JOHDANTO
IANKAIKKINEN TAISTELUHARHAOPIN HISTORIA LYHYESTI
SYYLLISYYDENTUNTEEN HYVÄKSIKÄYTTÖ
1. osassa tutkimme tämän päivän valtakuntateologian juuria ja määrittelimme liikkeen sen teologisten ja eskatologisten oppien samoin kuin joidenkin sen historian merkkihenkilöiden perusteella.
Hahmottelimme liikkeen peruskäsitykset, jotka lyhyesti sanottuna ovat, että ennenkuin Jeesus voi palata takaisin, on seurakunnan perustettava Jumalan valtakunta maan päälle ottamalla hallintaansa kaikki eri elämän alueet teokraattisen hallinnon avulla.
Ennen kuin jatkamme eteenpäin, tuntuu tarpeelliselta tähdentää sitä, että on olemassa oikeanlainen "valtakuntateologia", joka perustuu oikeaan Raamatun profetian tulkintaan.
Jeesus palaa takaisin tämän aikakauden lopussa ja pystyttää Jumalan auktoriteetin maan kansoille. Siihen saakka Jumalan valtakunta toimii edelleen Pyhän Hengen vaikutuksesta Jumalan ihmisten sydämissä. Jumalan valtakunta on siis jo olemassa ja se tulee eräänä päivänä toteutumaan konkreettisesti kautta koko maailman Jeesuksen tuhatvuotisen hallinnon aikana.
Tehdäksemme eron Jumalan "valtakuntateologian" ja ihmisten omien yritysten välillä sen toteuttamisessa jo ennen Jeesuksen toista tulemusta kutsumme ihmisen yritystä "valtakunta nyt -teologiaksi" (kindom now) tai "hallintavaltateologiaksi" (dominion theology) (käyttäen näitä molempia termejä samassa merkityksessä). Tämä auttaa meitä erottamaan valheen totuudesta.
Hallintavallan saamiseksi täytyy tuon valtavan tehtävän toteuttamiseksi merkittävän ihmismäärän päästä yksimielisyyteen sekä ajatuksiltaan että tavoitteiltaan, jotta tuohon päämäärään päästäisiin. Vaikka valtakunnan rakentajien päämääränä onkin täydellinen ykseys, he käsittävät, että he eivät ehkä pääse kuin osittaiseen yksimielisyyteen. Joka tapauksessa merkittävään yksimielisyyteen pääsemiseksi tarvitaan yksi yhteinen auktoriteetti: hierarkkinen rakenne, jonka avulla yksittäiset uskovat voivat saada tarvittavat ohjeet hallitsemiseen.
Liikkeessä uskotaan, että tuo auktoriteetti on viimeisten aikojen apostoleilla ja profeetoilla, jotka toimivat liikkeen oman erityisen Ef. 4:11-12:n tulkinnan mukaisesti:"ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen..."
Jotta pyhät tulisivat täydellisiksi (synnittömiksi) on palautettava apostolien ja profeettojen virat. Siksi liikkeen päämärien toteuttaminen edellyttää, että seurakunta tunnustaa apostolien ja profeettojen virat laajalti.(Onkin mielenkiintoista nähdä, miten nykyään tietyt kuuluisat kristityt johtajat kutsuvat toinen toisiaan "apostoleiksi" ja "profeetoiksi".)
Kun nämä virat on yleisesti hyväksytty, nämä apostolit ja profeetat alkavat tuoda esiin uusia ilmoituksia Jumalalta, jotka tulevat olemaan ohjeellisia periaatteita valtakuntaa perustettaessa. Nämä ilmoitukset annetaan seurakunnalle niiden evankelistojen, pastoreiden ja opettajien kautta, jotka hyväksyvät hierarkian auktoriteetin.
Eräs tapa, jolla nämä apostolit ja profeetat tulevat saamaan uusia ilmoituksia, tulee olemaan yhteydenpito taivaallisten olentojen (enkeleiden ja edesmenneiden pyhien) kanssa samoin kuin Jumalan kanssa -- ja erityisesti Jeesuksen kanssa. Monien tällaisten "uusien ilmoitusten" odotetaan saavan vahvistuksen voimavaikutusten kautta, jotka ilmenevät ihmeinä ja merkkeinä.
Jotkut uskovat myös, että hallintavallan toteuttamiseksi maailman rikkauksien on oltava seurakunnan hallinnassa. Tästä syystä korostetaan varakkuutta ja "jumalallista terveyttä" sekä kykyä puhua toteutuviksi asioita, ikäänkuin ne olisivat totta (Jumalan kaltaisuus).
Kun seurakunta on saanut hallintavallan, sen tehtävänä on puhdistaa maapallo pahuudesta, joka määritellään laittomuudeksi, joka ilmenee Jumalan moraalilakien rikkomisena ja apostolien ja profeettojen auktoriteettia vastaan toimimisena. Kun tämä on saavutettu, maapallo on valmis ojennettavaksi Jeesukselle, kun hän palaa takaisin (jotkut sanovat, "jos" Hän tulee).
Tulemme huomaamaan jatkaessamme tutkimustamme, että hallintavaltateologian ytimessä on usko siihen, että ihminen on jumala ja että hänen tehtävänsä jumalana on toteuttaa jumaluuttaan hallitsemalla. Nykyinen opetus ihmisen jumaluudesta on alun perin teosofinen käsite, jonka historia voidaan jäljittää aina ihmisen historian alkuun.
Ihmisten sieluista käytävä iankaikkinen hengellinen taistelu koskee tätä yhtä totuutta: että Jumala on kaikkivaltias ja Hänen luomakuntansa on oltava Hänelle alamainen.
Kapinassaan saatana ("Lucifer") kehitti alunperin suunnitelman ottaa itselleen tasavertainen asema Jumalan kanssa (Jes. 14:12-15). Tällainen oli se viettelys luonteeltaan, jolla hän houkutteli Eevaa: "...ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". (engl. kiel. Raamatussa "...ye shall be gods, knowing good and evil" = että teistä tulee jumalia, jotka tuntevat hyvän ja pahan") (1.Moos.3:5). Saatanan valhe ei ole ainoastaan, että ihminen 'on' Jumala, kuten itämaisessa mystiikassa, vaan että hänestä tulee Jumalan 'kaltainen' tiettyä tietoa soveltamalla. Loppujen lopuksi ihminen on tai hänestä itsestään voi tulla jumala.
Tämä vetoaminen ihmisen ylpeyteen on esoteeristen uskontojen ydin. Ne pyrkivät saattamaan tietyt valitut yksilöt täydellisyyteen, joka saavutetaan initaation kautta alistumalla näkymättömän hengellisen hierarkian alaisuuteen. Tämä hierarkia, joka tunnetaan mm. nimellä "Ascended Masters" (nousseet mestarit), käsittää henkimaailmassa olevia korkealle kehittyneitä ihmisiä, jotka johtavat ihmiskuntaa evoluution eri asteiden läpi yhä korkeampiin tietoisuuden tiloihin, joiden päätepisteenä on jumaluuden saavuttaminen.
Kautta historian muinaiset mysteeriuskonnot ovat esiintyneet monissa eri muodoissa aina pakanuudesta ja noituudesta humanismiin ja joihinkin psykologian elementteihin. Nykyään ne voitaisiin luokitella "teosofian" yleisnimikkeellä -- tieteen ja uskonnon sekoituksella on tarkoitus luoda ihmisten universaali veljeskunta utopistisessa koko maailman käsittävässä valtakunnassa. Sanalla 'teosofia' (kirjaimellisesti 'jumalallinenn viisaus' tai 'jumalten viisaus')(55) on monia synonyymejä, tavallisimpia niistä ovat 'esoteerinen filosofia', 'viisaususkonto', 'salainen oppi', 'aikain viisaus' ja 'esoteerinen traditio'.(56)
Esoteerisia ("salaisia") uskontoja on kaikkialla maailmassa ja niihin kuuluu sellaisia kuuluisia liikkeitä kuin vapaamuurarius, ruusuristiläisyys ja mm.juutalainen kabbalismi.
Esoteeristen uskontojen ja idän uskontojen perusopit muodostavat "Uuden aikakauden liikkeeksi" kutsutun ilmiön, joka on "korkeampien" mysteereiden massoille tarkoitettu vulgaari variaatio. Esoteerisen uskonnon ydin on se, että ihminen voi saavuttaa jumaluuden tiedon ja positiivisen elämäntavan avulla.
Hamasta muinaisuudesta ihminen on langennut tähän harhaluuloon ja etsinyt hengellistä voimaa hengellisessä ulottuvuudessa pätevien nk. "luonnon ehdottomien lakien" hallinnasta. Näiden lakien oppimisen ja hallitsemisen kautta ne voidaan saada toimimaan ihmisen päämäärien hyväksi ja "oikeuttaa" hänet jumalan asemaan.
Vaikka nykyajan teosofia kaikissa muodoissaan on tuonutkin joitakin muinaisten mysteereiden opetuksia kaikkien ulottuville, ne ovat kuitenkin vain eksoteerisia opetuksia. Syvemmät esoteeriset mysteerit on varattu vain niille, jotka ovat päässeet valittujen sisäpiiriin salaisten initiaatioriittien kautta ja jotka ovat vannoneet pitävänsä salaisuudet kuolemanrangaistuksen uhalla.
Nämä massoille tarkoitetut opetukset ovat löytäneet tiensä seurakuntaan. Niistä on kehittynyt jonkinlainen "kristillinen" teosofia, joka on vaikuttanut moniin muuten kompromissia tekemättömiin kristityihin, jotka olisivat aikaisemmin olleet valmiit vaikka uhraamaan henkensä pitääkseen kiinni siitä, että jumaluus kuuluu yksin Jumalalle.
On olemassa syy siihen, että saatanan lähettiläät saastuttavat seurakuntaa tällä kirotulla harhaopilla, jonka mukaan me olemme tai meistä voi tulla jumalia.
Esoteristille, joka katsoo tehtäväkseen vakiinnuttaa käsityksen siitä, että 'ihmiset' ovat jumalia, kaikki monoteistiset uskonnot ovat anathema ja niiden kannattajat täytyy käännyttää tai ainakin alistaa hengelliselle hierarkialle (ihmiskuntaa ohjaaville henkivalloille). Koska vain seurakunnalla on Jumalan antama voima vastustaa saatanan eksytyksiä, se "täytyy" saada uskomaan hänen valheensa. Jos seurakunta saadaan lankeamaan tai voimattomaksi, saatanalla on tilaisuus yhdistää koko maailma Jumalaa vastaan. Siksi kaikki eksytyksen vastustaminen seurakunnassa on tyrehdytettävä sillä tekosyyllä, että tällainen oppositio kylvää epäsopua veljien keskuuteen ja estää yhteyttä.
Saatanan valheet ovat saaneet erinomaisen kasvualustan seurakunnassa ei vain siksi, että monilla kristityillä ei ole tarpeeksi tietoa, mutta myös siksi, että heillä ei ole tarvittavaa nöyryyttä, joka suojelisi heitä eksytystä vastaan. Koska he etsivät ensisijaisesti oman tahtonsa tyydyttämistä Jumalan tahdon sijaan, he ovat helppo saalis eksyttäjille, jotka korottavat ihmisen ja /tai seurakunnan jumaluuden tasolle ja mainostavat saatanan valheita seurakunnassa, valheita, joille seuraavat opetukset ovat tunnusomaisia:
Epäilemättä monet, jotka opettavat näitä asioita, kieltävät olevansa teosofeja. Luultavasti he pitävät itseään tosi kristittyinä, jotka ovat saaneet erityisilmoitusta Jumalalta. Mutta sillä ei ole merkitystä, ovatko he tietoisesti teosofisten oppien kannattajia vai ovatko he vain heittopusseja tässä iankaikkisessa taistelussa. Lapsella ei ole välttämättä tietoa siitä, mitä vahinkoa hän saattaa saada aikaan tulitikkuleikeillään.
Näiden eksyttävien oppien viimeaikainen ilmaantuminen seurakunnan sisälle -- opetuksen ja/tai henkilökohtaisten yhteyksien kautta -- kertoo, että teosofialla on ilmeisen suuri vaikutus joihinkin aikamme tunnettuihin opettajiin.
