hyvin pieniä ja kovia sämpylöitä ja kaalikeittoa. Sukulaiset tuovat hedelmiä, esim. appelsiineja ja banaaneja ruoka-annosten täydennykseksi." Monet ihmiset ovat olleet telkien takana kuukausien ajan ilman syytettä. Alemseghed Hagos ja Samuel Tekie ovat pisimpään vangittuina olleita -- heidät on vangittu maaliskuussa 2002.
  Wongel Mermera Centre: Tämä on pahamaineinen kuulustelukeskus, joka on Poliisiasema nro 2:n yhteydessä Asmarassa. Siellä on vangittuina yli kaksikymmentä johtavaa pastoria. Huhtikuussa heistä raportoitiin, että he olivat kokoontuneet yhteen erääseen selliin ja vankilahenkilökunnan mukaan "he vaikuttivat muihin vankeihin evankeliumillaan". Olosuhteet Wongel Mermerassa ovat erityisen kovat. Siihen kuuluu pimeä sisempi vankityrmä, jossa on pidetty lukuisia kristittyjä johtajia.
  

  
  Sotilasleirit:Suurinta osaa Eritrean vangituista kristityistä pidetään vangittuina sotilasleireillä. Monia heistä pidetään niissä metallisissa konteissa (tilapäismajoitus, josta on tullut lähes pysyvä käytäntö). Vangit on suljettu kontteihin lähes 24 tunniksi vuorokaudessa -- he pääsevät niistä ulos ainoastaan lyhyelle WC-käynnille. Kontit, joissa ei ole mitään sellihuonekaluja, ovat tupaten täynnä ja ne kuumenevat äärimmäiseen kuumuuteen (jopa C40-asteisiksi) ja ovat tukahduttavia päiväsaikaan, mutta hyvin kylmiä öisin (jopa 0-asteisia) eikä niissä ole juuri tilaa nukkumiseen tai liikkumiseen.
  Maanalaiset sellit: Eräs entinen vanki kertoo: "Maanalaisessa vankilassa on vain yksi ovi eikä yhtään ikkunaa. Sisällä on sata ihmistä. Kaksi kertaa päivässä jaetaan ruoka. Maanalaisessa vankilassa on kristittyjä veljiä, mutta heillä ei ole lupa puhua tai kokoontua yhteen."(Amnesty International, Compass Direct, Release International)
  RUKOILKAAMME, että Jumala antaa jokaisen Eritrean vankiloissa olevan kristityn tuntea läsnäolonsa ja että Hän täyttää kaikki heidän tarpeensa.
  
  
  
  Church in Chains Spring 2006 Issue 77
  
  
  

  INDONESIA: Rebekka, Eti ja Ratna

  ovat indonesialaisia pyhäkoulunopettajia. He pitivät "Onnellinen sunnuntai" -lasten pyhäkoulua, jossa laulettiin kristillisiä lauluja, leikittiin leikkejä ja opiskeltiin Raamattua Etin kotona Harleguisin kaupungissa Länsi-Jaavalla. Useimmat pyhäkoululaisista olivat kristityistä kodeista, mutta mukana oli myös muutama muslimilapsi, jotka olivat saaneet luvan vanhemmiltaan käydä pyhäkoulua.
  Jakartan matkalla viime pääsiäisenä eräs muslimilapsista pyysi saada Raamatun ja saikin sen eräältä opettajista. Tämän vuoksi paikalliset muslimijohtajat tekivät valituksia, jotka taas johtivat siihen, että Rebekka, Eti ja Ratna vangittiin. Heitä syytettiin "petoksesta, valheista ja viekoittelusta", joiden takia eräs lapsi kääntyi toiseen uskontoon.
  Oikeudenkäynnissä oli läsnä vihamielisiä ja sotaisia islamilaisia kansanjoukkoja, jotka huusivat iskulauseita ja uhkailivat tuomaria. Ei ole ihme, että naiset tuomittiin syyllisiksi sellaisessa vihamielisessä ja kiihottuneessa ilmapiirissä. He saivat kolmen vuoden vankilatuomion. Kun tuomio julistettiin, oikeussalissa oleva kansanjoukko puhkesi huutoihin "Allahu akbar" ("Jumala on suuri").
  Rebekkaa, Etiä ja Ratnaa kävi vankilassa tapaamassa amerikkalainen TV-tomittaja Jay Esteban (Christian World News), joka sai keskustella näiden kolmen naisen kanssa.
  Tri Rebekka Zakaria sanoi: "Jumala käyttää meitä niin, että voimme todistaa rohkeasti muille vangeille täällä. Olemme jo johtaneet täällä kaksi naista pelastukseen ja myöskin kertoneet uskostamme eräälle musliminaiselle. Tämä on kovaa, mutta tiedän voivani miellyttää Jumalaa tekemällä Hänen työtään."
  Ratna Bangun kaipaa lapsiaan, 9-vuotiasta Joshuaa ja 7-vuotiasta Christopheria -- "Toisinaan lapseni itkevät ja kyselevät, milloin tulen takaisin kotiin. Mutta heitä lohduttaa tieto siitä, että heidän äitinsä tekee työtä Jeesukselle."
  Eti Pangesti omistaa sen talon Harleguisissa, jossa nämä kolme naista pitivät pyhäkouluaan. Keskustelimme Etin 10-vuotiaan tyttären, Leilan kanssa. Hän sanoi: "Olen ylpeä äidistäni, koska hän tekee tätä Jumalalle".
  RUKOILE...että Jumala antaisi Rebekalle, Etille ja Ratnalle rohkeutta palvella Häntä vankilassa ja rukoile myös heidän perheidensä puolesta, sillä heillä on kovasti ikävä Rebekkaa, Etiä ja Ratnaa.

