Kun nyt olemme määritelleet gnostilaisuuden opillisen ytimen, voimme nyt tunnistaa sen tehokkaasti sen levitessä nykyään seurakuntaan. Toisiinsa löyhästi sidoksissa olevat ryhmät, joiden yhteisenä ominaisuutena ovat gnostilaiset piirteet, muodostavat koko ajan laajenevan verkoston. Ne käyttävät itsestään monenlaisia nimityksiä. Ne käyttävät itsestään raamatulliselta kuullostavia nimityksiä, kuten: "voittajat" (Overcomers), "ensi hedelmät" (The First fruits), "Jumalan ilmitulleet pojat" (Manifest sons of God"), "valitut" (The Elect), "uusi rotu" (The New breed), "Ihmisen Pojan joukko" (Son of Man Company) ja jopa "poikalapsen joukko" (Manchild Company". Näissä ryhmissä voi esiintyä hyvinkin runsas kirjo erilaisia opetuksia aina antisemitismistä, profeetoista ja apostoleista, restauraatiosta ja valtakunta nyt -teologiasta aina kaikkein vaarallisimpaan niistä -- Uuden aikakauden liikkeen (New Age) filosofiaan.
Vaikka ne ovatkin tulleet erilaisiin lopputuloksiin, niillä kaikilla on kuitenkin yhteinen alkuperä kolmen eri opetuksen suhteen: myöhäissadeliike (the Latter Rain Movement), uusi järjestys (the New Order) ja ruusuristi-järjestö (Rosicrucian Order). Tutkimme näitä kolmea ryhmää tarkemmin ja niin tehdessämme käy niiden pohjana oleva gnostilaisuus selvästi ilmi. Muistakaa, että gnostilaisuuden ydinasia on oman jumaluuden löytäminen -- sisäinen jumalasi, joka löydetään subjektiivisen kokemuksen kautta.
Useimmat helluntailiikkeen historiaa käsittelevät kirjat sijoittavat historiallisen myöhäissadeliikkeen vuoden 1948 helluntaiherätykseen ja esittävät sen alkaneen maantieteellisesti North Battlefordista, Kanadasta. Sen alku oli räjähdyksenomainen helluntailaisten keskuudessa ja se levisi kulovalkean tavoin kautta koko Pohjois-Amerikan ja moniin eri paikkoihin muualla maailmassa.
Liikkeelle olivat tunnusomaisia monet parantumiset ja ihmeelliset ilmiöt... Siinä korostettiin armolahjoja, jotka piti saada kätten päällepanemisen kautta. [Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements, Zondervan Publishing House]
Johtajista tuntui, että Jumala oli antamassa seurakunnalle lisää ymmärrystä Jumalan mieleen profeetallisen ilmoituksen ja ilmestysten kautta. Herätyksen puhjetessa apostolin ja profeetan palvelutyö korotettiin "viran" asemaan. "Palvelutyö ei rajoittunut Raamatun salaisuuksien tutkimiseen, vaan siihen kuului ihmisten elämän ja sydämen salaisuuksien paljastamista." [Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements]. Tuli uutta ilmoitusta hengellisestä maailmasta -- enkelien kanssa kommunikointia, jumalallisia ilmestyksiä ja ruumiista irtautumisen kokemuksia.
"Uusien asioiden" paljastaminen tai tiedon hankkiminen joko Raamattua allegorisoimalla tai henkilökohtaisten profetioiden kautta oli se absurdi henki, joka valtasi aluksi Jumalan liikkeeltä näyttäneen ilmiön. Muistiinmerkityt kuvaukset osoittavat, että herätys alkoi hyvin. Ikävä kyllä se päättyi monessa tärkeässä suhteessa eksytykseen, joka osoittaa jälleen kerran, miten tärkeätä raamatullisen opin opettaminen on.