Uskon, että jotkut näistä opettajista, vaikkakin vilpittömiä tunnustaessaan uskoa Jeesukseen, ovat itse sellaisten esoteristien uhreja, jotka osaavat käyttää raamatullista ja kristillistä sanastoa ihmisten luottamuksen saavuttamiseksi tai he ovat saaneet oppinsa muilta uhreilta.
Esoteristit ovat nähneet erityisesti vaivaa pystyäkseen sekoittamaan salaiset oppinsa kristinuskon perustotuuksiin, jonka seurauksena on syntynyt merkillisiä esoteerisia raamatuntulkintoja. Kristinuskon perusopit -- Kristuksen jumaluus; Hänen neitseellinen syntymänsä, Hänen uhrinsa syntien sovittamiseksi, Hänen ylösnousemuksensa ja Hänen toinen tulemuksensa -- voidaan sovittaa täydellisesti teosofiseen uskontoon sopiviksi. Mutta heidän poikkeavat tulkintansa näistä perusopeista jäävät huomaamatta keskivertokristityltä, ellei niitä avoimesti tuoda esiin ja näin uskova panee luottamuksensa johonkin tai johonkuhun, johon ei pitäisi.
Tutkiessamme näitä oppeja teosofian kannalta katsottuna vastakohtana raamatulliselle käsitykselle, jotkut saattavat olla kiinnostuneita; toiset pitävät tällaista epäilemättä vaivalloisena ja haluavat hypätä tämän kohdan yli. Olen laittanut ne tähän dokumentointimielessä ja osoittaakseni, miten esoteristit saattavat käyttää tiettyä terminologiaa saadakseen kristityt -- jopa kristityt opettajat -- vakuuttumaan siitä, että he ovat veljiä Kristuksessa ja että heillä on "erityisvoitelu" näiden uusien ilmoitusten opettamisessa.
Haluan lisätä, että en ole etupäässä huolestunut näiden tärkeiden oppien tulkinnoista (jokainen kypsä kristitty torjuisi ne heti alkuunsa), vaan siitä, että ne avaavat tien muille opeille, jotka perustuvat näihin tulkintoihin.
Vaikka seurakunnassa on vain harvoja, jotka hyväksyisivät nämä tulkinnat, monet ovat nielleet muun osan pakkauksesta ja se on johtamassa monia seurakunnassa kirottuihin harhaoppeihin. Esitän nämä varoituksena, että on otettava mahdollisimman paljon selvää siitä, mitä joku opettaja uskoo ennenkuin ottaa vastaan hänen sanomaansa.
Teosofit ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus on jumala. Mutta niinhän kaikki ajattelevat, vaikka eivät todellisuudessa niin ainakin potentiaalisesti. Siksi teosofi ei ole epäjohdonmukainen sanoessaan, että Jeesus on "Jumalan Poika", "lihaan tullut Jumala", "tosi Jumala ja tosi ihminen" ja käyttäessään samantapaisia kristityltä kuullostavia lauselmia, jotka viittaavat Jeesuksen jumaluuteen.
Kutenkin siinä missä kristitty uskoo, että Jumalasta tuli ihminen (ainoastaan Jeesuksen persoonana), teosofi uskoo, että Jeesus-nimisestä ihmisestä tuli jumala. Useimpien teosofien mielestä Jeesus oli yksi niistä monista ihmisistä, joissa jumalallinen luonto tuli poikkeuksellisella tavalla esiin. He lukevat Hänet sellaisten merkkimiesten joukkoon kuin Konfutse, Buddha ja Muhammed. Joidenkin mielestä Jeesus taas oli ainutlaatuinen ihminen jumalallisen luontonsa perusteella; he sanovat, että kukaan ei ole koskaan saavuttanut sellaista hengellisen valaistumisen tasoa kuin Jeesus.
He uskovat kuitenkin myös, että kaikilla ihmisillä on potentiaalinen mahdollisuus saavuttaa sama hengellisen valaistuksen taso, t.s. olla samalla tasolla Jeesuksen kanssa.
Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että väittävät meillä olevan mahdollisuuden olla vielä suurempia kuin Hän siten, että opimme hallitsemaan hengelliset luonnonlait vielä paremmin ihmiskunnan hyväksi toimiessamme. Heidän käsityksensä mukaan Jeesuksen ainutlaatuisuus ei ole kiinni Hänen persoonastaan lihaksi tulleena Jumalan sanana, vaan hänen erityisvoitelustaan "Kristuksena", joka toi valaistuksen ja totuuden omana aikanaan historiassa samoin kuin Buddha ja Muhammed omina aikakausinaan.
Vaikka he uskovatkin, että ihmiskunnan evoluutiossa on eri vaiheita varten omat "Kristuksensa", kaikista meistä voi tulla "Kristus-periaatteen" ilmentymiä ja voimme siten saavuttaa jumaluuden.
Teosofeilla ei ole siitä syystä mitään vaikeutta kutsua Jeesusta "Jumalan Pojaksi". Kuten "kristillisen" teosofian johtava apostoli John H. Dewey totesi edellisen vuosisadan vaihteessa:
"USKON laki sellaisena kuin Jeesus sen ilmoitti ja osoitti elämässään, on kaiken jumalallisen toteutumisen ylin laki ja menetelmä ihmiselle." (57) "Kukaan tervejärkinen ihminen ei kiellä sitä, etteikö hän ollut täydellisesti ja absoluuttisesti ihminen, tosi "Ihmisen Poika". Me myönnämme ja uskomme yhtä painokkaasti, että hän oli myös täydellisesti ja absoluuttisesti jumala, tosi "Jumalan Poika".(58)
Pelkästään näiden lausuntojen perusteella Dewey olisi helposti hyväksytty kristilliseen seurakuntaan. Mutta myöhemmin huomaamme hänen tarkentavan lausuntonsa:"Tämä jumaluuden inkarnaatio Jeesuksessa paljastaa ja osoittaa kuitenkin meidän yhteisen ihmisyytemme synnynnäisen kyvyn Jumalan jälkeläisinä vastaanottaa kehittyvässä elämässämme Isän täysi Henki ja tulla jumaliksi niinkuin suuren esimerkkimme [Jeesuksen] elämä osoittaa."(59) "Jumalan manifestaatio yhdessä ihmisessä [Jeesuksessa] on osoitus siitä, että samanlainen manifestaatio on mahdollinen kaikissa ihmisissä."(60)Jos nämä opetukset rajoittuisivat vain vapaamuurareiden, ruusuristiläisten ja mormonien temppeleihin -- jos niitä palloteltaisiin vain teosofien kesken heidän keskustelupöytiensä äärellä -- ne eivät olisi todellinen uhka seurakunnalle.
Mutta nyt me kuulemmekin huomattavilta kristillisiltä opettajilta median välityksellä, että ihmiselle luotiin alun perin Jumalan luonto, mutta hän menetti sen, kun synti tuli maailmaan. Kun Jumalan Henki uudestisynnyttää ihmisen, hän menettää syntisen luontonsa ja saa takaisin Jumalan luonnon.
Mitään sellaista ei Raamatussa opeteta. Se on sen sijaan teosofinen tulkinta 2.Piet.1:4:stä, joka oikein ymmärrettynä ei kerro sen kummempaa kuin, että Jeesukseen Kristukseen uskova on osallinen Jumalan luonnosta hänessä asuvan Pyhän Hengen kautta. Mutta Pietari puhuu siitä, että Pyhän Hengen luonto on Jumalan luonto. Hän ei tarkoita meidän luontoamme. Jumaluuden ominaisuudet kuuluvat yksinomaan Jumalalle, taivaan ja maan Luojalle.
Jeesus on Jumala inkarnoituneena Jumalan sanana, samoin Pyhä Henki, jonka kautta Jumala toteuttaa päämääränsä. Jumalan antama ensimmäinen käsky kuuluu: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi...Älä pidä muita jumalia minun rinnallani." (2.Moos. 20:2-3)
Meillä ei saa olla mitään muita jumalia Hänen läsnäolossaan: Hänen kavojensa edessä ei saa olla mitään muita jumalia. Kuitenkin monet kristityt ovat nielleet sen valheen, että he itse ovat jumalia ja täysin laillisia kaiken lisäksi, kun taas Jumala on sanonut, että Hänen lisäkseen ei ole mitään muita jumalia (5.Moos. 4:35).
Siis, missä ikinä Raamattu puhuukin muista jumalista, siinä tarkoitetaan epäjumalia: demoneita, ihmisten tekemiä epäjumalankuvia (kristillisiä tai ei-kristillisiä), jotka yrittävät ottaa itselleen Jehovalle kuuluvan aseman.Neitseestä syntyminen
Erilaiset teosofiset koulukunnat kieltävät yleensä opin Jeesuksen neitseellisestä syntymästä.
Jotkut saattavat kuitenkin sanoa hyväksyvänsä käsityksen neitseellisestä syntymästä, mutta yrittävät samalla hengellistää sen, mitä Raamattu selvästi esittää fyysisenä tapahtumana -- ts. että Jeesus syntyi neitseestä ja sikisi Pyhästä Hengestä. Vaikka he suullisesti myöntävät neitseestä syntymän, he tarkentavat sen mielessään seuraavasti:"...[Jeesuksen neitseellinen syntymä] oli alunperin mystinen ja filosofinen opetus, josta muotoutui aikaa myöten teologinen opinkappale ja legenda...Se on mystinen tai symbolinen oppi, joka viittaa Kristuksen syntymään ihmisen olemuksen neitseellisestä osasta, t.s. ihmisen olemuksen hengellisistä tai korkeimmista osista. Sillä on myös kosmista merkitystä -- avaruuden neitseellinen äiti synnyttää Lapsen, kosmisen logoksen kautta lukemattomia erilaisia lapsia. Tässä mystisessä tai symbolisessa opetuksessa on siten kaksi puolta: on ensiksikin Kosminen neitsyt ja toiseksi noviisin mystinen 'neitseellinen synnytys'. Noviisi on 'uudestisyntynyt' tai, kuten sanotaan, 'toisen kerran syntynyt'. Hän ei tietenkään synny vihittäessä fyysisestä isästä ja äidistä, sillä hänen ruumiinsa on syntynyt tavalliseen tapaan, vaan vihkimisessä, 'uusi ihminen', sisäinen ihminen, Kristus-ihminen syntyy 'omasta itsestään', koska hän nyt on tuonut esiin tai manifestoinut aktiivisesti sisäisen jumaluutensa ja valaistunut; ja hänen 'neitseellinen äitinsä' on se osa hänessä, joka on hänen olemuksensa juuri, hengellinen sielu tahrattomassa ja likaantumattomassa puhtaudessaan. Neiseellisestä tai hengellisestä sielusta syntyy ihmis-Kristus tai ihmis-Buddha, ilman minkäänlaisia ulkonaisia elementtejä ja ilman muita apuneuvoja kuin ihmisen oma kaipaus ja ponnistelu tulla sisällisesti jumalaksi."
"Kristillinen seurakunta on tulkinnut nämä hyvin mystiset opit fyysisesti ja on siten menettänyt tuon paljoa ylevämmän ja todella syvällisen symbolisen mekityksen...!"(62)Tällaisia esoteerisia Raamatun tulkintoja on vaikea tunnistaa ilman huolellista tutkimusta.
Joku saattaa sanoa uskovansa Kristuksen neitseelliseen syntymään, mutta pitää silti täysin erilaisen käsityksen kuin mikä on kristillinen käsitys asiasta -- tässä tapauksessa soveltaen okkulttista analogiaa Raamattuun. Tämä esoteerisen uskonnon juoni on tulossa yhä ilmeisemmäksi joissakin kristillisissä piireissä, etenkin karismaatikkojen keskuudessa.
Monien saarnaajien nykyään omaksuma tapa pimentää evankeliumin yksinkertainen totuus opetuksilla, jotka tekevät vaikutuksen oppimattomiin ihmisiin ihmisviisaudella todistaa uuden gnostilaisuuden maihinnoususta keskuuteemme, joka perustuu tiedon kauttaa saavutettavaan pelastukseen.
Paavali varoitti sellaisista 2.Kor. 11:3:ssa:"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta, kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evnakeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte."