  LÄHETÄ POSTIKORTTI VANKILAAN!
  Miltä tuntuisi olla vankilassa erossa perheestäsi, ystävistäsi ja seurakunnastasi. 
  Kuvittele, että joku lähettäisi sinulle postikortin jostain kaukaisesta maasta. 
  Miltä sinusta tuntuisi?
  Voit laittaa siihen raamatunlauseen tai yksinkertaisen kristillisen tervehdyksen: 
  esim. Me rukoilemme puolestasi ja voit laittaa myös nimesi tai ehkäpä lapsi saattaa piirtää
  kortin.
  ÄLÄ mainitse CCFC:tä, hallitusta, politiikkaa tai evankeliointia. Muista, että vankilan 
  virkailijat lukevat postikorttisi. 
  Rebekka Zachariah, Ratna Bangun, Eti Pangesti
  Lembaga Permasyarakatan Indramayu
  Jalan Gatot Subroto
  Indramayu 45213
  Jawa Barat INDONESIA

  
  
  
  

  INTIA: Dalitien kokemana

  
  Ennenkuin voi ymmärtää sitä, miksi kristittyjä vainotaan Intiassa, on ensin ymmärrettävä jotain dalitien kokemasta siellä. Yli 60% Intian kristityistä on daliteja (sana tarkoittaa 'murrettuja ihmisiä') ja suurimmassa osassa heihin kohdistuneista äärihindujen hyökkäyksistä motiivina on voimakas halu pysyttää dalitit paikoillaan Intian pikkutarkassa kastijärjestelmässä.
  Dalitit kuuluvat kastijärjestelmän alimpaan luokkaan ja hindutaruston mukaan he eivät ole Jumalan luomia. Heitä pidetään ihmistä alempina olentoina. Dalitit eivät saa osallistua hindujen uskonnollisiin menoihin eivätkä he saa käyttää kylän yhteisiä vesilähteitä eivätkä samoja julkisia mukavuuksia kuin ylemmät luokat, koska heidän vaikutuksensa on "saastuttavaa".
  Dalitit muodostavat suurimman osan Intian ihmisoikeusloukkausten ja köyhyyden uhreista. Miljoonat heistä joutuvat kokemaan erilaisia nykyaikaisen orjuuden muotoja., mm. työtä kahleissa, ihmiskauppaa ja temppeliprostituution devadasi-järjestelmää. Toiset on määrätty syntymänsä perusteella suorittamaan Intian yhteiskunnan kaikkein alentavimpia, inhottavimpia ja vaarallisimpia töitä, mm. ihmisulosteiden lakaisua ja kuljettamista käsin. Dalitien kokemukset ovat suurimmaksi osaksi piilossa kansainvälisiltä katseilta, koska Intian sanoma maailmalle tulee pelkästään yläluokan lähteistä
  Viime vuosina on evankeliumi levinnyt dalitien keskuuteen ja heitä on kääntynyt suurempi määrä Kristuksen puoleen kuin mistään muusta ihmisryhmästä Intiassa. Kristinusko antaa daliteille toivon; se antaa heille ihmisarvon; se kertoo heille, että heidät on luotu Jumalan kuvaksi.
  Kun daliti kääntyy kristinuskoon, hänet tuomitaan kastijärjestelmän ulkopuolelle ja siten hän joutuu automaattisesti sen erityisjärjestelmän ulkopuolelle, jonka tarkoituksena on korjata dalitien kärsimää diskriminaatiota. Nuo edut, joihin sisältyy kiintiö opiskelussa ja julkisen sektorin työpaikoissa, on rajoitettu koskemaan ainoastaan hindu-, buddhalais- ja sikhidaliteja. Laaja kampanja on alkanut, jossa kiinnitetään huomiota tällaiseen diskriminaatioon ja jonka avulla pyritään lopettamaan se. (CSW/VOMC).
  RUKOILKAAMME, että Intian dalitit saavat edelleen kuulla Jeesuksen evankeliumia ja että he ottavat sen vastaan ja että heidän kärsimänsä diskriminaatio saattaisiin loppumaan.
  
