- Maailmanlaajuisen toiminnan kaleidoskooppinen suunnitelma
- Hengellinen kartoitus
SISÄLLYS:
Sellainen ajatus, että maailma kääntyisi Jeesuksen Kristuksen puoleen, on maailmanlaajuisen kristillisen liikkeen johdon hallintavaltateologisen ajatustavan tuotetta. Ja senkin Herra kumoaa sanoessaan:
Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie
kadotukseen, ja monta on, jotka menevät siitä sisälle.
Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat sen löytävät.
(Matt. 7:13-14)
Erityisesti viimeinen jae Herran itsensä sanomana ei anna mahdollisuutta siihen, että koko maailma voitettaisiin Kristukselle. Se selittää edellistä jaetta ja muita raamatunkohtia, jotka kuvaavat maailman tilaa ennen Kristuksen takaisintuloa.
Mitkään raamatunkohdat, joissa puhutaan Herran paluuta edeltävistä tapahtumista, eivät anna toivoa suurimmalle osalle ihmiskuntaa. Päinvastoin kuin mitä "kristillisestä" mediasta kuullaan ja mitä nykyään niin moninaiset mystiset, tunteisiin keskittyvät liikkeet julistavat, ennen Kristuksen paluuta ei tule tapahtumaan mitään suurta herätystä, joka toisi maailman Kristuksen luo. Jumalan suunnitelmien mukaisesti maailma on saatanan hallitsema ja pysyy siinä aina Herran paluuseen saakka. Meidän tehtävämme on voittaa sieluja evankeliumin saarnaamisen kautta. Sen sijaan meidän tehtävämme ei ole asettaa jokaiseen kansanryhmään nimellistä kristillistä edustusta. Tänä päivänä toitotettu "herätys" ei ole seurausta evankeliumin saarnaamisesta, vaan tunteellista vetoomuksista, että ihmiset antaisivat Jumalan tehdä heille kaikkea hyvää mm. pelastaa heidät helvetistä.
Koska me tiedämme Jumalan sanan perusteella, että pahuus vallitsee loppuun saakka ja vain harvat pelastuvat, meidän on torjuttava suoralta kädeltä niiden WCM:läisten vetoomukset, jotka haluaisivat määräillä ajankäyttöämme, voimavarojamme ja rahavarojamme omien uskonnollisten, hallintavaltateologiaan perustuvien päämääriensä edistämiseksi, jonka mukaan Kristus ei voi palata maan päälle ennenkuin seurakunta on ottanut kansakunnat hallintaansa.
Tällainen dominionistinen teologia on WCM:n ydinasiaa, jonka todistavat sen johtajat ja ne, joita he siteeraavat toimintansa oikeuttamiseksi. Ralph D. Winter toteaa pääkirjoituksessaan:
Älkää murehtiko, kaikki ideani liittyvät lähetystyöhön joko suoranaisesti tai
epäsuorasti. Mutta se näyttää pitävän paikkansa ainoastaan, jos olet seurannut sen
lähetystyön laajuutta, josta on puhe -- tuon vaikuttavan Herran rukouksen kohdan syvyys
ja leveys sanoissa "Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi maan
päällä"...
Lähetystyötä ei tehdä ainoastaan "kaukomailla" "lähetyskentällä". Ei ole niin, että
saatana vaanisi kaikkea muuta maailmaa, mutta pysähtyisi Yhdysvaltain rajalle.
Lähetystyössä on kysymys ennen kaikkea Jumalan valtakunnan ja hallinnon ja voiman
palauttamisesta maan päälle. Siihen sisältyy Hänen kunniansa, Hänen kirkkautensa ja
hallintavaltansa uudelleenasettaminen...
Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on käsitettävä lähetystehtävämme maailmanlaajuiseksi
eikä ainoastaan "ulkolähetykseksi". Meidän on käsitettävä, että osana tuota tehtävää
on lopetettava pahuus, missä ikinä sitä kohtaammekin.81
Jumalan valtakuntaa ja hallintavaltaa ja voimaa maan päällä ei tarvitse palauttaa. Hänellä on jo kaikki valta ja voima maan päällä ja Hänen valtakuntansa on olemassa kaikkialla maailmankaikkeudessa. Winter ja WCM taas haluavat perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle näkyvällä tavalla. Se tarkoittaa sitä, että heidän on "puhdistettava" yhteiskunta. Mutta Jumalan valtakunta toteutuu näkyvällä tavalla vasta Jeesuksen takaisintulon yhteydessä. Ihmisen yritykset tehdä jotain sellaista Jumalalle, johon Hän ei ole antanut valtuuksia ihmiselle, on pelkkiä olettamuksia ja myös syntiä.
WCM:n hallintavaltateologiset tavoitteet käyvät esiin myös Winterin hyökkäyksissä hallitusta vastaan, koska se ei käytä tarpeeksi rahaa syöpätutkimukseen ja vedonlyönnin, tupakan ja kokaiinin torjumiseen, ikäänkuin seurakunta voisi jotenkin vähentää näitä ongelmia.
Maailmanlaajuisen kristillisen liikkeen perustana olevasta Lausannen liikkeestä on syntynyt Missionuorten yliopisto University of the Nations (UofN), jonka tavoittena on tehdä kaikista kansoista Kristuksen opetuslapsia. UofN:n nettisivustolta löytyy tuon Missionuorten johtajan Loren Cunninghamin järjestön strategia:
Alla luetellut seitsemän vaikutuspiiriä auttavat muokkaamaan yhteiskuntia Kristukselle.
Jumala antoi käyttöömme nämä keinot Matteus 28:n toteuttamiseksi ja että voimme tehdä
kaikista kansoista Hänen opetuslapsiaan. Me uskomme Hänen haluavan omiensa ymmärtävän,
miten tärkeitä nämä seitsemän aluetta ja niissä tehtävä työ ovat Kristuksen
hallintavallan laajenemiselle kaikkialla maailmassa.82Nuo seitsemän vaikutuspiiriä ovat:
Eräs UofN:n päämääristä Euroopassa on vastustaa näiden filosofioiden vaikutusta, jotka
ovat levinneet tähän maanosaan ja jotka ovat johtaneet koko maailman tielle, joka johtaa
poispäin Jumalasta. Haluamme saada Jumalan takaisin korkeamman opetuksen keskukseen.
Ja myös yhteiskunnan tärkeiden osa-alueiden keskukseen, mukaan lukien perhe, seurakunta,
kirkko, kasvatus, hallitus, media, eri taiteenlajit, viihde ja urheilu ja kauppa, tiede
ja teknologia. Päämäärämme ei ole ainoastaan tehdä yksittäisiä opetuslapsia, vaan tehdä
kokonaisista kansoista opetuslapsia, tuoda Jumalan läsnäolo ja tiet näihin yhteiskunnan
vaikutusvaltaisiin osa-alueisiin jokaisessa maassa.
Kouluttaaksemme kristittyjä palvelemaan tehokkaasti kaikilla näillä seitsemällä
yhteiskunnallisella sektorilla, olemme organisoineet University of Nationsin (kansojen
yliopiston) seitsemäksi collegeksi/tiedekunnaksi,
Valitse uutisreportteri, josta vähiten pidät. Paina hänen kasvonsa kunnolla mieleesi.
Ymmärrä sitten, että Jeesus Kristus riippui ristillä tämän henkilön puolesta -- tämä
henkilö on Jumalan Pojan uhrikuoleman arvoinen.84
Käsititkö? Tämä on uusevankelisen evankeliumin perusta: että kaikki ihmiset ovat Jumalan Pojan uhrikuoleman "arvoisia". Mutta jos me kaikki olemme Hänen uhrikuolemansa arvoisia, missä kuvaan tulee mukaan Jumalan armo?
Kukaan ei ole ansainnut Kristuksen uhrikuolemaa. Me olemme kaikki arvottomia; se on evankeliumin ydin: että kun me vielä olimme syntisiä, Kristus kuoli puolestamme (Room. 5:8).
Me olimme vieraantuneet Jumalasta, me olimme ansainneet kuoleman ja tuhon, emme sen arvoisia, että Hän olisi kuollut puolestamme. Hallintavaltateologia perustuu uusevankeliseen evankeliumiin sellaisena kuin maailmanlaajuinen kristillinen liike sen esittää.
Tarkastellessamme WCM:ssä mukana olevia järjestöjä huomaamme, että monet niistä ovat nuorisojärjestöjä, jotka yrittävät saada nuoria mukaan toteuttamaan maailman hallitsemisen päämäärää. Eräs niistä on TeenMania, Ron Lucen johtama karismaattinen työmuoto, joka on tunnettu "Acquire the Fire"-konventeistaan.
