Jumalan rakkaus on huonosti ymmärretty

Raamattu julistaa, että Jumala on rakkaus, mutta Jumalan rakkaus on huonosti ymmärretty nykyään. (1.Joh.4:7,8) Sana rakkaus on niin suuressa määrin synnin vääristämä, että monet ihmiset eivät ymmärrä, mitä rakkaus on! Kun Jumala lähettää tuomionsa maan kansojen ylle, eräs 144,000:n todistajan vaikeimmista tehtävistä tulee olemaan sen selittäminen, että Jumala on rakkaus! Miten ihmiset saavat käsityksen "Jumala on rakkaus" sopimaan yhteen sen kanssa, kun kaikkialla on nähtävissä murskaavia esimerkkejä Hänen vihastaan?

Jumalan rakkaus ilmenee täydellisessä tasapainossa oikeudenmukaisuuden ja armon välillä. Synnin takia ihmisen tasapainoinen käsitys oikeudenmukaisuudesta ja armosta on vääristynyt. Me emme voi nähdä kaikkea, mitä Jumala näkee ja rajoittunut näkemyksemme tekee luottamisen rajattomaan Jumalaan joskus vaikeaksi. Jumala ymmärtää meidän rajallisuutemme, mutta Hän vaatii lapsiaan luottamaan Häneen ehdottomsti. Vain Hän tietää parhaan tien elämän mutkikkaita polkuja pitkin iankaikkisuuteen. Hänen lakinsa heijastavat Hänen rajatonta tietoaan. Vain harvat ihmiset käyttävät aikaa yrittääkseen ymmärtää Jumalan lakeja, armoa, oikeudenmukaisuutta, auktoriteettia, kirkkautta ja voimaa, mutta se tulee muuttumaan, kun Jumala vuodattaa vihansa. Kaaoksen ja tuhon mykistämät ihmiset avaavat Raamattunsa ja löytävät Jumalan tekojen päiväkirjan tuhansien vuosien ajalta. Jumalan toimintaperiaatteet ovat muuttumattomia, koska Jumala ei muutu. On sarkastista, että vasta Jumalan vihan aikana monet ihmiset oppivat, mistä Jumalan rakkaudessa on kysymys ja saavat ensi kertaa kokea pelastavan suhteen Jumalaan. (Jer.29:13)

Jumala salli profeetta Jesajan nähdä joitakin puolia Hänen kirkkaudetaan ja kuitenkin Jesajaa hämmästytti, että Jumala ei halunnut näyttää itseään maailmalle. Hän kirjoitti: "Totisesti sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja." (Jes.45:15) Jumalan näennäinen vaikeneminen ihmiskunnan asioissa on synnin seurausta. Useimmat ihmiset tietävät, että sopimaton käytös voi erottaa ystävät ja perheenjäsenet toinen toisistaan. Sama koskee myös Jumalaa. Synti loukkaa Jumalaa niin suuresti, että se on erottanut meidät Hänen läsnäolostaan. Sukupolvien myötä on Jumalan todellisuus hämärtynyt. Sitä mukaa kuin tieto Jumalasta on heikentynyt ja mitä kauemmin me vaellamme ilman uudistettua todistusta Jumalan auktoriteetista ja kirkkaudesta, sitä enemmän Hän tuntuu vaikenevan. Tuon vaikenemisen tyhjiössä synti alkaa tuntua yhä houkuttelevammalta ja vähemmän pahalta. Pahat ihmiset tulevat yhä rohkeammiksi ja uhmakkaammiksi pahuudessaan. Väkivalta, murhe ja kärsimys ilmaantuvat kuin sienet sateen jälkeen. Joka ilta vahvistavat iltauutiset, että ihmiskunta on vajonnut pahuuteen. Turmeltuneisuutta ja jopa pahoja syntejä esitetään televisiossa kiehtovina, oikeutettuina tai vailla seurauksia olevina. Synti on kuin novokaiini niminen lääke—se puuduttaa tuntomme oikeasta ja väärästä. Synti saa meidät vähättelemään kärsimystä, joka on seurausta meidän teoistamme ja välttämään kaikin keinoin rangaistusta väärästä käytöksestämme. (Miten monet ihmiset vankiloissa väittävät väärin perustein olevansa syyttömiä? Kuinka monet vankiloissa olevat olisivat halukkaita jäämään ja maksamaan täyden hinnan teoistaan, jos heillä olisi mahdollisuus päästä pois?) Synnin kuolettavan voiman takia ihmiset voivat tehdä hirvittäviä tekoja ja vakuuttaa sitten itselleen, etteivät he ole tehneet sitä tai keksiä oikeutuksen teolleen? Sellainen on synnin voima. Aivan alusta alkaen ovat synnintekijät olleet haluttomia myöntämään olevansa vastuussa synnistään. Lucifer syytti Jumalaa. Meidän esivanhempamme Aatami ja Eeva pakenivat samoin vastuuta synnistään Eedenin puutarhassa. (1.Moos.3:12,13) Vaikka synti hallitseekin suuresti syntisiä, synnin valta voidaan murtaa. Aina kun syntinen "uudestisyntyy" Pyhän Hengen voimasta, haluaa uudestisyntynyt pyhä heti ensimmäiseksi ottaa vastuun (ja hyvittää) tekemänsä synnit.