Tämän päivän eksytysten keskellä olisi viisasta, jos seurakunnan oppien opettajien käyttämät merkitykset esitettäisiin selvästi ja saisivat tukea koko Raamatusta.Sovitus
Niinkuin monien muidenkin kristillisten oppien kohdalla, esoteristit antavat Jeesuksen kuolemalle syntien sovituksena aivan toisenlaisen merkityksen kuin mitä Raamatussa on esitetty. Me kristityt uskomme, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät synnistä, jos me käännymme Jumalan puoleen uskossa ja sallimme sen vaikuttaa elämäämme. Lihaksi tulleena ja synnittömänä Jumalana -- Jumalan ainoana Poikana -- vain Jeesus pystyi maksamaan hinnan meidän synneistämme. Kenenkään muun kärsimyksellä ja/tai uhrikuolemalla ei ole mitään ansiota Jumalan silmissä. Esoteristillä on kuitenkin siitä toisenlainen näkemys:
"Jos joku ihminen rakastaa toista ihmistä suuresti, eikö hän voi pelastaa ystäväänsä tulevilta suruilta ottamalla itselleen veljensä karman [tekojen seuraukset, jotka on määrätty seuraamaan jälleensyntymisestä jälleensyntymiseen]? Kysymys on tavallaan puhtaasti akateeminen, koska kun viimeinen näistä sanoista on lausuttu, ystävän karma on ystävä itse, ja siksi vastaus on yleensä painokkaasti kieltävä; on kuitenkin olemassa mahdollisuus, ei niin, että joku ottaisi ystävänsä karman, vaan niin, että kantamalla voimakkaan tahdon ja korkean älykkyyden avulla ja suuntaamalla ne tähän tehtävään, tietyn osan, olkoon suuren tai pienen niistä seurauksista, jotka kuuluvat normaaliin luonnonjärjestykseen ja jotka saattavat olla vaikutuksiltaan raskaat ja ehkä murskaavat, ystävä ottaisikin ne kannettavakseen. Sellaisen tilanteen salaisuus on siinä, että antaa oman elämänsä liittyä intiimisti toisen elämään, jonka raskasta karmaa ystävä haluaa tällä tavoin auttaa kantamaan tai poistamaan..."
"Kun joku suorittaa sellaisen jalon ja epäitsekkään teon kaiken elollisen hyväksi tai jonka seurausten toivoo hyödyttävän suurta osaa ihmiskuntaa, se on buddhamainen tai kristusmainen teko."(63)Esoteeriseen käsitykseen sovituksesta mahtuu Jeesuksen uhri ihmiskunnan edestä, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Kuka tahansa, jonka motiivit ovat puhtaat, voi ottaa kannettavakseen toisen ihmisen syntien seurauksia epäitsekkäiden hurskauden tekojen ja itsekieltäytymisen kautta.
Siten teosofit ja esoteristit voivat sanoa, että he hyväksyvät Jeesuksen ristinkuoleman "syntien" sovituksena, mutta heidän oppinsa on väärä ja kristityt, joilla ei ole ymmärrystä tästä tosiasiasta, voidaan johtaa väärin perustein ajattelemaan, että he ovat samalla hengellisellä tasolla.
Kaikki esoteeriset koulukunnat kieltävät tosiasiassa sen, että Jeesuksen uhrikuolema riittäisi sovittamaan kaikkien niiden synnit, jotka kääntyvät Hänen puoleensa uskossa.
"Tämä oppi sijaisuhrista on sekä muodoltaan että hengeltään täysin vastakkainen Jeesuksen positiivisiin opetuksiin verrattuna, joiden mukaan vanhurskaus itsessään on pelastus, koska se on tottelevaisuutta Jumalan vanhurskasta lakia kohtaan siten, että teemme Isän tahdon henkilökohtaisessa ja sosiaalisessa elämässämme..." "Nämä Kristuksen auktoritatiiviset sanat ja koko vuorisaarna, josta ne on otettu, ja hänen opetuksensa kokonaisuudessaan korostavat eittämättä Isän tahdon 'tekemistä' ja yhteyttä hänen kanssaan vanhurskaasti elämällä ainoana mahdollisena tai toivottavana ihmiskunnan sovituksena, eikä yhtä ainoatakaan hänen vertauksistaan tai käskyistään voida esittää vähimmässäkään määrin tämän sijaisuhriopin tukemiseksi; ikäänkuin olisi mahdollista, että Kaiken Isän absoluuttinen oikeudenmukaisuus ja hyvyys voisi vaatia tai hyväksyä viattoman rankaisemista syyllisten edestä tai voisi lukea synnittömän ihmisen vanhurskautta syntisten hyväksi tai pitää ketään sellaista vanhurskaana, joka ei sitä oikeasti ole. Mutta koska elämän vanhurskaus voidaan taata ainoastaan henkilökohtaisesti tottelemalla oikeuden lakia, kukaan ihminen ei voi olla vanhurskas Jumalan edessä paitsi omien tottelevaisuuden tekojensa kautta. Jos [Jeesuksen sijaisuhri] olisi mahdollinen Jumalan hallinnossa, itse oikeuden käsite olisi vain harhaa ja huijausta ja ajatus ja puhe muuttumattomasta eettisestä järjestyksestä olisi säälittävää ja mieletöntä farssia." "Varmasti pelastus synnistä tässä elämässä siten, että ihminen kohoaa houkutuksen voiman yläpuolelle, niinkuin Kristus lupaa ja osoittaa omassa elämässään, estäisi kaikki synnin seuraukset tässä maailmassa ja missä muussa maailmassa tahansa. Ja tämä on ainoa mainitsemisen arvoinen pelastus." "Miten muuten tämä voidaan saavuttaa kuin ihmiselämän itsensä täydellistämisellä tuon elämän jumalallisen tai hengellisen luonteen paljastamisen ja toteuttamisen kautta."(64)Manipuloimalla näppärästi englanninkielen sanaa 'atonement' (=sovitus) esoteristit ovat laatineet opin "At-one-ment" (=yksimielisyys), jonka mukaan heti kun ihminen on oppinut hallitsemaan fyysisen luontonsa, hänestä tulee "at-one with the Divine", yksimielinen jumaluuden kanssa ja hän voi vaikuttaa hengellään fyysiseen maailmaan saaden aikaan esim. parantumista ja muita psyykkisen voiman ilmentymiä:
"Paholaisten ulosajamisesta ja pahojen parantamisesta, juoppojen oikealle tielle ohjaamisesta ja mielenvikaisten palauttamisesta selväjärkisyyteen, voiman antamisesta heikoille ja alhaisten ja masentuneiden rohkaisesesta ja siitä, että toimitaan 'ei lihallisen käskyn mukaan, vaan iankaikkisen elämän voiman mukaan' universaalin emansipaation, valaistuksen ja ihmiskunnan korottamisen hyväksi, tulee helppo ja tosi elämäntehtävä." "Silloin ihminen yhtyy jumaluuteen hengessä ja päämäärissä ja häntä johtaa, hallitsee ja hänet kruunaa viisaus, sympatia ja voima. Se on Kristuksen tai Jumalan voideltua elämää; totista ihmisen ja Jumalan ykseyttä (at-one-ment), inhimillisen ja jumaluuden yhteyttä, kristinuskoa sellaisena kuin Kristus sitä opetti ja eli."(65) "...kun ihminen on näin oppinut ohjaamaan erityisellä tavalla elämänvoimaa, oman elimistönsä elementtien hallintaa, hän voi silloin kerätä itseensä voimaa, niin että hän pystyy hallitsemaan ulkopuolisen maailman elementtejä ja voimia; mutta kosa tämän saavuttamiseksi tarvitaan yhteityötä jumalallisen voiman kanssa, hän voi saavutta oman itsensä ja sen alapuolella olevan täydellisen hallinnan ainoastaan yhtymällä (at-one) jumaluuden kanssa, joka on hänessä ja hänen yläpuolellaan."(66)Tämä esoteerinen käsitys "ykseydestä" (at-one-ment) ykseys jumaluuden kanssa, jotta voi kontrolloida luonnonvoimia on mind science'in tärkeimpiä oppeja. Vaikka se ilmeneekin eri muodoissa, se on hiipinyt seurakuntaan positiivisen tunnustuksen opetusten kautta, jotka julistavat, että ihminen on jumala ja että "usko on voima", jota Jumala käytti luodessaan maailmankaikkeuden ja että jokainen voi käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa.(67)
Ylösnousemus
Kristillisen uskon pääasioita on Jeesuksen ylösnousemus sen jälkeen kun Hän oli kuollut uhrikuoleman meidän syntiemme edestä. Sillä jos Hän ei olisi ylösnoussut, me olisimme yhä kadotettuja synneissämme (1.Kor.15:12-26).
Esoteristi ei usko ylösnousemukseen, vaan jälleensyntymiseen -- evoluutioprosessiin, jonka kautta ihmissielujen uskotaan tulevan lopulta täydellisiksi joutuessaan kohtaamaan yhden elämän karman seuraukset seuraavaan elämään siirryttäessä. Kuitenkin termi "ylösnousemus" on löytänyt tiensä esoteerisen filosofiaan, varsinkin jälleensyntymisen yhteydessä, jolloin sen käyttö saattaa olla harhaanjohtavaa:"Ei kukaan tervejärkinen ihminen varmaankaan voi uskoa tai usko, että fyysinen ruumis, sen fyysiset elementit -- tai pikemminkin kun sen ainesosat ovat palanneet takaisin maahan -- voisi palautua takaisin yhdeksi täydelliseksi kokonaisuudeksi jonakin tulevana ajankohtana, josta kristityt käyttävät nimitystä tuomiopäivä; kun 'viimeinen pasuuna' soi, entisten aikojen omalaatuisten kielikuvien mukaisesti...Ja kuitenkin tämän 'ruumiin ylösnousemus' -ajatuksen taustalla onkin todellisuudessa mitä kaunein totuus tai fakta luonnosta. Tämä totuus voidaan ilmaista kahdella tavalla; tai, kuten matemaatikot sanovat, se voidaan ilmoittaa sekä yleisellä tasolla että yksittäisinä tapauksina." "Tähän yksittäiseen tapaukseen sisältyy mysteeri -- vanhojen Mysteereiden opetus; mutta siihen viitattaessa se voidaan ilmaista näin: Kun ihminen on saavuttanut vihkiytymisensä viimeisen asteen, hänen sanotaan 'nousevan' mestaritasolle ja kuitenkin samassa ruumiissa. Tätä asiaa ei tarvitse käsitellä tarkemmin tässä yhteydessä." "Yleisellä tasolla se taas voidaan selittää elämänatomien jälleenkokoamisella sillä tavoin kuin edellisissä luvuissa on kuvattu. Nämä elämänatomit ovat ihmisen omaa tuotosta, ainakin suurin osa niistä, jotka muodostavat ihmisen olemuksen, on; rakentuneet hänen ruumiiseensa hänen fyysisen elämänsä aikana, minkä hän elää maan päällä, vaikka ne eivät olekaan lähtöisin ulkopuolelta, vaan hänen sisimmästään. Siksi ne palautuvat psykomagneettisesti uudelleen ruumiillistuvaan Egoon, kun se palaa takaisin uuteen elämään maan päällä ja uudelleen ruumiillistuva Ego ei voi enää paeta tai välttää ottamasta vastaan näitä elämänatomeja takaisin itseensä sen paremmin kui se voi välttää olemasta oma itsensä. Ne palautuvat takaisin, koska siitä ne alunperin ovat lähtöisin. Myös näillä elämänatomeilla on ollut omat ihanat seikkailunsa uudelleenruumiillistuvan Egon devalaisen levon ja rauhan aikana, seikkailut eri sfääreissä ja planeettaketjun seitsemän planeetan eri tasoilla; ja siksi, kun 'laskeutuva' yksilö tai uudelleenruumiillistuva Ego saavuttaa fyysisen tasomme asteet ja vauvaruumis vihdoin syntyy, edellämainittu magneettinen vetovoima ja karkottava voima ja se, että ruumis vastaanottaa ne itseensä ja karkottaa itsestään nämä sen aikaisemmat elämänatomit varmistavat sen kasvun syntymän jälkeen niiden kautta ja niiden takia. Fyysinen ruumis vetää koko ajan puoleensa näitä elämänatomeja, jotka olivat valmistaneet uudelleenpalaavan Egon fyysisen ruumiin maan päällä hänen viimeisimmässä maanpäällisessä elämässään. Sillä tavoin edellisen maanpäällisen elämän ruumis nousee ylös ja tapahtuu 'ylösnousemus'."(68)Tällä mielikuvituksellisella kuvauksella jälleensyntymisestä ei ole mitään todisteita ja se on täysin vastakkainen Jumalan sanalle: "Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit,on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat." (Hebr. 9:27-28). Jeesus kuoli vain kerran; ja me kuolemme vain kerran. Ei ole mitään jälleensyntymistä, jonka kautta me voisimme saavuttaa hengellisen täydellisyyden oman vanhurskautemme tekojen perusteella. Ainoastaan Jeesuksen kallis veri puhdistaa meidät synnistä ja antaa meille pelastuksen, jos me luotamme Häneen uskossa.