Acquire the Fire on tuhansien sellaisten pohjoisamerikkalaisten nuorten
megakokous, joilla on palava halu muuttaa maailmaa. Acquire the Fire -konventeissa
nuoria ja myös aikuisia haastetaan elämään radikaalisti kristikunnan kärjessä
koko nuoruutensa ja lopun elämäänsä!
Acquire the Fire -kokouksissa esitetään evankeliumi mielekkäässä muodossa,
joka muuttaa mukanaolijoiden elämän radikaalisti. Valmistaudu kuulemaan ylistys&
palvontabändiä livenä, komediasketsiesityksiin, suunnattoman suurilla valkokankailla
pyöriviin videoesityksiin ja ilotulitus"pommien" räjähtelyyn kautta koko konventin
ajan!
Tänä vuonna odotetaan yli 125,000 nuoren osallistuvan ATF-kokouksiin. Älä jää
ulkopuolelle, tämä konventti on intensiivinen!85Tähän tapaan esittävät lähes kaikki kristilliset nuorisojärjestöt evankeliumin: tunteisiin vetoavalla menolla ja meiningillä yritetään saada aikaan "ratkaisuja" Kristuksen puoleen ja mukaan järjestön "palvelutyöhön". Voidakseen päästä mukaan esiteltyyn palvelutyöhön nuorten on vannottava vala esim. TeenManian WorldCahnger 2000:n tyyliin:
Haluan rakastaa Kaikkivaltiasta Jumalaa intohimoisesti ja käyttää sitä Hänen asiansa
edistämiseksi.
Haluan rakastaa kaikkia, kunnioittaa kaikkia ja johtaa kaikki tuntemani ihmiset Hänen
luokseen.
Haluan pitää suhteeni Jeesukseen elävänä viettämällä hartaushetkiäni.
Haluan omistautua Jumalan asian puolustamiselle osallistumalla aktiivisesti
raamattutunneille, seurakuntani toimintaan ja nuorten toimintaan.
Omistan mieleni Jumalalle ja seurusteluni puhtaudelle.
Haluan kunnioittaa vanhempiani ja vastata uskoville ystävilleni elämästäni.
Kieltäydyn laahustavasta elämäntavasta, koska haluan elää palvonnassa ja tehdä pyhiä
tekoja. Lupaan tehdä lähetystyötä nuoruusvuosinani.
Aloitan vallankumouksen kotikaupungissani. Olen päättänyt nousta ylös, huutaa
niin, että kuuluu, hikoilla ponnistuksesta, antaa kaikkeni, rakastaa, elää, hengittää
ja kuolla, jos on pakko, hänelle, joka kuoli puolestani.
Olen muutosagentti.86
Tämä kaikille sama kaava on kuin tuhon, pettymysten, nöyryytysten, syyllisyyden ja ylpeyden resepti. Raamattu kieltää meitä vannomasta, mutta se ei pysäytä niitä, joilla on taipumusta toisten ihmisten manipulointiin jonkin uskonnollisen agendan edistämiseksi. Ei edes seurakuntien vanhimmistoa vaadita tekemään kaikkea sitä, mitä näiltä lapsilta vaaditaan; miksi sitten näiltä nuorilta, jotka eivät ole vielä saavuttaneet täyttä kypsyyttä ja täyttä ymmärrystä?
Kukaan ei voi päättää rakastavansa Jumalaa intohimoisesti; joko niin on tai sitten ei. Hetken vastaus tunteelliseen vetoomukseen ei merkitse yhtään mitään. Ja Jumala ei ole kutsunut lapsia "aloittamaan vallankumousta" kotikaupungeissaan.
Vanhempien kunnioittaminen on jo hyvä asia. Mutta entä jos lasten vanhemmat eivät halua heidän olevan mukana tällaisessa liikkeessä? Miten voi kunnioittaa vanhempiaan ja olla heille tottelematon? Entäpä jos jonkun vanhemmat eivät halua lapsensa lähtevän lähetyskentälle teini-ikäisenä? Ja kuitenkin se on osa "Maailmanmuuttajan kymmenestä haasteesta":
Maailmanmuuttaja lähtee lähetysmatkalle jo teini-ikäisenä.87TeenMania ei ole pelkästään oma järjestönsä, vaan osa nuorisotyömuotojen verkostoa Yhdysvalloissa, joka koskee monia seurakuntia ja kirkkoja dynaamisen, nuorisolle suunnatun, mukaansatempaavan toimintansa ansiosta. Se liittyy myös moniin samantapaisiin järjestöihin, jotka on suunniteltu saamaan nuoriso mukaan "Kristuksen asialle": kristikunta hallitsemaan kansakuntia.
Lausannen Maailmanlähetyksen konsultaatio GCOWE on poikinut myös aivoriihen nimeltään "Working Group on a Kaleidoscopic Global Action Plan", joka on virallisesti GCOWE 2000:n kokoonkutsujien tilaustyö syyskuulta 1988. Tuon työryhmän kehittämänä syntyi "Kaleidoscopic Global Action Plan" -asiakirja, "joka koostuu sen jäsenten kirjoituksista, lausunnoista, käsityksistä, keskusteluista, ehdotuksista, ideoista ja yhteistyöstä".
Työryhmän jäsenet olivat: David B. Barrett; Jay E. Gary; H. Vinson Synan; Todd M. Johnson; Leslie Brierly; Patrick J. Johnstone; Gary K. Clark; John S. Mbiti; Tom Forrest, CSsR; James W. Reapsome; V. David Garrison; Lamin Sanneh; ja Manuel J. Gaxiola.88
Tom Forrest on roomalaiskatolinen pappi, joka on omistautunut vatikaanin ekumeeniseen harhaoppiin. H. Vinson Synan on tunnettu ekumeeninen karismaatikko. Jay Gary on ekumenian kannattaja YK:ssa, jonka uskomukset käyvät läheisesti yksiin New Age (uuden aikakauden) -filosofian kanssa. Kenialainen John Mbiti työskentelee Global Mapping International -järjestössä kooten afrikkalaisia sananlaskuja, joita voidaan käyttää evankelioimistyössä. Kaikki työryhmän jäsenet ovat ekumeenisia ja kallellaan vatikaanin ja/tai liberaalin "kristikunnan" suuntaan, monille yhteiskunnalliset uudistukset ovat tärkeä osa heidän suunnitelmiaan.
Osoituksena näiden ihmisten vaikutusvallasta Kaleidoscopic Global Action Planissa (KGAP) todetaan:
Kaikki tämän ryhmän jäsenet ovat laajan kokemuksen omaavia teologeja, lähetystyön
asiantuntijoita tai kirkkojen/suuntausten/lähetyksen johtajia. Jokainen heistä on
kirjoittanut tai julkaissut paljon aiheestamme, kaikki yhteensä 280 vuoden ajan
(kukin keskimäärin yhteensä 21,5 vuoden ajan). 89
Kaleidoscopic Global Action Plan käsittää "109 ideaa tai konkreettista ehdotusta nykyisen maailmanevankelioinnin esteiden voittamiseksi".90 KGAP:n tekijät toteavat, että he eivät ole esittämässä uutta suunnitelmaa tyhjältä pöydältä, vaan rakentamassa nykyisten 78 megasuunnitelman ja 33 globaalin gigasuunnitelman pohjalta sekä muiden kaiken kaikkiaan arviolta 2000:n suunnitelman pohjalta, kuten käy ilmi Seven Hundred Plans to Evangelize the World: the Rise of a Global Evangelization Movement (Barrett and Reapsome, julkaissut New Hope, 1988) -kirjasta (seitsemäsnsataa suunnitelmaa maailman evankelioimiseksi: maailmanlaajuisen evankeliointiliikkeen nousu).
KGAP:n päämärien luettelon johdannosta voimme lukea:
Jos haluamme, että meillä on mitään vaikutusta graafisten esitysten ja tilastojen
kuvaamaan mutkikkaaseen maailmaan, meidän on keskityttävä pieneen määrään tarkasti
määriteltyjä, mahdollisuuksien rajoissa olevia konkreettisia päämääriä.
Ehdotamme, että Maailmanlähetyksen päättäjät laativat
mielessään lyhyen listan 200 globaalista päämäärästä. Alla on lueteltu 186 sellaista
päämäärää. Sinä, lukija voit lisätä oman mielenkiintosi mukaisesti loput 14 omasta
mielestäsi tärkeää asiaa. Älä unohda varmistaa, että lisäämäsi päämäärät ovat kaikki
saavutettavissa (jos todella yritämme) vuoteen 2000 mennessä!
