Raamattu antaa meille selkeää ymmärrystä yliluonnollisesta maailmasta. Me tiedämme, että yliluonnollisessa maailmassa tapahtui hirveä kapina, kun Lucifer pyrki saavuttamaan jumaluuden. Jumalasta tuli ihminen ja tämä ihminen oli Jeesus Kristus, joka syntyi turmeltuneesta ihmissuvusta. Hän rakensi sillan yli sen yliluonnollisen kuilun, joka on ihmisen ja Jumalan välillä. Kaikki asiat toimivat ja etenevät Jumalan SUUNNITELMAN ja TARKOITUSTEN mukaisesti ja yliluonnollinen maailma toimii niiden rajoitusten sisällä, jotka Jumala on sille asettanut. Luonnollisina ihmisinä meitä on kielletty yrittämästä edes kurkistaa noihin näkymättömiin ilmiöihin, joihin Raamattu viittaa. Meidän on tässä ajassa keskityttävä evankeliumin levittämiseen luonnollisessa maailmassa, joka on luomakuntaa.
Mutta pian tulee kuitenkin aika, josta enkelitkin tietävät, jolloin viimeinen pasuuna ilmoittaa Jeesuksen Kristuksen paluusta ja jolloin pyhät pukeutuvat kuolemattomuuteen ja ylittävät yliluonnollisen rajan ja tuomitsevat enkeleitä (1.Kor.6:3).
Tänään näemme jälleen tuon oudon trendin, kun ihminen yrittää omin keinoin (kokemuksellisesti ja filosofisesti) päästä kosketuksiin "yliluonnollisen maailman" kanssa ja vaeltaa jumaluuden tunnossa. Sen luonne käy selvästi ilmi Uuden aikakauden (New Age) filosofiasta vastakohtana puhdasoppiselle kristinuskolle. Ikävä kyllä suuri osa seurakuntaa on antautunut tämän trendin kelkkaan. Kaikesta päätelleen kristityt leikittelevät itämaisen mystiikan ja henkimaailman kanssa tietoisesti tai tietämättään. Elleivät he vastusta tätä kiusausta, he joutuvat lopulta Saatanan hallintaan. Tämän kaiken takana näyttää olevan kaipaus syvemmän hengellisen ymmärryksen saamiseen. Ongelmana on se, etteivät kristityt tyydy enää Jumalan kirjoitettuun sanaan. He kaipaavat kokemuksia "pyhän Kirjan tuolta puolen". Taivaallinen manna on alkanut maistua heidän "pyhissä tunteissaan" kuivalta ja epämuodikkaalta.
Raamattu osoittaa, että me saamme olla osalliset yliluonnollisesta maailmasta. Mutta vasta määrättynä raamatullisena ajankohtana -- Jeesuksen Kristuksen palatessa takaisin kirjaimellisesti! Kaikki yliluonnolliseen maailmaan astuminen tämän ulkopuolella on sille samalle tielle lähtemistä, jota Lucifer kulki pyrkiessään ylittämään omat rajansa. Tuohon määrättyyn hetkeen saakka pyhien tulisi tyytyä elämään Jumalan sanasta ja lepäämään siinä. Heidän on elettävä uskosta, pidettävä Jumalan käskyt ja vastustettava intohimoisesti kaikkea yliluonnollisen maailman kanssa leikittelyä.
