Sana tuo mieleen kuvan hämäristä miehistä pitkissä viitoissaan, jotka ovat syventyneet tuntikausiksi tutkimaan muinaisia tekstejä ja kirjakääröjä ja jotka etsivät totuutta ummehtuneista hautakammioista. Todellisuudessa tätä opetusta oli olemassa jo kauan ennen kristinuskon muotoutumista. Ja tänäänkin se on eräs kaikkein tärkeimmistä uusista käsityksistä. Sen vaikutukset eivät rajoitu pölyisille kirjahyllyille unohdetuissa yliopistokirjastoissa, vaan ne ovat nähtävissä ja kuultavissa kaikkialla maailmassa.
Gnostilaisuudesta on saatavilla runsaasti tietoa. Aiheesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja artikkeleita ja niitä on saatavilla hyvistä kirjakaupoista tai kirjastoista. On myös olemassa vanhoja käsikirjoituksia, joissa viitataan gnostilaisuuteen, jotka ovat peräisin seurakunnan alkuajoilta ja niistä saa hyvän käsityksen gnostilaisuuden opetuksista ja sen vaikutuksesta yleensäkin maailmaan ja erityisesti seurakuntaan. W.H.C.Frend kirjoittaa, että "toisella vuosisadalla gnostilaisuus oli maailmanlaajuinen liike". [he Early Church, W.H.C.Frend, Hodder and Stoughton, Lontoo 1965, s.65]. Gnostilaisia lahkoja syntyi kaikkialla maailmassa. Jacques Laccariane toteaa: "Niin pian kuin gnostilaisuus oli syntynyt, se lähti leviämään itämaiden valtaväyliä pitkin". [Frend] Siitä ajasta alkaen gnostilaisuus on tunkeutunut maailman suurimpiin uskontoihin eikä vähiten kristinuskoon. Vaikka gnostilaisuus vaikuttaakin mutkikkaalta ajatusjärjestelmältä, se on todellisuudessa melko yksinkertainen ja se voidaan helposti määritellä ja ymmärtää.
Seuraava yritys esittää ja selittää joitakin gnostilaisen ajattelun perusasioita auttaa kristittyjä varomaan "opintuulia", jotka puhaltelevat seurakunnassa. Seurakunnan suurin haaste on tänään erottaa toisistaan se, mikä on gnostilaista ajattelua ja mikä on kristinuskoa.
Mitä gnostilaisuus on? Websterin mukaan se on "Okkultinen oppi pelastuksesta...joka korostaa [hengellistä tietoa] olennaisen tärkeänä...ja yhdistää varsinkin mytologiasta, muinaisesta kreikkalaisesta filosofiasta, muinaisista uskonnoista ja kristinuskosta saatuja ajatuksia". [ebsterin New World Dictionary, Simon & Schuster, Inc., 1988, s.577].
Gnostilaisuudessa keskeisiä ovat mystilliset uskonnolliset tai filosofiset opit, joita niiden kannattajat ja jotkut varhaiset kristilliset lahkot levittivät ja jotka alkuseurakunnan johtajat torjuivat kiihkeästi harhaoppeina. Gnostilaisiin oppeihin uskovia kutsutaan gnostilaisiksi. Sana "gnostilainen" tulee kreikan sanasta gnostiko tai gnosis (sisäinen mystinen tieto). Gnostilaiset uskovat, että "gnosis" on subjektiivista (mielen tai tunteiden sisäisesti saamaa) tietoa siitä jokaisessa ihmisessä olevasta jumalallisesta elementistä tai kipinästä, joka jokaisen olisi löydettävä, jotta se voitaisiin tuntea. He uskovat, että tuo jumalallinen kipinä tuli alunperin "valon valtakunnasta" (joka on täysin erillään maailmasta ja lihasta) ja asuu ihmissielussa, jossa liha (demonien tuote) pitää sitä vankina. Ainoa keino vapauttaa jumalallinen kipinä on jumalallisen "ilmoitustiedon" kautta, jonka ihminen kokee hengessään. He uskovat myös, että ihminen voi oppia tuntemaan todellisen itsensä -- sisäisen jumalan -- ainoastaan, kun "valon maailman" ilmoitus herättää ihmisen tiedostamattoman hengen.
Jumala on sisäisesti ihmisessä ja vain odottaa, että se voi ilmestyä. Kaikki ulkonaiset vaikutukset (aine) ovat pahoja. Sisäisen jumalan löytäminen tapahtuu ainoastaan mielen tai tunteiden kautta. Ei ole olemassa mitään ulkonaisia vertailukohtia tai kiintopisteitä, ainoastaan sellaista, mitä ihmisen sisäinen henki pitää kulloinkin sopivana, kun se etenee ilmestystiedossa.
