Bernie Koerselman

Vilpillistä evankeliumin julistusta



Oletetaanpa, että aiot ostaa käytetyn auton ja laki vaatisi myyjää kertomaan kaikille ostajaehdokkaille kaikista vioista, mitä autossa on — varsinkin kaikista sellaisista vioista, joita ei pysty päättelemään autoa ulkoapäin tarkasteltaessa. Oletetaan nyt, että menet katselemaan käytettyjä autoja autokaupasta ja näkisit kivan auton, juuri sellaisen, jota halusit ja sellaiseen hintaan, johon sinulla olisi varaa. Myyjä kiertäisi kanssasi autoa tarkstelemassa ja osoittaisi sinulle auton ominaisuuksia, mutta ei sanoisi mitään auton vioista. Ja sinä ostaisit auton.

Ikävä kyllä huomaisit pian oston jälkeen, että jarruissa olisi jotain vikaa. Korjaamolla sinulle kerrottaisiin, että ne olivat loppuunkuluneet. Sitten alkaisi pakoputkesta tulla savua. Vikaa tarkemmin tutkittaessa kävisi ilmi, että moottorissa oli vikaa ja se vaatisi suurta korjausta. Sen jälkeen alkaisi vaihteistokin reistailla. Ja senkin korjaaminen olisi kallista.

Mistä oli kysymys? Oliko myyjä huijannut sinua kertomalla valheita? Ei, ongelma oli pikemminkin siinä, mitä hän ei ollut kertonut — siis kysymys oli hänen vilpillisyydestään. Hän ei ollut kertonut sitä, minkä hän tiesi olevan autossa vialla, vaikka laki edellytti hänen kertovan sinulle kaikista auton vioista. Hänen vilpillisyytensä takia sinulla olisi oikeus nostaa myyjää vastaan kanne, jotta kauppa voitaisiin peruuttaa ja sinä saisit rahasi takaisin.

Mitä tekemistä tällä esimerkillä on ei-uskovan evankelioimisen kanssa? Meidänhän edellytetään kertovan ei-uskovalle kaikki, millä on merkitystä hänen päätöksensä kannalta ottaa vastaan evankeliumi ja tulla kristityksi. Jeesus käytti vertausta opettaessaan, miten tärkeää on tietää kaikki tosiasiat — tietää kustannukset — kun päättää, haluaako lähteä seuraamaan häntä.

"Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'?" (Luuk.14:28-30)

Turvautuuko kristillinen seurakunta/kirkko usein vilppiin kehottaessaan ihmisiä seuraamaan Jeesusta? Voit päätellä itse asian sen jälkeen, kun olemme tarkastelleet niitä kustannuksia, joista Jeesus puhui. Mutta ennen sitä meidän olisi ensin pohdittava erästä toista petokseen liittyvää asiaa — sitä, että petos on tahallista harhaanjohtamista (tai kertakaikkista tosiasioista piittaamattomuutta).

Artikkelisarjamme ensimmäisessä osassa tutkimme kristikunnassa yleisesti esitettyä petoksellista versiota siitä, minkälainen tulee suhteemme Jeesukseen Kristukseen olla, jotta voisimme pelastua. Me havaitsimme, miten monissa seurakunnissa sanotaan, että me voimme pelastua, kun uskomme tai otamme vastaan Jeesuksen Vapahtajanamme ja niin meillä on iankaikkinen elämä. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että sellaista ei luvata Raamatussa. Raamatun mukainen totuus on, että Jeesuksen on oltava kaikkien niiden Herra, jotka pelastuvat.

Mutta nyt on olemassa toinenkin aiheeseemme liittyvä Raamattua vääristelevä väite koskien pelastusta lahjana. Me tiedämme, että pelastus on lahja. Raamattu sanoo sen Room.6:23:ssa: "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Kts. myös Ef.2:8-10). Petos liittyy siihen, millaiseksi tuo lahja kuvaillaan. Puhuja sanoo usein: "Se on ILMAINEN lahja! Se ei maksa sinulle kertakaikkiaan mitään!"

Onko se ilmainen? Jos siihen taas sisältyy kustannuksia, niin minkälaisia? Vasta sitten voi kuulija päättää, haluaako hän maksaa hinnan. Jeesus sanoi (vaikkakin vertauksen muodossa), että jokaisen, joka haluaa lähteä seuraamaan häntä, pitäisi tietää kustannukset etukäteen. Muussa tapauksessa hän ei ehkä kykenekään viemään hankettaan päätökseen ja joutuu siten naurunalaiseksi.

Saatat ehkä nyt mielessäsi raapia päätäsi ja ajatella "Minä kun luulin, että pelastus on ilmaista ja että Jeesus on maksanut koko hinnan Golgatalla". Niinkuin useimmissa tapauksissa, joissa on kysymys petoksesta ja vilpistä, osa vastauksesta pitääkin paikkansa.

Pelastus ei ole ilmaista, vaan Jeesus maksoi koko hinnan syntiemme sovitukseksi Golgatalla. Jeesus teki pelastuksen meille mahdolliseksi vuodattamalla verensä ja kuolemalla meidän edestämme. Sillä tavoin voimme saada anteeksi syntimme; hän sovitti meidän syntimme, hän pelasti meidät ja sovitti meidät siten Jumalan kanssa. Se on lahja, jonka saamme armosta (joka on suosionosoitus, jota emme ole itse ansainneet), ja joka on annettu jo ennen kuin osasimme edes pyytää sitä. Joka tapauksessa joku on sanonut sen täsmälleen: "Pelastus on kaikkein kallisarvoisin lahja, mitä voi koskaan saada. Se maksaa kaiken, mitä sinulla on!"

Pelastuksen hintana ei ole se, että voisit ansaita pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen. Se ei ole mahdollista. Mutta Jeesus puhui siitä, mikä hinta oli maksettava, jotta voisi päästä osalliseksi pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Tutkikaamme noita kustannuksia ja arvioikaamme, pitäisikö niille ihmisille, jotka harkitsevat Herran Jeesuksen seuraajiksi ryhtymistä, kertoa kaikista vaatimuksista. Ymmärrät ilmauksen "päästä osallisiksi" tutkiessamme ensimmäistä esimerkkiä.

Ensimmäinen ja tunnetuin edellytys (vaatimus) on Joh.3:16:ssa:

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Sanotaanko jakeessa, että kaikki pelastuvat? Ei. Lupaushan on "joka häneen uskoo, [ei] hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä". Mutta entä ne, jotka eivät usko? Vain 20 jaetta myöhemmin antaa Joh. 3:36 meille vastauksen: "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."

Nyt ymmärrät, mitä "pääsee osalliseksi" tarkoittaa. Iankaikkisen elämän lahja on tarkoitettu kaikille. Sen saamisen edellytyksenä on, että "uskoo häneen" — eli pelastava usko. Juuri tässä kohtaa jotkut seurakunnat/kirkot ovat taipuvaisia syyllistymään vilpillisyyteen. Ne eivät selitä totuudenmukaisesti kaikkea sitä, mitä pelastavaan uskoon kuuluu. Usko esitetään usein ikäänkuin yksiulotteisena käsitteenä.

Usko on Raamatussa Jeesuksen kuvaamana kuin moniulotteinen timantti. Kun tarkastelet timanttia jonkin matkan päästä, se näyttää yhdeltä kappaleelta, kuten uskokin. Mutta lähemmin tarkasteltaessa huomaamme timantin monet särmät, sen monet tasot, jotka kaikki heijastavat upeasti valoa samaan tapaan kuin pelastava uskokin.

Saanen käyttää lainopillista esimerkkiä kuvatakseni lisää uskon käsitteen monia osa-alueita. Ajatellaanpa vaikka murron [burglary] määritelmää [Amerikassa]. Se määritellään asuntoon murtautumiseksi ja tunkeutumiseksi yöllä tarkoituksena suorittaa rikos. Kaikkien edellytysten on täytyttävä, jotta kysymyksessä olisi murto. Jos se ei tapahdu yöllä, kysymyksessä ei ole murto. Jos kohteena ei ole asunto, kyseessä ei ole murto. Jos ei ole tapahtunut murtautumista tai tunkeutumista, kyseessä ei ole murto. Jos tarkoituksena ei ole rikoksen tekeminen, kyseessä ei ole murto. Kaikkien edellytysten on täytyttävä.

Samoin, jos joku pelastavan uskon edellytyksistä puuttuu, kyseessä ei ole pelastava usko eikä asianomainen pääse osalliseksi iankaikkisesta elämästä. Jos emme ymmärrä, että pelastava usko on moniulotteinen käsite — johon kuuluu monia osa-alueita — esitämme pelastavan uskon väärin ja syyllistymme evankeliumin vilpilliseen esittämiseen. Yksi pelastavan uskon edellytyksistä ilmenee välittömästi Jeesuksen sanoista, että ilman sitä ei voi olla hänen opetuslapsensa tai päästä taivasten valtakuntaan tai saada syntejään anteeksi tai Jeesus ei sano tuntevansa asianomaista Isän edessä tai hän joutuu poisleikattavaksi tai poltettavaksi tai on uskonut turhaan.

Tri John R. Armstrong kirjoitti: "Tässä on ilman muuta puute lähes kaikissa evankelioivissa saarnoissa meidän aikanamme. Me olemme pitäneet uskoa pelkästään suostumuksena, päätöksenä tai vain tunnustamisena. Mutta uskon määritelmän mukaan se on käytännössä sama asia kuin tottelevaisuus."1

Niinkuin tri Armstrong kirjoitti, tottelevaisuus on yksi osa pelastavaa uskoa. Voidaan oikeastaan sanoa, että se on se osa, johon kaikki muut osa-alueet sisältyvät. Matt.7:21:ssä Jeesus sanoi:

"Ei jokainen, joka sanoo minulle 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."

Vain ne, jotka tottelevat — jotka tekevät "minun taivaallisen Isäni tahdon", pääsevät taivasten valtakuntaan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa samalla tavoin: "ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän [Jeesus] iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset" (Hebr.5:9).

Jeesus sanoi, että kaikki, mitä hän puhui ja teki maan päällä ollessaan, oli sitä, mitä hänen Isänsä käski hänen tehdä ja puhua (Joh.8:28, 12:49-50, 14:10, 14:24, 14:31). Siten kaikki, mitä Jeesus sanoi ja teki oli Jumalan tahdon mukaista. Onko siis ihme, että hän on pelastuksen lähde kaikille niille, jotka tottelevat häntä? Tai että hän päätti lähetyskäskyn kehotuksella opettaa uusia opetuslapsia tottelemaan kaikkea, mitä hän on käskenyt heidän tehdä? (Matt.28:20)

Tutkiskelkaamme muita pelastavan uskon osia — jotka kaikki ovat välttämättömiä pelastukselle:

Miten pelottava luettelo tuo onkaan! Kuinka kukaan voisi olla täysin varma, että hän on selvästi esittänyt kaiken sen, mitä pitäisi yrittäessään voittaa jotakuta Kristukselle? Onko todella tarpeen selittää kaikki vaatimukset? Jeesuksen mukaan meidän tulisi laskea kustannukset ennenkuin aloitamme. Kaikki edellä lueteltu on pelastavan uskon alkeita. Mutta onko olemassa jokin minimivaatimus, joka olisi kerrottava etsijälle, jotta ei syyllistyisi vilpilliseen evankeliumin julistamiseen? Se on käsitykseni.

Jokaisen, joka haluaa pelastua, on hyväksyttävä kaksi ehdotonta tosiasiaa. Ensiksikin Jeesuksen on oltava jokaisen pelastusta haluavan Herra. Toiseksi, jos Jeesus on jonkun Herra, häntä on toteltava. On ristiriitaista väittää, että "Jeesus on minun Herrani", jos ei tottele häntä.

Uskon, että välttyäkseen syyllistymästä vilppiin, on tärkeää kertoa sille, joka haluaa pelastua myös, että niiden, jotka seuraavat Herraa Jeesusta, on luovuttava kaikesta, mitä omistavat (Luuk.14:33). Kaikki muu "hinta" sisältyy kaikenkattavaan hintaan. Ne, jotka vasta myöhemmin kuulevat, että heidän on rakastettava Jeesusta enemmän kuin aviopuolisoaan, lapsiaan ja muita perheenjäseniä tai otettava ristinsä ja seurattava Jeesusta, eivät hämmästy, koska he jo tietävät, että heidän on luovuttava kaikesta seuratakseen Herraa Jeesusta.

Herra ohjasi minun matkaani pelastavaan uskoon tavalla, joka kuvaa täydellisesti niitä ongelmia, joista tässä keskustelemme. Muistan miten luettuani usean kuukauden ajan Raamattua eräänä aamuna portaita alas kävellessäni uskoin Raamatun olevan totta, että Jeesus oli kuollut syntieni edestä, että Jeesus on Jumalan Poika ja muut uskon perusasiat, joita en ollut uskonut vielä edellisenä iltana. Seurakunta uskoi, että olin vastakääntynyt ja niin uskoin itsekin. Vaikka lopetin kiroilun ja puoluetovereiden sijaan tuli uskonystäviä, elämäni ei silti ollut todella muuttunut. Sen sijaan että olisin lukenut Raamattua kuljetin sitä seurakunnan kokouksiin.

Useiden kuukausien kuluttua minua alkoi kyllästyttää ja aloin miettiä, tässäkö oli kaikki, mitä kristinusko sisältää. Onneksi Jumala veti minut takaisin Sanan ääreen. Tällä kertaa kohtasin jatkuvasti sanat "Herra", "Herra" ja "tottele", "tottele". Tutkin Jeesuksen herrautta ja hänen tottelemistaan, koska en tietääkseni ollut koskaan kuullut saarnaa, jossa olisi puhuttu siitä, että Jeesuksen on oltava Herra tai siitä, että häntä pitäisi totella. Ongelma tuli mutkikkaammaksi tiedustellessani ystäviltäni seurakunnassa Herran tottelemisesta ja heidän vastatessaan, että ihminen ei pystyisi koskaan tottelemaan ja että me teemme syntiä satoja kertoja joka päivä.

Eräänä päivänä lähestyin Herraa rukouksessa ja sanoin: "Herra Jeesus, Sanan perusteella näen, että sinun pitäisi olla minun Herrani ja minun pitäisi totella sinua. Jos se pitää paikkansa, se tapahtukoon. Ole minun Herrani ja minä haluan totella sinua parhaan kykyni mukaan koko loppuelämäni". Sillon elämäni muuttui. Yhtäkkiä minulla oli rakkautta, iloa ja rauha elämässäni tavalla, jota en ollut koskaan ennen kokenut. En edes tiennyt, mitä minulle oli tapahtunut ennenkuin luin Joh.14:15-17:n ja käsitin, että tunnustettuani uskovani Jeesukseen Herranani ja lupaukseni totella häntä saivat Jeesuksen pyytämään Isää antamaan minulle Pyhän Hengen. Lukiessani Galat.5:ä huomasin, että kokemani rakkaus, ilo ja rauha olivat Pyhän Hengen hedelmää.

Pelastusta etsivät, jotka ottavat koko sydämestään vastaan Jeesuksen Herranaan ja lupaavat totella häntä, syntyvät uudesti, kun Isä antaa heille Pyhän Hengen (Joh.14:15-16). Sekä ennen uskonratkaisua että sen jälkeen pelastusta etsivät ja vastauskoontulleet pitäisi ohjata evankeliumien äärelle ja Herran Jeesuksen opetusten ja käskyjen äärelle. Näin etsijä saa paremman ymmärryksen siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa. Vastauskoontulleet oppivat niistä, miten heidän Herransa valtakunnassa eletään (Matt.28:30). Eräs varmimpia merkkejä todellisesta kääntymyksestä on se, että vasta uudestisyntynyt vauva Kristuksessa etsii nälkäisenä evankeliumin maitoa ja viettää loputtomasti aikaa Raamattua tutkiskellen. Samoin uskossa pysyminen käy ilmi siitä, että tutkii jatkuvasti Sanaa, josta uskova saa jokapäiväisen hengellisen leipänsä.

Sitä mukaa kuin vastauskoontullut uskova tutkii Raamattua, hän alkaa nopeasti oppia, mitä muita vaatimuksia Herran Jeesuksen seuraajilla on. Ne, jotka ovat todella vastaanottaneet Jeesuksen Herrakseen, ottavat onnellisina vastaan nuo ohjeet ja pyrkivät toteuttamaan niitä elämässään.

