Totuus on absoluuttista!. Siksi Jeesus voi sanoa: "Minä olen tie, totuus ja elämä". Hänen sanansa antavat ymmärrystä yksinkertaisille. Niillä, jotka joutuvat kadotukseen, ei ole rakkautta totuuteen. Silloin, kun ei ole rakkautta totuuteen...Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen. Eksytys tulkitaan tässä artikkelissa "oikeaoppisuudesta poikkeamiseksi".
Oikeaoppista käsitystä totuudesta tai "tervettä oppia" ollaan vähitellen murentamassa, kun halutaan rakentaa maallinen poliittinen valtakunta, itsekeskeistä hengellistä palvelutyötä ja markkinoidaan voitelua. Kolmannen polven helluntailaisena on surullista nähdä, miten uuden aikakauden liike (New Age) tunkeutuu omiin joukkoihimme. Vielä ikävämpää on nähdä, miten paimenilla on liian kiire pysyä ajan tasalla viimeisten villitysten kelkassa, että he ehtisivät huomata, että niin tehdessään he ovat myymässä totuuden. Sananlaskujen 23:23:ssa meitä kehotetaan: "Osta totuutta, älä myy...Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata." (Ps.119:72)
Ihmiset ovat nykyään niin "kokemushakuisia" ja heillä on niin kiire etsiä "uutta voitelua" ja "uusia värinöitä", että he ovat valmiita lähes mihin tahansa niitä saadakseen!
Etelä-Afrikkalainen evankelista (Rodney Howard-Browne) kerää suunnattomia ihmisjoukkoja epätavallisen ilmiön takia. Ihmiset kieriskelevät lattialla ja nauravat katketakseen. Katseltuani useita videoita noista kokouksista oli hämmästyttävää huomata, miten nauru purkautui kikattavana ja pilkkaavana Jumalan sanaa luettaessa. Naurajien huomautukset olivat seksuaalisia ja hyvin lihallisia (ts. he vertaavat "kokemuksiaan" alkoholin juomiseen hyvin kuvaavin sanoin). Kaiken tämän hauskuuden keskellä yritetään löytää sille raamatullista perustaa.
On hyvin mielenkiintoista huomata, että uuden aikakauden liikkeen kirjailijat puhuvat naurusta "parantavana", "terapeuttisena" ja "pidättyvyyden murtumisena".
Myös Salomo (kuningas, jolle Jumala antoi viisautta) puhuu naurusta Saarnaajan kirjassa:
Naurusta minä sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se toimittaa?" (2:2)
Suru on parempi kuin nauru, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset. Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilotalossa."(7:4,5)
sillä niinkuin orjantappurain rätinä padan alla, on tyhmäin nauru. Ja sekin on turhuutta.(7:7)
Oli sydäntäraastavaa havaita pastoreiden, lampaiden johtajien, antautuvan tähän absoluuttiseen eksytykseen! Sen metelin kuuleminen oli kuin kaikki demonit olisi päästetty vapaaksi.
Nyt ei ole aika surra sitä, että joutuu leimatuksi "kriittiseksi", "tuomiohenkiseksi" tai "Jumalan voideltuihin koskevaksi". Nyt taluttaa sokea sokeaa! Ensiksi oli "kaatuminen" merkkinä voitelusta. Jokainen kaatuu ja uskoo saaneensa "uuden voitelun". Ja nyt työnnetään kaikki järki sivuun ja kieritään lattialla kuin juopuneet ja luullaan, että se on "voitelua"! Mitä ihmeessä tapahtuu seuraavaksi? Sen on parasta olla todella jotain ihmeellistä. Ehkä se on levitointia? Rodney Howard-Browne tarvitsisi ankaraa nuhdetta ja Jumalan sanan opetusta!
Mikä on vienyt niin monet näistä UUDEN VOITELUN jakajista Jumalan sanan ulkopuolelle? Ap.t. 18:24-28:ssa on Apollos-niminen juutalainen, joka oli hyvin innokas ja puhetaitoinen sekä VÄKEVÄ raamatuissa! Hän osasi puhua hyvin Jumalan asioista, mutta hänen OPPINSA EI OLLUT OIKEAA! Tämä oli ilmeisesti hyvin tärkeää, koska Kun Akylas ja Priskilla kuulivat hänen puhuvan, he kutsuivat hänet syrjään ja selittivät hänelle Jumalan tien perusteellisemmin! Tänä päivänä Akylasta ja Priskillaa pidettäisiin harhaoppien metsästäjinä. Sitä he olivatkin! Ylistys Jumalalle! Sen seurauksena Apollos lähti Efesosta ja opetti voimakkaasti juutalaisille kirjoituksia! Totuus on voimallinen! Se näyttää ihmissielulle vanhurskauden ja oikean asenteen Jumalan edessä.