  
  

  IRAN: Shialaisen islamin kotimaa

  
  Iran esiintyy usein uutisissa, koska sen ydinaseohjelma herättää kansainvälistä huolestuneisuutta. Iranin mukaan ydinohjelma on tarkoitettu siviilitarkoituksiin, ei pommien valmistukseen. EU ja USA syyttävät kuitenkin tätä islamilaista tasavaltaa yrityksestä valmistaa ydinaseita ja ne ovat vaatineet, että se luopuisi uraanin rikastamistoiminnastaan.
  
  Iran tunnetaan shialaisen islamin kotimaana, jossa 90% sen 69 miljoonasta asukkaasta on shialaisia. Iranin suhteet länsimaihin olivat ystävälliset Pahlavin kuningashuoneen hallitessa, mutta shaahi syrjäytettiin vuonna 1979 Ayatollah Khomeinin johtaman kansan kannattaman islamilaisen vallankumouksen seurauksena. Siitä asti Iranissa on ollut vaihtelevasti islamilaisen hallinnon tiukempi ja vapaampi tulkinta. Kun presidentti Mahmoud Ahmadinejad valittiin presidentiksi, heiluri heilahti jälleen vuonna 2005. Siitä alkaen on "epäislamilaisen käytöksen" valvonta kiristynyt huomattavassa määrin, niin että innokkaat poliisit valvovat tarkasti miesten partoja ja naisten pukeutumista.
  
  Vaikka perustuslaki takaakin uskonnonvapauden, vähemmistöuskonnot ovat ankarien rajoitusten kohteena ja niiden jäseniä vainotaan, vangitaan ja kidutetaan. Presidentti Ahmadinejad on osoittanut ystävällisiä eleitä julkisuudessa perinteisiä kristillisiä kirkkoja (jäsenet kuuluvat armenialaisiin ja assyrialaisiiin etnisiin vähemmistöihin) kohtaan, mutta hyväksyy samanaikaisesti ratsiat evankelisten keskuudessa, jotka eivät saa ottaa kotiseurakuntiinsa ketään muslimitaustaisia. Myös kiellettyjen kirkkojen kastetilaisuudet ovat kiellettyjä.
  

  Mitä on shialaisuus?

  

  Shiialaisuuden kannattajat uskovat, että ainoastaan Ali (Muhammedin serkku ja vävy) ja hänen miespuoliset jälkeläisensä ovat Muhammedin laillisia seuraajia. Sekä Ali että hänen poikansa Hussein kuolivat taistelussa kilpailijoitaan vastaan, jotka nyt ovat sunnimuslimeja (80% muslimeista maailmanlaajuisesti). Shialaisuus koskettaa suuremmassa määrin tunteita kuin sunnilaisuus ja korostaa voimakkaasti itsekieltäymystä ja marttyyriutta. Shiialaiset uskovat tulevaan messiashahmoon, jota he kutsuvat Mahdiksi.
  
  RUKOILLAAN...kaikkien Iranin kristittyjen puolesta heidän pyrkiessään elämään uskoaan todeksi ankarien rajoitusten keskellä.
  
  
  
  

  ALIMUJIANG YIMITI Vankilan muurit erottavat perheenisän perheestään
  

  KIINA: Vangitaanko kristittyjä yhä?

  Kesä 2008

  
  
  Eri puolilla Kiinaa ei ole tapahtunut havaittavaa muutosta kotiseurakuntiin kuuluvien vangitsemisissa. Ei näy myöskään merkkejä siitä, että kristittyjen vankien tuomiot olisivat lyhentyneet. Niinpä sellaiset vangit kuin 76-vuotias Shuang Shuying, kuuluisa pastori Zhang Rongliang ja seurakunnanjohtaja Wang Weiliang ovat edelleen vankilassa.
  
  Eräs huomattava muutos on kuitenkin se, että jotkut tuomarit ovat ottaneet uudelleen käyttöön vaatimuksen, että on esitettävä todisteita kristittyjä vastaan esitettyjen syytösten perusteeksi. Tämä on johtanut joistakin kristittyjä vastaan nostetuista syytteistä luopumiseen, mm. Zhou Hengin tapauksessa, josta raportoimme viimeksi.
  