Luettelo on edustustojen ja kannattajakunnan yhdessä tai useimmiten erikseen kokoama
yhteinen lista lopullisista päämääristä. Tietty määrä on maallisia päämääriä tai
maallisten järjestöjen esittämiä, mutta niiden kristittyjen johtajien ajamia. Kukin
päämäärä on erillinen päätöksensä tiettyjen maailmanevankelioinnin päämäärien
saavuttamiseksi vuoteen 2000 mennessä ja pysyttämiseksi senkin jälkeen. Useimmissa
tapauksissa "vuoteen 2000 mennessä" voidaan käsittää tarkoittavan "vuoteen 2000
mennessä ja senkin jälkeen". Kukin päämäärä siis perustuu erilaiseen tai jopa
ainutlaatuiseen määritelmään siitä, mitä kristillisen maailmanlähetyksen
loppuunsaattaminen tarkoittaa. Jokainen niistä lausuu päätöksen niiden 300 eri
ulottuvuuden mukaisesti, jotka käsite "evankeliointi" sisältää ja miten sitä mitataan.
Yhdessä nämä kaikki päämäärät tähtäävät samaan yhteiseen päämäärään, joka on ilmaistu
tunnuslauseessa "maailman evankeliointi vuoteen 2000 mennessä ja senkin jälkeen"...
Kristityt voivat reagoida näihin päämääriin monin eri tavoin. Me suosittelemme kahta:
(1) että me lähetyskäskykristityt päätämme, ilmoitamme ja julistamme, että
kaikki nämä päämäärät ovat oikeutettuja päämääriämme ja että aiomme ajaa kaikkien
niiden toteutumista; ja
(2) että yksityiset kristityt, ryhmät, seurakunnat ja kirkot tai edustustot valitsevat
yhden tai useamman päämääristä ja keskittyvät juuri niiden toteuttamiseen yhdessä
muiden lähetyskäskykristittyjen ja edustustojen kanssa, joilla on samat päämäärät.
91 (lihavointi meidän)Emme voi olla eri mieltä kaikkien KGAP:n asettamien päämäärien kanssa, mutta monet niistä ovat edenneet kauas siitä, mitä Herra käski. Jotkut ovat jopa epäilyttäviä ja paljastavat monien WCM:n piirissä toimivien liberaalin yhteiskuntapoliittisen kannan. Yleisvaikutelma näistä päämääristä on dominionistinen, jotkut ovat maallisia, jotkut hengellisiä keskittyen rukoukseen, ylistykseen ja palvontaan, kuten esim.:
1. Perustakaa 15,000 rukousliikettä vuoteen 1995 mennessä jokaiseen yli 50,000:n
asukaan kaupunkiin ja yli 15,000:n opiskelijan yliopistoon ja evankelioikaa kaupungit
ja akateeminen maailma vuoteen 2000 mennessä.
2. Kutsukaa vuoteen 2000 mennessä 30 miljoonaa kristittyä mukaan rukoilemaan joka päivä
maailman evankelioinnin puolesta globaalisti järjestäytyneiden nuorten vastuunkantaja-
rukoilijoiden organisoimina niin, että toiminta kattaa kaikki maat, kaupungit, kansat,
aiheet, tarpeet ja ihmiset...
4. Kannustakaa kaikkia rukoushenkisiä tai mietiskeleviä veljiä ja sisaria, munkkeja ja
nunnia menneisyyden luostareiden maailmanevankelioimisintoon ja omistautumaan kaikissa
luostareissa kautta koko maailman vuoteen 2000 mennessä rukoilemaan lähetyskäskyn
toteutumista...
10. Yhdistäkää kaikki maailman 350 miljoonaa kristittyjen omistamaa tietokonetta
vuoteen 2000 mennessä yhdeksi maailmanlaajuiseksi gigaverkostoksi lähetyskäskyn
toteuttamiseen liittyvän tiedonvälityksen helpottamiseksi.Tämä kunnianhimoinen ehdotus (#10) vaikuttaa aivan harmittomalta, jopa toivottavalta. Kuvitelkaamme, miten evankeliumin levittämistä edistäisi sellainen verkosto. Mutta on kuitenkin otettava huomioon, että näiden "350 miljoonan kristittyjen omistaman tietokoneen" joukossa on myös harhaoppisiin "kristillisiin" uskontokuntiin ja liikkeisiin kuuluvien tietokoneita. Monet heistä kuuluvat roomalaiskatoliseen kirkkoon ja vain Herra tietää mihin kaikkiin muihin suuntiin.
13. Tukekaa vaihtoehtoista energiatuotantoa kuten aurinkovoimaa.Tämä sopii kyllä yksittäisille ihmisille, mutta pitäisikö Kristuksen ruumiin voimavaroja käyttää teknologian kehittämiseen osana maailman "evankelioimista"?
16. Yrittäkää saada aikaan systemaattinen paikkakuntakohtainen dialogi maailman
järjestäytyneiden ateistien, epäilijöiden, ei-uskovien ja uskonnottomien sekä suurten
ei-kristillisten uskontojen ja uudempien kulttien ja uskonnollisten liikkeiden kanssa,
niin että kaikki voivat aidosti ymmärtää toinen toistensa käsitykset ja Kristuksen
koko sanoma voidaan täysin ymmärtää kaikissa näissä asiayhteyksissä vuoteen 2000
mennessä.Sanon jälleen, että dialogi on kaksisuuntainen katu. Miksi on välttämätöntä "ymmärtää aidosti" toinen toistensa käsitykset? Me tiedämme jo, että he ovat kadotettuja ilman Kristusta. Jos tarkoitus on käännyttää heidät, dialogi ei sitä tee. Missään kohdassa Raamattua ei kehoteta kokoamaan vääriä uskomusjärjestelmiä yhteen ymmärryksen lisäämiseksi. Se on New Age (uuden aikakauden) -ajattelua, jonka tarkoituksena on saada aikaan "ykseys moninaisuudessa". Ja miten voidaan Kristuksen koko sanoma "täysin ymmärtää kaikissa näissä asiayhteyksissä"? Kristuksen sanomaa ei voida ymmärtää missään muussa asiayhteydessä kuin Jumalan sanan asiayhteydessä. Tämä ehdotus paljastaa WCM:n (maailmanlaajuisen kristillisen liikkeen) uskomuksen, että evankeliumi voidaan löytää kaikista maailman uskonnoista. Tässä se vain on laajennettu koskemaan myös ateismia ja agnostisismia!
20. Laatikaa luettelo kaikista negatiivisista tekijöistä, jotka jarruttavat maailman
evankeliointia, tähdätkää niitä ja vaikeuttakaa voimakkasti niiden jatkumista
samanlaisina edelleen.Tämä on eräs epäilyttävimmistä ehdotuksista. Koska WCM ei varmastikaan voi sekaantua kommunistisen Kiinan (tai minkään muunkaan mahdin) evankelioinnin vastustamiseen, on selvää, että WCM:n on keskityttävä pienempiin tekijöihin, jotka ovat jarruttamassa heidän päämääriensä toteuttamista. Ehkäpä he aikovat vaikeuttaa yksilöiden ja pienten järjestöjen toiminnan jatkumista edelleen samanlaisena? Ja mitenkähän he aikovat toimia siinä?
22. Jakakaa uudelleen suurin osa kristittyjen voimavaroista mitä tulee työntekijöihin,
rahaan ja menetelmiin kautta kaikkien evankelioimattomien kansojen ja kaupunkien
tarkasti vuoden 2000 tarpeiden mukaisesti.Mitenköhän WCM aikoo jakaa uudelleen meidän fyysiset voimavaramme, rahamme ja menetelmämme maailman evankelioimattomien kansojen ja kaupunkien kesken? Miksi kaupunkien? Vaikuttaa siltä, että maailmanlaajuisella kristillisellä liikkeellä on sosialistinen toimintasuunnitelma tässä. Millään järjestöllä tai liikkeellä ei ole oikeutta jakaa uudelleen mitään kenellekään toiselle kuuluvaa. Jokaisen meidän on seistävä Herran edessä ja tehtävä tili siitä, mitä olemme tehneet sen kanssa, mitä olemme Häneltä saaneet. Hänen sanansa sanoo, että pakko ei ole oikea motiivi antamiseen. Meidän on ymmärrettävä, että WCM tarkoittaa sanalla "kristitty" kaikkea, mikä on nimellisesti kristittyä. Yhdysvallat on kristitty valtio, koska suurin osa sen asukkaista sanoo olevansa kristittyjä. Siksi Yhdysvaltojen voima- ym. varat on jaettava uudelleen evankelioimattomien kansojen hallituksille. Tämä ehdotus käy hyvin yksiin Uuden maailmajärjestyksen suunnitelmien kanssa jakaa uudelleen maailman varallisuus.
23. Ohjatkaa ja kannustakaa viimeistä massiivista yritystä ihmiskunnan maailmanlaajuisen
kehityksen edistämiseksi kaikissa sen muodoissa vuoteen 2000 mennessä olennaisena osana
maailman evankeliointia.