Panteismi (kahdesta kreikankielen sanasta, joiden merkitys on 'kaikki on Jumalaa') on ajattelun järjestelmä, jonka mukaan Jumala on yhtä kuin maailmankaikkeus. Puut ja kivet, linnut ja muut eläimet, maa ja vesi, matelijat ja ihminen -- kaikki ne ovat osa Jumalaa ja Jumala asuu ja ilmenee näissä elementeissä ja olomuodoissa samoin kuin sielu ilmenee ruumiissa. [Myer Pearlman, Knowing the Doctrines of the Bible, Gospel Publishing House, Springfield, MO, s.53]
Gnostisismi liittyy panteismiin siinä, että se on omaksunut käsityksen, jonka mukaan sielun (minän) sopusointu luonnon ja maailmankaikkeuden kanssa on eräs keino kokea Jumala. Gnostilaisuudella ja panteismilla on yhteistä se, että molemmat pyrkivät löytämään "Jumalan" luomakunnasta. Gnostilaisuus löytää "Jumalan" ihmisen sisältä -- tunteiden avulla ja panteismi löytää "Jumalan" koko luomakunnasta. Nämä molemmat opit yhtyvät siinä, että molemmissa palvotaan ja palvellaan luotua enemmän kuin Luojaa. Gnostilainen jumala paikallistuu subjektiiviseen kokemukseen, sielulliseen tunteeseen siitä, että ollaan yhteydessä luomakuntaan ja Jumalaan. Se hylkää sellaisen jumalasuhteen, joka perustuu uskoon Hänen kirjoitettuun sanaansa -- tunteista riippumatta. Tämä on kitkerä pilleri kokemuskristittyjen nieltäväksi.
Jumalan palvominen on olennainen osa kristillistä uskoa. Joskus koetaan haltioitumista. Jumalan läsnäolo tunnustetaan aivan oikein tosi jumalanpalvonnassa. Jos kuitenkin tunteista tulee oppi Jumalan läsnäolosta, on Jumala kutistettu Hänen läsnäolonsa "gnosikseksi". Monet etsivät "Jumalan läsnäolon tuntoa" subjektiivisesta kokemuksesta. Tunnekokemus, varsinkin jos se on jumalanpalvonnassa tapahtuvaa jatkuvaa toistamista, voi johtaa toiseen tietoisuuden tilaan ellei sitä pidetä aisoissa ja oikeissa mittasuhteissa ja silloin järkevän ajattelun kyky laskee suuresti. Tässä vaiheessa seurakunta altistuu eksytykselle ja se voidaan johtaa helposti harhaan. Monissa karismaattisissa ryhmissä toiseen tietoisuuden tilaan joutuminen selitetään sanomalla, että "ollaan Hengessä" tai Jumalan läsnäolon ilmaukseksi. Valtoimenaan vellovat hengelliset tunteet ylittävät terveen raamatullisen järkevyyden rajat ja ovat rakentamassa oppia kokemukseen perustuvasta "Jumalan läsnäolosta".
Hyvin vaarallinen tapa, joka antaa eksyttäville hengille mahdollisuuden eksyttää, on käsitys, jonka mukaan Jumala on paikallisesti ihmisessä (tietoisesti) tai heidän ympärillään (tietoisesti). Joidenkin tavoitteena ja haluna on "tuntea" Jumalan läsnäolo rukouksen tai palvonnan avulla tai muulla tavoin. He ovat pettyneitä, jos he joutuvat lähtemään kokouksesta ilman että he olisivat saaneet "tuntea" Jumalan läsnäolon. He kulkevat seurakunnasta seurakuntaan etsimässä tuota "tunnetta".
Me kunnioitamme Jumalan läsnäoloa. Me "iloitsemme uskostamme". Jumala on tehnyt meistä tuntevia yksilöitä. Mutta jos kokemuksesta tulee todiste suhteestamme Jumalaan, on se vaarallista ja voi osoittautua hengelliseltä vaiktukseltaan kielteiseksi. "Vanhurskas on elävä uskosta" on yhä ainoa periaate, jonka mukaan vanhurskaat elävät suhteessaan Jumalaan.
Jotkut uskovat elävät niin sisäänpäinkääntyneessä yhteydessä, palvonnassa ja näyissä, että heistä tulee hengellisesti introverttejä ja olemukseltaan kouristuneita ja rajoittuneita. Sen seurauksena heidän hengelliset kykynsä ja henkiset voimansa kutistuvat ja heistä tulee henkisesti ja hengellisesti voimattomia. Joistakin tulee "sisäisen äänen" uhreja. He kulkevat ympäriinsä sanoen "Jumala sanoi minulle näin". Sen seurauksena tehdään hyvin epäkäytännöllisiä ratkaisuja, joiden luullaan olevan Jumalan puheen pohjalta tehtyjä.