Myöhäissadeliike on saanut ikävää kuuluisuutta siitä, että sen piirissä on syntynyt monia outoja opetuksia. Näiden opetusten alkuperä, joilla ei ole minkäänlaista raamatullista perustaa paitsi sillä tavoin, että raamatunkohtia on käytetty irrotettuna niiden kontekstista, voidaan jäljittää ilman epäilyksen häivää okkultiikkaan. Näihin opetuksiin liittyvät, kun niitä tutkitaan, yliluonnollisilta näyttävät ilmiöt, jotka lähemmin tarkateltuina osoittautuvat okkultisiksi ilmiöiksi. On ilmeistä, että myöhäissadeherätyksen myötä nousi subjektiivisen teologian aalto, joka oli ihmiskeskeistä keskittyen tunteisiin, mielikuvitukseen ja intuitioon objektiivisen ja raamatullisen totuuden tuntemisen kustannuksella.
Tämä uusi korostus sai aikaan paradigmanmuutoksen. Alkuperäinen paradigma, joka oli oikeaoppinen näkemys Kristuksesta muuttui tai painottui uudella tavalla, niin että kristityt alkoivat olla vastaanottavaisia subjektiivisille vaikutelmille Kristuksesta, subjektiivisille kokemuksille ja ajatuksille. Seuraajien mielenkiinnon säilyttämiseksi on aikaansaatava koko ajan uusia ideoita ja uutta ilmoitusta.
Useimmat, jotka ovat millään lailla olleet tekemisissä helluntailaisuuden kanssa ovat saaneet elämänsä aikana vaikutteita myöhäissadeliikkeestä. Monet vilpittömät ihmiset, jotka kokivat olevansa mukana viimeisten päivien Jumalan liikkeessä, nauttivat hartaasti niitä hedelmiä, joita heille tarjottiin. Vuodesta 1948 alkaen myöhäissadeliike on tunkeutunut seurakuntiin, raamattukouluihin, evankeliointiin ja kristillisiin televisiokanaviin. Sen vaikutuksen kokonaislaajuus vaikeuttaa siihen sisältyvistä vaaroista varoittamista.
Seurauksena myöhäissadeliikkeen vaikutuksesta kristilliseen seurakuntaan havaitaan kaksi pääasiallista ajatussuuntaa, jotka esiintyvät rinnakkain. Joskus on vaikea erottaa niitä toisistaan. Ne ovat kasvaneet yhdessä niinkuin vehnä ja luste. Ainoastaan Jumalan kirjoitetun sanan avulla ne voidaan todella erottaa toisistaan. Ensimmäinen linja on "gnostilainen" ajattelu -- monien niiden innoituksen lähde, jotka esiintyvät apostoleina ja profeettoina. Toinen on "kristillinen oikeaoppinen" ajattelu, joka perustuu Pyhään Raamattuun. Gnostilainen ajattelu on se tekijä, joka on jakamassa kristillistä seurakuntaa kahteen leiriin.
Seuraavassa joitakin niistä salakavalista opillisista käsitteistä, jotka myöhäissadeveljeskunta on popularisoinut:
Näiden kahden linjan yhtyessä syntyy koko ajan uusia nimityksiä ja uusia tapoja sille, miten se tapahtuu. Näistä eksyttävistä opetuksista huolimatta monet sielut kautta maailman ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan Vapahtajanaan. Näiden eksyttävien opetusten kautta monet kristityt ovat joutuneet tai joutuvat sellaisen uskonnon piiriin, jolle liian usein sopisi pikemminkin nimitys kultti tai okkultiikka.
Uusien "profeetojen" ja "apostoleiden" myötä nykyään kuulee käytettävän sanastoa, joka on selvästi epäraamatullista. Niihin lisätään kuitenkin riittävästi raamatunkohtia, jotta keskivertokristityt nielisivät ne kakistelematta.