Toinen tulemus
Monet hämmästyivät 25.4.1982 kokosivun ilmoituksia maailman suurimmissa lehdissä, joissa julistettiin "KRISTUS ON NYT TÄÄLLÄ". (69)
Nämä Tara Centerinä tunnetun New Age -järjestön laittamat ilmoitukset julistivat, että Kristus oli tullut johtamaan ihmiskuntaa rauhan ja veljeyden aikakauteen. Näiden ilmoitusten mukaan Kristus on Lord Maitreya, ylösnoussut mestari, jonka toivon sanoman välittäjänä toimii englantilainen Benjamin Creme (Krehm). Creme väittää, että Maitreya ruumiillistui jossain Himalajalla ja asuu nykyisin Lontoossa odottaen esiintulonsa hetkeä, jolloin maailman väestö tunnustaa hänet Uuden Aikakauden Kristukseksi.(70)
Maitreyan sanotaan olevan maailman pääuskontojen tulevaisuudentoiveiden ruumiillistuma. Lehti-ilmoitusten mukaan "Kristityt tuntevat hänet 'Kristuksena', hindut 'Krishnana', juutalaiset 'Messiaana', muslimit 'Imaami Mahdina' ja buddhalaiset 'viidentenä Buddhana'." New Agen kristus ei ole Jeesus. Jeesus on näköjään jälleensyntynyt ja vakuuttaa yhdessä Lord Maitreyan kanssa kristityille, että heidän täytyy yhdessä muun ihmiskunnan kanssa seurata uutta hengellistä johtajaansa.(71)
Maitreyan odottaessa toimintavalmiina ihmiskunnan tietoisuuden kohoavan tarpeeksi, että voimme ottaa hänet vastaan, ilmoittelua seurannut julkisuus on lietsonut kiinnostusta monien sellaisten keskuudessa, jotka odottavat "rauhan miehen" ilmaantuvan ratkaisemaan maailman ongelmat. Creme väittää Maitreyan ilmaantumisen "Kristuksena" tapahtuvan ihmeiden ja merkkien vahvistamana.(72) Jeesus varoitti Matt. 24:24:ssä tällaisista Jumalan vihollisten voimannäytöistä:"Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja ne tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin."
Kukaan ei pysty sanomaan tällä hetkellä, onko Maitreyaa todella olemassa, mutta tästä voimme oppia, että kun esoteristi puhuu Toisesta Tulemuksesta, on varmaa, ettei hän tarkoita Jeesuksen toista tulemusta. Hän tarkoittaa Uuden aikakauden "Kristuksen" tuloa. Cremen ja muiden newageläisten mukaan Jeesus oli kalojen ajan Kristus ja Maitreya on meidän aikamme, vesimiehen ajan kristus.(73)
Tämän pitäisi olla utopistisen siunauksen "kultainen aika", jonka pitäisi alkaa vuosisadan vaihteessa. Se on uuden aikakauden liikkeen versio tuhatvuotisesta valtakunnasta -- valtakunnan aikakaudesta -- jonka johdossa on jumaluuden saavuttaneita ihmisiä. Koska esoteristit eivät pidä "Kristuksen" virkaa ainoastaan Jeesukselle kuuluvana, he eivät myönnä 'Hänen' toista tulemustaan. Sen sijaan he puhuvat "Kristuksen tulosta" tai jopa "Kristuksen toisesta tulemuksesta".
Tämä johtuu siitä, että he erottavat "Kristus-'periaatteen'" Jeesuksen 'persoonasta' ja soveltavat sitä kaikkiin ihmisiin. He opettavat siten, että "Kristuksen" "toinen tulemus" tapahtuu laajassa merkityksessä siten, että ihmiskunnan tietoisuus nostetaan siinä määrin, että merkittävä määrä ihmisistä uskoo, että 'he' ovat toisen tulemuksen ruumiillistuma. Silloin maailma on valmis vastaanottamaan "Kristuksen", joka tulee johtamaan kansakunnat uuteen rauhan ja veljeyden aikakauteen.
"Hengellisen hierarkian" ("nousseiden mestareiden") keskeinen hahmo tulee olemaan Kristuksen viran täydellinen manifestaatio tuona aikakautena. Hallintavaltateologiassa (Dominion Theology) tällä opetuksella on rinnakkaisopetus, jonka mukaan seurakunta on Jumalan "jatkuva inkarnaatio". Niin, Jeesus on Kristus, mutta niin on seurakuntakin Kristuksen ruumiina. Siksi seurakunta on Kristus.(74)Esoteerinen 'uskontunnustus'
Selkeä termien määrittely on olennaista, jotta voisimme kunnolla ymmärtää niiden teologiset lähtökohdat, jotka opettavat meitä.
Vaikka joku olisi omaksunut joitakin edellä esitetyistä vääristä opeista tai ne kaikki, hän voi silti lausua tällaisen uskontunnustuksen: "Uskon, että Jeesus on Jumalan Poika, tosi Jumala ja tosi ihminen, lihaksi tullut Jumala, syntynyt neitseestä, että Hän sovitti minun syntini kuolemallaan, että hän on noussut ylös ja että Kristus tulee takaisin". Ja tämän tunnustuksen perusteella tuo henkilö voi saavuttaa kristittyjen luottamuksen täyttääkseen sitten heidän mielensä muilla opetuksilla, jotka taivuttavat heidät pois omalle pelastukselleen olennaisista totuuksista.
Tässä tutkielmassa käsittelemämme opettajat eivät ehkä ole teosofeja näissä tärkeissä opinkohdissa, mutta on riittävästi todistusaineistoa osoittamaan, että että he ovat saaneet vaikutteita esoteerisista filosofioista, ehkä siten, että ovat itse joutuneet lammasten vaatteissa esiintyvien susien uhriksi. Erilaiset teosofiset koulukunnat, jotka ovat kehittyneet gnostilaisista traditioista ja muista harhaoppisista "kristillisistä" lahkoista, ovat päässeet kristilliseen mediaan ja heikentävät siten oikean evankeliumin voimaa ja saastuttavat monien seurakunnan piirissä olevien ajatusmaailmaa. Jotkut kristityt, jotka pitävät itseään hengellisinä, ovat omaksuneet valheen siitä, että heistä voisi tulla jumalia. Mutta tämä tällainen ei ole hengellisyyttä; se on lihallisuutta, ja osoittaa, ettei ymmärretä peruspremissiä Jumalan ja saatanan välisestä taistelusta.HARHAOPIN HISTORIA LYHYESTI
Raamattu kertoo ihmisen yrityksistä saavuttaa jumaluus: kapinoinnista, joka johti vedenpaisumukseen ja Baabelin tornin rakentamiseen, ja ennustelusta ja noituudesta, jotka hallitsivat ei ainoastaan pakanakulttuureita, vaan Jumalan valittua kansaa Israelia. Juutalainen kabbalismi, jota jotkut pitävät keskiaikaan kuuluvana ilmiönä, on todellisuudessa luopiojuutalaisuuden ja niiden Egyptin mysteeriuskontojen sekoitus, jotka kansa oppi orjuutensa aikana.
Tämän seurauksena syntynyt Israelin pakanallisuus johti kapinaan Jumalan profeettoja vastaan. Kun seurakunta oli perustettu, sama kapinahenki oli välittömästi toiminnassa tuhotakseen evankeliumin yksinkertaisuuden ja puhtauden. Harhaoppiset johtivat monia pois totuudesta eksytyksiin, jotka joko pienensivät Kristuksen persoonaa tai korottivat uskovan asemaa -- tai sitten molempia yhtäaikaa.
Seurakunnan alkuaikoina gnostilaiset "evankeliumit" ja essealaiset opetukset sekoittivat muinaisia mysteeriperinteitä kristilliseen opetukseen ja esittivät esoteerisiä Raamatun selityksiä, jotka ovat jäljellä vielä tänäänkin. Eräs varhaisimmista harhaopeista julisti, että pyhien ylösnousemus oli jo tapahtunut. Paavali kirjoitti Timoteukselle, että tämä opetus teki joidenkin uskon tyhjäksi (2.Tim. 2:18).
Ajatelkaamme sitä, että jos ylösnousemus olisi jo tapahtunut, ei olisi toivoa Jeesuksen paluusta perustamaan valtakuntansa maan päälle. Siksi tuo tehtävä lankeaisikin seurakunnalle. Tämä oli varsinaisesti ensimmäinen postmillenialistinen opetus. Valtakunta Nyt -teologian kannattajat ovat oikeassa sanoessaan, että postmillenialismi on yhtä vanha opetus kuin seurakunta itse. Mutta se ei silti tee siitä oikeaa oppia.
Se oli vain yksi niistä monista harhaopeista, jotka jotkut alkuseurakunnan jäsenistä olivat omaksuneet. Jonkun opin ikä ei takaa sen totuudellisuutta. Ainoastaan, jos se pitää täysin yhtä Jumalan sanan kanssa, se voidaan hyväksyä. Roomalaiskatolinen kirkko on esimerkki seurakunnan kaikkein varhaisimmista yrityksistä perustaa Jumalan valtakunta maan päälle ihmisvoimin. Uskonpuhdistus toi monille vapauden Rooman orjuudesta, mutta sen yhteydessä syntyi myös joitakin radikaaleja lahkoja, jotka pitivät itseään "ainoana oikeana kirkkona/seurakuntana", jonka tehtävänä oli voittaa synti ja pystyttää valtakunta.
Seurakunnan historia, vaikka sen alkuvaiheet ovatkin osittain hämärän peitossa, kertoo kuitenkin, miten uskonnolliset ihmiset, jotka eivät tyytyneet Jumalan hallintaan ja olivat tyytymättömiä siihen, että he ehkä kuolisivat ennen Jumalan valtakunnan pystyttämistä maan päälle, halusivat uskoa valheen, jonka mukaan heistä voisi tulla kuolemattomia ja he voisivat pystyttää valtakunnan itse.
Tämä sama tyytymättömyys jatkuu aikamme dominionismin eli hallintavaltaopin kannattajissa. Epäilen, että he pelkäävät oikeastaan kuolemaa. Koska heiltä puuttuu riittävä usko, jotta he voisivat luottaa Jumalaan, he haluavat itse valmistaa pääsyn kuolemattomuuteen sen sijaan, että he joutuisivat kulkemaan kuoleman varjon laakson läpi.
Viimeaikainen historia on saanut nähdä kristikunnasta nousevan tiettyjä kultteja, jotka haluavat opettaa oikeaa "valtakunnan evankeliumia": mormonismi, Jehovan todistajat, Sun Myung Moonin Yhdistymiskirkko (moonilaiset), edesmenneen Herbert W. Armstrongin Maailmanlaajuinen Jumalan kirkko (jota ei saa sekoittaa Jumalan seurakuntaan), ja monet vähemmän tunnetut ryhmät, jotka pyrkivät vakiinnuttamaan asemansa ainoana oikeana kirkkona/seurakuntana, joka on määrätty hallitsemaan maailman hallituksia ja ihmisiä. Jotkut perustavat toimintansa sille käsitykselle, että on olemassa kaksi evankeliumia: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja valtakunnan evankeliumi.