...Se, että käännytään sisäänpäin etsimään subjektiivista Jumalan olinpaikkaa, jossa Hän asuu, josta käsin Hän puhuu, on yhteydessä ja ohjaa MATERIALISTISESSA TAI TIETOISESSA MIELESSÄ, on mitä vaarallisin tilanne; sillä tällaiseen ajatteluun ja uskomukseen, joka on pimeyden voimien eksytystä, perustuvat eksyttävien henkien kaikkein vaarallisimmat eksytykset. [Jesse Penn-Lewis, War on the Saints]
"New Age"-ajattelu, jossa korostetaan voimakkaasti kaikkea yliluonnollista, tunteita ja pakanallisia uskomuksia ja tapoja, on niin vallalla aikamme yhteiskunnassa, että ei ole mikään ihme, että tämän sukupolven kristityt tulevat ajattelussaan koko ajan yhä gnostilaisimmiksi.
Gnostilaisten mielestä on väärin käyttää Raamatun tulkintaan ainoastaan Raamattua. He uskovat, että Raamatun lisäksi on muitakin Jumalan innoittamia kirjoituksia ja kirjoja, jotka ovat samalla tasolla Raamatun kanssa, samoin kuin Jumalan äänen kuuleminen muutenkin kuin Raamatusta. Eräs ruusuristiläinen kirjailija sanoo sen ytimekkäästi:
Jotta voisi ymmärtää Raamatun kirjoituksia tyydyttävällä tavalla, on olennaisen tärkeää tutkia huolellisesti sen symbolisia, allegorisia ja mystisiä elementtejä. Raamatun opiskelijan ja tulkin on opittava tutkimaan legendojen, symbolien ja myyttien mittavaa kirjastoa yhtä uskollisesti ja tarkasti kuin turvautuessaan heprean tai kreikan kielen sanakirjaan. Nämä symboliset, allegoriset ja mystiset elementit... kätkevät tai paljastavat puolittain syvimpiä totuuksia taidokkaalla tavalla. [R.Swinburne Clymer, The Sons of God: A Fpreshadowing of the Coming World of the Messenger of the New Age. The Philosophical Pub.Co., Quakerstown, PA,1923]
Nykyajan saarnat ovat täynnään allegoriaa. Symbolismi on tullut konkreettisen sisällön sijaan ja nykyajan "profeettaliikkessä" korvaa ilmestystieto Raamatun. Erästä uutislehteä (John Paul Jacksonin "Streams of Shiloh") mainostava lehtinen esittää muutamia niistä aiheista, joita uutislehdessä tullaan käsittelemään:
Profeetta ja armolahja. Se tapa, millä ilmestys tulee, on olennaisen tärkeää. Keskustelua unien, näkyjen, transsitilan, vaikutelmien, ilmestysten, tulkintojen ja siirtymisten merkityksestä.
Otapa käteesi mikä tahansa Uuden Aikakauden julkaisu, niin mitä se onkaan pullollaan? Unia, näkyjä, transsitilaa, vaikutelmia, ilmestyksiä, tulkintoja ja siirtymisiä! Ja kuitenkin "profeettaliike" käärii mielelllään eksytyksensä (oikeaoppisuudesta poikkeamisensa) sellaisiin eteerisiin ilmauksiin kuin: "läheisyys Kristuksen kanssa" ja "uudistakaa Kristuksen ruumis".
Ei ole ihme, että Raamattu varoittaa meitä kaikkia siitä, että "aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia"(2.Tim.4:3).
John Paul Jackson jatkaa:
On kehitettävä tulkintakykyä, jotta voidaan selittää, mitä ilmestys tarkoittaa. Tutkitaan värien, numeroiden, esikuvien ja symbolien sekä henkilökohtaisten symbolien merkityksiä...
Raskaan sarjan okkultiikka saa pyhityksensä ja siihen rohkaistaan! Numerologia, aurat, symboliikka, astrologia, kokemukset ruumiista irtautumisista ja transseista ovat etusijalla. Ja minkä kustannuksella? Jumalan sanan kustannuksella! Sen sijaan että opastettaisiin uskovia Herran pelkoon ja nuhteeseen, kehitetään "ilmestystaitoja". Lopulta saatetaan päätyä kuvittelemaan että ollaan joku David Koresh.
Näyttää olevan voimakas pyrkimys varsinkin psykologian piirissä yhdistää muinaista viisautta nykyajan tekniikoihin. Nykyajan yhteiskuntaan ollaan tuomassa takaisin ennennäkemättömällä tavalla shamanismia. Eräs tällainen käytäntö on Huna (havaijilainen esoteerinen filosofia). Tämän filosofian mukaan me kykenemme
kehittämään intuitiotamme, työstämään uniamme, tekemään shamaanimatkoja ja valloituksia näyissämme, kohottamaan henkistä energiaprofiiliamme...käymään keskusteluja luonnonhenkien kanssa kaksisuuntaisen opettamisen ja parantamisen toteuttamiseksi ja työskentelemään näkyvien ja näkymättömien energiamallien kanssa voidaksemme vaikuttaa menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Matkaamalla muiden ulottuvuuksien halki me keräämme tietoa, tutkimme tuntematonta ja mystillistä ja vapautamme voimallisen luovuutemme. [Omega, kesä 1993, s.76]
Me emme voi erottaa Kristusta Hänen sanastaan. Hän on Sana ja sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me emme voi tuntea Kristusta Hänen sanastaan irrallisena. Joh.5:39: Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;
Ei koskaan tule olemaan mitään ilmoitusta erillään Jumalan sanasta. Raamatun ulkopuoliset ilmestyslahjat vievät ihmisen taruihin, myytteihin ja gnostilaisuuteen.