  Huomattava kristitty kotiseurakuntajohtaja Urumqista, Xinjangin maakunnasta pidätettiin ja vangittiin elokuussa 2007, kun Kiinan poliisi takavarikoi 5000:n Raamatun lähetyksen. Häntä syytettiin "laittomista kaupankäyntitavoista". Hengiä kohdeltiin vankilassa kaltoin—varsinkin hänen ensimmäisenä kuukautenaan vankilassa. Helmikuussa päätti Urumqin tuomioistuin olla jatkamatta prosessia syytteiden perusteella riittämättömien todisteiden perusteella. Hänet vapautettiin vankilasta ja niin hän pääsi jälleen perheensä pariin.
  
  Myös Xinjiangin maakunnasta (luoteis-Kiinassa) kotoisin oleva Alimujiang Yimiti, joka kuuluu uiguurien etniseen vähemmistöön, joutui syytteeseen toukokuussa. Yimitiä syytettiin "kumouksellisesta toiminnasta kansallista hallitusta vastaan ja kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta", joka on kuolemanrangaistuksella rangaistava rikos. Yimiti on taustaltaan muslimi, mutta kääntyi kristinuskoon yli kymmenen vuotta sitten ja lähti pienen, mutta kasvavan uiguuriseurakunnan toimintaan mukaan. Tuomari lähetti jutun takaisin alkuperäisen syytöksen laatineille poliisiviranomaisille "riittämättömien todisteiden" perusteella. Oikeudenkäyntiä seurannut Yimitin vaimo Gulnur vetosi miehensä pikaisen vapauttamisen puolesta.
  (China Aid Association)
  
  RUKOILLAAN...että Herra rohkaisee ja vahvistaa kaikkia niitä kristittyjä, jotka ovat Kiinan vankiloissa.
  
  Yhteystiedot tässä, jos haluat tukea CCFC:n Kiinan avustustyötä lähettämällä rahaa (euroja).
  
  
  

  CHURCH IN CHAINS UUTISKATSAUS KIINASTA 9.4.2008
  

  

  Zhou Heng vapautettu vankilasta

  Zhou Heng on vapautettu vankilasta Urumassa, Xinjiangissa, luoteis-Kiinassa. Kuuluisa kotiseurakuntajohtaja on päässyt onnellisesti takaisin perheensä pariin. Vaikka hänet vapautettiin jo 19.helmikuuta, uutinen on julkaistu vasta nyt. Zhoun tarina on julkaistu Church in Chains -lehden talven 2007 numerossa ja myös CCFC:n julkaisemassa rukouskortissa.
  
  Zhou pidätettiin elokuussa 2007, kun Kiinan poliisi sieppasi 5000 Raamatun lähetyksen. Häntä syytettiin "laittomista liikekäytännöistä" ja hän on ollut vankilassa siitä lähtien. Zhouta kohdeltiin vankilassa huonosti—varsinkin hänen vankeutensa ensimmäisenä kuukautena. Vankilaviranomaiset sitoivat hänet käsiraudoilla selän taakse pidätyspäivänä. Hänet pakotettiin nukkumaan betonilattialla ensimmäisen kuukauden ajan ja hän sai käyttöönsä vuoteen vasta kun hänen vangitsemisensa oli saanut kansainvälistä julkisuutta. Zhou jakoi sellin 14 muun vangin kanssa, jotka olivat saaneet vankilaviranomaisilta ohjeen hakata hänet, jotta hänet saataisiin todistamaan itseään vastaan, mistä hän kieltäytyi.
  
  Helmikuussa päätti eräs oikeus Urumqissa keskeyttää syyttämästä häntä puuttuvien todisteiden takia. Zhou esittää kotoaan kiitokset kaikille, jotka rukoilivat hänen puolestaan: "Minä kiitän teitä siitä rakkaudesta ja avusta, joita olette tarjonneet perheelleni. Olen teistä ylpeä. Se muistuttaa minua myös eräästä asiasta, jonka Herra Jeesus sanoi. "Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda...minä olin vakeudessa, ja te tulitte minun tyköni...Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."
  
  Olen nyt toipumassa kotona. Vaikka olenkin vielä fyysisesti heikko, sydämeni on täynnä Pyhän Hengen rauhaa ja valoa. Keskittykäämme edelleen Isän valtakuntaan ja vanhurskauteen. Kiittäkäämme, ylistäkäämme ja palvokaamme suurta, kaikkivaltiasta ja rakastavaa Jumalaa. Room.8:26-30
  
  Veljenne ja ystävänne: Zhou Heng (China Aid Association)
  
  YLISTÄKÄÄ JUMALAA...Zhoun vapauttamisesta ja pyytäkää Jumalaa siunaamaan häntä hänen toipuessaan vankilassa vietetystä ajasta.
  