He väittävät, että kukaan ei ole saarnannut valtakunnan evankeliumia ennenkuin he astuivat näyttämölle julistamaan, että heidän kirkkonsa/seurakuntansa (ei Jeesus) perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle. Paavali sanoo, että on vain yksi evankeliumi ja hän määrittelee sen 1.Kor. 1:5:ssä. Koko luku on Jumalan täydellisen evankeliumin esittämistä Jeesuksen toisen tulemuksen valossa.
Paavali ei missään kohden erota toisistaan Kristuksen evankeliumia ja valtakunnan evankeliumia. Hän ei myöskään esitä, että seurakunta perustaisi Jumalan valtakunnan maan päälle ennen Jeeuksen paluuta. Tässä tutkielmassa käsittelemämme opetukset eivät siis ole uusia, vaan satoja vuosia vanhoja, joista useimmat voidaan jäljittää radikaaliin uskonpuhdistukseen vastakohtana oikealle uskonpuhdistukselle. Jotkut ovat peräisin alkukristillisyyden varhaisista harhaoppisista ryhmistä ja jotkut jopa ihmiskunnan historian alusta. Kaikki nämä opetukset asustavat ihmisen ylpeydessä, joka kieltäytyy hyväksymästä asemaansa elämässä Luojaansa totellen. Kuitenkin ne, jotka pysyvät uskollisina Kristukselle kirkastetaan kerran; meidät korotetaan hallitsemaan yhdessä Hänen kanssaan. Mutta jos meidät kirkastetaan -- jos meidät korotetaan -- sallikaamme Jumalan tehdä se; Hän korottakoon meidät. Meidän tulee korottaa ainoastaan Häntä. Ja jos meidän pitää jostain kerskata, älkäämme kerskatko "asemastamme" Kristuksessa, vaan Kristuksesta itsestään.AIKAMME LIIKKEET
Seurakuntiin kuuluvat ihmiset yrittävät pystyttää Jumalan valtakunnan maan päälle monilla eri tavoilla. He eivät ole aina yksimielisiä tuohon päämäärään pääsemisen menetelmistä; eivätkä he ole myöskään yksimielisiä siitä, mitä filosofista suuntausta olisi sovellettava tuohon tavoitteeseen pääsemiseksi.
Eräästä asiasta lähes kaikki ovat kuitenkin samaa mieltä, nimittäin siitä, että seurakunnan on yhdistyttävä omaksumalla hallintavalta-ajattelu. Varmastikin jotkut Valtakunta Nyt -liikkeessä ovat militantimpia kuin toiset ja/tai propagoivat kiihkeämmin omaa erityistä hallintavaltateologian lajiaan. Kuvaillessamme tunnetuimpia näistä liikkeistä, näemme miten ne toimivat yhteen, useinkin ilman tietoista yhteistyötä, vakiinnuttaakseen seurakuntaan hallintavalta-ajattelun. Jotkut niistä ovat kehittyneet kultin asemaan kristittyjen keskuudessa. On sitten kysymys radikaalimmasta tai passiivisemmasta siivestä tai jostain niiden väliltä, se ei ole niin tärkeää kuin niiden muodostama yleinen uhka seurakunnalle niiden eksyttävien oppien takia.
Näistä vaaroista huolimatta olen vakuuttunut siitä, että näihin liikkeisiin on joutunut mukaan monia vilpittömiä tosi kristittyjä, koska he ovat kyllästyneet yhteiskunnassa lisääntyneeseen syntiin ja perversseihin asenteisiin. He kaipaavat maailmaa, joka olisi rakenteeltaan terveempi ja moraalisempi ja siksi heidät on ollut helppo johtaa uskomaan, että jos kristityt saisivat hallintavallan, Jumalan vanhurskaus hallitsisi maan päällä. Siitä miten Hänen vanhurskautensa toteutettaisiin -- lainsäädännöllä, pakolla, esimerkillä tai Pyhän Hengen yliluonnollisella toiminnalla kaikkien ihmisten sydämissä -- ei olla päästy täyteen yksimielisyyteen edes Valtakunta Nyt -liikkeen johtajien keskuudessa.
Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, että kaikilla niillä on jotakin yhteistä, niin että niitä on vaikea erottaa toisistaan. Esimerkiksi joitakin Manifested Sons of God (Jumalan ilmestyneet pojat) -opetuksia ei voi erottaa joistakin restauraatio-liikkeen opeista. Tutkimme siitä syystä itse näitä opetuksia ja niitä ihmisiä, jotka niitä julistavat enemmän kuin itse liikkeitä, jotka ovat loppujen lopuksi vain eri ihmisten ja ryhmien verkostoa. Kuitenkin tutkimuksemme kannalta on tärkeää kuvailla lyhyesti näitä liikkeitä ja käsitellä joitakin niiden erikoisuuksia.Identity (identiteetti)
Identity-liike opettaa, että anglosaksilainen rotu ja sille sukua olevat rodut (skandinaavit, irlantilaiset, walesiläiset, skotlantilaiset jne.) ovat Israelin "kadonneita sukukuntia", joiden on määrä hallita maailmaa Jumalan valittuna kansana. Identityn koko nimi on "Anglo-Israel-Identity Movement" (angloisraelilainen identiteettiliike).(75)
He uskovat, että Jumalan valittuna kansana, jonka kuningas (tai kuningatar) istuu Daavidin valtaistuimella (Britannian valtaistuimella) ja jonka sukujuuret voidaan jäljittää juutalaisten patriarkkojen kautta aina Aatamiin, anglosaksisella rodulla on erityisasema Jumalan silmissä.(76)
"Amerikan Israelilla" (joka käsittää anglosaksilaista ja sille sukua olevaa sukujuurta olevat Amerikassa asuvat)(77) on erityinen voitelu. Israelin kansakuntaa, joka on nykyään lähi-idässä, pidetään Israelin nimen väärin perustein vallanneena. Heidän väitetään muodostuneen oikeastaan "kasaareiksi" kutsutuista Aasian kansoista. Niinpä kaikkien Raamatun profetioiden, joissa puhutaan siitä, miten Jumala käsittelee Israelin kohtalon viimeisinä päivinä, uskotaan jo toteutuneen. Danielin seitsemäskymmenes vuosiviikko on ollut ja mennyt, samoin anti-Kristus ja nyt meidän onkin vain odotettava Yahweh:n perustavan valtakuntansa maan päälle. Tämä tapahtuu niiden anglosaksilaisten kristittyjen kautta, jotka ovat päässeet ymmärrykseen ainutlaatuisesta tehtävästään.
Vaikka Identity onkin mitä antisemitistisin, sen jäsenistö vakuuttaa, että ne, jotka vastustavat heitä, ovat todellisia antisemitistejä. Mutta Identityn ja muidenkin hallintavaltateologian omaksuneiden liikkeiden anti-israelilaisella asenteella on syvemmät syyt. Jos kansallinen Israel saisi pysyä pystyssä, se oikeuttaisi samalla uskon siihen, että Jumala pelastaa juutalaisten jäännöksen, jotka tulevat todistamaan Jeesuksesta viimeisinä päivinä.
Siitä seuraisi, että seurakunta on temmattava maailmasta ennenkuin Jeesus astuu jälleen maan päälle ja ennenkuin Jumalan viha kohtaa kapinallista ihmissukua (Matt. 24; Mark.13; Ilm. 6&7).
Jos tämä olisi totta, hallintavaltateologia hajoaisi: Jumalan valtakuntaa ei pystytettäisi maan päälle ennenkuin Jeesus palaa takaisin pyhiensä kanssa tuhoamaan anti-Kristuksen valtakunnan.
Me, jotka emme kuulu Valtakunta Nyt -liikkeeseen, ymmärrämme, että yhtä hyvin juutalaiset kuin muutkin ihmiset ovat kadotettuja, kunnes he tunnustavat Jeesuksen Messiaakseen uskon kautta, mutta me tunnustamme myös, että Israelin kansalla on erityinen tarkoitus Jumalan suunnitelmissa myös viimeisinä päivinä.
Identityliikkeen viha ei rajoitu kuitenkaan ainoastaan juutalaisiin. Mustia ja muita ei valkoihoisia rotuja pidetään alempiarvoisina ihmisinä, joiden sallitaan nauttia valtakunnan eduista niin kauan kuin he pysyvät alamaisina anglosakseille. Heillä ei kuitenkaan voi olla merkittävää auktoriteettiasemaa, koska Israelille annetut lupaukset kuuluvat ainoastaan "tosi" israelilaisille: anglosaksiuskoville.
Ongelma identityliikkeen Amerikkaa koskevissa suunnitelmissa on valtava ei-valkoisten maahanmuuttajien määrä,joita liike pitää parasiitteina ja vahingollisina Jumalan maailmanhallituksen perustamisen kannalta, joka on valkoisten käsissä. Mitä vähemmän ei-valkoisia pääsee valtakuntaan, sen parempi ainakin Identity-liikkeen kannalta.
Sivuhuomautuksena voidaan mainita, että Identityllä on musta vastineensa nimeltä Yahweh sect (Yahweh-lahko). Tämä kultti uskoo, että Amerikan mustat ovat Raamatun Juudan heimon todellisia jälkeläisiä, jotka asuvat "valkoisen pirun" maassa.(78)
Ehkä sekä musta yahweh-lahko että valkoinen Identity ovat molemmat oikeassa. Ehkä ne ovat tietämättään sukua keskenään. Identityn rotupolitiikan huomioon ottaen ei ole hämmästyttävää, että sellaiset radikaalit rasistiset ryhmät kuin uusnatsit ja Ku Klux Klan ovat liittyneet siihen.(79)
Huolimatta eksytyksestään ja hyökkäyksistään ei-valkoisia kohtaan, nämä ryhmät ovat kiihkeitä moralisteja (omien vääristyneiden standardiensa mukaan). Vaikka Identityn jäsenet pitävät itseään kristittyinä, heidän ideologiansa on pikemminkin pelastusta rodun perusteella kuin pelastusta yksin armosta. He toivottavat arjalaiset pakanat tervetulleiksi yhteisöönsä samalla kun lietsovat vihaa kristittyjä juutalaisia, mustia ja muita värillisiä kohtaan.
En tahdo tällä sanoa, että kaikki Identity-liikkeeseen kuuluvat olisivat erityisen rasistisia, mutta heidän filosofiansa kuvastaa vaarallista ajatustapaa, joka uhkaa pahentaa jo ennestään kireää tilannetta eri rotujen välillä. Heidän parasotilaallinen toimintansa ja ja kapinansa virallisia auktoriteetteja vastaan on yhdistelmä, joka saattaa kehittyä tulevaisuudessa täyteen sotatilaan rotujen välillä.
Identity, joka on vanhempi liike kuin myöhäissadeliike, löysi vastaanottavaisen maaperän omanlaisensa valtakuntateologian propagoimisessa 1900-luvun keskivaiheen uushelluntailaisten keskuudesta. Saadakseen tilaisuuden esiintyä osana vakiintunutta seurakuntaa Identity on liittoutunut uushelluntailaisuuden kanssa ja esittelee angloisraelilaisen identity-liikkeen "yhtä suuressa määrin Pyhän Hengen työnä kuin karismaattinen uudistuskin on".(80)
Kaikki brittiläiseen Israeliin uskovat eivät kuulu Identity-liikkeeseen. Mutta brittiläinen Israel -liike on saavuttanut monien muuten järkevien kristittyjen luottamuksen lähes pelkkien otaksumien ja kuulopuheiden perusteella.
Vaikka brittiläinen israelilaisuus -liike olisi oikeassakin, silti sen aiheuttamat kiistat ovat vastoin Raamatun varoituksia, että me emme saisi uppoutua loputtomiin sukuluetteloihin (1.Tim.1:4; Tiit. 3:9).
Todelliseen Israeliin kuuluvat kaikki, jotka ovat kääntyneet Jumalan puoleen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, olkoot juutalaisia tai pakanoita (Room. 2:28-29). Kukaan ei ole Jumalan edessä mitään paitsi armosta. Kristuksessa ei ole juutalaista tai kreikkalaista, rikasta tai köyhää, orjaa tai vapaata, miestä tai naista, vaan me kaikki olemme yhtä Hänessä (Gal. 3:26-29).