Gnostilaisen mielestä Raamattua ei voida ymmärtää kunnolla ellei sitä tulkita symbolisesti, hengellisesti tai allegorisesti. Kirjaimellista tulkintaa pidetään ylimielisenä ja ei-hengellisenä. Suurin osa seurakuntaa jakavista kiistoista johtuu siitä, ettei haluta tulkita Raamattua kirjaimellisesti. Seurakunta kallistui pitämään allegorista tulkintatapaa parempana kuin kirjaimellista tulkintaa 100- ja 200-luvuilla. Tämä muutos avasi gnostilaisuudelle ovet seurakuntaan. Ei ihme, että gnostilaisuus on niin syvälle juurtunut kristilliseen teologiaan. Niin kauan kuin käytertään allegorista tulkintatapaa, gnostilaisuus jatkaa vaikutustaan kristilliseen ajatteluun.
On hyvin tavallista kohdata kristittyjä, jotka tulkitsevat Raamattua allegorisesti. Itse asiassa suurin osa nykyajan saarnoista on allegorista. Kirjaimellinen tulkintatapa on koko ajan väistymässä hengellistävän/allegorisoivan menetelmän tieltä. Kristityt ovat yleensä ottaen niin tottuneet kääntämääm korvansa allegoriselle saarnaamistavalle, että heistä on tullut oikein hyvä saalis gnostilaisuudelle. Siksi ei olekaan yllättävää, että tämä uusi gnostilaisuuden aalto on valloittamassa seurakuntaa ja että gnostilaiset profeetat ovat saaneet sellaisen otteen kristityistä.
Seurakunta, joka luopuu Raamatun kirjaimellisesta tulkintatavasta eikä käytä Raamattua Raamatun tulkitsemiseen on vaarassa joutua gnostilaisuuden tai mystiikan pauloihin. Seurakunta, joka liukuu gnostilaiseen ajatustapaan luopuu vähitellen Raamatun auktoriteetista ja tulee itse laiksi itselleen. Useimmat nykyisistä uusista ja oudoista opetuksista perustuvat alunperin Raamatun allegoriseen tulkintatapaan. Ainoa tapa, jolla fundamentalistiset ja evankeliset seurakunnat voivat suojautua tällaista gnostilaista tulkintatapaa vastaan on puolustaa vankasti kirjaimellista tulkintatapaa, ts. Raamatun kirjaimellista merkitystä.
Gnostikko uskoo, että todellinen hengellinen uudestisyntymä tapahtuu, kun ihminen tulee tietoiseksi siitä jumalallisesta hengestä, joka asuu jokaisessa ihmisessä. Tämän kokemuksen kautta koetaan "Hengen" läsnäolo, opitaan Jumalan "tunteminen" ja saavutetaan hengellinen kypsyys. Hänen kiinnekohtanaan ei ole Raamattu, vaikka hän saattaakin joskus soveltaa Raamattua väärin käsitystensä tueksi. Heidän kiinnekohtansa on sisäinen kokemus, joka perustuu käsitykseen, jonka mukaan "Jumala" asuu jokaisessa ihmisessä ja sen tietäminen on alkuna hengelliselle elämälle ja jumaluuteen kypsymiselle. Tämän käsityksen varaan hän rakentaa hengellisen elämänsä. Tältä pohjalta korostetaan "pyhyyttä", "läheisyytta Jumalan kanssa" jne.
Tämänkaltaista gnostilaisuutta tavataan usein opetuksissa ja saarnoissa. Se, että nykyään korostetaan Pyhää Henkeä, on saanut kristityt ajattelemaan, joskus tietämättään, että Raamattu ei pelkästään riitä olemaan ainoa tehokas hengellinen auktoriteetti. Siksi he ajattelevat, että Raamatun lisäksi on oltava joku sisäinen auktoriteetti kuten tunne, kokemus, omatunto, intuitio, sisäinen ääni tms. tai että Raamattu on jopa korvattava sellaisella. Yhä kasvava ongelma, joka liittyy tällaiseen auktoriteettiajatteluun on se, että se on saanut niin korkean, Raamatunkin yläpuolella olevan auktoriteettiaseman, koska se tapahtuu Pyhän Hengen nimissä. Kristittyjä rohkaistaan tottelemaan yhä enemmän sisäistä auktoriteettiaan sen sijaan että auktoriteettina olisi usko Sanan ääneen.