Jumala ei vaikene ikuisesti

Raamattu vahvistaa sen, että Jumala rikkoo ajoittain hiljaisuutensa käyttämällä yhtä tai useampaa neljästä kuolettavasta tuomiostaan rajoittaakseen synnin kasvua. (Hes.14:21) Ne neljä tuomiota, joita Hän käyttää, ovat miekka, nälkä, kulkutaudit ja pedot. (Ilm.6:8) Rajattomassa viisaudessaan Jumala sallii kansakunnan pysyä voimassa, kunnes se on täyttänyt syntiensä mitan ja kun se on tapahtunut, Hän siirtää valtakunnan Raamatun mukaan pois vallasta. (Kts. Daniel 2:21; 4:17; 3.Moos.18:24-28) Tämä prosessi on siinä suhteessa niin ihmeellistä, koska Jumala jopa synnin kaaoksessakin vie aina loppuun suunnitelmansa ja tarkoituksensa maan päällä! Me voimme yrittää selittää maailman tapahtumia analysoimalla eri tekijöiden vaikutusta, mutta se on aina vain rajallinen näkemys. Älä ole niin naiivi, että uskot asioiden tapahtuvan ainoastaan ihmisten vaikutuksesta. Maailmankaikkeudessa ei tapahdu mitään Jumalan tietämättä ja sallimatta. Vaikka emme kykenekään näkemään Jumalaa Hänen valtaistuimellaan, me voimme tietää, että Hän hallitsee ihmisten valtakuntia. Jumala on Kaikkivaltias. Me emme ehkä näe kaikkea, mitä Hän tekee, mutta todisteita siitä on silmiemme edessä. Raamattu on kristallinkirkas. Jumala hallitsee. (Job 38) Miten Hän pitää kaiken hallinnassaan, on mysteeri. Kun Hän tekee niin näyttämättä itseään, on se Hänen vaikenemistaan.

Jumalan hiljaisuutta ei ole mahdoton läpäistä, jos todella haluaa nähdä ja kuulla Häntä. Todisteita Hänen töistään on kaikkialla ympärillämme, jos me haluamme tunnustaa sen. Jos taas emme halua kunnioittaa häntä, meidän on helppoa olla välittämättä Hänestä ja kieltäytyä antamasta tunnustusta Hänelle. Hänen vaikenemisensa täydentää tällä tavoin meidän valinnanvapauttamme. Jumala voi joko olla koko maailmankaikkeuden suurin ja ihmeellisin Olento, tai jos me niin haluamme, me voimme kieltää Hänen olemassaolonsa. Mikä Jumala! Ehkä eräs kaikkein vähimmin ymmärrettyjä piirteitä Jumalassa on Hänen haluttomuutensa kauhistuttaa luotujaan voimallaan ja läsnäolollaan. Hänen vaikenemisensa tulee olemaan eräs iankaikkisuuden tutkimuskohteista!

Eräs hyvin tärkeä näkökohta

Jumala tulee pian rikkomaan hiljaisuutensa ensimmäisen maanjäristyksen tapahtuessa. (Ilm.8:5) Kun maan asukkaat kokevat Jumalan tulevia tuomioita, Jumalan rakkaus ja Hänen tarkoituksensa tullaan käsittämään ja esittämään karkeasti väärin. Maailman uskonnolliset johtajat tulevat rohkaisemaan poliitikkoja laatimaan lakeja, jotka "kunnioittavat ja lepyttävät Taivaan Jumalaa".Vanhurskauden määrääminen noudatettavaksi ei voi kuitenkaan täyttää Jumalan vaatimuksia! Jumalaa kiinnostaa enemmän todellinen parannuksenteko ja Hänen lastensa alistuva asenne Häntä kohtaan. Hän haluaa ihmisten tunnustavan Hänen kaikkivaltiutensa, ei pelkästään sitä, kuka Hän on, vaan mitä Hän on ja mitä Hän edustaa. Jumala on rakkaus. Hän kutsuu ihmisiä elämään vapaina synnin kirouksesta. Ja lisäksi Hän haluaa antaa voimansa kaikille, niin että ihmiset pääseväät voitolle synnistä. Hän haluaa meidän voittavan lihallisen luontomme ja kapinamme Hänen rajattomia elämäntapojaan kohtaan. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Ilmestyskirja ennustaa, että suurin osa ihmisistä tulee torjumaan Jumalan tarjoamat pelstuksen ehdot suuren ahdistuksen aikana. Monien ihmisten sydämet ovat paatuneet elinikäisessä kapinassa ja tulleet niin synnin puuduttamiksi, ettei edes Jumala pysty tavoittamaan heitä. Jos ihmisen sydäntä eivät liikuta rakkaus eikä armollisuus eivätkä pelastavat tuomiot, miten Jumala voisi saada aikaan syntisessä murtuneen sydämen ja katuvan hengen?