  
  

  KIINA — pidätyksiä kaikkialla

  
  Kristittyjen vainot Kiinassa eivät ole keskittyneet millekään tietylle alueelle maassa. Seuraavat lyhyet raportit antavat välähdyksenomaisen kuvan siitä, mitä eri puolilla Kiinaa on tapahtunut muutaman viime kuukauden aikana.
  
  XINJIANG Zhou Heng, merkittävä kotiseurakunnan johtaja Urumqissa Xinjangissa on pidätetty ja häntä syytetään "laittomasta yrityshallinnosta". Zhou vastaanotti 3. elokuuta ilmoituksen saapuneesta lähetyksestä, joka sisälsi vastapainettuja Raamattuja, jotka oli lähetetty hänelle. Poliisi pidätti hänet välittömästi. Poliisi osasi ilmeisesti odottaa lähetystä. Zhou on vangittuna Xushanin vankilassa Urumqissa.
  
  HUBEI Yhdeksän kotiseurakuntien johtajaa on tuomittu elokuussa "uudelleenkoulutukseen työtä tekemällä". Heidän tuomionsa vaihtelevat vuodesta 18 kuukauteen. Eräs johtajista nimeltä Li Mei kärsii rangaistustaan sairaalassa toistuvien pahoinpitelyjen ja kidutusten seurauksena. Näitä yhdeksää johtajaa syytettiin kristillisten virsien laulamisesta kyläläisille ja siitä, että he olivat näyttäneet eräässä hoitokodissa Jeesus-filmin.
  
  SISÄMONGOLIA Heinäkuussa pidätti sotilaspoliisi neljä johtajaa ja he ovat vangittuina Wuhai Cityssä. Kaksi vangituista on naisia nimeltään Xie ja Chen (He ovat kotiseurakuntalähetystyöntekijöitä Henanin maakunnasta).
  
  JIANGSU Heinäkuussa suoritti poliisi ratsian lasten lomaraamattukoulussa Jianhussa ja pidätti kymmenen seurakuntalaista, mm. pastori Zeng Zhengliangin. He pahoinpitelivät myös kahta seurakunnan työntekijää, jotka joutuivat sairaalahoitoon. Leirillä olleet 150 lasta kokivat poliisien ratsian ja leirin sulkemisen traumaattisena.
  
  SHANDONG Kaksi evankelista lähetystyöntekijää Henanin maakunnasta pidätettiin 15. heinäkuuta. Heidät tuomittiin vuoden mittaiseen pakkotyöhön syytettyinä "pahaa kulttia käyttämällä tehdystä lain rikkomisesta". Molemmat johtajat, Zhang Geming ja Sun Quingwen kärsivät rangaistustaan Jiningissä sijaitsevalla leirillä.
  
  SHANXI Zhou Jieming ja Niu Wenbin vangittiin 10. kesäkuuta epäiltyinä "pahaa kulttia käyttämällä tehdystä lain rikkomisesta". Molemmat pastorit pidätettiin edellisenä päivänä, kun he olivat yhdessä 12 paikallisen kristityn johtajan kanssa jakamassa Raamattuja Jiaochengissa. Heidät on sittemmin vapautettu ja tuomittu ehdonalaiseen vankeusrangaistukseen.
  
  (Tiedot ja kuva China Aid Association)
  

  Onko Kiinassa uskonnonvapautta?

  Joka sunnuntai miljoonat kristityt menevät kirkkoon Kiinassa ilman mitään vaikeuksia. He kuuluvat hallituksen hyväksymään Kolmen Itsen isänmaallisen liikkeen kirkkoon(TSPM, Three Self Patriotic Movement). Useimmat heistä käyttävät hallituksen hyväksymän Amity Pressin painamia Raamattuja.
  Miksi siis tämä 'Church in Chains' -lehden numero keskittyy Kiinaan?
  Koska...joka sunnuntai vielä useammat miljoonat kristityt kokoontuvat salaisiin kokouksiin. He kuuluvat itsenäisiin seurakuntiin tai hyvin monenlaisiin eri "kotiseurakunta"verkoston seurakuntiin. Joillakin on Raamatut -- toisilla ei. He kokoontuvat Uskonnollisten asiain viraston uhan alla, joka vaatii, että kaikkien kristittyjen tulisi kokoontua TSPM-kirkoissa.
  Joka sunnuntai näitä kristittyjä, jotka järjestävät tai johtavat tällaisia kokouksia, pitävät niitä kodeissaan, saarnaavat tai käyvät niissä, vangitaan, hakataan, pidätetään, kidutetaaan ja sakotetaan. Lue eteenpäin saadaksesi tietää lisää ja maailmanlaajuisen seurakunnan Herra johdattakoon sinut tukemaan heitä -- rukouksin ja toimimalla heidän hyväkseen.
  Vainottujen puolesta: David Turner
  