Kun Ääni, olkoon se sitten omatunto, intuitio tai subjektiivinen vaikutelma, korvaa Raamatun auktoriteetin ja saa yliotteen Jumalan sanasta, se on kultillista. Kultit ovat aina etsineet ihmisestä itsestään jumalallista auktoriteettia, kun taas kristityt ovat pitäneet Jumalan sanaa jumalallisena auktoriteettinaan. Kultit, kuten monet nykyajan kristitytkin, asettavat sisäisen äänen kaiken yläpuolelle. He opettavat, että todellinen ohjaava valon ääni tulee ihmisen sisältä. Heidän uskontonsa korostaa ja sen sisältönä on sisäinen ääni tai kokemus, jonka he väittävät olevan Jumalan valo. Tutkitaanpa vaikka seuraavaa ruusuristiläisen R.Swinburne Clymerin opetusta:
Tämä valo on kaikissa ihmisissä pienemmässä tai suuremmassa määrin. Sitä ovat kaikkien aikojen filosofit ja initoidut kutsuneet jumalalliseksi kipinäksi, omantunnon ääneksi, joka puhuu kaikille ihmisille siinä määrin kuin se kasvaa ja kehittyy. Se, jolla on vain vähän tätä valoa ja joka osaa käyttää sitä viisaasti, saa (kehittää) suuremman valon ja tämä prosessi jatkuu, kunnes hänellä on tarvittava määrä valoa kuolemattomuuden saavuttamiseen...Omantunnon ääni puhuu kaikille ihmisille enemmän tai vähemmän selvästi ellei sitä ole tuhottu täydellisesti jatkuvilla pahoilla teoilla. On olennaisen tärkeää, että ihminen kuuntelee ja tottelee tätä ääntä, joka on hänen valonsa. Jos hän tekee niin, tuo valo, joka johtaa tietä, Ääni, voimistuu vähitellen ja pysyy lopulta aina hänen luonaan...Tämä on se valo, joka on ihmisessä ja on se ääni, jota tulee totella...Valo, joka on ELÄMÄ, johtaa CHRISTOKSEEN. Se, joka seuraa valoa, seuraa varmasti KRISTUSTA, MANISISTA, ja jokaisen hyvän teon, lempeän teon, rakastavan ajatuksen ja myötätuntoisen palveluksen myötä seimen (ruumiin) KRISTUS-lapsi vahvistuu, kunnes on lopulta saavutettu miehuus ja ihmisestä on tullut (kirkastettu) Jumalan poika. [R.Swinburne Clymer, The Sons of God. Korostukset Clymerin.]
Jokainen muu auktoriteetti kuin Raamattu johtaa eksytykseen. Kun Raamatun ääni tukahdutetaan ja sen sijalle asetetaan henkilökohtainen sisäinen auktoriteetti, seuraukset ovat tuhoisat. Historia todistaa tämän voimallisesti:
Roomalaiskatolinen kirkko keskitti keskiajalla itselleen kaiken auktoriteetin hallintonsa, piispojensa, perimätietonsa, kirkolliskokoustensa ja kaiken muun sellaisen avulla, joka sai seurakunnan pysymään sen otteessa. Tämä suuntaus huipentui paavin erehtymättömyyden julistamiseen vuonna 1870, jonka mukaan paavi on "erehtymätön silloin kun hän kristittyjen paimenena virkansa puolesta määrittelee korkeimmalla apostolisella arvovallallaan jonkin uskoa tai moraalioppia koskevan, koko kirkkoa velvoittavan opin eli dogmin. Paavi antaa tällöin lausuntonsa ex cathedra so. pyhän virkansa puolesta". [Merrill F.Unger,Unger's Bible Handbook, Moody press, Chicago, s.6; Suomalainen tietosanakirja, Weilin & Göös 1990, hakusana 'katolinen kirkko']
Koska Raamatun auktoriteetti on korvattu ihmisen sisäisellä auktoriteetilla gnostilaisuuden vaikutuksesta, seurakunta on ollut ja on edelleen hukkua paaveihinsa -- "apostoleihin ja profeetoihin" -- joiden hengellinen toiminta keskittyy itseen, niin että jokainen on lakina itse itselleen. Gnostilaiset "paavit" tulkitsevat sisäisen auktoriteettinsa edustavan Pyhän Hengen läsnäoloa ja Jumalan henkeyttämää tietoa. Tällaisesta sikiävät eksytykset kuten esim. New Age ja saatanismi. Ikävä kyllä monilla hyväätarkoittavilla kristityillä on usko sisäiseen auktoriteettiin sen sijaan, että uskoisivat Jumalan kirjoitettuun sanaan. He murehduttavat tietämättään Pyhää Henkeä ja saattavat joutua saatanan väkevään eksytykseen. Maankuulut nk. profeetat ja apostolit ovat niittäneet ikävää kuuluisuutta sillä, että he väittävät omaavansa sisäisen auktoriteetin ja tiedon, jonka he ovat asettaneet Raamatun tasolle.