Gnostilaisuuden tunnusmerkkejä
1. Ihminen on samaa ainetta kuin Jumala
Niin pian kuin ihminen löytää "gnosiksen" (itsensä tuntemisen) kautta vangitun jumalallisen kipinän (hengen) ja vapauttaa sen, hän alkaa mystisen kohoamisen jumalalliseksi aineeksi ja "valon maailmaan". Omassa itsessä koetun ilmestystiedon kautta ihminen tulee tietoiseksi jumalallisesta alkuperästään, jumalallisesta olemuksestaan ja tuonpuoleisesta kohtalostaan -- joka on täysi jumaluus. Ihmisen tiedostamaton minuus (sisäinen henki, jota ei ole herätetty) on samaa ainetta kuin jumaluus ja olennaiselta luonteeltaan samanlainen kuin Jumala. Tämä on gnostilaisen ajattelun ydin, joka on johtanut siihen, että luodusta tehdään jumala ja häntä palvotaan ja palvellaan enemmän kuin Luojaa.
2.Elitismi
Mystillistä "gnosista" (tai tietoa) opetetaan ainoastaan eliitille -- niille, joilla on erityinen kyky, joka on järjen ja lihan tuolla puolen. Gnostilaisten kirjoitusten mukaan "valon valtakunnasta" olevaa valon "kipinää" kantava sanansaattaja antoi tuon erityisen kyvyn jo ennen maailman luomista. Gnostilaisen päämääränä on vapauttaa sisäinen ihminen gnosiksen (sisäisen tiedon) avulla ja palata takaisin alkuperäiseen "valon maailmaan". Näyttää siis siltä, että valituille tai kutsutuille ihmisille on varattuna erityinen "paikka". Tällaista on hengellinen elitismi. Tällainen gnostinen ajattelu on monien myöhäissadeliikkeen eksyttävien oppien taustalla. (Tästä puhutaan myöhemmin luvussa 3).
3.Intuitiivisuus
Gnostilaisuuden jumalakäsitys riippuu "Jumalasta" subjektiivisesti (mielessä tai tunteella) koetun valaistuksen ja ilmoituksen syvyydestä. Käsite torjuu ulkonaisen uskon Jumalaan henkilönä. Jumaluus löytyy itsestä. Gnostilainen ilmoitus on erotettava kristillisestä ilmoituksesta, koska sen juuret eivät ole historiassa eikä sitä ole ilmoitettu Raamatussa. Se on sen sijaan intuitiota oman minuuden mysteeristä. Seurakunnan yllä leijuva tumma mystiikan pilvi on helppo jäljittää gnostilaiseen "intuitioon oman minuuden mysteeristä".
4.Tieto itsestä
Gnostilainen uskoo, että gnosis (tieto itsestä) pelastaa ihmisen ja siksi se on löydettävä ja tunnettava. Gnosiksen tuloksena ihminen subjektiivisena olentona löytää totuuden iankaikkisesta yhteydestään transkendenttiin Jumalaan. Hän havaitsee, että hänen elämänsä on kuolematonta ja että hän on valon ja sisimmän minuutensa jatkuva manifestaatio. Tämän tiedon uskotaan olevan luonteeltaan pelastavaa, niin että se vie ihmisen hengen sellaiseen lopulliseen valon maailmaan, jollaista Jumalan täyteys on.
5.Uusi määritelmä uudestisyntymisestä
Rakkautta ja pelastusta pidetään "gnosiksen" ilmeisinä seurauksina. Pelkkä tieto ilman subjektiivista todellisuutta saa aikaan vain intellektuaalista valaistusta, joka on järjen voiman aikaansaamaa ja jota tulee välttää, koska se tukahduttaa Jumalallisen Todellisuuden gnosiksen. Ainoa todellinen todistus Jumalallisesta Pelastuksesta tulee ihmisen tiedosta omasta itsestään. Gnostikko "syntyy uudesti" ainoastaan sisäisen gnosiksen kokemuksessa. Ihmisen ei tule etsiä ihmisessä olevaa pelastusmahdollisuutta Jumalan inkarnaatiosta Kristuksessa Jeesuksessa Hänen uhrikuolemansa kautta, Pyhästä Raamatusta tai armon kautta ilmenevästä uskosta, vaan pikemminkin ihmisen omasta jumaluudesta, joka löytyy itsen tuntemisesta. Toisin sanoen gnostilaisen "uudestisyntymisen" lähde ja todistus on jumalallisen itsensä tuntemisen täyteydessä.
6.Jumaluus
Gnostikolle Jumalan mysteeri oli jo paljastettu (ainakin salassa) jo kauan ennen Jeesuksen Kristuksen syntymää ja jo ennenkuin Raamattua oli kirjoitettu. Heidän itsensä mukaan se oli paljastettu ihmiselle ja pantu häneen jo ennen maailman luomista. Siten ainoa tapa tietää Jumalasta on gnosiksen (itsetiedon) kautta. Sen seurauksena ihminen kokee jumalaisen kipinän ja tietää siitä sisimmässään ja tietää, että hän kuuluu eliittiin -- "jumalan ilmitulleisiin poikiin".