  

  KIINA - Xiaoshanin seurakunta

  
  Vuonna 1866 kuuluisa lähetyssaarnaaja pioneeri Hudson Taylor saarnasi "suuressa ja tärkeässä Xiashoanin kaupungissa" (noin 200 km Shanghaista). Kun paikallinen rauhantuomari oli saapunut paikalle ja ilmoittanut, että "kristinusko on turmeltunut ja kielletty uskonto", seurasi vaikeuksia. Hän määräsi virkamiestensä hakata erään kiinalaisen käännynnäisen, hra Tsiun ja määräsi lähetysaseman suljettavaksi.
  Tästä vainosta huolimatta Xiaoshaniin perustettiin seurakunta ja se kasvoi. Nyt 140 vuoden kuluttua Xiaoshanin alueella on yli 100 seurakuntaa.
  Viime aikoina on tuhansia jäseniä käsittävä Dangshanin seurakunta käynyt keskusteluja paikallishallinnon kanssa kirkkorakennuksen pystyttämisestä. Heidän pyyntöihinsä on vastattu kieltävästi kerta toisensa jälkeen, vaikka hanke on täyttänyt kaikki vaadittavat edellytykset.
  Heinäkuun puolivälissä seurakunta alkoi rakentaa kirkkorakennusta erään seurakunnan jäsenen omistamalle maa-alueelle. Lauantaina 29. heinäkuuta saapui tuhansia sotapoliiseja useissa sadoissa kuorma-autoissa. He tuhosivat rakennuksen käyttäen neljää suurta kaivinkonetta. Silminnäkijät kertoivat, että poliisi käytti sähköiskuja antavia pamppuja ja mellakoissa käytettäviä suojakilpiä hajottaessaan 3000 kristityn muodostaman väkijoukon, joka oli kokoontunut suojelemaan rakennusta. Monta sataa kristittyä hakattiin ja viisikymmentä pidätettiin.
  Pidätettyjä kristittyjä kidutettiin julmasti ja elokuun puolvälissä vielä 25 kristittyä oli vankilassa. Viittä heistä syytettiin "poliisien tehtävien suorittamiseen puuttumisesta" ja 20 muuta vastaan ei ole vielä nostettu syytteitä. (China Aid Association)
  Kiinan Irlannin suurlähettiläs ei ole vastannut CCFC:n lähettämään kirjeesen, jossa esitetään syvä huolestuminen tästä tuhotyöstä.
  
  
  

  KIINA - Kolmen Itsen kirkko

  
  
  Tri CAO SHENGJIE (CCC:n puheenjohtaja) vastaanottaa rukouskirjan arkkipiispa John Neilliltä
  Kiinan kommunistinen puolue perusti vuonna 1954 Kolmen Itsen isänmaallisen liikkeen (Three Self Patriotic Movement, TSPM) säädelläkseen protestanttisten kristittyjen asioita ja poistaakseen kaiken ulkomaisen vaikutuksen seurakunnista. Nimi viittaa siihen, että seurakunilla pitäisi olla itsehallinto, niiden pitäisi kannattaa itse itsensä ja levittää itse tietoa itsestään. Se johti kaikkien itsenäisten seurakuntien tuhoamista vuoteen 1958 mennessä.
  Kulttuurivallankumous sulki kaikki TSPM-seurakunnat vuosina 1966-1979. Seuraavana vuonna perustettiin Kiinan Kristillinen neuvosto (CCC) TSPM:n sisarjärjestöksi. Se tunnetaan parhaiten Raamattujen painamisesta (yhteistyössä yhdistyneiden raamattuseurojen kanssa) hallituksen hyväksymässä Amity kirjapainossa tähän mennessä painettu 40 miljoonaa kappaletta, saa ainoastaan TSPM-seurakunnista).
  CCC vastaa myös k a n s a i n v ä l i s i s t ä suhteista ja osallistuu Kirkkojen maailmannneuvoston toimintaan.
  CCC järjestää ulkomaiden seurakuntien ja kirkkojen johtajien vierailut.
  Irlannin kirkon arkkipiispa tri John Neill vieraili Shanghaissa maaliskuussa 2006.
  TSPM-seurakuntien ja kirkkojen pastoreiden on oltava hallituksen Uskonnollisten asiain viraston hyväksymiä. Vaikka jotkut näistä pastoreista ovatkin aitoja evankelisia johtajia, toiset taas ovat omaksuneet poliittisemman roolin. Korkeimmat TSPM:n johtajat ovat e n i m m ä k s e e n kommunistipuolueen jäseniä. Paikallisseurakuntien on anottava erityislupaa voidakseen järjestää mitään tapahtumia tai toimintaa säännöllisen kokoustoiminnan lisäksi. Alle 18-vuotiailta on seurakunnan toimintaan osallistuminen virallisesti kielletty (mukaanlukien pyhäkoulu), mutta tämä kielto ei ole käytännössä voimassa kaikkialla. TSPM väittää jäsenmääränsä olevan 14 miljoonaa.
  TSPM:ää vastaava roomalaiskatolinen organisaatio on Kiinan katolinen isänmaallinen yhdistys (Chinese Catholic Patriotic Association), jonka jäseniä on 5 miljoonaa. Se katkaisi välinsä Vatikaaniin 1950-luvulla, mutta sen jälkeen on viime vuosina tapahtunut välien lämpenemistä, kunnes CPA nimitti tänä vuonna kaksi piispaa ilman Vatikaanin suostumusta, mikä oli takaisku suhteille.
  Myös niitä katolisia, jotka eivät halua liittyä CPA:han uhkaa häirintä ja vaino. Monet roomalaiskatoliset papit ja piispat on vangittu - viimeksi piispa Jia Zhiguo (72), kesäkuun alussa. Vanhin tällä hetkellä vangitusta kuudesta piipasta on piispa Zhendong (86), joka vangittiin joulukuussa 2004.
  