Eräs tällainen profeetta lausui tiedon sanan eräälle pastorille ja hänen vaimolleen heidän henkilökohtaisista asioistaan. Tämän takia mies luopui pastorin tehtävistään ja he noudattivat profeetan kehotusta muuttaa toiseen kaupunkiin. Kun häneltä kysyttiin, mistä hän tiesi, että se oli Jumalan johdatus, saatiin vastaukseksi: "No, minä tunsin sen, tunsin vain, että se oli Jumalasta. Profetta sanoi minulle asioita, joita kukaan ei olisi voinut tietää". Kysyjä tivasi: "Mutta mistä tiedät, että se oli Jumala? Miten tarkistit sen?" Keskustelu ei edennyt mihinkään sisäisistä tuntemuksista. Pian tämän jälkeen kyselijä sai tietää, että kyseinen profeetta harjoitti epäraamatullista hengellistä toimintaa ja profetoi toisinaan mitä omituisimpia asioita ja oudompia ajatuksia kuin voi kuvitella. Hänen hurjia profetioitaan on kirjattu runsaasti. Tässä tuli kuitenkin esitettyä se tosiasia, että tämä pariskunta seurasi omia sisäisiä tuntemuksiaan välittämättä ollenkaan siitä, noudattivatko he tässä tilanteessa Raamatun ohjeita vai eivät. Jos he olisivat kääntyneet Raamatun auktoriteetin puoleen, he olisivat huomanneet, että sekä asianomainen profeetta että hänen seurakuntansa olivat pahasti eksyksissä. Ikävä kyllä he päättivät noudattaa sisäisiä ajatuksiaan ja tunteitaan sen sijaan että he olisivat noudattaneet Raamatun auktoriteettia.
Seuraavassa lainauksessa voidaan havaita tyypillinen "kristityn gnostikon" asenne.
Me tunsimme ettemme olisi ansainneet tuota ihmettä ja olimme kokonaan sen vallassa (tuo ihme oli se, että he voivat kuulla asioita suoraan Jumalalta ohi Raamatun) ja pystyimme tuskin käsittämään, että Hän opetti, koulutti ja rohkaisi 'meitä' päivittäin samanaikaisesti kuin miljoonat, meitä paljon arvollisemmat sielut joutuivat tyytymään Raamatun ohjaukseen, saarnoihin, seurakuntiinsa, kirjoihin ja muihin lähteisiin. [Two Listeners, God Calling]
Ylläoleva lainaus on olennaisilta osiltaan gnostilainen todistus, koska heidän tietonsa lähde on henkilökohtaisen, subjektiivinen kokemus, jonka uskotaan olevan Jumalan ääni. Heidän kokemuksensa tekee heistä hengellistä eliittiä. Tässä lyhyessä lainauksessa on niin paljon hapatetta, että se voi saada aikaan kokonaisen uuden, gnostilaishenkisen opin.
Nykyisen gnostilaishenkisen tulkinnan mukaan hengellinen kypsyys saavutetaan siitä, että virittäytyy kuuntelemaan sisäistä Pyhän Hengen ääntä. Ellei Henkeä kuulla jatkuvasti subjektiivisesti tavalla tai toisella, ei olla vielä saavutettu hengellistä kypsyyttä. Toisin sanoen hengellinen kypsyys tulee Jumalan kuulemisesta muuta tietä kuin pyhän kirjan (Raamatun) sivuilta.
Sellaisten kristittyjen, jotka pitävät Raamattua luotettavimpana hengellisen tiedon lähteenään pidetään epäjumalanpalvleijoina ja sidoksissa olevina. Niitä kristittyjä, jotka pitävät uskollisesti Raamattua JUMALAN ÄÄNENÄ, syytetään kirjan palvonnasta ja Raamatun yliarvostuksesta. Seuraavassa tyypillisiä esimerkkejä:
Useimmat tähän suuntaukseen kuuluvat ihmiset ovat joutuneet Jumalan kirjoitetun sanan vangeiksi ja näyttävät olevan taipuvaisia vetämään kaikki muutkin samaan vankilaan kanssaan. He ovat antaneet Raamattua kohtaan tuntemansa kunnioituksen mennä liian pitkälle, niin että siitä on tullut suorastaan epäjumalanpalvelusta. [James Robison, Restoration, James Robison Evangelistic Association, Fort Forth, TX]
Me näemme sitä tänään ihmisten kunnioituksessa Raamattua kohtaan. Muistan sen päivän, jolloin seisoin saarnastuolissa ja toimin kuvainraastajana. Arvostelin ankarasti 'raamatunpalvontaa'. Halusin kutsua ihmisiä Raamatun Jumalan luo, sillä monet olivat tehneet Raamatusta jumalan itselleen...Niinpä otin vanhan Raamatun ja aloin repiä irti sen sivuja ja heitin ne lattialle osoittaakseni, että se oli vain kirja -- ei pyhä epäjumala. Jotkut ihmisistä järkyttyivät, loukkaantuivat ja raivostuivat. Olin raastanut alas heidän epäjumalansa. [Jamie Buckingham Ministries Today, Buckingham report, tammi/helmikuu 1989, s.19]
Ei kukaan täysjärkinen kristitty palvo kirjaa, sen sidontaa, sivuja tai mustetta. Mutta varmastikin hän osoittaa kunnioitusta Jumalan henkeyttämää Sanaa kohtaan. Ei ole mahdollista yliarvostaa Raamattua samoin kuin ei ole mahdollista yliarvostaa Jumalaa, niin että siitä tulisi epäjumalanpalvontaa -- täysin absurdi ajatuskin! Jopa Jumala itse osoittaa äärimmäistä kunnioitusta omaa sanaansa kohtaan, sillä Hän sanoo...for thou has magnified thy Word above all thy name [sillä sinä olet korottanut Sanasi nimesi yli...(suomennos edellisestä)](Ps.138:2)
"Kristillinen gnostilainen" uskonto on mystistä hengellisyyttä, joka koetaan intuitiivisesti ja jonka esitetään aivan liian usein olevan Pyhän Hengen läsnäoloa tai Hänen äänensä. Tällaisen ajatustavan vaarana on, että Jumalan henkeyttämä Raamattu joutuu alisteiseen asemaan henkilökohtaiseen ilmoitukseen tai Raamatun yksityiseen tulkintaan nähden.