Uskoako vai eikö uskoa
Nykyajan evankeliumivalikoiman laajuuden huomioonottaen, miten voi tavallinen ihminen erottaa mikä on totta ja mikä eksytystä? Kuulemme kerrottavan niistä, jotka saarnaavat "hengellisestä sodankäynnistä" tavalla, joka saa jo varpaatkin kipristymään. Heidän niinkutsutut kokemuksensa ja henkimaailman kohtaamisensa eivät ainoastaan tee tyhjäksi Kristuksen ristiä, vaan ilmentävät selvästi hengellistä eksytystä ja Pyhästä Raamatusta poikkeamista. Olemme kuulleet selostuksia ihmisistä, jotka ovat mukana viime aikojen "hengellisen sodankäynnin" villityksessä, jotka ovat saaneet oikeita vammoja ja vaurioita kohtaamisistaan eri alueiden henkivaltojen ja demoniolentojen kanssa. Niiden saajat ovat suhtautuneet asiaan ikäänkuin he olisivat saaneet suurenkin palkinnon ja tuntevat kiitollisuutta kokemaansa kohtaan, ikäänkuin he olisivat nousseet korkeammalle hengelliselle tasolle, koska ovat joutuneet vihollisen maalitauluksi siitä syystä, että he ovat vihollisen mielestä niin vaarallisia vastustajia. Profeetat julistavat nykyään, että Jumala on nyt "synnyttämässä" yliluonnollista ja uutta ilmoitusta, joka perustuu uniin, näkyihin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin. Mystiikka on nousussa. Ja kuitenkin kuulemme sanottavan, että "sen täytyy olla Jumalasta", koska sen puolustajilla on sisäinen, intuitiivinen todistus siitä, että se on totta, olkoon sitten Raamatun mukaista tai ei. Olkaa varuillanne heti, kun kuulette tällaisen puolustuksen. Se ei olekaan puolustus, vaan tekosyy eksytykselle!
Ihmissuvun historia osoittaa täysin selkeästi, että ihmisten on helpompi uskoa mystiikkaan kuin epäillä sitä. Tutkiva mieli haluaa aina tietää tai kokea jotain uutta. Tämä pitää erityisesti paikkansa uskonnon suhteen. Yli 2300 vuotta sitten kreikkalainen filosofi Aristoteles sanoi: "kyky epäillä (mystiikkaa) on harvinaista..." Kristittyjen yleinen suhtautuminen pakanallisiin käytänteisiin ja gnostilaisiin oppeihin osoittaa, että monet ovat herkkäuskoisia eivätkä tunne Raamattua.
Mystiikka
Kun kuuntelee nykyajan "profeettaliikkeen" kasetteja, niissä on mystillinen pohjavire. Funk & Wagnalls New Encyclopaedia määrittelee mystiikan "välittömäksi, suoraksi, intuitiiviseksi tiedoksi Jumalasta tai lopullisesta todellisuudesta, joka saadaan henkilökohtaisten uskonnollisten kokemusten kautta". Kokemukset asetetaan totuuden kriteerin asemaan. Monet kristityt eivät pysty selostamaan hengellistä tietoaan ilman tämän termin käyttöä. Vaarana on, että kun uskon perustana pidetään henkilökohtaisia kokemuksia Jumalan sanan sijasta, syntyy harhaoppisia teologisia ajatuksia. Tämä johtaa poispäin Jumalan sanasta.
Mielenkiinto mystiikkaa kohtaan lisääntyy sitä mukaa kuin kirkot tyhjenevät ja hengellisistä juhlista tulee yhä enemmän vain loma-aikaa kaikesta metelistä ja menosta. On selvää, että nyky-yhteiskunta, jos se on yleensä kiinnostunut hengellisistä asioista, vaatii suoraa kokemusta eikä pelkästään opetusta muinaisista teksteistä eikä sitä kiinnosta joku traditionaalinen oppi, jossa ei ole elävän voiman tuntua mukana. [The mission of Mysticism, Richard Kirby, Lontoo SPCK, 1979]
Eräs rouvashenkilö oli soittanut paikallisradion talk show -ohjelmaan ja julistanut ylitsevuotavasti uskoaan sisäiseen parantumiseen (Inner Healing). Puhuessaan Ruth Carte Stapletonista hän suorastaan ulvoi niitä "ihmekokemuksiaan", joita hänellä oli ollut seurauksena Ruthin palvelutyöstä. Kun häneltä kysyttiin tarkemmin joistakin rva Stapletonin oudoista uskomuksista, jotka ovat ulkopuolella oikeaoppisen kristinuskon, soittaja vakuutti kuulijoille, että hän oli käynyt raamattukoulun. Ja kuitenkaan hän ei pystynyt arvioimaan rva Stapletonin opetusta muilla perusteilla kuin omien kokemustensa pohjalta.