  KIINA - Kotiseurakunnat

  
  

  Kotiseurakuntaliike on yleisnimike niille protestanttisille kristityille, jotka kokoontuvat seurakunnissa, jotka eivät hyväksy TSPM:n rajoituksia. Ne haluavat lupaa saada opettaa koko Raamattua (mukaanlukien luominen ja Jeesuksen toinen tulemus) koko seurakunnalle (myös lapsille) ja levittää evankeliumia kaikille ihmisille (myös seurakunnan ovien ulkopuolella oleville ihmisille).
  Vaikka jotkut pienet ryhmät kokoontuvatkin kodeissa, monet suuremmat ryhmät kokoontuvat suuremmissa tiloissa, varastorakennuksissa ym. ja myös taivasalla. Mitään varsinaista kotiseurakuntaliikettä ei ole, vaikka monia isoja verkostoja onkin (mm. Etelä-Kiinan seurkaunta, Pieni Lauma, Fangcheng).
  Jotkut kotiseurakunnat voivat toimia kärsien vain vähäisestä viranomiasten häirinnästä.
  Suurinta osaa niistä kuitenkin painostetaan liittymään TSPM-seurkauntaaan. Tämä painostus voi tulla paikallisten TSPM-pastoreiden taholta tai Uskonnollisten asiain viraston paikallistoimiston taholta. Kieltäytyminen liittymästä TSPM:ään saattaa johtaa siihen, että poliisi tulee keskeyttämään kokouksen ja osallistujat pidätetään, heitä sakotetaan, heidät vangitaan ja heitä kidutetaan. Viime vuonna poliisi vangitsi vähintään 1958 kristittyä - viimeisimmän katsauksen mukaan.
  Kotiseurakunnissa on kova pula Raamatuista ja kristillisistä kirjoista. Heillä ei ole lupaa ostaa Raamattuja julkisesti ja niinpä he pyrkivät painamaan niitä laittomasti Kiinassa tai jakamaan Kiinan ulkopuolelta saatuja painotuotteita. Sellainen toiminta on vaarallista, koska niissä mukana olevia uhkaavat vankeusrangaistukset, jos viranomaiset saavat heidät kiinni sellaisesta toiminnasta.
  Eri arvioiden mukaan kotiseurakuntiin kuuluvien määrä vaihtelee 30 miljoonasta 80 miljoonaan. Lisätietoa pastori Gong Shengliangista
  
  
  
  

  MEKSIKO: Vainotaanko kristittyjä todella Meksikossa?

  
  
  
  
  Meksiko mielletään eloisana, edistyvänä Keski-Amerikan maana, joka on kuuluisa aurinkoisista hiekkarannoistaan (varsinkin Cancunissa) ja voimakkaasti maustetusta ruoastaan (pidätkö tacoista jalapeñon kanssa tajoiltuina?). Meksikon pääkaupunki Mexico City on kuuluisa valtavan laajasta alueestaan ja väkirikkaudestaan, joka tällä hetkellä on arvioitu yli 28 miljoonaksi. Tärkeimpiä yhteiskunnallisia kysymyksiä ovat mm. maastamuutto (monet köyhät meksikolaiset yrittävät päästä pohjoisrajan yli USA:han saadakseen työtä) ja huumeiden käyttö (johon liittyy väkivaltarikollisuus). Useimmat meksikolaiset voivat nauttia täydestä uskonnonvapaudesta.
  