Koska Jeesus sanoi, että Jumala pystyy tekemään kivistäkin Aabrahamin lapsia (Matt. 4:9), kuka siis voi ylpeillä esi-isistään, varsinkaan esi-isistä, jotka tuskin ovat muuta kuin mielikuvituksen tuotetta?Karismaattinen uudistus
On oltava varovainen liitettäessä karismaattinen uudistus Valtakunta Nyt -liikkeisiin siitä yksinkertaisesta syystä, että merkittävä joukko karismaatikkoja ei ymmärrä tarkalleen valtakunta nyt -liikkeen eskatologista käsitystä. Itse asiassa monet karismaatikot odottavat Jeesuksen palaavan takaisin pian. He uskovat "ylöstempaukseen", tapahtukoot se sitten ahdistuksen aikaa ennen (pretribulationistit), sen puolivälissä (midtribulationistit) tai sen jälkeen (posttribulationistit) ja torjuisivat käsityksen, että seurakunnan on pystytettävä teokraattinen hallinto jo ennen Jeesuksen takaisintuloa.
Jos me kuitenkin haluamme verrata 1900-luvun puolivälin ja loppupuolen karismaattista liikettä sitä edeltävään helluntailaisuuteen, on sanottava, että karismaattiset korostavat enemmän yliluonnollisia manifestaatioita ratkaisevana todisteena siitä, että Jumala toimii jossain tilanteessa. He etsivät myös aktiivisesti yhteyttä toisiin Kristuksen ruumiin jäseniin sellaisten manifestaatioiden perusteella ja usein raamatullisen totuuden kustannuksella.
Karismaatikkojen ihanteeksi on kehittynyt aikaa myöten: Yhteyden takia on oltava välittämättä opillisista eroista niin kauan kuin ne, joiden yhteyttä etsimme, tunnustavat Jeesuksen nimeä ja heillä näyttää olevan Hengen lahjoja -- varsinkin kielilläpuhumisen lahja.
Näiden asenteiden takia roomalaiskatoliset papit ovat päässeet opettamaan kristillisissä TV-ojelmissa ja mormonit on toivotettu tervetulleiksi joidenkin karismaattisten kokouksiin. (Ja mikä paremmin yhdistäisikään mormonismia ja valtakunta nyt -teologiaa kuin ajatus siitä, että ihmiset ovat jumalia?)
Jos haluaa miettiä syytä tähän, se on se, että niin monet karismaattiset, jotka ovat hylänneet tunnustuskuntalaisuuden, eivät ole tutkineet tarpeeksi Jumalan sanaa, jotta he pystyisivät erottamaan toisistaan todellisen Pyhän Hengen työn saatanan toiminnasta. Koska he eivät ole tai ovat vain vähäisessä määrin saaneet seurakunnissaan kokemusta yliluonnollisista voimista, heiltä puuttuu arviointikyky tuolla alueella. Monet aikamme karismaattisista johtajista ovat kuitenkin taustaltaan helluntailaisia. Joka tapauksessa sekä perinteisiin että helluntaiseurakuntiin kuuluvien kohdalla pitää paikkansa, että jos pidetään kokemuksia tärkeämpinä kuin oikein jaettua Jumalan sanaa, lisääntyy eksymisen vaara.
Koska karismaattisuus on niin tunnustustenvälistä, se tarjoaa hallintavaltateologian propagoimiselle erityisen hyvät olosuhteet. Sanonta "Kaikki tiet vievät Roomaan" ei koske ainoastaan Rooman keisareita tai paavinvallan muinaista hallintavaltaa länsimaissa.
Roomalaiskatolisuus on saanut niin paljon luottamusta protestanttien ja muiden ei-katolisten keskuudessa nimenomaan karismaattisen liikkeen kautta, jota se käyttää hyväkseen saadakseen takaisin sen yhteyden, joka on ollut kadoksissa uskonpuhdistuksesta lähtien.
Kielilläpuhumisen lisäksi ekumeeniset karismaatikot viittaavat kristillisiin lauluihin, joita lauletaa "karismaattisissa messuissa" nykyaikaisten soitinten säestyksellä todistuksena siitä, että erot katolisten ja ei-katolisten välillä ovat vähäisiä. Katolinen papisto käyttää tätä naiiviutta hyväkseen puhuen "rakkaudesta" ja "yhteydestä" suhteessaan ei-katolisiin, mutta kieltävät kuitenkin näiltä osallistumisen ehtoolliseen sillä perusteella, että ei-katoliset eivät tunnusta paavia hengelliseksi johtajakseen.
Vaikka jotkut roomalaiskatoliset, jopa jotkut papit, ovat saaneet epäilemättä kokea Pyhän Hengen kosketuksen ja päässeet paremmin ymmärtämään mitä henkilökohtainen jumalasuhde tarkoittaa, itse roomalaiskatolisuus ei ole muuttunut. Se on vielä yhtä vahvasti poliittinen järjestelmä kuin ennenkin, jota johtaa hierarkia, jonka tarkoituksena on alusta alkaen (ja aina edelleen) ollut perustaa maan päälle paavin johtama Jumalan valtakunta.
Uskon puhtauteen kohdistuva uhka on aitoa tpdellisuutta. Karismaattinen uudistus on avannut ovia, joita sen on vaikea sulkea, kun saatanan voimannäytöt ja merkit lisääntyvät siihen pisteeseen, että hengellinen elämä ja kuolema riippuvat itsekunkin arviointikyvystä.Manifested Sons of God (Jumalan ilmestyneet pojat)
Eräs kaikkein militanteimpia niistä liikkeistä, jotka yrittävät pystyttää Jumalan valtakuntaa maan päälle, on Manifested Sons of God (Jumalan ilmestyneet pojat).
Tämä eksytys syntyi myöhäissadeliikkeen piiristä John Robert Stevensin "apostoliuden" aikana. Hän oli William Branhamin oppilas, jonka seurakunta Redondo Beachissä Kaliforniassa toimi useita vuosia liikkeen päämajana.
MSOG-opetukset ovat ehkä kaikkein selväpiirteisimmät valtakunta nyt -liikkeen opinkappaleista. Ne sisältävät kaikki klassisen hallintavaltateologian elementit: kuolemattomuus, apostolien ja profeettojen virkojen ennallistaminen, ehdoton autoritäärisyys, jumaluuden saavuttaminen -- Manifested Sons of God -liikkeestä löytyy kyllä kaikkea, mitä luulisit sieltä löytyvän.
Manifested Sons of God -liike kärsi mittavan hajoamisen monien skandaalien seurauksena, jotka liittyivät sen äärimmäiseen kulttistatukseen. Sen kannattajat, jotka ovat kiihkeitä uskomuksissaan, levittävät sen opinkappaleita edelleen peitetysti muihin seurakuntiin ja kirkkoihin.
Koska yhteyksiä MSOG-liikkeeseen pidetään arveluttavina, harvat myöntävät nykyään, että he olisivat MSOG-opin kannattajia. Samaan tapaan kuin monet kommunistit kieltävät yhteytensä puolueeseen, koska heillä ei ole puolueen jäsenkorttia, MSOG-liikkeen kannattajat kieltävät olevansa sitä, mitä ovat. Todellinen testi koskeekin sitä, mitä he uskovat ja opettavat eikä sitä, ovatko he "virallisesti" MSOG-seurakunnan jäseniä.
Keskeisintä MSOG-opille on usko siihen, että Jumalan pojan asema saavutetaan korkeampien ilmestysten kautta. Kristillinen elämä jakautuu kypsyyden asteisiin: ensimmäinen niistä on Jumalan palvelija; seuraava Jumalan ystäväksi tuleminen; seuraava on Jumalan pojaksi tuleminen ja viimeinen on, että meistä itsestämme tulee jumalia.
Mutta Raamatun mukaan olemme jo kaikkea kolmea: palvelijoita (Gal. 3:10), ystäviä (Joh.15:14-15), ja Jumalan poikia (1.Joh.3:1). Raamatussa ei ole kuitenkaan mitään, mikä tukisi käsitystä siitä, että Paavali tai kukaan apostoleista tai profeetoista olisi koskaan luopunut palvelijan osastaan saavuttaakseen pojan aseman (monet epistolat alkavat apostolin tervehdyksellä, jossa hän esittäytyy Jumalan palvelijaksi) tai että he olisivat koskaan uskoneet tulevansa itse jumaliksi.
John Robert Stevensin opetuslasten lisäksi on monia, joiden opetukset oikeuttaisivat heidät MSOG-opin kannattajiksi. Olennaisinta niissä on Room.8:19-23:n erikoislaatuinen tulkinta:"Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle -- ei omasta tahdostaan, vaan alistajan -- kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta."MSOG-opin tärkein opinkappale on, että täydellisyys (että pystyy elämään ilman syntiä) johtaa turmeltumattomuuteen.
Tämä oikeuttaa "voittajat" hallitsemaan Jumalan valtakunnassa.
Jeesus voi palata takaisin tuhatvuotisen valtakunnan alussa, sen aikana tai sen jälkeen. Jotkut, jotka ovat saaneet vaikutteita MSOG-opista uskovat jopa, ettei Hän palaakaan fyysisesti, vaan sen sijaan Kristus ja seurakunta yhtyvät luonteeltaan ja olemukseltaan ja että seurakunta on Jumalan inkarnaatio ja siten Kristuksen manifestaatio maan päällä.
Jotkut jopa uskovat saavuttaneensa jo täydellisyyden eivätkä sen takia kuole koskaan. He ovat niin sanoaksemme saavuttaneet hengellisen kehityksen korkeamman asteen.
Kaikista näiden ihmisten mutkikkaista kuvitelmista huolimatta, joilla he ovat pettäneet itsensä, Room.8:19:n huolellinen tutkiminen osoittaa, että "Jumalan lasten ilmestymistä", joka viittaa "meidän ruumiimme lunastukseen"(jakeessa 23) ei voida ymmärtää oikein erillään 1. Kor.15:51-52:sta, jossa todetaan että me kaikki muutumme "yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme".
Näiden jakeiden perusteella on selvää, että "Jumalan lasten (engl. Raamatussa sons=poikien suom.huom.) ilmestyminen" -- kuolemattomuus -- tapahtuu viimeisen pasunan soidessa. 1.Tess.4:15-17 tuo vieläkin selvemmin esiin, että tämä ei tapahdu ennenkuin kuolleitten ylösnousemuksessa Kristuksen tullessa takaisin:"Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa."Lähes kaikkien valtakunta nyt -ryhmien opetukset ovat peräisin MSOG-opista. Eivätkä ne lopultakaan ole peräisin vain MSOG-opeista, vaan niiden alkuperäinen lähde on "puhdas" Manifested Sons of God -oppi: ihmisen ei tarvitse kuolla; kun hän pääsee perille tietystä salaisesta tiedosta, hänestä voi tulla Jumala.
Yksin Jumala tietää, tekeekö Manifested Sons of God comebackin kristillisen yhteisön järjestäytyneenä osasena. Mutta heidän vaikutuksensa on ollut paljon kauaskantoisempaa peitetyssä jäsentenkalastuksessaan kuin mihin se ikinä olisi kyennyt ilman seurakunnan hajoamista. Ja heidän vaikutuksensa koskettaa yhä suurempaa joukkoa kristittyjä, jotka ovat niin naiveja, että he luulevat tulevansa kuolemattomiksi hengellistä esittämällä.
Suurenmoinen lupaus siitä, että uskovat saavat hallita koko maailmaa Jumalan vanhurskauden toimeenpanijoina vetoaa erityisesti ylpeihin, "jumalatietoisiin" ihmisiin, joiden mielestä auktoriteettius on olennaisempaa hallitsemiselle kuin palveleminen.Restauraatio
Kaikkeen valtakunta nyt -teologiaan kuuluu olennaisesti "restauraation" ajatus.
Restauraatio perustuu siihen, että koska seurakunta ei ole toiminut Jumalan suunnitelmien mukaisesti ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien, se täytyy ennallistaa eli restauroida alkuperäiseen tehtäväänsä, joka on hallintavallan saavuttaminen.
Tähän kuuluu apostoleiden ja profeettojen virkojen palauttaminen, Daavidin ilmestysmajan palauttaminen (jolle on tunnusomaista palvonnan ja ylistyksen palauttaminen) ja voiman (ihmeiden ja merkkien) palauttaminen.