Niillä, jotka ovat mukana nykyisissä "profeetallista palvelutyötä" harjoittavissa liikkeissä tai seurakunnissa, nousevat niskakarvat pystyyn, kun joku kutsuu heidän ryhmäänsä uuden aikakauden liikkeeksi. Eräässä uuden aikakauden liikkeen kirjassa todetaan, että "Vesimiehen rintaman etenemiselle ovat pääsuuntausten karismaattiset seurakunnat sisäänpääsykanavia". [Unfinished Animal: Theodore Rosak, The Aquarian Frontier and the Evolution of Consciousness]
Miksi uuden aikauden liikkeen edustajat vaivautuvat edes yrittämään etenemistä Kristuksen verellä pestyssä seurakunnassa? Me uskomme, että sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomio Kristuksen ristiin, se suunnataan nykyään yliluonnollisiin kokemuksiin, joista on tullut uskon perustus. Tämä on saanut aikaan lähes huomaamattoman rajanylityksen. Johanna Michaelsen sanoo sen hyvin:
Me olemme antaneet perustuksemme siirtyä huomaamatta Jumalan sanan vakaalta, objektiiviselta pohjalta ja kiinnittäneet huomiomme sen sijaan kokemuksiimme uskomustemme pohjana. [Ministries Magazine, kevät 1985]
Luopiokirkko pitää yllä mystiikkaa ja sallii rakenteidensa ja instituutioidensa joutua vähitellen sen valtaan. Aivan alusta asti mystiikka on saastuttanut seurakuntaa. Näinä viimeisinä päivinä olemme todistamassa outoja manifestaatioita. Sen ei pitäisi hämmästyttää meitä, sillä Raamatussa sanotaan näin:
Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2.Tim.4:3-4)
Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. (2.Piet.2:1)
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja. (1.Tim.4:1)
Seuraavassa lainaus siitä, miten gnostikko näkee tämän päivän seurakunnan:
Kristillisen mystiikan (jonka myönnetään esiintyvän hengellisyyden nimellä, jonka kanssa se onkin lähes samamerkityksinen) jatkuminen merkitsee yksinkertaisesti sitä, että kristinuskon ei voida ajatella...jäävän ulkopuolelle nykyajan mystiikan levitessä. Kaukana siitä: kristinusko on aina ollut länsimaisen mystiikan kohtu ja kehto ja se toivottaa pikemminkin modernin mystiikan tervetulleeksi kuin pelkää sitä. [Richard Kirby, The Mission of Mysticism, Lontoo SPCK, 1979]
Tämä vie meidät takaisin gnostilaisuuteen. Sitä ilmeni jo Johanneksen aikana. Sitä kutsuttiin nimellä "opit Jumalan syvyyksistä", vaikka se tosiasiassa olikin oppi Saatanan syvyyksistä (Ilm.2:24). Pohjimmiltaan on kysymys siitä, että gnostilaisuudessa ei ihmisen pelastus ja vanhurskautus ole uskosta Jumalaan Raamatun mukaisesti, vaan pikemminkin "mystisestä tiedosta", jota saadaan henkilökohtaisten kokemusten kautta. Tämä teema kulkee punaisena lankana kaikissa kulteissa ja okkultiikassa.
Vaikka taivaat katoavat kovassa kuumuudessa ja maa häviää olemattomiin -- mikä pysyy? Sinun kokemuksesiko -- vaiko Jumalan sana?
OTTAKAA VAARI, PASTORIT! Ehkä ette ole samaa mieltä jokaisesta allaolevasta kohdasta; arvioikaa kaikki mystiikan muodot, jotka ovat selvästi raamatunvastaisia ja käsitelkää ne, laumanne takia ja Kristuksen Herrauden takia. En ole missään nimessä ehdottamassa noitajahtia. Tässä seurakunnan historian vaiheessa on äärimmäisen tärkeää noudattaa äärimmäistä varovaisuutta.
Mystiikan merkkejä ja sisäänpääsyväyliä
Pelastuksen ainoa perusta ei ole Kristuksen risti.
Raamattu ei ole Jumalan ainoa ja täydellinen ilmoitus ihmiselle.
Kokemuksen kautta saavutetaan täydellisyys ja tieto.