Tämäkin on taas maallinen, uuden aikauden liikkeen (New Age) ehdotus. Ihmiskunnan kehittäminen "sen kaikissa muodoissa" käsittää psykologisen hyvinvoinnin, itsensä toteuttamisen, hyvän itsetunnon ja lukuisia muita psykologisia tavoitteita, joilla ei ole mitään tekemistä pyhityksen ja aidon Jeesukseen Kristukseen uskomisen kanssa.
Liberaalit yhteiskunnalliset ehdotukset menevät niin pitkälle, että kehotetaan dialogiin ja yhteistyöhön muiden uskontojen, ympäristöliikkeiden ja YK:n kanssa:
25. Ruokkikaa ja ravitkaa maailman 600 miljoonaa nälkäkuoleman partaalla olevaa ihmistä
nyt ja vuoteen 2000 mennessä ja sen aikana ja pitäkää huoli siitä, että he saavat elää
elämänsä loppuun asti ravittuina.
27. Tukekaa Maailman terveysjärjestön (WHO, World Health Organization) tavoitetta saada
puhdasta juomavettä jokaiselle maan päällä vuoteen 2000 mennessä ja sen jälkeen.
29. Lopettakaa maailmanlaajuinen köyhyys (päivittäiset tulot henkeä kohti alle US$1)
vuoteen 2000 mennessä kaikkialla toteutettavan massiivisen kansallisten ja
kansainvälisten varojen uudelleenjakamisen avulla, johon osallistuisivat ainakin kaikki
kristilliset suuntaukset ja edustustot sekä myös maalliset järjestöt, joiden
osallistumiseen ovat vaikuttaneet niihin kuuluvat kristityt aktivistit.
30. Kohottakaa kaikkien maailman vammaisten fyysinen elämänlaatu siedettävälle tasolle
vuoteen 2000 mennessä ja parantakaa sitä vielä siitäkin.
31. Perustakaa kansainvälinen ympäristöselvitysjärjestelmä, joka johtaisi positiiviseen
toimintaan ihmiskunnan tilan parantamiseksi.
32. Luokaa jokaisessa maassa vuoteen 2000 mennessä suunnitelmia maaperän käytölle
kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.
33. Tukekaa tahoja, jotka toimivat fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseksi,
jotta maapallon lämpötilan kohoamista ja ympäristötuhoja voitaisiin vähentää.
34. Tukekaa Maailman terveysjärjestön (WHO) tavoitetta aikaansaada "maailmanlaajuinen
terveys kaikille vuoteen 2000 mennessä".
36. Tukekaa lapsikuolleisuuden vähentämistä alle 25 lapsikuolemaan 1000 syntynyttä
kohti, väestönkasvun laskemista alle 1 prosenttiin vuodessa ja väestön todennäköisen
eliniän kasvua yli 70:n kaikissa maissa vuoteen 2000 mennessä.
37. Tukekaa YK:n lastenavun järjestön (UNICEF) tavoitetta vähentää puolella lasten
kuolemantapauksia (vuonna 1988 38,000 päivässä) vuoteen 1997 mennessä ja niiden
vähenemistä edelleen vuoteen 2000 mennessä ja sen jälkeen.Muita maallisia hankkeita ovat mm.:
Kaikki nämä ovat jaloja päämääriä. Mutta olennaista on, että ne edellyttävät Jumalan ihmisten tekevän yhteistyötä sellaisten antikristillisten järjestöjen kuin YK:n kanssa niiden toteuttamiseksi. Tämä paljastaa työryhmän jäsenen Jay Garyn vaikutuksen, hänellähän on siteitä YK:hon ja New Age (uuden aikakauden) -liikeeseen kuten käy ilmi Celebration 2000 -hanketta koskevasta artikkelistamme. Ja miten kaikkiin näihin tavoitteisiin päästäisiin elleivät maailmanlaajjuisen kristillisen liikkeen (WCM) vaikuttajat ole mukana tai ainakin vaikuttamassa maailman hallituksiin?
Köyhyys, nälkä ja niihin liittyvä paha eivät ole taloudellisia ongelmia. Ne ovat sellaisten hallitusten ongelmia, jotka pitävät alamaisiaan köyhyydessä saadakseen oikeuden ulkomaiseen apuun. Tuota ulkomaanapua käytetään sitten asianomaisen hallituksen voimaa tukemaan ja eliitin ylellisen elämäntavan jatkumiseen. Tällaisia ja muita eri hallituksiin liittyviä ongelmia ei ratkaista ennenkuin Jeesus tulee takaisin peustamaan oman hallintonsa niiden yläpuolelle.
Se, että maailmanlaajuinen kristillinen liike (WCM) kuvittelee, että Jumala on velvoittanut sen poistamaan kaikki maailman ongelmat, todistaa siitä, miten kauas se on joutunut puhtaasta evankeliumista.
Maailmanlaajuisen kaleidoskooppisen suunnitelman (KGAP) hengellistä puolta tutkiessamme huomaamme, että se on kallellaan karismaattiseen "ihmeitä ja merkkejä" korostavaan liikkeeseen:
109. Olkaa mukana toteuttamassa sitä, että kun vuosien 1990-2000 kymmenvuotiskausi
päättyy, se on ollut suurin vuosikymmen kristikunnan historiassa ihmeiden, merkkien,
kääntymysten, evankeliumin julistamisen ja evankelioinnin kannalta; jolloin suurin ihme
tai merkki on ollut krsitittyjen keskinäinen rakkaus ja kokoontuminen ykseydessä
kaikkialla.
110. Olkaa mukana toteuttamassa 300,000:n kiertävän karismaattisen evankelistan
tavoitetta saavuttaa evankelioimattomat kaupungit, maat ja kansat vuoteen 2000
mennessä käyttämällä voimaevankeliointia (John Wimberin termi), voimaparantamista,
voimaesirukousta ja hengellisiä voimannäyttöjä.
112. Käyttäkää nimenomaan voimaevankeliointia maailman vähiten evankelioiduissa ja
vihamielisimmissä ympäristöissä niin, että AD 2000 voimakristillisyyttä (palvelutyö
ihmeiden ja merkkien armolahjoilla) ei saada kokea ainoastaan kristityissä maissa. Tämä on John Wimberin toimintaperiaate, joka on saanut jalansijaa suuressa määrässä kirkkoja ja seurakuntia viinitarhaliikkeen ulkopuolellakin. (Wimberin virheellinen teologia ja metodit on esitetty artikkelissamme The Vineyard).
Maailmanlaajuisessa kaleidoskooppisessa suunnitelmassa (KGAP) on paljon muutakin, missä olemme eri mieltä. Nämä muutamat esimerkit riittävät saamaan jokaisen arvioivan kristityn harkitsemaan huolellisesti ennenkuin osallistuvat maailmanlaajuiseen kristilliseen liikkeeseen.
Viime aikoina on maailmanlaajuisen kristillisen liikkeen dominionistinen ohjelma levinnyt maailmanlähetyksen Yhdysvaltain keskuksesta Pasadenasta, Kaliforniasta Global C. Peter Wagnerin johtaman, Colorado Springsissä Coloradossa sijaitsevan Global Harvest Ministries -järjestöön liittyvään The World Prayer Center -rukouskeskukseen. The World Prayer Center (WPC) -maailman rukouskeskusta johtavat C. Peter Wagner, Ted Haggard ja Chuck Pierce (joita Charisma-lehti kutsuu "Jumalan kenraaleiksi"). Sitä mainostetaan "nykyajan kristikunnan Pentagoniksi", "Jumalan ilmavoimien komentokeskukseksi" ja muilla militaristisilla sanonnoilla. World Prayer Centerin nettisivuston mukaan:
The World Prayer Center (maailman rukouskeskus) on viestintäkeskus, joka palvelee
seurakuntaa/kirkkoa kaikkialla maailmassa viestittämällä rukouspyyntöjä ja käytännön
tarpeita ja kertomalla evankelioinnin läpimurroista. Se kerää pyyntöjä kaikista
maanosista sen mukaan kuin kansalliset rukouskeskukset raportoivat siitä, mitä
Jumala tekee ja mitä Hänen omiensa tulisi rukoilla. Tri Peter Wagner sanoo: "Me
käsitämme tehtävämme olevan saada ihmiset kosketuksiin toistensa kanssa niin, että
muodostuu interaktiivisia ihmisten verkostoja, jotka ovat varustautuneet riittävästi
harjoittaakseen tehokasta hengellistä sodankäyntiä."