Restauraatioliike, joka on MSOG:n vähemmän kultillinen muoto, uskoo täydellisyyden kautta saavutettavaan kuolemattomuuteen. Restauraatioliike korostaakin seurakunnan puhdistamista katumuksen, parannuksenteon ja pyhän elämän kautta.
Kenenkään mielestä parannuksenteossa ja pyhässä elämässä ei ole mitään vikaa. Mutta Restauraatioliikkeen ytimenä on kuitenkin tavoite perustaa Jumalan valtakunta maan päälle Jeesuksen poissaollessa fyysisesti. Tuon tavoitteen saavuttamiseksi ovat pyhä elämä, anteeksiantaminen ja Kristuksen ruumiin ykseys välttämättömiä.
Restauraatioliikkeen opettajat vaikuttavat olevan Jumalan nöyrimpiä palvelijoita, jotka tunnustavat syntejään ihmisten edessä ja esittävät olevansa esimerkkejä siitä, miten kristittyjen olisi tutkittava sydämiään. Restauraatioliikkeen saarnaajien eniten siteeraamia raamatunkohtia on Matt. 7:1: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Heidän käsityksensä mukaan on erityisen tärkeää, etteivät ihmiset tuomitse opettajia, olkoot heidän oppinsa sitten minkälaisia tahansa. Meidän on annettava Pyhän Hengen tuomita heitä. Uskon, että monet restauraatioliikkeen kannattajat ovat todella nöyriä ihmisiä, jotka ovat antautuneet tietämättään eksytykseen.
Mutta myös monet, jotka kuuluttavat "Älkää koskeko Jumalan voideltuihin" tai "Älkää tuomitko" tekevät sen pelosta, että ehkä heidän omat opetuksensa saattaisivat joutua tarkastelun kohteeksi. He sivuuttavat kerta kaikkiaan Matteus 7:1:n kontekstin, joka on tekopyhä tuomitseminen, ei sellainen tuomitseminen (=arviointi), jota tarvitaan puhtaan uskon säilyttämiseksi.
Raamattu kehottaa meitä useassa kohden tuomitsemaan (=arvioimaan), ei Kristuksen ruumiin ulkopuolella olevia, vaan Kristuksen ruumiin jäseniä (1.Kor.5:12; 6:5 [engl Raamatussa 'judge'='tuomita']; Joh.7:24). Room. 14:10-13:ssa, joka on eräs voimakkaimmista tuomitsemista koskevista raamatunkohdista, havaitsemme, että konteksti paljastaa, ettemme saa tuomita veljeä siitä, mitä hän syö tai juo. Mutta meidän on tuomittava ne kompastuskivet, joita jotkut asettavat veljille.
Varmastikin harhaopit kuuluvat siihen kategoriaan. Meidän ei pidä tuomita ihmissydämiä, vaan meidän on tuomittava teot ja opetukset, jotka johtavat toiset pois Jumalan totuudesta. Miksi ne, jotka julistavat eksyttäviä oppeja, julistavt myös tuomitsemista (=arvioimista) vastaan ja miksi he tuomitsevat omien opetustensa vastaisesti ne, jotka tuomitsevat heidän eksyttävät oppinsa, on Jumalan ja heidän välisensä asia.
Pyhässä elämässä tai veljien ykseydessä Kristuksessa ei ole tosiaankaan mitään väärää. Meidän pitäisi toivoa niitä. Mutta restauraatioliike ja hallintavaltateologia eivät etsi niinkään uskon yhteyttä kuin alistumista itse itsensä apostoleiksi ja profeetoiksi julistaneiden sanelemaan yhdenmukaisuuteen.Rekonstruktionismi
Rekonstruktionismi on enemmän kuin mikään muu liike Hallintavaltateologian intellektuelli haara.
Rekonstruktionismi tarjoaa seurakunnalle hyvin esitettyjä ja älykkäitä perusteluja teokraattisen hallinnon pystyttämiseksi siten, että otetaan hallintavalta politiikassa, taloudessa, tieteessä, taiteessa ja kaikilla muillakin yhteiskunnan alueilla. Tämä houkuttelee ajattelevia ihmisiä, jotka näkevät Jumalan lakien olevan ainoa vastaus nykyiseen kaoottisuuteen.
Ei kukaan oikeinajatteleva kristitty kiellä etteikö se ole totta. Mutta ellei Jeesus ole läsnä teokratian hallinnossa, tuloksena on auttamatta uskonnollinen totalitaarinen järjestelmä, koska ihminen on vajavainen, vaikka hän olisi kuinka hyvää tarkoittava tahansa.
Kuulun itse nimenomaan niihin, jotka uskovat, että kristittyjen pitää osallistua politiikkaan ja kaikkiin eri elämänalueisiin ollakseen valona ja suolana maailmassa. Jos haluamme voittaa sieluja ja vaikuttaa ihmisiin, niin että he uskoisivat Kristukseen, emme voi linnottautua ja sulkea maailmaa ulkopuolelle. Mutta me petämme itsemme, jos me luulemme voivamme asettaa jonkun ihmisen tai uskonnollisen ryhmän maailman pelastajiksi.
Rekonstruktionismin jalot ajatukset siitä, että pitäisi saada aikaan yhteiskunnallinen muutos, jonka kautta vanhurskaus voitaisiin pystyttää maan päälle, on tuomittu epäonnistumaan. Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi käyttää hyväksemme kaikkea sitä informaatiota politiikasta ja muilta elämänalueilta, jota huomattavat rekonstruktionistit tarjoavat.
Heidän analyysinsä maailman ilmiöistä raamatullisesta näkökulmasta tarkasteltuina ovat useinkin teräviä ja hyvin dokumentoituja ja niistä voi olla merkittävää apua kristityille, jotka haluavat tietää ajankohtaisista tapahtumista. (Mutta varokaa kuitenkin hapatusta.) Eikä tämä tarkoita myöskään sitä, ettei meidän pitäisi käydä hengellistä sotaa ja käyttää auktoriteettiamme silloin, kun Jumala sen meille sallii.
Mutta ilman Jeesuksen fyysisen läsnäolon antamaa turvaa toimiva teokratia joutuu turvautumaan inhimilliseen järkeilyyn, joka perustuu ihmisen vääristyneen viisauden epävarmoihin tuotoksiin. Niin, on totta, että Pyhä Henki voi pitää sellaisen teokraattisen hallinnon ruodussa. Mutta Hän ei tee sitä ulkopuolella Jumalan tahdon. Ja Jumalan sanan perusteella Jumala ei perusta mitään teokratiaa ilman Jeesuksen mukanaoloa. Jos joku sellainen teokratia perustettaisiinkin, se ei olisi todellinen teokratia, vaan ihmisen itsensä aikaansaama totalitaarinen valtio.
Jumalan sana sanoo selvästi, että ennen Jeesuksen paluuta hirvittävä pahuus saa maailman hallitukset otteeseensa (Matt. 24, Mark. 14, Ilm. 6&7). Me emme ehkä pidä tällaisista näköaloista, mutta Jumalan sana ei erehdy. Kysymys onkin siitä, onko rekonstruktionismin pyrkimyksenä toteuttaa ihmisen tahto Jumalan nimissä. Tämä on käsitykseni mukaan se suunta, mihin rekonstruktionismi, niinkuin kaikki hallintavaltaliikkeet, on menossa.
Positiivinen tunnustus
Jos joku hallintavaltateologian opetus on tyypillistä positiivisen tunnustuksen oppia, niin se on ihmisen jumalallistaminen. Vaikka suurin osa edellämainituista liikkeistä on omaksunut tuon ajatustavan, on positiivinen tunnustus tässä suhteessa aivan kärjessä.
Tämä on sinänsä paradoksaalista, koska monet positiiviseen tunnustukseen kuuluvat eivät ole tietoisesti tekemisissä hallintavaltateologian kanssa, koska he odottavat Jeesuksen pikaista paluuta tapahtukoon se sitten heidän mielestään ennen tai keskellä ahdistuksen aikaa tai sen jälkeen eivätkä he näe ihmisten ponnisteluja ratkaisuna mihinkään. He torjuisivat ajatuksen, että he voisivat olla tai olisivat jumalia, vaikka he positiivista tunnustusta toteuttaessaan toimivatkin ikäänkuin jumalina. Viittaan tällä heidän väitteisiinsä, että he pystyvät puhumaan toteutuviksi asioita, jotka eivät ole olemassa, niin että ne toteutuvat.
Tietoinen valtakunta nyt -teologian kannattaminen ei ole se tekijä, joka tekisi positiivisesta tunnustuksesta hallintavaltateologian piiriin kuuluvan opin (vaikka liikkessä onkin monia, jotka kannattavat tietoisesti valtakunta nyt -teologiaa). Sen sijaan liikkeen voimakas hallintavalta-asenne ja koko ajan kasvava opetus uskovan "jumalankaltaisuudesta" ovat ne tekijät, jotka aikaa myöten tulevat sysäämään suuren osan positiiviisen tunnustuksen jäsenistöstä valtakunta nyt -leiriin.
Rekonstruktionisti Gary North näyttää kirjassaan 'Unholy Spirits' (epäpyhät henget), miten rekonstruktionistit ovat vaikuttaneet karismaattiseen liikeeseen ja ennen kaikkea positiivinen tunnustus -liikkeeseen ilman että nämä ryhmät olisivat olleet vähääkään tietoisia hallintavaltateologiasta:"Jotkut karismaattiset ryhmät uskovat tiukkoihin seurakuntasopimuksiin. Rekonstruktionistit ovat olleet raamatullisen liittosopimuksen tärkeimpiä teologeja. Muut karismaatikot ovat saarnanneet rukouksen ja jumalan 'lainalaisuuksien' kautta saavutettavaa henkilökohtaista taloudellista voittoa ja terveyttä. Rekonstruktionistit ovat olleet sen käsityksen tärkeimpiä puolustajia, että Jumalan lait pitävät paikkansa vielä uudessa Testamentissakin. Jotkut näistä 'positiivisen tunnustuksen' karismaatikoista (joita kutsutaan myös 'uskon sanan' kannattajiksi) ovat alkaneet saarnata, että se optimismi, mitä Jumala tarjoaa yksilöille, koskee myös Jumalan liittosuhteen piiriin kuuluvia laajempia ryhmiä kuten perheitä, seurakuntia ja maallisia hallituksia. Tämä on merkittävä pesäero perinteisen pessimistisestä fundamentalistisesta eskatologiasta, jota kutsutaan dispensationalismiksi, eli eri armotalouskausiin uskovista. Nämä karismaattiset johtajat eivät ole tietoisesti jättäneet premillenialismia siirtyäkseen postmillenialistiseen optimismiin, vaan sana 'hallintavalta' sisältää ajatuksen itsessään. Edelleen, rekonstruktionistit ovat ainoita protestanttisia teologeja, jotka ovat selkeästi saarnanneet postmillenialismia vuoden 1965 jälkeen. (R.J. Rushdoony oli tässä suhteessa pioneeri.) Tällä tavoin rekonstruktionistien aatteet ovat tunkeutuneet protestanttisiin piireihin, jotka ovat suurimmaksi osaksi tietämättömiä niiden teologisten käsitysten alkuperäisestä lähteestä, jotka ovat alkaneet muuttaa heitä."(81)Hallintavalta sopii hyvin positiivisen tunnustuksen muottiin. Jos ainoa, mitä tarvitaan, että seurakunta saisi hallintavallan on puhua ja toimia "uskossa", ainoaksi ongelmaksi jää saada tarpeeksi monia kristittyjä toimimaan niin. Positiivisen tunnustuksen käsitys uskosta "voimana", jonka virtapiiriin kuka tahansa voi kytkeytyä, on noituuteen kuuluva oppi. Se asettaa Jumalan kenen tahansa käyttöön, joka on oppinut "uskon" kaavat (tai "lait") ja joka yrittää pakottaa Jumalan toimimaan ihmisen toiveiden mukaisesti Jumalan tahdosta välittämättä.