Ilmestyskirja kuvaa, miten pahat ihmiset tulevat täyteen vihan henkeä, kun he joutuvat kohtaamaan totuuden Jumalasta ja Hänen tahdostaan. Jumala aloittaa tuon totuuden kohtaamisen valitessaan ja voidellessaan 144,000 palvelija-profeettaa puhumaan puolestaan. Nämä hengen täyttämät ihmiset tulevat julistamaan evankeliumia jokaiselle maan asukkaalle. Pahat ihmiset tulevat rankaisemaan ja kiduttamaan Jumalan palvelijoita, koska heidän sanomansa tulee paljastamaan selvästi ihmisen kapinoinnin Jumalaa vastaan. Jumalan sanansaattajat tulevat olemaan ristiriidassa niiden kanssa, jotka hallitsevat maailmaa, joka nyt kuuluu Saatanalle. (Luuk.4:5-6) Jumalan palvelijoiden vainoojat tulevat ajattelemaan kuten Pilatus, että he voivat pestä kätensä noiden tekojen syyllisyydestä. Jumala ei kuitenkaan koskaan ole piittaamatta pahuudesta, vaikka Hän saattaakin sallia sen kukoistavan tietyn ajan. Jumala tulee aikanaan kostamaan jokaisen pahan teon ja Hän tulee pitämään huolen siitä, että pahat ihmiset joutuvat kärsimään kaksinkertaisesti aiheuttamansa tuskan. (Kts. Ilm.18:6, 2.Kor.5:10 ja Obadja 1:15)

Jumalan tuomioiden tapahtuessa tullaan Jumalan luonnetta ja Hänen käytöstään vääristelemään. Se on Ilmestyskirjan ydinasiaa. Se on kertomus kärsivällisestä Jumalasta, joka ilmestyy syvällisissä vaikeuksissa olevalle maailmalle. Se on myös kertomus kapinallisista ihmisistä ja eksyneestä maailmasta. Useimmat ihmiset tulevat avoimesti ja tietoisesti torjumaan tulevissa koetuksissa kaikkein selvimmätkin todisteet Jumalan totuudesta ja Jumalan kaikkivaltiudesta. He tulevat liittymään yhteen kapinaan Kaikkein Korkeimman Jumalan lakeja vastaan tottelemalla aluksi maan lakeja ja sitten loistavan olennon, Antikristuksen—itsensä paholaisen—lakeja. Noin kaksi ja puoli vuotta sen jälkeen, kun suuren ahdistuksen aika on alkanut, Jumala sallii Saatanan ilmestyvän ruumiillisesti maan asukkaille, "sentähden, etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua" (2.Tess.2:10-11) Jeesus sanoi: "Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi." (Joh.3:19-20)

Täyden maljan periaate

Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus. (1.Joh.4:8) Raamattu sanoo myös, että Jumala tuntee vihaa. (Kol.3.5,6; Ilm.15:1) Koska Jumalalla on molemmat ominaisuudet, on joskus vaikea sovittaa yhteen näitä molempia Jumalan puolia. Tutkikaamme nyt, miten tasapaino Jumalan rakkauden ja Jumalan vihan välillä toimii. Raamatun historia paljastaa, että Jumala noudattaa pysyvää periaatetta ihmiskunnan suhteen. Kutsun tuota periaatetta nimellä "täyden maljan periaate", koska Raamatussa käytetään usein malja-symbolia osoittamaan kokemuksen täyttymystä. Ajattele esimerkiksi Jeesuksen sanoja juuri ennen Hänen vangitsemistaan ja ristiinnaulitsemistaan: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä [katkera] malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä". (Matt.26:39, lisäys kirjoittajan) Jeesus ei halunnut kokea katkeraa kuolemaa ristillä, mutta Hän oli halukas tekemään sen, jos se oli ainoa tapa pelastaa ihmiskunta. Malja-symbolia voidaan käyttää kuvaamaan iloista kokemusta. Mieti Daavidin kuuluisia sanoja: "Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun [ilon] maljani on ylitsevuotavainen." (Ps.23:5, lisäys kirjoittajan) Kuningas Daavid käyttää ylitsevuotavan maljan kielikuvaa ilmaistakseen suorastaan ylitsepursuavaaa iloa! Näistä kahdesta esimerkistä voimme nähdä, että malja symboloi kokemusta. Maljan sisältö kertoo kokemuksen laadusta.

Huomaa, miten Jumala käytti "malja"-metaforaa Jeremian päivinä: " Sillä näin sanoi Herra, Israelin Jumala, minulle: 'Ota tämä [ääriään myöten täysi] vihan viinin malja minun kädestäni ja juota sillä kaikki kansat, joiden tykö minä sinut lähetän. He juovat ja horjuvat ja tulevat mielettömiksi miekan edessä, jonka minä lähetän heidän keskellensä.' Ja minä otin maljan Herran kädestä ja juotin kaikkia kansoja, joiden tykö Herra minut lähetti" (Jer.25:15-17, lisäys kirjoittajan) Vertaa nyt Jeremian sanoja Jumalan 144,000:n palvelijan varoituksen sanoihin Ilmestyskirja 14:ssä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa ja käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkeleiden edessä ja Karitsan edessä." (Ilm.14:9,10) Tämä teksti viittaa tulevaan aikaan suuren ahdistuksen aikana, jolloin ihmisiä varoitetaan palvomasta Antikristusta. Jokaisen, joka alistuu paholaisen laeille, on juotava Jumalan vihan maljasta.