Profeettojen ja apostolien korottaminen on ilmeisesti avannut tien Raamatun väärinkäyttöön. Se on antanut joillekin luvan pitää 'Puhuttua sanaa' samanarvoisena Raamatun kanssa. 'Suurempaa eksytystä ei voi olla', varoittivat eri tunnustuskuntien johtajat...[The assemblies of God -helluntailiikkeen] pääsihteeri J.Roswell Flower varoitti: "Ennustava profetointi on johtanut sanoinkuvaamattomaan katastrofiin, missä ikinä se on saanut vapaasti rehottaa". Flower tunsi hyvin helluntailiikkeen historiaa ja muisti monia profetioita, jotka eivät olleet toteutuneet. Myöhäissateen uusi järjestö ei sisältänyt itse asiassa mitään uutta. Näitä oppeja oli esitetty aikaisemminkinja niiden seurauksena tehdyistä raskaista virheistä oli maksettu oppirahat. Nyt näytti uusi sukupolvi haluavan toistaa sen kaiken. [The Assemblies of God, A Chapter in the Story of American Pentecostalism, Vo.2, Edith Blumhofer]
Tämä "uusi järjestö" on säilynyt hengissä ja vaikuttanut helluntailiikkeen historian kulkuun. Pelastus/parantamisherätysten ja karismaattisen liikkeen välillä on koko ajan ollut vuorovaikutusta viimeisten 40 vuoden ajan. Nyt, yhtä sukupolvea myöhemmin, olemme tulleet samaan tilanteeseen, joka meidän esi-isillämme oli, mutta tällä kertaa se on pahempi joukkotiedotuvälineiden, televiestinnän, jättiläismäisten konferenssien ja voimakkaan verkostoitumisen takia.
Kun käytetään termejä "valaistus" (illuminaatio), "uusi ilmoitus" (New Revelation) ja "uusi järjestys" (New Order), mielikuvitus lähtee heti laukkaamaan ja kyselee: "Mitähän Jumalalla on varattuna minulle?" Lupaukset "uudesta voitelusta" ja "jostain uudesta" takaavat täydet salit konferensseihin ja kirja-ja kasettimyynnin rullaavan eteenpäin! Käytettäessä termiä "jotain uutta" (New Thing), se sisältää joitakin seuraavista ajatuksista:
Nämä käsitykset ovat gnostilaisen kokemuksen perusta ja sen minuuden sisäisen jumalan toteuttamisen päämäärä ja sen rakkauden hedelmä ja teot (joka ei ole syntynyt Pyhästä Hengestä, vaan siitä, että saa yhteyden sisäiseen minuuteensa).
"Ruusuristijärjestön" (gnostilainen uskonto) opetuksilla ja edelläkuvatuilla opetuksilla ja nykyajan uusilla trendeillä on selvä yhteys keskenään. Tämä saattaa vaikuttaa rohkealta ja voimakkaalta ilmaukselta. Vuonna 1925 ilmestyi kuitenkin kirja nimeltä The Sons of God (Jumalan pojat). Se oli "Uuden aikakauden sanansaattajan tuloa edeltävä varjo" (R.Swinburne Clymer). Huomaa miten samankaltainen seuraava lainaus onkaan verrattaessa edellä esitettyyn:
Jokaisessa elämässä on kipinä, Jumalallisen luonnon alkio. Tämä kipinä on potentiaalinen Christos tai potentiaalinen ihmissielu tai se "valo, joka valaisee koko ihmisen tietoisuuden maailman". Kun ihminen tulee tietoiseksi tästä omassa olemuksessaan piilevästä valosta ja tunnistaa ja tottelee sen "hiljaista pientä ääntä", hän on saavuttanut tilan, joka on lähellä Sielun Valaistusta tai kuolemattomuutta, hän on löytänyt sisältään KESKUKSEN, josta VALO tulee ja on saavuttanut Sielutietoisuuden. Tämä on initiaation alku; Jumalallisten Salaisuuksien (Mysteereiden) ensimmäinen paljastus. Jokaisessa yksilössä olevasta jumalallisesta kipinästä voidaan kehittää puhtaan valkoisen tulen keskus tai maapallo; siitä voi tulla dynaaminen elävien tulien ydin -- Rakkauden ja Kuolemattomuuden Tuli. Tämä tosiasia antaa avaimen sanan "Valaistuksen Temppeli" merkittävyydelle. Ihminen in toto on Valaistuksen sydän, elävän, säteilevän Christoksen temppeli..."Jumala minussa ja minä teissä". Täten tottelemalla Jumalallista Lakia ihmisestä tulee Kristus, Jumalan Poika. (sivu 15)
Gnostilaisuudesta kehittyi lukuisia erilaisia kultteja ja järjestöjä, esimerkiksi druidilaisuus, joka levisi nopeasti keskiajalla kautta Euroopan ja myös Britanniaan. Siitä tuli merkittävä tekijä kaiken eurooppalaisen kulttuurin, uskonnon ja yhteiskunnan kehityksessä. Gnostilaisuudesta ja druidilaisuudesta kehittyi nykyään Ruusuristijärjestönä tunnettu liike, joka tunnustaa avoimesti alkuperänsä olevan gnostilaisuudessa.