  Joissakin Meksikon etelävaltioissa (varsinkin Chiapasissa) uskonnollisten vähemmistöjen uskonnonvapaustilanne on ollut huonio jo 40 vuoden ajan. Sitä ennen liittyivät rotu, uskonto ja kulttuuri erottamattomasti toisiinsa. Uskonto oli monilla alueilla roomalaiskatolisuuden ja alkuperäisen mayaintiaanien uskonnon sekoitus. Tässä uskomusjärjestelmäss uhrattiin usein kananpoikia kirkoissa sairauksien torjumiseksi ja paikallisissa pyhimysten kunniaksi vietetyissä juhlissa nautittiin paikallisesti valmistettua alkoholijuomaa nimeltä posh.
  
  Evankeliumia alettiin julistaa Chiapasissa 1960-luvulla ja kun jotkut ihmiset kääntyivät evankeliseen kristinuskoon, kohdistui heihin väkivaltainen reaktio, koska heitä pidettiin yhteisönsä pettäjinä. Ensimmäiset evankeliset kristityt tapettiin ja myöhemmin heidät ajettiin väkivalloin pois kodeistaan ja mailtaan (yhteensä 30,000 on joutunut kärsimään häädön kotoaan). Vaino väheni huomattavasti 1990-luvulla ja vaikka paikallista vainoa edelleen esiintyy, valtion hallintoelimien puuttuminen asiaan on vähentänyt niitä.
  
  Vuonna 1994 kuoli ainakin 150 henkeä väkivaltaisessa kansannousussa Chiapasissa. Sitä johti zapatistojen kapinaliike. Zapatistat jakoivat Chiapasin kansan—useimmat tukivat kapinallisten vaatimusta alkuperäisasukkaiden lisäoikeuksista, mutta monet vastustivat heidän käyttämäänsä väkivaltaaa. Tämä jako johti traagisiin tapahtumiin Actealin kylässä 22. joulukuuta vuonna 1997.
  
  KIITTÄKÄÄMME JUMALAA...evankeliumin leviämisestä Chiapasin valtioon ja siitä, että vaino siellä on lähes kokonaan hävinnyt.
  
  
  
  

  POHJOISKOREA - Herätystä ja kärsimystä

  
  Pohjois-Koreaa pidetään kansainvälisesti vaikeimpana asuinpaikkana kristityille, mutta tilanne ei ole aina ollut sama. Sata vuotta sitten (vuonna 1907) Pyongyangissa (Pohjois-Korean nykyisessä pääkaupungissa) saatiin kokea suuri hengellinen herätys. Se alkoi eräästä raamattupiiristä, jossa ulkomaiset lähetystyöntekijät ja paikalliset korealaiset kristityt saivat kokea Pyhän Hengen laskeutuvan ylleen ja johtavan heitä katumaan syntejään, esimerkiksi petoksia, kateutta, vihaa ja himokkuutta.
  Herätys laajeni sellaisiin mittakaavoihin, että kaupunki, joka aikaisemmin tunnettiin geishojen ja nautintojen kaupunkina alkoi nyt tulla tunnetuksi nimellä 'Idän Jerusalem'. Sen vaikutukset tuntuivat laajalti. Lukutaidottomat ihmiset oppivat lukemaan korealaista Raamattua; lähetyskoulut ja sairaalat nykyaikaistettiin ja naisten asema parani, koska he nyt alkoivat osallistua enemmän yhteiskunnallisiin asioihin. Pohjoisesta tuli etelälle majakka, joka levitti Kristuksen rakkautta kautta koko kansakunnan.
  Korea pysyi Japanin siirtomaana toiseen maailmansotaan saakka, jonka seurauksena niemimaa jaettiin kahteen osaan 38.leveyspiirin kohdalta. Neuvostoliitto miehitti pohjoisosan ja määräsi sinne kommunistisen hallituksen, kun taas (USA:n johtamat) YK:n monikansalliset joukot tukivat eteläosaa.
  25. kesäkuuta 1950 Pohjois-Korean joukot hyökkäsivät eteläosaan ja niin alkoi Korean sota. Neuvostoliitto ja Kiina tukivat Pohjoista ja (USA:n johtamat) YK:n monikansalliset joukot tukivat Etelää.
  Sota päättyi vuonna 1953 pattitilanteeseen, jolloin perustettiin demilitarisoitu vyöhyke (DMZ) 38. leveyspiirin molemmin puolin.
  Korean sodan aikana suurin osa kristityistä pakeni Etelään tai heidät vangittiin tai he kärsivät marttyyrikuoleman ja kirkot hajotettiin puskutraktoreilla.
  (Lähteet: CSW, SaRang.org, Operation World, Wikipedia)
  RUKOILKAA...että vuosikymmenten kärsimysten jälkeen Pyongyang tunnettaisiin kerran jälleen Idän Jerusalemina.