Colorado Springsissä sijaitsevassa rakennuksessa on viimeisintä teknologiaa edustavat
telekommunikaatiolaitteet. Siellä on myös interaktiivisia valkokangasmonitoreja,
rukoushuoneita, hengellisen kartoituksen paikka, luokkahuoneita, suuri auditorio
ja kirjakauppa, joka sisältää maailman suurimman kokoelman rukous- ja hengellisen
sodankäynnin materiaalia...
Koskaan aikaisemmin ei kirkon/seurakunnan historiassa ole ollut mahdollista
yhdistää toisiinsa uskovia kautta koko maailman. Jumalan ihmisten koordinoidut rukoukset
voidaan keskittää Hänen kohteisiinsa. The World Prayer Center rukouskeskus antaa
päivittäiset raportit, jotka auttavat rukoustiimejä vastaamaan maailmassa tapahtuviin
muutoksiin nopeasti ja mobilisoimaan uskovat tehokkaaseen globaaliin esirukoukseen...
Koska rukous edeltää kaikkia Jumalan suuria liikkeitä, täysin varusteltu
hermokeskus, jossa on dataa ja tietoa koko maailman rukoustarpeista, mahdollistaa
esirukoilijoiden älykkään rukouksen. The World Prayer Center rukouskeskuksen
verkostoon kuuluu rukoustoimintaa harjoittavia yhteisöjä ja järjestöjä, kirkkokuntia ja
uskonsuuntauksia, kirkkoja ja seurakuntia ja soluryhmiä. Ne muodostavat yhteisen
rukousrintaman, joka tekee tyhjäksi Saatanan pyrkimyksen jakaa ja eristää uskovat ja
sokaista niin monia kuin mahdollista Jeesuksen Kristuksen evankeliumille.92
The World prayer Center rukouskeskus on rakennettu suurimmaksi osaksi pastori Ted Haggardin New Life Church -seurakunnan taloudellisen tuen turvin.
"Kenraaleiden" mukaan keskuksen tarkoituksena on käydä hengellistä sotaa niitä henkivaltoja ja -voimia vastaan, jotka hallitsevat kaupunkeja, valtioita ja kansoja. He uskovat, että jos riittävä määrä uskovia on mukana heidän karismaattisessa "hengellisessä sodankäynnissään", kansakunnat kääntyvät Jumalan puoleen. J. Lee Grady Charisma -lehdestä toteaa:
Jos the World Prayer Center rukouskeskus on hengellinen Pentagon, Wagner on kirkon/
seurakunnan Norman Scwartzkopf...Ja nyt kun hänen komentokeskuksensa on valmis, hän on
valmis liikekannallepanemaan oman hengellisen Operaatio Hiekkamyrskynsä (Operation
Desert Storm).
Wagnerin sodankäyntistrategia on harkittu ja vakuuttava: Hän uskoo, että taatakseen
voiton "maavoimille" -- etulinjalla toimiville lähetystyöntekijöille, pastoreille ja
seurakunnille -- niitä suojaamaan tarvitaan "ilmavoimat" samoin kuin strategista
tietoa hengellisistä vihollisista...
"Uskon Luukkaan 10:19:ään kirjaimellisesti, kertoi Wagner Charisma-lehdelle äskettäin
julkaistussa haastattelussa viitaten jakeeseen, jossa Jeesus sanoo antaneensa
seurakunnalle vallan saatanan yli. 'Jeesus on antanut meille vallan kaiken vihollisen
voiman yli, niin että uskon meillä olevan vallan kaiken demonisen tason yli'." 93
Wagner uskoo sen perusteella, miten hän ymmärtää tämän ja muitakin Raamatun jakeita, että kun kristityt rukoilevat yhdessä, demonit joutuvat antautumaan ja niin varmistetaan voitto kaikissa kansakunnissa.
The World Prayer Center rukouskeskuksen lähes 2000m ²:n rakennuksessa sijaitsee myös observatoriotutkimuskeskus, jossa on valtava "hengellisen kartoituksen" järjestelmä. Tuo järjestelmä on suunniteltu käsittelemään tietokoneillaan suurinta evankelioimista koskevaa tietokantaa, mitä koskaan on koottu.
Hengellinen kartoitus on George Otis Jr:n vuonna 1991 käyttöönottama termi. Art Moore Christianity Today -lehdestä toteaa:
Hengellinen kartoitus ei tutkimuslaitos Sentinel Groupin johtajan Otisin mukaan ole
sen kummempaa, kuin että laaditaan huolellisen tutkimuksen avulla asuinalueesta
hengellinen profiili. Hänen mukaansa se on työkalu älykkäässä rukouksessa, jonka
avulla voidaan avata hengellisesti sokeat silmät evankeliumille.
Otis on käyttänyt seitsemän vuotta globaaliin tutkimukseen uutta kirjaansa The
Twilight Labyrinth: Why Does Spiritual Darkness Linger Where It Does? (Chosen Books)
varten. Hän on todennut, että 14 hänen löytämistään 15 "muuttuneesta asuinalueesta"
oli kartoitettu hengellisesti. Kaikissa 15:ssä oli Otisin mukaan kaksi yhteistä tekijää,
nimittäin "sinnikkät johtajat" ja "yhteinen rukous". Avainasemassa on hänen mukaansa
asialle omistautuminen. "Jumala ei liikkunut Hemetissä ennenkuin Bob [Bennett] osti
kaupungista hautapaikan".
Otis on kehittänyt 28-asteikkoisen asteikon asuinalueen edistymisen mittaamiseen aina
"hengellisestä sillanpääasemasta" "hengelliseen läpimurtoon" ja "hengelliseen
muutokseen". Hengellinen kartoitus alkaa vasta yhdeksännestä asteesta, Otis korostaa.
Hän sanoo, että "kun on tultu siihen asteeseen, asuinalueella, jossa todella vedotaan
Jumalaan, että Hän ilmestyisi, on mukana joukko esirukoilijoita"...Hän selittää hautapaikan ostamista sillä, että "maailmankristityn" (World Christian), eli siis maailmanlaajuiseen kristilliseen liikkeeseen, WCM:ään kuuluvan, on "sitouduttava" kyseessä olevaan asuinalueeseen esimerkiksi ostamalla hautapaikka, asunto, hankkimalla sieltä työpaikka tms., niin että Jumala voi toimia siellä.
Vaikka monet evankeliset yhä kohottelevat kulmakarvojaan hengellisen kartoituksen
suhteen, se hyväksytään yhä laajemmissa piireissä, mitä todistaa AD 2000:n yhteisen
rukouslinjan (United Prayer Track) hengellisen kartoituksen osasto, jota Otis johtaa.
Yhteisen rukouslinjan koordinoija C. Peter Wagner pitää Fullerin raamattuopistossa
luentoja hengellisestä kartoituksesta...
Monilla hengellisen kartoituksen arvostelijoilla ei ole niinkään paljon itse hengellistä
kartoitusta vastaan sen tavallisimmissa muodoissa kuin "strategisen tason hengellistä
sodankäyntiä vastaan, jonka Wagner määrittelee tietyllä asuinalueella olevien
henkivaltojen havaitsemiseksi ja niitä vastaan rukoilemiseksi sekä "samaistuvaksi
parannuksenteoksi".94
Hengellinen kartoitus ei ole sen kummempaa kuin tietojen kokoamista ja ylläpitoa tietyillä maantieteellisillä alueilla asuvien ihmisten uskomuksista. Maailman rukouskeskuksen (WPC) tarkoituksena on kuitenkin hankkia sen jäsenille tietoa epäraamatullista "hengellistä sodankäyntiä" varten.
Damon Adamsin Florida Sun Sentinel -lehdessä julkaistu reportaasi hengellisestä kartoituksesta, jossa on haastateltu liikkeen paikallisia johtajia, antaa asiasta selkeän kuvan:
[Pastori Jonathan] Benz ja muut Covenant Community Church -seurakunnassa Palm Beach
Gardensissa käyvät hengellistä sotaa toivoen voivansa poistaa synnin otteen
Etelä-Floridasta.
Heidän aseensa on nimeltään hengellinen kartoitus, toimintamuoto, jossa valitaan tietty
maantieteellinen alue, jota pidetään Saatanan linnakkeena ja rukoillaan alueen puolesta.
Vaikka se ei olekaan kovin yleistä, se on saamassa yhä laajempaa hyväksyntää
evankelisten kristittyjen taholta.
Asuinalueen hengellinen profiili laaditaan lehtileikkeiden, paikallisen historian ja
muunlaisen tutkimuksen avulla. Alueet, joilla esiintyy runsaasti rikollisuutta ja muita
ongelmia, merkitään ehkäpä nuppineuloilla ongelma-alueiksi. Kun alue on kartoitettu,
uskovat rukoilevat sen puolesta ja menevät rukoilemaan usein itse paikan päälle.