Täyden maljan periaate perustuu siihen, että Jumala mittaa ihmiskunnan teot. Joka kerta, kun me teemme väärin, me lisäämme syntiä armon maljaamme. Kun kaikki Jumalan armo on korvattu tahallisella synnillä, maljamme tulee täyteen katkeruutta ja meidän on juotava tekojemme seuraukset. Kun Jumala pakottaa ihmiset korjaamaan, mitä he ovat niittäneet, Hän antaa heille, mitä he ovat ansainneetkin. (Gal.6:7) Kultainen sääntö on rautainen sääntö. Se sanoo: Niinkuin me teemme muille, sama tehdään meillekin. (Matt.7:12; Obadja 1:15) Koska Jumala toimii tämän periaatteen mukaisesti, Hänen sanotaan kostavan. (Room.12:19; Ilm.2:23)

Samalla tavoin Jumala mittaa kansakuntien tekoja. Muistatko sanat, jotka Daniel lausui kuningas Belsassarille sinä yönä, jona hän näki kirjoituksen seinällä? Daniel sanoi: "Ja tämä on [seinälle ilmestyneen kirjoituksen] selitys: m e n e merkitsee: Jumala on l a s k e n u t sinun valtakuntasi l u v u n ja tehnyt siitä lopun. T e k e l: sinut on vaa'alla p u n n i t t u ja köykäiseksi havaittu. P e r e s: sinun valtakuntasi on p i r s t o t t u ja annettu meedialaisille ja p e r s i a l a i s i l le." (Dan.5:26-28) Babylonian malja oli täyttynyt ja Jumala vastasi siihen. Jumalan kärisvällisyydellä ihmisen ylimielisyyden ja kapinan suhteen on rajansa. Kun syntien malja on lähes täynnä, Jumala rikkoo hiljaisuutensa lähettämällä varoituksen valittujen sanansaattajiensa kautta. Jos varoitus ei tehoa, Hän käyttää sitten jotain neljästä tuomiostaan (miekka, nälkä, kulkutaudit ja petoeläimet—Hes. 14:21; Ilm.6:8). Jos tilanne on korjattavissa, Hänen tuomionsa ovat pelastavia. Jos tilanne on niin paha, ettei pelastus ole mahdollinen, Hänen tuomionsa ovat täysin tuhoavia. Muista, että Ilmestyskirjassa ennustetut tulevat tapahtumat jakautuvat kahteen seitsemän ryhmään. Ensimmäiset seitsemän vitsausta (seitsemän pasuunaa) ovat pelastavia. Viimeiset seitsemän vitsausta (seitsemän maljaa) ovat täysin tuhoavia.

Monet ihmiset tulkitsevat nykyään Jumalan vaikenemisen tai passiivisuuden pahan suhteen tarkoittavan joko sitä, että Häntä ei ole olemassakaan tai että Hän ei välitä siitä, mitä me teemme. Toiset taas käsittävät Hänen sallivuutensa todistavan, ettei Hän ole kiinnostunut jokaisen ihmisen päivittäisistä toimista. Tästä syystä yhä kasvava määrä ihmisiä tekee hirvittäviä, pahoja tekoja ajatellessaan, ettei Jumala näe heitä eikä pidä heitä vastuussa teoistaan. Monet ihmiset eivät käsitä, miten tarkan tilin jokainen meistä joutuu tekemään jokaisesta teostaan Jumalalle! Salomo sanoi: "Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa." (Saarn.12:13,14, korostukset lisätty)

Esimerkkejä täyden maljan periaatteesta

Nooan ajan ihmisten malja täyttyi: "Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: 'Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset attä karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni.'" (1.Moos.6:5-7) Jumala tuhosi maailman vedenpaisumuksessa Nooan päivinä, kun ennen vedenpaisumusta eläneiden syntien malja oli saavuttanut täyden mittansa. Jumala rikkoi vaitiolonsa Nooan kautta varottamalla maailmaa Hänen tulevista teoistaan. Sitten kun 120 vuotta oli kulunut, Hän tuhosi kaikki muut paitsi kahdeksaa maan asukasta. Kun pitkitetty armo ei tuotakaan katumusta ja uudistusta, niinkuin oli ennen vedenpaisumusta eläneiden kohdalla, Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii tuhoavia tekoja.

Myös amorilaiset täyttivät maljansa: "Ja Herra sanoi Abramille: 'Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään. Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi.'" (1.Moos.15:13-16)