Intuitiolle annetaan etusija Raamattuun verrattuna.
Uskoa Jumalan sanaan pidetään vähempiarvoisena kuin uskoa seurakuntaan, ihmiseen, itseen, kokemuksiin jne.
Eukaristian transsubstantiaatiosta tulee Kristus teissä -- t.s. Pyhän Ehtoollisen symbolit, leipä ja viini muuttuvat kirjaimellisesti Jeesuksen Kristuksen lihaksi ja vereksi.
Tunnustetan muita välimiehiä kuin Jeesus Kristus ja uskotaan niihin.
Minä nostetaan Jumalan tasolle.
Raamatun tulkinnassa sovelletaan allegorista kirjaimellisen tulkintatavan sijasta.
Pelastus perustuu kokemukseen eikä Jumalan sanaan.
Kristuksen tulo noutamaan seurakuntaansa hengellistetään
Etsitään Jumalan läsnäoloa mystillisenä kokemuksena.
Astrologiaa (eläinradan merkkejä) pidetään evankeliumin apuvälineenä -- valaistuksen lähteenä.
Seurakunta on Kristuksen kirjaimellisen läsnäolon jatkuva inkarnaatio.
Evankeliumin voiman tilalle asetetaan sisäinen parantuminen, mielikuvat, keskittyvä mietiskely ja "psykologia".
Henkilökohtaiset ilmestykset, unet ja näyt saavat etusijan Raamattuun verrattuna arvioitaessa, päätöksenteossa ja neuvonantajina.
Etsitään pikemminkin kokemuksia kuin Jumalan tahtoa ja Hänen vanhurskauttaan.
Euforinen rakkauden ja yhteyden muoto, jossa ei paljoakaan välitetä Raamatusta tai terveestä opista.
Etsitään ihmeitä ja merkkejä niinkuin noita Simon sen sijaan, että haluttaisiin tehdä todella parannus ja etsittäisiin oikeaa sydämen asennetta Jumalan edessä.
Opetetaan superuskoa, positiivista ajattelua, minän potentiaaleja ja omaa jumaluutta evankeliumin totuuksina.
Kristuksen löytäminen sisältä tai sisäisen Kristuksen muodostaminen itämaisen mystiikan tai uuden aikakauden (new age) ajattelun mukaisesti.
Mietiskely ilman Raamattua tai vastaavaa todellisuutta.
Gnostilaisuuden tai "uuden aikakauden" liikkeen henkinen "hengellisen sodankäynnin" pakkomielle -- jossa käydään muka taistelua yliluonnollisessa maailmassa ja vapautetaan kaupunkeja ja alueita henkiolentojen hallinnasta ennenkuin voidaan saarnata tehokkaasti evankeliumia tai on voimaa pelastaa syntisiä luonnollisessa maailmassa.
Hengellinen sodankäynti
Kristityn taistelu (todellinen hengellinen sodankäynti) ei ole vouhotusta, intuitiota eikä mielikuvituksellisia kokemuksia henkimaailmassa -- miten todelliselta ne sitten tuntuvatkin. Päin vastoin, on käytävä sotaa mystiikkaa vastaan sen kaikissa niissä muodoissa, joissa yhdistetään tunteet, intuitio ja mielikuvitus henkimaailmaan, jonka Jumala kieltää ankarasti. (5.Moos.18:10-12).
Kristittyinä me käymme sotaa niitä henkimystiikan linnakkeita vastaan, jotka sotivat meidän mieliämme, tunteitamme ja intuitiotamme vastaan. Kristuksen evankeliumin voimalla ja ristiinnaulitun Kristuksen avulla me kukistamme:
Järjen päätelmät, pakanalliset filosofiat, gnostilaiset käsitteet ja lihalliset opit, jotka tekevät Jumalan sanan tyhjäksi.
Kuvitelmat, teoriat, uskonnon, tarut, metafysiikan, teosofian ja mietiskelyn, joka uhmaa Jumalan tuntemista; ja
Jokaisen ajatuksen, jumalisuuden muodon ja hengellisen aikomuksen tai käytännön, joka on Kristuksen evankeliumin vastainen.