Voimme jäljittää Ruusuristijärjestön vuoteen 1379. Heidän omien kirjoitustensa mukaan ruusuristiläinen on henkilö, joka on oppinut tai opiskelee elämänfilosofiaa -- tietä luottavaiseen elämään. Tunnettuja ruusuristiläisiä ovat olleet mm.: Gottfried Leibnitz 1646-1716, Francis Bacon 1561-1626 ja Benjamin Franklin 1706-1790. Ruusuristiläiset mainostavat rohkeasti "Liity kaikkiin valaistuneisiin kaikkialla". On traagista, että ihmiset, jotka omana aikanaan olivat suuria ajattelijoita ja hengellisiä johtajia joutuivat ruusuristiläisyyden vaikutuspiiriin aivan samoin kuin tuo sama ajattelu vaikuttaa tänä päivänä eriasteisesti seurakuntaan.
1800-luvun ruusuristiläisen filosofian seurauksena Vapaamuurarijärjestöstä tuli eräs Euroopan ja Pohjois-Amerikan vaikuttavimmista tekijöistä. Tällä tavoin gnostilaisuus on voinut vaikuttaa mitä suurimmassa määrin kristillisen ajattelun, kulttuurin ja politiikan muotoutumiseen USA:ssa ja muualla tämän päivän maailmassa.
Time-Life Books -kustantamon teos Ancient Wisdom and Secret sects (Muinainen viisaus ja salaiset lahkot) näyttää vahvistavan sen, että vapaamuurarius on ainakin osittain syntynyt ruusuristiläisyydestä ja lisäksi sen, että vapaamuurariuden ytimessä on gnostilaisuutta. Mainitussa kirjassa todetaan vapaamuurariuden valtavasta vaikutuksesta Pohjois-Amerikkaan:
Kehittyneen maailman yhteiskuntarakenteessa on nykyään selvää, että Vapaamuurarijärjestönä tunnetulla palvelujärjestöllä on siinä vankka jalansija. Yksin Yhdysvalloissa toivottavat noin 16,000 looshia useita miljoonia käsittävän jäsenistönsä tervetulleiksi kokouksiinsa ja monien kaupunkien johtavat kansalaiset pitävät etuoikeutenaan kuulua järjestöön. Jossakin mielessä vapaamuurarijärjestö on kuitenkin pysynyt sinä salaseurana, joka se on ollut jo lukemattomien vuosisatojen ajan, kun otetaan huomioon sen salaiset rituaalit, symbolit ja arvonimet ja mahtipontisen seremoniakielen. (sivu 83)
Lienee tarpeetonta mainita, että suuri osa vapaamuurarijärjestön jäsenistä koostuu kristillisestä papistosta, joka selittää jossain määrin kirkon voimakkaita gnostistilaisuudesta saamia vaikutteita.
Saman kirjan sivun 53 mukaan:
Ruusuristiläisyyden leviäminen 1600-luvun Saksassa on saattanut saada pontta erään Goerlitzistä kotoisin olevan suutarin, Jakob Boehmen ansiosta. Boehme sai ensimmäisen hengellisen "valaistuksensa" vuonna 1600, jolloin hän, silloin 25-vuotiaana, istui katsellen valoa, joka heijastui tinakulhosta. Ilmestys sai suutarin jättämään ammattinsa, niin että hän voi keskittyä mystiikan opiskeluun. William Law'n tutustuminen Jakob Boehmeen antoi hänelle valaistusta ja innosti häntä kirjoittamaan kirjan The Spirit of Love and the Spirit of Prayer. Ne, jotka rakastavat William Law'n kirjoituksia ja arvostavat hänen opetuksiaan eivät voi uskoa, että hän olisi voinut saada vaikutteita ruusuristiläisestä ajattelusta, joka on pohjimmiltaan gnostilaisuutta.