Huomaa edellisen kohdan viimeinen lause. Jumala lupasi antaa Kanaanin Aabrahamin jälkeläisille vasta, kun amorilaisten synnit ovat saavuttaneet täyden mittansa! Älä erehdy tässä asiassa. Kanaan kuuluu Luojalle ja Hän lupasi Kanaanin annettavaksi Aabrahamin jälkeläisille vasta sen jälkeen, kun amorilaiset olivat menettäneet mahdollisuutensa tuon kauniin maan omistamiseen. Pidä mielessäsi, että Israel sai Kanaanin samoilla ehdoilla kuin amorilaisetkin. Päinvastoin kuin monet ihmiset nykyään ajattelevat, Israel on saanut omistaa Kanaanin ainoastaan tietyillä ehdoilla. Mooses varoitti Israelia: "Mutta tiedä nyt, että Herra, sinun Jumalasi käy sinun edelläsi niinkuin kuluttava tuli; hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät sinun edessäsi, ja sinä karkoitat heidät ja hukutat heidät nopeasti...Kun Herra, sinun Jumalasi työntää heidät sinun tieltäsi, niin älä ajattele sydämessäsi näin: 'Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni. Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi.' Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maatansa omaksesi, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi..." (5.Moos.9:3-5) Tämä on äärimmäisen tärkeä näkökohta: Myös kanaanilaiset karkotettiin ja/tai tuhottiin, kun he täyttivät pahuutensa maljan! Kun Jumalan kärsivällisyys kanaanilaisia kohtaan oli saavuttanut rajansa, Hän rikkoi hiljaisuutensa lähettämällä vihansa heidän päälleen! (3.Moos.18:24ä-25)

Israelin kansa täytti syntinsä maljan: Juuri ennen Babylonian pakkosiirtolaisuutta (v. 605 e.Kr.) Jumala lausui Israelille: "Mutta te ette ole kuulleet minua...ja niin te vihoititte minut kättenne töillä, omaksi onnettomuudeksenne...Koska te ette ole kuulleet minun sanojani, niin katso, minä lähetän sanan, minä nostan kaikki pohjanpuolen kansanheimot...sanan Nebukadnessarille, Baabelin kuninkaalle, palvelijalleni, ja tuon heidät tätä maata vastaan ja sen asukkaita vastaan ja kaikkia näitä ympärillä olevia kansoja vastaan. Ja nämä minä vihin tuhon omiksi ja teen heidät kauhistukseksi, ivan vihellykseksi ja ikuisiksi raunioiksi...Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta. Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle...heidän pahat tekonsa...ja teen sen ikuiseksi erämaaksi." (Jer.25:7-12)

Esimerkkejä Uudesta Testamentista

Täyden maljan periaate vahvistetaaan myös Uudessa testamentissa. Paavali varoitti seksuaalisesti moraalittomia roomalaisia: "...Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, 'joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan...mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus." (Room.2:5,6,8) Vertaa näitä jakeita Paavalin sanoihin 2.Kor.5:10:ssä: "Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa." Paavali ymmärsi, miksi Jumalan viha tulee. Hän sanoi Kolossan uskoville: "Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha." (Kol.3:5,6)

Paavali kehottaa Tessalonikan uskovia olemaan kärsivällisiä kärsimyksissään, kunnes Kristuksen viholliset olisivat täyttäneet syntiensä mitan. " sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti." (1.Tess.2:14-16) Kun Paavali kirjoitti tätä paimenkirjettään, hän tiesi, että juutalaisten kansakunta oli täyttänyt syntiensä maljan ja hän tiesi, että Jumala lähettäisi roomalaiset tuhoamaan Jerusalemin. Rooma tuhosi Jerusalemin vuonna 70 j.Kr. aivan niinkuin Jeesus oli profetoinut. (Matt.24:1,2; Luuk.21:22)

Jeesus ja täysi malja

Jeesus selitti täyden maljan periaatteen keskustellessaan fariseusten kanssa. Lausuttuaan seitsemän kirousta juutalaisten johtajille heidän uskonnollisen kiihkoilunsa ja tekopyhyytensä takia Jeesus sanoi: "Täyttäkää siis te isäinne [syntien] mitta. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon!" (Matt.23:32,33, lisäykset kirjoittajan) Taaskin meille esitetään, että kun kansakunta tai yksilö saavuttaa Jumalan kärsivällisyyden rajan, Jumala rikkoo hiljaisuutensa. Hänen armollisuudellaan syntiä ja syntisiä kohtaan on rajansa. Jeesus päätti juutalaisten kansan tuomionsa sanomalla: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne [temppeli] on jäävä hyljätyksi' [engl Raamatussa = 'desolate'=autioksi/tuhotuksi' suom.huom.]." (Matt.23:37,38, lisäys kirjoittajan) Myöhemmin Jeesus ennusti Jerusalemin tuhon Jumalan vihan toteutumana: "Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston [vihan] päiviä, että kaikki täyttyisi, mitä [Raamatussa] kirjoitettu on [Israelista]." (Luuk.21:20-22, lisäykset kirjoittajan)

Tappaako Jumala ihmisiä?

Toisinaan tutkijat ja pastorit väittävät, että Jumala ei tapa tai tuhoa ihmisiä. He puolustavat käsitystään sanomalla, että (1) Jumala ei riko omaa käskyään "Älä tapa" (2.Moos. 20:13) ja/tai (2) Jumala ainoastaan astuu syrjään ja jättää heidät synnin luonnollisten seurausten armoille, sillä syntihän aiheuttaa kuolemaa ja tuhoa. Tämän käsityksen kannattajat ovat yksinkertaisesti päätelleet, että jos Jumala on rakkaus, Hän ei toimi rakastavan luonteensa vastaisesti tekemällä pahaa (esim. tappamalla). (1.Joh.4:8) Sen sijaan Jumala yksinkertaisesti astuu pois tieltä, kun ihmisistä tulee täysin pahoja. Hän joko sallii synnin kulkea luonnollista, tuhoisaa kulkuaan tai Hän jättää nuo ihmiset paholaisen armoille—ja sallii Saatanan tehdä mitä ikinä hän haluaa. Kummankin näkemyksen perustelut ovat väärät.