"Kartoitettaessa määritellään ne alueet, joilla on prostituutiota, huumekauppaa ja
murhia. Näin voidaan rukoilla strategisemmin", toteaa Benz, Covenant Community Church
-seurakunnan rukoustoimintaa ja evankeliointia johtava pastori. "Sen avulla saa
käsityksen siitä, miksi tietyillä alueilla on pimeyttä."
Uskovat sanovat, että mielenkiinto hengellistä kartoitusta kohtaan on kasvamassa
maailmanlaajuisesti, erityisesti konservatiivisten kristittyjen keskuudessa.
Marraskuussa 1997 yli 400 ihmistä osallistui ensimmäiseen kansainväliseen hengellisen
sodankäynnin konferenssiin Tacomaan, Washiin (International Consultation on Spiritual
Mapping). Hengellistä kartoitusta käsitteleviä kirjoja, kuten C. Peter Wagnerin kirjaa
Breaking Strongholds in Your City voi tilata internetistä. Ja tänä vuonna on
avattu maailman rukouksen keskus (the World Prayer Center), joka on maailmanlaajuisia
rukousverkostoja tukeva keskus, Colorado Springsiin jakamaan tietoa hengellisestä
kartoituksesta.
"Jos on tarkempaa tietoa joltain alueelta, voi rukoilla selkeämmin, määrätietoisemmin,
ymmärtävämmin ja keskittyneemmin", toteaa Derrick Trimble, maailman rukouskeskuksen
(WPC) hengellisen kartoituksen arkiston intendentti.95Maailman rukouskeskuksen panostuksella hengelliseen kartoitukseen tietokeskuksensa avulla on suunnattoman suuri vaikutus. Sen ei ole tarkoitus tarjota tietoa ainoastaan kansakunnista, valtioista ja kaupungeista, vaan jopa kortteleista ja yksittäisistä asuinrakennuksista:
Tarvitsemme siis apua verkostointiin ja tutkimuksen aloittamiseen kaikkialla USA:ssa.
Sen avulla voidaan jäljittää ihmiset jopa kortteli korttelilta tiettyihin osoitteisiin. 96
Hengellisen väestörekisterin avulla suunnitellaan luetteloitavan jokaisen kodin uskomukset WPC:n (Maailman rukouskeskuksen) tietokoneille, ensin USA:ssa ja aikaa myöten kaikkialla maailmassa. Sen tietokoneet on linkitetty Robert Waymiren vuonna 1983 Yhdysvaltain maailmanlähetyksen keskuksessa perustaman GMI:n (Global Mapping International), kansainvälisen globaalin kartoituksen tietokoneisiin. GMI sijaitsee nykyään myös Colorado Springsissä.
WPC:n ja GMI:n tarkoiteuksena on linkittää tiedostoihinsa kaikki Pohjois-Amerikan 330,000 kirkkoa/seurakuntaa ja aikaa myöten kaikki maailman seurakunnat/kirkot. Tähän mennessä on linkitetty yli 100,000. Ilmeisesti maailman rukouskeskuksen WPC:n kanssa yhteistyötä tekevät seurakunnat/kirkot antavat tietoja jäsenistään globaalin kartoituksen avustamistarkoituksessa. Mitä tämä tarkoittaneekaan mitä tulee WCM:n suunnitelmiin määritellä ja poistaa esteet omalle käsitykselleen evankelioinnista?
Hengellisen sodankäynnin käsite, jonka parissa WCM:n ja WPC:n johtajat toimivat, on mielikuvituksen tuotetta, johon Frank Perettin kirjoilla on ollut suuri vaikutus. Perettin kaunokirjallisuuteen kuuluva kirja This Present Darkness [julkaistu suomeksi nimellä 'Pimeys laskeutuu'] on eräs kaikkien aikojen myyntimenestyksiä. (Kts. artikkelimme Pimeys laskeutuu: Onko hengellinen sodankäynti totta vai mielikuvitusta?
Kaikesta siitä hulabaloosta, hiestä, kiljumisesta, vaahtoamisesta ja pomppimisesta huolimatta, mitä kaupunkien hengellisen tilan vuoksi on harjoitettu viime vuosina, yhtä ainoatakaan niistä ei ole voitettu Kristukselle. Eikä yhtään ainoata tulla voittamaankaan. Tällaisella toiminnalla ei saada aikaan mitään muuta kuin mustia aukkoja, jotka imevät kristittyjen ajan, energian ja rahat ja johtomiesten korottamista Jumalan voidelluiksi apostoleiksi ja profeetoiksi.
Jotkut viittaavat Yhdysvaltojen viimeaikaiseen rikosten määrän tilastolliseen laskuun todisteena siitä, että seurakunnan rukouksilla on vaikutusta. Mutta maassamme on tapahtunut menneisyydessäkin vastaavaa rikosten määrän tilastollista laskua ilman kaikkea sitä hälyä, jota nykyään esiintyy. Viimeaikaiset uutiset rikosten vähenemisestä tilastojen mukaan olisivat hyvä vitsi elleivät ne perustuisi aborttien surulliseen tilanteeseen. Kaksi yleisesti arvostettua USA:n alentuneita rikosmääriä tutkivaa tutkijaa on tullut siihen hätkähdyttävään tulokseen, että 1970-luvulla tapahtunut aborttien laillistaminen on laskenut rikollisiksi mahdollisesti luokiteltavien määrää 1990-luvulla. Heidän tutkimustensa tulokset on koottu raporttiin "Legalized Abortion and Crime" (Abortin laillisuus ja rikollisuus), joka perustuu kolmeen akateemiseen Harvardissa, Chicagon yliopistossa ja Stanfordissa toimineen työryhmän tuloksiin.
Kirjoittajat korostavat sitä, että heidän tutkimustuloksensa eivät tue aborttia, vaan
heidän tutkimuksensa motiivina oli selvittää, mitkä syyt ovat vaikuttaneet rikosten
laskuun.
He totesivat erityisesti totivovansa, että rikosten laskun syiden selvittäminen johtaisi
siihen, ettei julkisia rahavaroja käytettäisi tarpeettomiin ja tehottomiin ohjelmiin.
Mutta he myöntävät, että heidän tutkimustaan vastaan voidaan hyökätä vetoamalla siihen,
että abortilla on myönteinen vaikutus yhteiskuntaan tai että tiettyjä ihmisryhmiä
tulisi kannustaa abortteihin, joista kumpaakaan he eivät halua olla tukemassa...
Kuultuaan tutkimuksesta Washington D.C:ssä toimivan National Right to Life Committeen
toimitusjohtaja David O'Steen kutsui tutkimustulosta oudoksi.
"Tarkoitatteko, että syntymättömien lasten tappaminen 1970-luvulla olisi johtanut
myymälävarkauksien laskuun 1990-luvulla?", Osteen tiedusteli.Mutta tuloksia ei voida kuitenkaan tulkita noin yksisilmäisesti.
Viitatessaan rikosten laskuun dominionistien on samalla myönnettävä, että abortti ei ole enää mukana rikostilastoissa, vaikka se aikaisemmin laskettiin rikokseksi. Miten monia miljoonia rikoksia jouduttaisiinkaan lisäämään tilastoihin, jos ne laskettaisiin murhaksi?
Suurin osa siitä todistusaineistosta, jonka tarkoituksena on todistaa karismaattisten rukousohjelmien aikaansaamaa muutosta kaupungeissa, keskittyy liikkeen johtajien aikaansaamaan innostukseen seurakuntien jäsenten sydämissä:
Maailmanlaajuisen krstillisen liikkeen dominionistinen eli hallintavaltateologiaa edustava toimenkuva ei ole mitään uutta. Se on sama kuin roomalaiskatolisella kirkolla, jonka johtajan, paavin uskotaan olevan "Kristuksen sijainen" maan päällä. Tätä arvonimeä ei käytetä henkilöstä, joka vain edustaa Kristusta maan päällä -- kaikki tosi uskovathan ovat Hänen edustajiaan. Ei, vaan sitä käytetään henkilöstä, jonka uskotaan olevan Kristuksen sijainen maan päällä.
Tarkoitan tällä sitä, että paavin sanotaan olevan Kristuksen sijainen Jumalan valtakunnan näkyvänä johtajana kaikkien maailman kansakuntien yläpuolella. Roomalasikatolisen opetuksen mukaan Kristuksen valtakunta on paaviudessa apostolisen suksession perusteella, koska hänen uskotaan olevan apostoli Pietarin hengellinen jälkeläinen. Koska Jeesus sanoi Pietarille, että Hän antoi hänen haltuunsa taivasten valtakunnan avaimet, katolinen kirkko väittää, että nuo avaimet on annettu jokaiselle paaville siitä alkaen kautta vuosisatojen.