Artikkelisarjamme osassa I Petoksellista evankeliumin julistusta esitettiin tilastoja Ray Comfortin kirjasta Bride of Heaven, Pride of Heart, joiden mukaan 19 20:stä suurimmipien tunnustuskuntien vastakääntyneestä luopuu pian uskostaan. Olisivatko petos ja vilppi evankeliumin esittämisessä syitä siihen, että niin monet, jotka ovat tehneet ratkaisun seurata Jeeusta, luopuvat uskostaan niin pian? Luulen niin. Ne, jotka ovat kuulleet koko totuuden pysyvät yleensä vahvoina uskossaan. Kun koetukset ja ahdistukset tulevat, he eivät hämmästy sitä eivätkä menetä uskoaan.

Joidenkin mielestä Charles Finney on suurin amerikkalainen evankelista. Hänen menetelmänsä poikkesi useimpien evankelioimismenetelmistä. Kun hänellä oli evankelioimiskampanja meneillään jossain kaupungissa, hän saarnasi kuukausien ajan joka ilta siellä vähintään 3 tuntia . Aloittaessaan ristiretkensä hän ei antanut kenenkään tehdä uskonratkaisua ennenkuin vasta 4. tai 5. iltana. Hän halusi kuulijoiden tietävän kustannukset ennenkuin he lupautuisivat seuraamaan Herraa Jeesusta. Seuranta osoitti, että 85-90% niistä, jotka olivat tehneet uskonratkaisun hänen evankeliointikampanjoissaan, pysyivät Herrassa. Kaupungit muuttuivat. Rikokset vähenivät.

Finneyn aikojen jälkeen näyttää ilmenevän yhä enenevää vastenmielisyyttä kertoa etsijöille totuutta uskosta, koska pelätään, että se kuulostaisi liian kovalta. Sen sijaan evankeliointi on rappeutunut "syntisen rukoukseksi", jossa uskonratkaisua tekevää kehotetaan "rukoilemaan perässä" yksinkertainen rukous, joka sisältää parannuksentekoa ja jossa yleensä otetaan vastaan Jeesus Vapahtajana (ei Herrana).

Nuorisojohtaja Dave De Roles sanoi, että evankeliumi esitetään usein sellaisella tavalla, että lähes kaikki nuoret ottavat kutsun iloisesti vastaan. Hän sanoi, että se aiheuttaa vakavia ongelmia. Harvoin näkyy hedelmiä, jotka osoittaisivat noiden nuorten todella tulleen uskoviksi ja näyttää siltä, että heidät on rokotettu ottamasta vastaan totuutta uskoontulosta myöhemminkään.

Onko sitten ihme, että 19 20:stä on luopunut uskostaan? Pelkäämmekö esittää evankeliumia sellaisena kuin Jeesus sen esitti? Meidän tulisi tehdä innokkaasti kaikkea sitä, mihin Herramme kehottaa miten hän sitten kehottaakin toimimaan. Jos me toimimme hänen osoittamallaan tavalla, voimme olla varmoja siitä, että hän siunaa sen ja antaa siihen voiman.

Luettuaan artikkelisarjamme ensimmäisen osan Petoksellista evankeliumin julistusta evankelista Graham Ashby kirjoitti : "Kuten jokainen, joka on palvellut Herraa saarnastuolissa, tietää, 'me voimme saada' ihmiset tekemään mitä haluamme — miten vilpillistä se onkaan. Sen sijaan pitäisi odottaa Jumalan pelastavan kuin saada ihmiset tekemään ennenaikaisia ratkaisuja...sillä tulokset, tilastot kertovat totuuden".

Nyt meillä on ehkä parempi käsitys siitä, mitä Jeesus opettaa ahtaasta portista: "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät" (Matt.7:13-14).

Vaikuttaako portti nyt ahtaammalta? Meidän on kerrottava totuus meidän Herramme Jeesuksen evankeliumista niin, että etsivät voivat löytää tuon ahtaan portin ja päästä siitä sisälle.



1 John H. Armstrong, "Christians Aren't Perfect, Just Forgiven", ViewPoint, loka-joulukuu 1999, osa3, nro 4, ss.1 ja 9.

Alkuperäinen artikkeli: Fraud and Deceit in the Presentation of the Gospel Part II -- Deceit, by Bernie Koerselman

Osa I, 'Petoksellista evankeliumin julistusta'

Alkuun | Lopun ajat | Historia | Raamattu | Opillista | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Neuvonta | Seurakunta