Kukaan ei voi ymmärtää Jumalan luonteen puolia ottamatta huomioon Hänen sanojaan! Huomaa, mitä Herra Itse sanoi Nooan päivinä: "niin Herra katui [engl. Raam. 'murehti'] tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Je Herra sanoi: 'Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun [murehdin] ne tehneeni.'" (1.Moos.6:6,7) Raamattu asettaa Jumalan toimijan osaan—eikä passiiviseen osaan maan tuhoamisessa vedenpaisumuksessa. Huomaa Jumalan samanlainen asema Sodoman ja Gomorran tuhoamisessa: "Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä. ...Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta, ja hävitti nämä kaupungit ynnä koko lakeuden sekä kaikki niiden kapunkien asukkaat ja maan kasvullisuuden." (1.Moos.13.13; 19:24,25) Vuosisatoja myöhemmin Juudas varoitti varhaiskristittyjä sanoen: "samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympätriössä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta [joka tulee Jumalan luota taivaasta]." (Juudas 7, Ilmestyskirja 20:9, lisäykset kirjoittajan) Vielä yksi esimerkki osoittamaan, miten Jumala itse tuhoaa kansakuntia tarpeen vaatiessa. Herra sanoi Israelille solmiessaan liiton sen kanssa Siinain vuorella: "Jos te ette vielä tästäkään minun [pelastavasta] kurituksestani ota ojentuaksenne, vaan yhä käytte minua vastaan, niin minäkin käyn teitä vastaan ja lyön teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden. Minä saatan teidän kimppuunne miekan, joka kostaa rikotun liiton; ja kun te kokoonnutte kaupunkeihinne, niin minä lähetän teidän sekaanne ruttotaudin, ja teidän on antautuminen vihollisen valtaan." (3.Moos.26:23-25, lisäykset kirjoittajan) Raamatussa on monia muitakin esimerkkejä, mutta näiden pitäisi riittää osoittamaan, että Jumala tappaa ihmisiä oikeutetuista syistä ja ottaa siitä täyden vastuun.

Väärät väitteet Jumalan luonteesta saavat aikaan paljon vahinkoa, kun ne sisältävät hiukan totuutta. (Hyvä valhe on 99% totta.) Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus. Jeesuksen kuolema ristillä todistaa, että Jumala on rakkaus. Mitä muuta Hän voisi tehdä kuin elää syntisten löyhkän ja halveksunnan keskellä 30 vuotta ja antaa sitten henkensä meidän puolestamme? Hän teki iankaikkisen pelastuksen mahdolliseksi ja antaa armonsa, niin että voimme kohdata kunkin päivän haasteet. Hän antaa meille ruoan ja vaatteet. Hän ylläpitää meitä, koska hän välittää meistä ja haluaa meille kaikkein parasta. Hän tietää jopa hiustemme luvun päässämme. (Matt.10:31) Ongelmana on kuitenkin se, ettei Jumalan rakkaus vähennä hyvän ja pahan välisen rajan tärkeyttä. (1.Moos.2:17) Jumala vaatii ihmistä elämään Hänen asettamiensa—niin fysiikan kuin moraalilakienkin— rajojen sisällä. Ajattele esimerkiksi dynamiikan lakia fysiikassa: Voima on liikemäärän muutos aikayksikössä. 1800 kg:n painoisella autolla, joka ajaa 90 km tunnissa, on paljon liikevoimaa. Oletetaan, että joku juo liikaa, humaltuu ja ajaessaan kovaa vauhtia törmää puuhun ja kuolee. Tappoiko Jumala autoilijan? Ei. Dynamiikan laki sai aikaan vammat, jotka aiheuttivat miehen kuoleman. Väite, jonka mukaan synnillä on seurauksensa, pitää siis paikkansa. Mutta silti jää vastattavaksi kysymys, loiko rakastava Jumala dynamiikan lain, joka tappoi juopuneen kuljettajan? Kyllä, Jumala loi dynamiikan lain ja Hän haluaa meidän elävän tuon lain rajojen sisällä. Jos joku haluaa juoda itsensä humalaan ja törmätä autollaan puuhun, on oikein vetää se johtopäätös, että juopunut tappoi itsensä. Muut autoilijat voivat pitää itseään onnekkaina, jos juopunut tappoi vain itsensä!