Positiivinen tunnustus ei ole rukousta, se ei ole kommunikointia Jumalan kanssa. Sen sijaan se on sitä, että ihminen mielessään vahvistaa sen, mitä hän suullaan "tunnustaen" haluaa tapahtuvan välittämättä juurikaan käytännössä siitä, mikä saattaisi olla Jumalan tahto. Vaikka positiivisella tunnustuksella ei ole selkeästi omaa eskatologista näkemystä, sen piirissä on tiettyjä vakiintuneita opetuksia, jotka valmistavat krisittyjä hyväksymään hallintavaltateologian.Paimen-Opetuslapseusliike
Paimen-opetuslapseusliike, jonka vaikutus oli korkeimmillaan 1960- ja 70-luvuilla on esimerkkinä siitä äärimmäisestä autoritaarisuudesta, joka on ilmeisen välttämätöntä minkään teokratian perustamiselle tai ylläpitämiselle.
Huolimatta liikkeen piirissä taphtuneista äärimmäisistä väärinkäytöksistä ihmisen henkilökohtaisen vapauden suhteen, mikä hänellä on Kristuksessa, liikkeelle ominainen yksilön ajatusten kontrolloiminen nostaa taas päätään valtakunta nyt -ryhmissä. Tämän liikkeen entiset johtajat ovat saaneet takaisin uskottavuutensa muiden karismaattisten johtajien keskuudessa.
Heillä on paljon tarjottavaa sillä nimenomaisella opetuksen saralla, mikä koskee toisten ihmisten tahdon ohjaamista haluamallaan tavalla -- sehän on olennainen taito, kun yritetään pystyttää Jumalan valtakuntaa maan päälle ihmisvoimin.
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö seurakunnassa olisi tarveta 'raamatulliseen' opetuslapseuteen ja auktoriteettiin. Se on kuitenkin rakennettava sellaiselle auktoriteettikäsitykselle, jossa auktoriteettius on palvelemista, jota uskossaan kypsät toteuttava rakkaudessa ja nöyryydessä. Paimen-opetuslapseusliike sellaisena miksi se muodostui ei ollut kuitenkaan mitään muuta kuin hengellistä lasten hyväksikäyttöä. Herättämällä pelkoa ja perusteetonta syyllisyyttä nöyryytetään vauvoja Kristuksessa, niin että he alistuvat tottelemaan auktoriteettiasemassa olevien "paimenten" tahtoa. Eivätkä ainoastaan vauvat, vaan monet "kypsät" kristityt ovat joutuneet tällaisen pahuuden uhreiksi sen takia, että Raamattua on käytetty väärin todistamaan, että jokaisella jäsenellä on oltava "valvoja".
Ef. 5:11-14:ä on käytetty vakuuttamaan tietämättömille, että jotta he voisivat kasvaa täydellisyyteen, heidän on alistuttava auktoriteettiasemassa olevien alle mitä tuo auktoriteetti sitten heiltä vaatiikin. Siitä syystä ovat väärinkäytökset yleisiä paimen-opetuslapseusliikkeessä.
Paimen-opetuslapseusliikkeen äärimmäisissä muodoissa monet pakotetaan elämään kommuuneissa ja tottelemaan täydellisesti "paimeniaan". He eivät saa mennä naimisiin, valita työpaikkaa, tehdä hengellistä työtä, ostaa tai myydä tai käyttää omaa tahtoaan missään asiassa ilman paimenen suostumusta. He joutuvat nodattamaan tiukkoja uskonnollisia ja maallisia säännöksiä kommuuniyhteisöissään. Tottelemattomuus ja jopa kyllästyminen, joka on yleistä noin ankarassa elämäntavassa johtaa voimakkaisiin kurinpitotoimiin. On kerrottu jopa ruumiillisesta kurituksesta, jotta "lampaat" saataisiin pysymään jonossa.
Tällaisessa kuviossa yksilön henkilökohtainen jumalasuhde alistetaan uskonnollisen yhteisön alle. Yksilön ei sallita kuunnella ohjeita suoraan Jumalalta, koska Jumala puhuu yhteisölle ainoastaan paimenen kautta. Jos joku päättää hylätä paimenen "valvonnan" päästäkseen vapauteen Kristuksessa, häntä uhkaillaan Jumalan rangaistuksilla: pelastuksen menettämisellä, sairaudella, avioerolla ja taloudellisella romahduksella. Yhteisö, jonka osana hän oli, alkaa kaihtaa häntä ja häntä aletaan kutsua saatanan palvelijaksi tai jollain muulla häpäisevällä nimityksellä.
Jopa aviosuhde on paimensuhteen alapuolella. Särkyneet kodit ja avioerot ovat yleisiä niissä tapauksissa, joissa toinen aviopuoliso alkaa pitää suhdettaan paimeneen voimakkaampana kuin suhdetta omaan puolisoon.
Tällaiset väärinkäytökset eivät kuulu Jeesuksen tarkoittamaan opetuslapseuteen, vaan järjestelmään, jossa vauvoja Kristuksessa pidetään pikemminkin ihmisten kuin Kristuksen opetuslapsina.
Paimen-opetuslapseusliikkeen mentaliteetti on sellainen, että se vetää puoleensa ihmisessä esiintyvää itserakkautta. Niitä opetuslapsia, jotka tottelevat, palkitaan sillä, että heistä tehdään puolestaan toisten paimenia. Näin saadaan aikaan brutaali ja alhainen yhteisö, jota hallitsee pelko ja syyllisyys. Vaikka tällaiset väärinkäytökset edustavatkin paimen-opetuslapseusliikkeen äärilaitaa, koko liikkeessä on sama mentaliteetti. Tämä mentaliteetti on myös olennaista valtakunta nyt -teologian piirissä.
Sillä miten merkittävä osa ihmiskuntaa voidaan saada mukautumaan apostoleiden ja profeettojen määräyksiin paitsi pelon ja syyllisyyden lietsonnalla? Kukaan ei halua joutua sivuun Jumalan liikkeen nimellä kulkevasta ilmiöstä. Niiden tietämättömyys, jotka ovat epävarmoja jumalasuhteestaan synnyttää päättämättömyyttä, joka puoletssan johtaa auktoriteetille alistumiseen oman Kristussuhteen kustannuksella.Sisäänrakennettu pelko ja syyllisyys
Pelon ja syyllisyyden käyttäminen, jotta ihmiset saataisiin tottelemaan itse itsensä auktoriteettiasemaan asettaneita johtajia ei ole paimen-opetuslapseusliikkeen yksinoikeus. Kun analysoimme jokaista valtakunta nyt -teologian synnyttämää liikettä, löydämme niiden rakenteiden ytimestä vahvoja pelon ja syyllisyyden elementtejä. Kaikissa niissä alistetaan yksilön henkilökohtainen suhde Kristukseen uskonnollisten johtajien määräysvallan alle.
Havainnollistaaksemme tätä katsomme aikaisemmin käsittelemistämme liikkeistä minkälaista osaa pelko ja syyllisyys niissä näyttelevät.Identity: Pelko ja syyllisyys ovat olennainen osa missä tahansa rasistisessa, autoritäärisessä järjestelmässä -- varsinkin jos se käyttää paramilitarismia vihan ja verenvuodatuksella uhkailun lietsomiseen. Manifested Sons of God: Ne, jotka eivät etene täydellisyyteen, joutuvat kokemaan pelkoa ja syyllisyyttä, koska he eivät edesauta Jumalan valtakunnan perustamista maan päälle. Restauraatioliike Voimakas arvioinnin(tuomitsemisen) tuomitseminen synnyttää pelkoa niissä, jotka kyseenalaistavat toisten opetuksia. He pelkäävät joutuvansa Jumalan epäsuosioon. Tämä koskee myös synnin ja harhaopin vanhurskasta tuomitsemista. Rekonstruktionismi: Syyllisyys on seurauksena siitä, ettei ole mukana yrityksessä perustaa Jumalan valtakunta maan päälle politiikan ja muiden yhteiskunnallisten strategioiden avulla. Karismaattine uudistus: Syyllisyyttä lietsotaan niissä, jotka eivät halua yhteyttä niiden kanssa, joiden opit ovat vakavassa ristiriidassa Raamatun kanssa. Tämä johtaa siihen, että pelätään Jumalan epäsuosiota sen takia, että on rikkonut uskovien välisen yhteyden ja ihmisten syytöksiä, koska on avannut suunsa harhaoppeja vastaan. Positiivinen tunnustus: Pelko siitä, että jollei toimi ja puhu määrätyllä tavalla, Jumala ei vastaa. Syyllisyys siitä, että usko on riittämätöntä, jos rukouksiin ei saada toivottua vastausta.Nämä ovat vain suurpiirteisiä, mutta silti paikkansapitäviä arvioita siitä, miten pelkoon ja syyllisyyteen perustuva uskonto on hiipinyt aikamme seurakuntiin. Yksilön henkilökohtainen suhde Vapahtajaansa on pyhä asia, jota seurakunnan vanhinten on vaalittava ja voimistettava opetuksillaan ja ohjeillaan.
Vaikka uskon yhteisöllinen ilmeneminen on seurakunnan elämälle elintärkeää, tuo elämä on ainoastaan niin vahvaa kuin yksittäisten linkkien vahvuus on yhteisön ketjussa. Yksilön alistaminen yhteisöruumiin alle yksilön itsenäisyyden hinnalla itse asiassa heikentää seurakuntaa, niin ettei se pysty vastustamaan eksytystä ja loppujen lopuksi myöskään maailman pahoja vaikutteita.
KOLMANNESSA OSASSA (ei ole vielä valmis) käsitellään:
yksityiskohtaisesti erilaisia valtakunta nyt -teologian opetuksia, lainataan sitä opettavien puheita ja mainitaan nimeltä se nimenomainen liike tai liikkeet, joissa he toimivat. Älkää lentäkö selällenne!
LÄHDEVIITTEET
NOTES 55. G.dePurucker, 'The Esoteric Tradition,' 2 Vols.(Point Loma, CA: Theosophical University Press, 1935),s.24. 56. Ibid.,s.29. 57. John H. Dewey, 'Christian Theosophy'(New York: J.H. Dewey Publishing Company, 1888),s.vi. 58. Ibid.,s.ix. 59. Ibid. 60. Ibid.,s.xi. 61. Randy Shankle, Videonauha Trinity Broadcasting Networkin "Praise the Lord" -ohjelmasta, noin elokuu, 1986. 62. 'The Esoteric Tradition,' ss.1104-1105. 63. Ibid.,ss.513-514. 64. 'Christian Theosophy,'ss.28-30. 65. Ibid.,s.291. 66. Ibid.,s.135. 67. Ken Copeland, Trinity Broadcasting Network,"Praise the Lord" -ohjelma, n.syyskuu, 1985. 68. 'The Esoteric Tradition,'ss.788-791. 69. Los Angeles Times, osa 1,s.31. 70. Benjamin Creme, lehdistökonferenssi The Ambassador -hotellissa, Los Angeles, CA, 14. toukokuuta, 1982. 71. Ibid. 72. Ibid. 73. Ibid. 74. Earl Paulk, videonauhoitus jumalanpaöveluksesta, jossa hän puhuu seurakunnasta "jatkuvana Jumalan inkarnaationa," n.lokakuu, 1986. 75. Curtis Clair Ewing, traktaatti: "For the Benefit of Our Pentecostal and Charismatic Brethren!" (Waynesville, NC: New Beginnings, undated),s.1. 76. 'Time,' 20. lokakuuta, 1986,s.74. 77. Ibid. 78. Orange County 'Register,' Orange County, CA, 30.lokakuuta, 1986,s.A23. 79. 'Time.' 80. "For the Benefit of Our Pentecostal and Charismatic Brethren," s.1. 81. Gary North, 'Unholy Spirits,' (Fort Worth: Dominion Press, 1986), ss.374-375 Alkuperäinen artikkeli 'Kingdom Theology' by Al Dager
Osa 1 | Osa 3
Alkuun | Rebecca & Elaine| Kotiseurakunta | Maailmanlaajuinen kristillinen liike | Hänen nimessään | Sovitus - missä? | Iankaikkinen pelastusvarmuus | Pyhän Hengen kaste | Islamin historia | Jihad | Varo väärää vaakaa! | Vierasta tulta | Rukouspiirit | Roomalaiskatolisuus - onko se kultti? | Kaikki ekumeeniset tiet vievät Roomaan | Kaksi Babylonia | Seurakunnan vaellus | Vainottu seurakunta | Voitelu | Ei rauhaa, vaan miekan | Kotiseurakunta | Keskusteluryhmä