Tätä vähätellään tämän päivän ekumeenisessa ilmapiirissä. Mutta se voidaan todistaa sillä, että roomalaiskatolinen kirkko on ainoa uskontokunta, jonka päämajan käytännöllisesti katsoen kaikki maat tunnustavat itsenäiseksi poliittiseksi valtioksi, johon ne lähettävät lähettiläänsä. Vatikaani sai itsenäisyytensä Mussolinilta siitä hyvästä, että paavi lupasi olla sekaantumatta hänen valtaannousuunsa.
Vuosisatojen ajan roomalaiskatolinen kirkko oli ns. kristikunnan näkyvin edustaja. Rooman maailmanvallan sotilasvoimalta peritty hallitusten yli ulottuva valta ylläpiti sen hallintavaltaa yli Euroopan hallitsijoiden ja siirtomaiden. 1500.luvun uskonpuhdistus heikensi sen voimaa mitä suurimmassa määrin. Siitä pitäen roomalaiskatolinen kirkko on pyrkinyt saamaan takaisin auktoriteettiasemansa maalllisten hallitusten yli. Mutta sitä ennen sen on saatava takaisin autoriteettiasemansa maailman kaikkien Jeesukseen uskovien silmissä.
Epäonnistuttuaan tässä päämäärässään harjoittamansa vainon, kidutusten ja tappamisen takia ja menetettyään suurelta osin poliittisen valtansa roomalaiskatolinen kirkko on jo jonkin aikaa pyrkinyt kosiskelemaan "eronneiksi veljikseen" kutsumiaan takaisin laumaansa lempeämpiä menetelmiä käyttäen, jotka on kehitetty vatikaanin II kirkolliskokouksessa.
Meidän on tarkasteltava alkajaisiksi, mitä Vatikaani II sanoo ekumeniasta:
Piispojen tulisi osoittaa sydämellistä harkintaa suhteessaan erillään oleviin veljiin ja
kehottaa myös uskovia harrastamaan kaikenlaista ystävällisyyttä ja hyväntekeväisyyttä
heitä kohtaan ja kannustaa ekumeniaan siinä mielessä kuin kirkko sen
ymmärtää.98 Avainsana tässä lauselmassa on "Siinä mielessä kuin kirkko sen ymmärtää". Roomalaiskatolisen kirkon käsitys ekumeniasta eroaa siitä, miten muut sen ehkä ymmärtävät:
Termi "ekumeeninen liike" tarkoittaa kirkon erilaisten tarpeiden mukaisia alotteita ja
aktiviteetteja, joihin kannustetaan ja joita järjestetään kirkon ykseyden editämiseksi.99Paavinvallalle ekumeenisen liikkeen tarkoitus on edesauttaa roomalaiskatolista kirkkoa (tuomalla "erilleen joutuneet veljet" takaisin paavin auktoriteetin alle):
Tämä pyhä konsiili kehottaa uskovia pidättäytymään kaikesta kevytmielisestä ja
julkeasta innostuksesta, sillä sellainen saattaa vahingoittaa kehitystä todelliseen
yhteyteen. Heidän ekumeeninen toimintansa ei saa olla muuta kuin täysin oikeaa
katolisuutta eli uskollista sille totuudelle, jonka olemme perineet apostoleilta ja
kirkkoisiltä ja joka on sopusoinnussa sen uskon kanssa, jota katolinen kirkko on
aina tunnustanut ja suuntautuen samalla sitä täyteyttä kohti, jossa meidän Herramme
haluaa ruumiinsa aikaa myöten kasvavan.100
Tämä ei ole mikään salaisuus niiden ei-katolisten johtajien keskuudessa, jotka haluavat antaa sellaisen vaikutelman, että roomalaiskatolisuus on vain eräs kristillinen uskonsuunta. Asiaa on valotettu monissa eri yhteyksissä; se on kyllä selitetty heille. Miksi siis näemme maailmanlaajuisen kristillisen liikkeen pitävän roomalaiskatolista lähetystä hyväksyttävänä osana liikettään?
Thomas Wang luewttelee Perspectives-aineistossa useita evankeliointihankkeita, jotka ovat hänen mielestään rohkaisevia. Niitä ovat esimerkiksi: Charismatic Initiatives (karismaattiset aloitteet), "jossa on mukana 30 karismaattista johtajaa edustaen hyvin laajaa usonsuuntien kirjoa mukaanlukien roomalaiskatolinen kirkko, monista eri maailmankolkista"; Evangelization 2000 (evankeliointi 2000), jota johtaa redemptoristipappi Tom Forrest; ja Pentecost '87, "Kansallinen katolisen evankelioinnin satelliittijuhla", joka tapahtui kesäkuussa 1987.101
Perspectives-lukemistossa R. Pierce Beaver hurraa jesuiitoille, "1600-luvun suurille ja rohkeille keksijöille". Hän puhuu palavasti siitä, miten katoliset papit "valvoivat" kristittyjä intiaaneja Uudessa Maailmassa "kääntäen" kansanjuhlia "kristityiksi" ja esitellen heille "krisittyjä" (lue katolisia) juhlia ja paastoja.102
Kenneth Scott Latourette yhtyy edellisiin Perspectives-kirjoituksessaan. Puhuessaan kristinuskon noususta viiden ensimmäisen vuosisadan aikana Latourette kehuu roomalaiskatolisuutta siitä, että se on pyrkinyt opettamaan Jeesuksen kaltaista käytöstä:
Harjoittamallaan kirkkokurilla katolinen kirkko samoin kuin jotkut siitä erkautuneet
suunnat ovat yrittäneet ohjata jäsentensä käytöstä sen mukaiseksi, mitä Jeesus opetti.
Koska kirkkoon liittyi satojatuhansia ihmisiä, jotka eivät lukuisien ja innokkaiden
pappien yrityksistä huolimatta eläneet paljonkaan jos ollenkaan parempaa elämää kuin
väestön pakanallinen jäännös, syntyi luostarilaitos.103Latourette kehuu roomalaiskatolista teologiaa ja liturgiaa myös siitä, että ne ovat innoittaneet uskovia hurskauteen läntisen pragmatismin herättyä:
Vakavistakin tappioista huolimatta kristinusko pystyi yleensä ottaen vastaamaan sille
asetettuihin haasteisiin. Roomalaiskatolisuudessa pysyi sille 1800-luvulla ominaisia
piirteitä. Monien roomalaiskatolisuuden perillisten siteet heikentyivät siihen tai he
luopuivat siitä kokonaan, mutta ne, jotka jäivät, olivat mukana sitäkin lujemmin sitein.
Pietarin istuimella istui sarja kyvykkäitä, rehtejä miehiä. Harrastettiin
intellektuaalisuutta tuoreella tavalla, varsinkin teologiassa. Liturginen liike,
eukaristiakongressit ja muu kehitys jäljittelivät hurskautta...Ekumeenisen liikkeen
kautta se kehitti yhä raikkaamman asenteen kristittyjen yhteyttä kohtaan.104
Huomaa, että Latourette pitää oikeutettuna roomalaiskatolisen kirkon väitettä, että sen hallintavalta on "Pietarin istuin"! Ellei hän ole roomalaiskatolinen, hän on varmastikin tulossa sellaiseksi.
C. Peter Wagner antaa katoliselle karismaattiselle liikkeelle kunnian latinalaisen Amerikan heätyksestä:
Evankeliumin sanoma on perinteisesti vedonnut työväenluokkaan. Mutta nyt on alkanut
tapahtua muutosta niin, että monet keski- aj yläluokkaan kuuluvat ovat alkaneet ovat
sydämensä Jeesukselle Kristukselle. Osa tästä tapahtuu katolisen karismaattisen liikeen kautta.105Sen sijaan Wagner ei kerro, että katolinen karismaattinen liike latinalaisessa Amerikassa (ja muuallakin) rukoilee Mariaa "hengessä", vastustaa oikeaa evankeelista kristinuskoa ja pitää ihmiset siteissä roomalaiskatolisuuden väärään evankeliumiin ja epäjumalanpalvelukseen. Kaikkialla Perspectives-lukemistossa Winter pitää roomalaiskatolisuutta ja kristinuskoa tasaveroisina ja kuuluttaa em. hyveitä, varsinkin luostarilaitosta:
...luostarit olivat kauttaaltaan sen uuden energian ja elinvoiman lähde ja todellinen
keskus, joka virtasi kristillisen liikkeen hiippakuntiin. Ajattelemme merkittävää Clunyn
reformia, sitten sistersiläisiä, sitten kerjäläismunkkeja ja lopulta jesuiittoja --
kaikki suljettuja veljeskuntia, mutta veljeskuntia, jotka vaikuttivat mitä suurimmassa
määrin Corpus Cristianumin [Kristuksen ruumiin] rakentamiseen ja jälleenrakentamiseen ja
hiippakuntien verkostoon, jota protestantit usein pitävät nimenomaan kristillisenä
liikkeenä aidoimmillaan.