Se, joka korottaa omassa itsessään olevan jumalallisen kipinän kaiken yläpuolelle ja ylistää sitä enemmän kuin mitään muuta ja uskoo tosissaan, että iankaikkinen elämä voidaan löytää ainoastaan jumalallisesta elementistä, pääsee varmasti sopusointuun kaiken elämän kanssa ja saattaa siten jumalallisen kipinän tietoisuuteen ja tekee siten sielustaan kuolemattoman...tottelemalla jumalallista lakia ihmisestä tulee Kristus, Jumalan Poika. [Jacques Lacarriere, The Gnostics, Peter Owen, Lontoo, 1977, s.43]
Gnostikko ponnistelee löytääkseen Jumalan luomakunnasta s.o. "itsestään" sen sijaan että hän löytäisi Hänet henkilössä, Kristuksessa, joka on Luoja! Tällainen pyrkimys johtaa panteismiin.
Levottomuutta herättäviä trendejä
Ikävä kyllä gnostilaiset trendit kehittyvät hälyttävää vauhtia seurakunnan sisällä. Gnostilaisuus soluttautui kristilliseen teologiaan jo niinkin varhain kuin toisella vuosisadalla. Siitä alkaen se on vähitellen vallannut alaa seurakunnassa ja leviää nyt, näinä viimeisinä päivinä räjähdysmäisesti seurakunnassa ja myös maallisissa instituutioissa. Maailmaa valmistellaan enisijaisesti gnostilaiseen uskonnon muotoon, Uuteen Maailmanjärjestykseen, joka tulee hallitsemaan suurta osaa maapalloa ennen Kristuksen takaisintuloa.
Koska tiettyjä "suosittuja" teologisia käsitteitä ei haluta arvioida eikä tutkia tarkasti Raamatun valossa, gnostilaisuus saa jalansijaa. Uudenlaisen teologisen ajattelun seurauksena jopa tärkeimmät oikeaoppiset opit ovat muuttumassa radikaalisti gnostilaisuuden kasvualustaksi.
Seuraavassa esitetyt määritelmät (alunperin graafisesti esitettyinä) on mukailtu M.Dauerin tutkielmasta Which Jesus Do You Follow?
FUNDAMENTAALINEN OIKEAOPPINEN KRISTINUSKO:
Perustuu: Jumalan Sanaan.
Tunnustaa: Jeesuksen Kristuksen jumaluuden.
Uskoo: Ihminen on syntinen olento ja ainoastaan JUMALA voi parantaa hänessä asuvan pahuuden.
Antaa kunnian: JUMALALLE
Jumala: uskoo JUMALAAN, JOKA ON PERSOONA ja joka on täydellisen hyvä.
Pelastus: Hengellinen uudestisyntyminen tapahtuu, kun ihminen haluaa uskoa JEESUKSEN KRISTUKSEN JUMALUUTEEN, tunnustaa SYNNIN elämässään ja haluaa seurata Kristusta ja tehdä parannuksen synneistään Raamatun mukaisesti.
Usko perustuu: Jumalan Sanaan.
Vastaus: Jeesus Kristus -- Raamatun mukaisesti.
Kristus: Jeesus Kristus, ainoa, joka on täydellisesti Jumala ja täydellisesti ihminen.
Raamattu: Raamatusta ei saa ottaa MITÄÄN pois eikä siihen saa lisätä MITÄÄN. Se on TÄYDELLINEN JUMALAN SANA. Se on tulkittava kirjaimellisesti ja ymmärrettävä kirjaimellisesti.
Omistautuminen: Herralle Jeesukselle Kristukselle Raamatun mukaisesti.
GNOSTINEN/NEW AGE (UUDEN AIKAKAUDEN) AJATTELU:
Perustuu: Ihmisen sanaan.
Tunnustaa: Ihmisen jumaluuden.
Uskoo: Ihminen on hyvä ja muuttuu koko ajan paremmaksi.
Antaa kunnian: Itselle.
Jumala: Usko Jumalaan tai suureen voimaan tai energiaan tai Yhteen Mieleen. Jumala ei ole persoona. Jumalassa on sekä hyvää että pahaa.
Pelastus: Hengellinen herääminen, joka tapahtuu, kun ihminen kokee "oman jumaluutensa".
Usko perustuu: Kokemukseen.
Vastaus: "Minuuden" tai "jumalan" löytäminen itsestä ja se, että pyrkii "tekemään" tiettyjä asioita.
Kristus: Asema, jonka ne voivat saavuttaa, jotka ansaitsevat sen. Se saavutetaan "itsen", "kokemuksen" ja "tekojen" kautta.
Raamattu: Raamatusta valitaan ja poimitaan kohtia, joita itse pitää tarkoitukseen sopivina. He sanovat, että Raamattua voidaan "tulkita" monin eri tavoin. Se voidaan hengellistää sanomaan, mitä ihminen itse tahtoo sen sanovan.
Omistautuminen: Itselle -- tai Jumalalle passiivisen tai emotionaalisen kokemuksellisen uskonnon kautta.
...jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen (2.Piet.3:16)