InterVarsityn perustaja Norman Grubb todistaa omaelämäkerrassaan:
...Boehmelta, jota on niin vaikea lukea, koska hänen oli vaikea panna valaistustensa syvyyksiä luettavaan muotoon, sain vastaukseni enkä ole tähän päivään mennessä kohdannut ketään hänen vertaistaan kirjailijaa...Hän on minulle viimeinen sana..Haluan sanoa, että kaikki on sitä muotoa, jossa Hän ilmestyy, samaan tapaan kuin minunkaan ruumiini ei ole täsmälleen minä, vaan sisäisen minäni ulkonainen muoto. Olen löytänyt ankkurini tästä tosiasiasta, jonka olen saanut Boehmelta ja jonka niin monet kirjailijat vahvistavat ja joka perustuu Raamattuun. [Once Caught, No Escape, Norman Grubb, InterVarsity Press}
Norman Grubb myönsi, että hän sai enemmän mystikoilta kuin Raamatun tutkimisesta. Boehmen ja William Lawn lisäksi hän sain hengellistä apua seuraavilta: Pyhä Teresa, Meister Eckart, Henry Suso, John Tauler, John of Rusbroeck, Walter Hilton, Plotinus, Angelus Silesius, Richard Lolle, Lady Julian of Norwich, Evelyn Underhill, William Kingsland ja Rufus Jones. Nämä nimet ovat tunnettuja siitä, että heillä on gnostilaisia ja jopa teosofisia ajatuksia. Puhuessaan joistakin mystikoista hän sanoi: "He ovat oikeaoppisten ulottumattomissa; mutta minä olen usein saanut heiltä enemmän kuin normaalista Raamatun eksegeesistä". Hänen oman todistuksensa mukaan hän etsi epätoivoisesti vastauksia mystikkojen kirjoituksista ankaran epätoivon aikana, jolloin hän epäili jopa Jumalan olemassaoloa. "Sain vastaukseni mystikoilta ja se on avartunut siitä alkaen", hän kirjoittaa.
Norman Grubb on tyypillinen esimerkki, niinkuin lukemattomat muut, jotka taistellessaan uskonvaelluksessaan kääntyivät onnettomuudekseen gnostilaisen ajattelun (mystiikan) puoleen voidakseen kokea hengellisyyden tunteen ja saadakseen tuntea kuuluvansa Jumalalle. Samoin kuin Norman Grubb, lukuisat kristityt leijuvat epätietoisuudessa kaikista kokemuksistaan huolimatta, koska he eivät usko Jumalan sanaan, vaan etsivät sen sijaan vastauksia mystiikasta -- gnostilaisuuden hengestä. Ei ole ihme, että suuret massat ovat niin vastaanottavaisia nykyajan gnostilaisille apostoleille ja profeetoille.
Alkuperäinen artikkeli 'Strange Fire. The Rise Of Gnosticism In The Church. Chapter 3: A Gnostic Gospel?' OSA 4
Alkuun | Osa 1 | Osa 2 | Osa 4 | Osa 5 | Osa 6 | Osa 7 | Osa 8 | Osa 9 | Osa 10
Maailmanlaajuinen kristillinen liike | Sovitus - missä? | Iankaikkinen pelastusvarmuus | Kotiseurakunta | Valtakuntateologia | Pyhän Hengen kaste | Islamin historiaa | Rebecca&Elaine | Roomalaiskatolisuus - onko se kultti? | < ahref="ekuroom.html">Kaikki ekumeeniset tiet vievät Roomaan | Hänen nimessään | Varo väärää vaakaa! | Ei rauhaa, vaan miekan | Petoksellista evankeliumin julistusta | Voitelu | Jabesin rukous | Jeesuksen syntymän ajankohta | Keskusteluryhmä