Monessa suhteessa esiintyi kilpailua näiden kahden rakenteen välillä: piispan ja apotin,
hiippakunnan ja luostarin, modaliteetin ja veljeskuntajärjestelmän välillä, mutta
keskiajan suuri saavutus on hienovaraisesti saavutettu lopullinen synteesi, jossa
katoliset veljeskunnat pystyivät toimimaan katolisten seurakuntien ja hiippakuntien
rinnalla näiden kahden järjestelmän joutumatta ristiriitaan keskenään, joka olisi
vaikuttanut taannuttavasti liikkeeseen. Roomalaiskatolisen kirkon saavuttama sopusointu
modaliteetin ja veljeskuntien välillä on ehkä eräs maailmanlaajuisen kristillisen
liikkeen merkittävimpiä piirteitä tuona ajanjaksona ja on edelleenkin Rooman tärkeimpiä
organisatorisia valtteja edelleenkin. 107
Huomaa, että tässä roomalaiskatolisen järjestelmän hehkutuksessa Winter ylistää sitä osana maailmanlaajuista kristillistä liikettä. Siksi ei olekaan ihme, ettei roomalaiskatolisuuden vaikutusta kansakuntiin ja yksilöihin pidetä hengellisen sodankäynnin kohteena.
Muiden uskonnollisten järjestelmien epäjumalanpalvonta tekee niistä maailman rukouskeksuksen "strategisen sodankäynnin" kohteiksi. Mutta roomalaiskatolsiuuden epäjumalanpalvontaa pidetään hyväksyttävänä eikä sen katsota ansaitsevan näiden "rukoustaistelijoiden" huomiota.
Maailmanlaajuisen kristillisen liikkeen todellinen sisäinen ristiriitaisuus on siinä, että se vaatii kristittyjä mukauttamaan evankeliumin sen kulttuurin mukaiseksi, jossa sitä julistetaan, jopa siinä mmärin, että harjoitetaan pakanallisia rituaaleja tekemällä niistä "kristillisiä". Samanaikaisesti se kuitenkin väittää löytäneensä keinon hengellisen pimeyden voittamiseen: hengellisen kartoituksen ja keskittyneen rukouksen. Kuitenkin se on itse samaan aikaan joutnut pimeyden valtaan omaksuessaan roomalaiskatolisuuden, joka on valloittamassa maailmaa. Itse asiassa Wgner pitää roomalaiskatolisia maita "kristittyinä":
Ehkä ensimmäinen Aasian maa, jonka enemmistö on kristittyjä, tulee olemaan Korea (paitsi
Filippiinejä, josta jo 85% on nimellisesti katolisia.)107Wagner kehuu Paul Yonggi Chota siitä, että hän on kärkihahmoja Korean voittamisessa krisityksi maaksi.
On ilmeistä, että maailmanlaajuista kristillistä liikettä hallitsevat karismaattiset ainekset, jotka uskovat voittavansa ihmeiden ja merkkien ja muiden eksytysten avulla. Miten pahaenteisiltä monet maailman kristillisen liikkeen ainekset kuulostavatkin, emme voi kieltää sitä tosiasiaa, että ruohonjuuritasolla mukana olevilla on selkeä päämäärä, vaikkakin väärin suunnattu. Monet aidosti uskovat vain seuraavat johtajiensa viitoittamaa tietä. OLisi hyvä, jos niillä, jotka tunnistavat WCM:n virheet, olisi yhtä paljon intoa kuin maailmanlaajuisessa kristillisessä liikkeessä mukana olevilla kadotettujen pelastamiseen. Meidän todellakin myönnettävä, että Jumala käyttää jopa lihan töitä saavuttaakseen päämääränsä niiden sydämissä, jotka Hän on valinnut. Älkäämme unohtako, että moni sielu pelastuu aidosti joidenkin WCM:ssä mukana olevien toiminnan kautta. Mutta emme voi silti sulkea silmiämme siltä, että meneillään on suuri eksytys kuten Jeesus profetoi Matteus 24:24:ssä.
Jotta sellainen eksytys voisi saada jalansijaa sen on oltava ensiksikin kristillinen ja myös suuremmaksi osaksi raamatullinen. Se on eksytys, joka tulee johtamaan monet antikristuksen syliin paljolti hänen väärän profeettansa ansiosta.
Olen vakuuttunut siitä, että vatikaanin viides kolonna toimii kristillisen yhteisön sisällä. he esiintyvät kyllä protestantteina tai muidenkin suuntien kristittyinä, mutta toimivat vatikaanin uskonpuhdistuksen vastaisen toiminnan hyväksi.
Älä anna pettää itseäsi ihmeiden ja merkkien ulkonaisella todistusarvolla, kristittyjen ykseyteen vetoamisella tai edes Jeesuksen hyveiden ylistämisellä.
Eikä ihme: Tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi.
Onko siis paljon, jos myös hänen palvelijansa tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi.
Heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen. (2. Kor. 11:14-15)
Sinä, joka olet mukana jossakin maailmanlaajuiseen kristilliseen liikkeeseen liittyvässä liikkeessä, oletko ehdottoman varma siitä, että palvelet Jumalaa totuudessa eikä sinua ole johdettu eksytykseen? Ja mihin perustat arviosi? Sen johtajien oletettuun "pyhyyteenkö"? Vaiko niihin "hyviin töihinkö", joista he todistavat? Tuloksiinko (jos se toimii, sen täytyy olla Jumalasta)? Vai oletko tutkinut tarpeeksi Raamattua, niin että pystyt erottamaan totuuden eksytyksestä?
Ajattele asiaa. Jeesushan sanoi suuresta eksytyksestä "Minä olen ennakolta ilmoittanut tämän teille".
81. Ralph D. Winter, "Reflections on World Missions", Mission Frontiers, 18.5. 1998 82. "Discipling the Nations, Seven influential sectors of society hold the keys", UofN Lausanne. http://www.uofn.ch/lausanne/society.htm 83 "What is the University of the Nations" UofN Lausanne. http://www.uofn.ch.lausanne/uofn.htm 84. "Discipling the Nations", Op. Cit. 85. "Welcome!" Acquire the Fire Convention internetsivusto http://www.Acquirethefire.org/ 86. "World Cahnger Oath", http://www.tenmania.org/wc2000/oath.html 87. "The Ten Challenges of a World...http://www.tenmania.org./wc2000/teenchallenges.html 88. Kaleidoscopic Global Action Plan (1990 Global Evangelization Movement). 89. Ibid 90. Ibid 91. Ibid 92. "What is the World Prayer Center?", World Prayer Center interbetsivusto "http://www.wpccs.org/ 93. J. Lee Grady, "God's Air Command", Charisma, toukokuu 1999, s. 72. 94. Art Moore, "Spiritual Mapping Gains Credibility Among Leaders", Christianity Today, 12.1.1998 Vol. 42, No.1, s. 55. 95. Damon Adams, "Ministries using prayers to wipe sin off the map", South Florida Sun Sentinel, 26.12.1998. 96. Mission Frontiers, tammi-helmikuu, 1996, s. 18. 97. Karen Brandon, "Drop in crime is linked to legal abortion, scholars say", Chicago Tribune, myöhemmin Seattle Timesissa 8.8.1999, s. A1. 98. Vatican II: The Conciliar and Post Conciliar Documents, Austin Flannery, O.P., toim. Northport, NY: Costello Publishing Co., 1975), s. 573. 99. Ibid., s. 470. 101. Thomas Wang, "By the Year 2000: Is God trying to tell us something?, Perspective's in the World Christian Movement, A Reader, Revised Edition (Pasadena: William Carey Library, 1981, 1992), ss. D-27-28. 102. R. Pierce Beaver, "The History of Mission Strategy", Ibid, ss. B.60.61. 103. Kenneth Scott Latourette, "By Way of Inclusive Retrospect", Ibid., ss. B-22. 104. Ibid., s. B-29. 105. C. Peter Wagner, "Look at What God's Doing!", excerpt from On the Crest of the have (Ventura, CA: Regal Books.1983.). 106. Ralph D. Winter, "The Two Structures of God's Redemptive Mission", Perspectives, A Reader, Op. Cit., s. B-51. 107. C. Peter Wagner, "Look at What God's Doing!", Op. Cit.
Alkuperäinen artikkeli the World Christian movement -- Evangelism vs. Evangelization
Alkuun | Osa 1 | Osa 2 | Osa 3
Historia | Teologia | Eskatologia | Seurakunta | Profetia | Media | Eksytys | Arviointi | Roomalaiskatolisuus | Uusimmat | Keskusteluryhmä