Tässä asiayhteydessä kompastuvat monet kuudenteen käskyyn, Älä tapa." Rikkooko Jumala omaa käskyään, kun Hän tappaa ihmisiä? Tämä on hyvä kysymys. Tutkikaamme käskyn "Älä tapa" tarkoitusta. Jumala on julistanut, että on olemassa tiettyjä olosuhteita, jolloin voidaan tuottaa kuolema jollekulle (kuten kuolemanrangaistuksessa) rikkomatta Hänen lakinsa tarkoitusta. Huomaa, mitä Herra sanoi Nooalle tämän lähtiessä arkista: "Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun. Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa." (1.Moos.9:5,6) Tämä jae osoittaa, että Jumala käski ja odotti toisten ihmisten tuottavan kuoleman murhaajille. Kuolemanrangaistus ei ole ihmisen keksintöä. Raamattu paljastaa, että Jumala on kuolemanrangaistuksen alkuunpanija—ei ihminen. (Kts. myös 3.Moos.20)

Jumala amtoi erämaassa kymmenen käskyä Israelin lapsille ja esitti myös kuolemanrangaistuksen ehdot ja edellytykset. "Ja tämä olkoon teillä oikeussäädöksenä sukupolvesta sukupolveem, missä asuttekin. Jos joku lyö toisen kuoliaaksi, surmattakoon tappaja todistajien antaman todistuksen nojalla; mutta yhden todistajan todistuksen nojalla älköön ketään kuolemalla rangaistako. Älkää ottako lunastusmaksua sellaisen tappajan hengestä, joka on tehnyt hengenrikoksen, vaan rangaistakoon hänet kuolemalla." (4.Moos.35:29-31) Asian ydin on se, ettei Jumala riko lakinsa tarkoitusta vaatiessaan, että murhaajille on määrättävä kuolemanrangaistus. Ihmisen on otettava huomioon kaikki, mitä Jumala on sanonut tappamisesta ymmärtääkseen niiden lakien tarkoituksen, jotka määräävär elämästä ja kuolemasta. Kun Jumala sanoi: "Älä tapa", Hän kielsi harkitun murhan. Jumala julisti, että jos joku kuitenkin päättää tehdä murhan, on murhaajan kärsittävä kuolemanrangaistus ja murhatun lähin sukulainen voi tappaa murhaajan ilman että joutuu itse syylliseksi. Huomaa, "...[jos] verenkostaja tapaa hänet [murhaajan] ulkopuolella hänen turvakaupunkinsa aluetta ja verenkostaja surmaa tappajan, niin ei hän joudu verenvikaan;" (4.Moos.35:27, lisäykset kirjoittajan) Jos syntiset ihmiset voivat tappaa pahan ihmisen joutumatta itse syyllisiksi laillisesti toimiessaan, voi Jumalakin tehdä niin.

Perusperiaatteet

Kuolemanrangaistus perustuu sovituksen ja korvaamisen periaatteisiin. Jumala vaatii sovitusta ja korvausta jokaisesta synnistä. Jumalan järjestelmässä synneillä ei ole anteeksiantoa. Ennenkuin päädyt tekemään liian pikaisia johtopäätöksiä lue teenpäin. En väitä, ettei syntisille annettaisi anteeksi. Sanon, että syntiä itseään ei anneta anteeksi. Aluksi tämä väite tuntuu ristiriitaiselta, mutta juuri tästä on sovituksessa kysymys. Syntien sovitus on mahdollinen ainoastaan, kun niistä on maksettu korvaus. Juuri tästä syystä Jeesus kuoli ristillä. Jumala laski meidän syntimme Jeesuksen päälle ja Hänet surmattiin meidän edestämme. Jeesus oli meidän sovituksemme! Me voimme "sanoa", että meidän syntimme on annettu anteeksi, mutta ei siinä kaikki. Kaikkien uskovien synnit siirretään Jeesukselle, Jumalan Karitsalle, kun me uskomme Häneen vapahtajanamme. Hän on meidän syntiemme sovitus uskon kautta. Jos Vanhan Testamentin temppelipalvelus opettaa meille mitään, se on tämä: Jumala vaatii sovitusta kaikesta vääryydestä. "Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä." (3.Moos.17:11) "Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista." (Hebr.9:22)

Muutamia esimerkkejä

Ihmiset, jotka väittävät, että Jumala ei tapa ihmisiä, eivät voi esittää raamatullista syytä sekä ihmisten että eläinten esikoisten kuolemaan Egyptistä lähdön aikana. Herra varoitti Moosesta, että jos tuhoava enkeli ei löytänyt verta ovenpielistä, Hän itse tappaisi sen perheen sekä ihmisten että eläinten esikoiset! "Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet ja panen toimeen rangaistustuomion, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra." (2.Moos.12:12) Tämä on tärkeä näkökohta. Kuka väittää olevansa vastuussa ihmisten ja eläinten esikoisten tappamisesta Egyptissä? Kuka puhui Moosekselle? Jos meidän mielestämme paholainen on vastuussa, on meidän vedettävä se johtopäätös, että (a) paholainen puhuu 2.Moos. 12:ssa tai (b) Jumala ja paholainen yhdessä tappoivat esikoiset.