On hyvin tavallista kuulla tai lukea suosittujen saarnaajien sanovan: "Kuule sana Herralta". Tällaisen tarkoituksena on parantaa kristittyjen elämänlaatua. Tuon hyvältä kuulostavan lauselman ongelmana on, että se aina väheksyy Raamattua ja antaa ihmiselle itselleen etusijan Raamattuun verrattuna. Kristityt, jotka ovat tulleet riippuvaisiksi "kuulemaan Herralta" Raamatun ulkopuolella, ovat altistuneet vakavalle eksytykselle ja väkeville harhaopeille. Se voi johtaa omaan itseen keskittyneeseen kultinomaiseen uskontoon Jumalan kallisarvoisen kirjoitetun Sanan kustannuksella.
Jos joku todella saa kuulla jotain Herralta, hän kunnioittaa ja arvostaa Jumalan kirjoitettua Sanaa entistä enemmän ja yli kaiken muun. Monet kristityt ovat omaksuneet tietynlaisen gnostilaisuuden, joka on vaaraksi heille itselleen ja muille. Heidän on todella vaikea erottaa Jumalan ääni omista ajatuksista, tunteista ja kuvitelmista. Syynä on se, etteivät he ole mukauttaneet ajatusmaailmaansa Raamatun mukaiseksi. Monet eivät ole koskaan oppineet ymmärtämään kokemuksiaan Raamatun valossa. Kuinka kukaan voisi tuntea Jumalan ääntä tai tahtoa Raamatusta riippumatta ja kuinka kukaan voi oppia tuntemaan totuutta Jumalasta, jos hän allegorisoi Raamattua tai tukee omia ajatuksiaan, käsityksiään ja toiveitaan asiayhteydestä irrotetuilla raamatunlauseilla? Kaikki muut tavat tuntea Jumalan ääni irrallaan Raamatusta ovat vaarallisia. Miten Jumala sitten haluaakaan olla yhteydessä lapsiinsa, sen tulee aina vahvistaa Raamatun sana ja olla sen mukainen.
Gnostilainen ajatussuunta erottaa salakavalasti Pyhän Hengen toiminnan Raamatusta. Tällainen asenne väheksyy Raamattua ja asettaa seurakunnan vastustamaan Jumalan äänen lopullista auktoriteettia. Jotkut käsittävät sen, että on alettu painottaa enemmän Pyhää Henkeä kuin Raamattua UUTUUTENA, jonka Jumala on antanut uskoville ja maailmalle. Tämä on väkevää eksytystä.
Se, että Jumala on kerran halunnut puhua profeetta Elialle pienellä hiljaisella äänellä ja toisella kertaa profeetta Bileamille aasin kautta, ei mitenkään velvoita Jumalaa toimimaan samoin meidän aikanamme. Siksi on väärin, että kristitty kääntyy sisäänpäin, oman itsensä puoleen toivoen voivansa kuulla pienen, hiljaisen äänen, aivan samoin kuin olisi väärin kääntyä aasin puoleen toivoen voivansa kuulla Jumalan puhetta.
"Pieni hiljainen ääni" -käsite on sellainen pakkomielle tietyissä seurakunnan piireissä, ettei ole mikään yllätys, että kristityt saavat niin outoja sanomia, arvioivat asioita niin omapäisesti ja tekevät niin merkillisiä ratkaisuja Herran nimessä. Tuo ajatustapa on saanut aikaan enemmän sekaannusta seurakunnassa kuin mikään muu olettamus. Jos kristityt vain oppisivat järjestämään ajatuksensa ja intuitionsa Raamatun mukaisesti, olisi paljon enemmän Hengen ja vähemmän lihan vaikutusta.
Jumala antoi kaikkivaltiudessaan ihmiselle Raamatun. Kaikki, mitä me haluamme tietää Jumalasta, pelastuksesta, pyhityselämästä, iankaikkisesta elämästä ja itsestämme on kirjoitettu Raamattuun. Pyhä Henki on henkeyttänyt Raamatun, niin että maailma voisi oppia tuntemaan Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumin saarnaamisen kautta. Kun Kristuksen evankeliumia julistetaan Raamatun mukaisesti, Pyhä Henki puhuu niin syntisille kuin pyhillekin. Raamattu tulee aina olemaan Jumalan lopullinen ääni -- uskoo maailma sen sitten tai ei. Pyhä Henki käyttää Jumalan kirjoitettua sanaa pelastaakseen syntisiä ja pitääkseen uskovat uskossa ja kasvattaakseen heitä. Jokainen muu lähde, jonka tarkoitus on saada aikaan hengellistä kasvua on väärä. On väärin kuvitella tuntevansa Jumalan mielen, ellei se perustu Raamattuun. Sellainen on mitä karkeinta ylimielisyyttä. Jumala on Kaikkivaltias. Hän puhuu silloin kun Hän haluaa ja niin kuin Hän haluaa. Mutta jos ja kun Hän puhuu, se on suvereeni teko. Jumalan suvereeniuteen me emme pysty vaikuttamaan. Meidän toiveemme, ajatuksemme, rukouksemme, huutomme, mietiskelymme tai yhteytemme häneen eivät voi sitä manipuloida tai monopolisoida. Ihmisen on mahdotonta kontrolloida Jumalan suvereeniutta. Kun Jumala puhuu tai toimii, se ei ole koskaan ristiriidassa Hänen kirjoitetun sanansa kanssa.
Kristitty ei etsi pelastusta sisimmästään. Hän etsii sitä YLHÄÄLTÄ, Jumalalta, joka on taivaassa kaikkien voimien ja valtojen yläpuolella. Hänen valmistamansa pelastus on Jeesuksen Kristuksen veressä. Kristityn on lähestyttävä Jumalaa uskossa Jeesuksen täydelliseen sovitustyöhön ristillä. Pelastus ei ole kokemus, se on Jumalan Karitsan kalliin veren hinnalla ostama pelastus, joka on valmiiksi maksettu lahja.
Kristityt tietävät olevansa pelastettuja, ei johonkin kokemukseen perustuvana, joka heillä on saattanut joskus olla, vaan koska he uskovat Herraan Jeesukseen Kristukseen Raamatun mukaisesti. Heidän sydämensä uskokin todistaa Pyhästä Hengestä ja pelastuksesta. Joillakin kristityillä voi olla suuriakin hengellisiä kokemuksia, mutta he eivät kersku lihallisesti. Heidän kerskauksensa on ainoastaan Herra.
Kristitty rakentaa elämänsä Raamatun varaan, ei "minätietoisuuden" varaan. Ainoa Jumala, jonka kristitty tuntee ja haluaa tuntea, on PYHÄN RAAMATUN Jumala. Sekä mielikuvitusmaailman jumala että minuuden jumala murskattiin ja voitettiin Golgatalla noin 2000 vuotta sitten.
Kristityn tunteet ja ajatukset eivät suuntaudu sisäänpäin, vaan ylöspäin, taivasta kohti, josta he odottavat herrain Herran ja kuninkaiden Kuninkaan tulevan takaisin henkilökohtaisesti. Sillä pasuunan soidessa ja ylienkelin äänen kuuluessa sekä kuolleet että elävät Kristuksen pyhät pukeutuvat kuolemattomuuteen, turmeltumattomaan ruumiiseen ja näkevät Jeesuksen Kristuksen kasvoista kasvoihin ja heistä tulee Hänen kaltaisiaan. Aamen!
Alkuperäinen artikkeli: 'Strange Fire. The Rise Of Gnosticism In The Church. Chapter 10: Neo-Gnosticism'
Osa 1: Vierasta tulta | Osa 2: Gnostilaisuus | Osa 3: Gnostilainen evankeliumi? | Osa 4: Yliluonnollinen | Osa 5: Elitismi | Osa 6: Linkki mystiikkaan | Osa 7: Hengellisyys |Osa 8: Ihmisen korottaminen Osa 9: Väärät profeetat | Kotiseurakunta | Maailmanlaajuinen kristillinen liike | Ikuinen pelastusvarmuus | Valtakuntateologia | Sovitus -missä? | Rebecca & Elaine | Pyhän Hengen kaste | Roomalaiskatolisuus - onko se kultti? | Islamin historiaa | Kaksi Babylonia | Kristillinen pääsiäinen | Vainottu seurakunta | Seurakunnan vaellus | Keskusteluryhmä