Jumalan ei tarvitse käyttää paholaista suorittamaan vanhurskauden tekoja. Jos taas Jumala yksinkertaisesti vain käänsi selkänsä Egyptin esikoisille ja salli paholaisen tappaa tämän valitun ryhmän, silloin Jumalan voitaisiin katsoa osallistuneen murhaan. (Jumala sanoo, että jos ihmisellä on tilaisuus estää vahingonteko eikä hän tee mitään asian suhteen, hänestä tulee osallinen vahingontekoon ja hän on osasyyllinen. Hes.3:17-21) Varsinainen kysymys kuuluu? "Otammeko tosissamme Jumalan sanat?" Huomaa, mitä Herra sanoi Moosekselle: "Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan, eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni." (5.Moos.32:39)

Egyptin esikoisten kuolemat paljastavat jotakin tärkeätä Jumalan luonteesta. Hän antoi faaraolle ja hänen hovilleen yhdeksän vitsausta (yhdeksän mahdollisuutta) vakuuttua siitä, että Hän on Kaikkivaltias, mutta faarao kieltäytyi tunnustamasta Jumalan auktoriteettia. Niinpä Jumala lähetti kymmenennen vitsauksen Egyptin maahan, joka tappoi monia, mukaanlukien faaraon esikoinen. Suuren ahdistuksen aikana tulee historia toistamaan itseään. Jumala tulee esittämään paljon todisteita siitä, että Hän on kaikkivaltias, mutta miljoonat ihmiset tulevat kieltäytymään tottelemasta Kaikkivaltiaan käskyjä ja he tulevat kärsimään Hänen seitsemän viimeistä vitsaustaan! Kun ihmiset kieltäytyvät uskomasta selvimpiäkään todisteita Jumalan tahdosta, mitä muuta Hän enää voisikaan tehdä? Mitkä ovat Jumalan vaihtoehdot, jos yksilöt tieten tahtoen kieltäytyvät tunnustamasta eroa oikean ja väärän välillä? Jumala tappoi Egyptin esikoiset malliesimerkkinä Israelille ja rangaistakseen Egyptiä. Egyptin rangaistus oli seurausta avoimesta kapinasta Jumalaa kohtaan. Faarao oli täyttänyt syntiensä mitan! Israelin saama opetus oli sitäkin voimakkaampi! Verellä siveltyjen pihtipielien "ohi kulkeminen" viittasi tulevaan aikaan, jolloin Jumala rangaistessaan ihmiskuntaa "kulkisi" jokaisen sellaisen ihmisen "ohi", jonka sydämen ovenpielet olisi sivelty Karitsan ristillä vuodatetulla verellä. (2.Kor.5:10) Egyptin esikoisten kuolema oli esikuva Jumalan ainoan Pojan kuolemasta, joka olisi välttämätön ihmisen pelastukselle. (Kertomus Aabrahamin valmiudesta uhrata poikansa Iisak Moorian vuorella paljastaa saman kuvion. Jumala koetteli Aabrahamin uskoa nähdäkseen, oliko Aabraham valmis tekemään omalle pojalleen saman, joka Jumalan oli tehtävä omalle Pojalleen.) Ei ihme, että Jeesusta kutsutaan Jumalan Karitsaksi. (Joh.1:29) Itse asiassa Uudessa Testamentissa on kolme esimerkkiä, joissa ihminen tapettiin erityisissä olosuhteissa. Lue Ap.t.5:1-11 ja Ap.t. 12:23 ja yritä selvittää, kuka oli tappaja. Tutki myös huolellisesti 2. Kun. 1:1-17 ja päättele, kuka tuhosi 102 miestä tulella. Lue sitten Jes.37 ja kiinnitä huomiota jakeeseen 36, josta saat selville, kuka tappoi 185,000 miestä. Nämä jakeet auttavat hälventämään epäilykset, joita sinulla saattaa olla tästä haastavasta aiheesta.

Jumalan viha tulee ilmestymään meidän päivinämme

"Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. Minä en hellitä, en säästä enkä kadu: teittesi ja tekojesi mukaan sinut tuomitaan, sanoo Herra, Herra." (Hes.24:14) Kun Herra puhui nämä sanat Hesekielille, Hän tarkoitti sitä, että Israel oli täyttänyt syntiensä mitan. Meidänkin päivämme on tulossa. Jumala tulee rikkomaan hiljaisuutensa ja osoittamaan vihansa syntiä kohtaan. Se tulee tapahtumaan äkkiä, niin että tulee selvä ero menneen ja tulevan välille. Elämä sellaisena kuin me sen tunnemme, tulee muuttumaan vääjäämättömästi. Maailma ei ole koskaan saanut todistaa mitään sellaista, kuin Jumalan tulevat tuomiot tulevat olemaan eikä pysty kestämään kuin yhden tällaisen tapahtuman. Jumala tulee toimimaan äkisti ja voimallisesti ja kaikki maan asukkaat tulevat hämmästymään Hänen toimintansa nopeutta ja intensiivisyyttä. Tässä yhteydessä tulee Jumalan auktoriteetista, luonteesta ja toiminnasta kaikkien maan asukkaiden syvällisen mielenkiinnon ja kiistelyn kohde.

Alkuperäinen artikkeli: The Full Cup Principle by Larry W. Wilson
Edellinen luku: Varoitus! Ilmestyskirja on toteutumassa.

Alkuun | Kysymyksiä seitsemästä sinetistä | Sapatin lepo -testi | Mitä tuleman pitää 2/2 | Tuleva maailmanuskonto | Maailmanuskonto | Maailmanuskonnon yhdistävä tekijä | Salaliitto | Aabrahamille annettu lupaus | Dispensationalsimi | Ylöstempaus | Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat |